sunnuntaina, elokuuta 06, 2006
lauantaina, heinäkuuta 29, 2006
Poikien leikki
Kuvassa Parolan panssarimuseon sotilaita. Eivät ole tinaa,vaan muovia.Alakuvassa leikkijät: Simo, Jeremi ja Jyry.
PS. Minun sanani ovat hukassa, toivottavasti ne löytyvät pian. Jos Jack Kerouac kiinnostaa , käykää lukemassa mitä Markus Jääskeläinen kirjoittaa Drahmapummin buddhaluonteesta.
Ranskankielen harrastajille kaksi blogia:
Finland's secrets
Il était un fois la Finlande...
maanantaina, heinäkuuta 24, 2006
Silmälaseista ja naisten uskonnosta
Lentävän juuston Tommi on käynyt lukemassa naisten blogeja. ja havainnut:. ”Pohjalla näytti olevan eettis-ontologinen oppirakennelma, jota kutsun tässä naisten uskonnoksi. Huomasin siinä kolme komponenttia: ontologia, hartaus ja sankaruus.” Hän toteaa tukielmassaan: ”Naisten kirjoitukset ja puheet vaikuttavat useimmista miehistä varsin toisteisilta ja pitkäveteisiltä. Jos oletetaan edellisen luvun ontologia, kirjoitukset ovat sen hartauskirjallisuutta. Hartauskirjallisuuden tehtävä on vakuuttaa uskovainen ja tukea hänen uskoaan.” Ikävä kyllä hänen tutkielmastaan puuttuvat lähdeviitteet, joten en ole voinut tutustua hänen tutkimuksensa lähdemateriaaliin.
Tamperelainen tositarina
niin kuin Nainen ratissa sen kertoo:
"Poimin erään baarin edustalta kyytiini pariskunnan, n. 25-vuotiaita. Nainen oli selvästi enemmän hiprakassa kuin mies.
Nainen: - Noni. Sano sisse osote.
Mies: - Jaa tää meni näin vai. Xxxxxkatu.
Nainen: - Kai sulla on joku kortti joka kelpaa?
Mies: - Niin tarkottaako toi suomeks, että onko mulla rahaa maksaa taksi?
Nainen: - Nii... Kai sulla on kortonkeja mukana?
Mies: - Kor..???
Nainen: No niin niin! Jos sää kerta aiot panna mua, niin pitää sulla ny jumaliste kumeja olla! No ei se mitään. Eikös tossa oo joku Shelli tai joku mistä saa kortsuja.
Valistin lähimmän avoimen huoltamon sijainnin ja kurvasin pihaan.
Nainen: - Noni. Mee ny ostaan niitä kortsuja.
Mies nousi ylös auton takapenkiltä naisen vierestä, avasi pelkääjän puoleisen oven ja kysyi: - "Mitäs se maksaa tähän asti." Kerroin summan ja mies heitti setelin viereeni odottamatta edes vaihtorahoja ja lähti kirjaimellisesti karkuun. Takapenkin nainen olisi voinut säilyttää edes rippeet kasvoistaan, jos olisi jäänyt autoon ja lähtenyt kotiin. Mutta kun ei. Sinne se painui miehen perään kysymyksiä huudellen ja raivoten."
Helsinkiläinen kirjailija Pentti Saarikoski SANOI aikoinaan, että Toijalan takana ei ole mitään. Mutta onhan siellä Tampere ja sen pöljät miehet ja naiset , joista Saarikosken kaveri Salama teki elävää klassikkokirjallisuutta. Eivät näytä miehet ja naiset muuttuneen Tampereella sitten Salaman päivien.
keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Kesäyön unelma
Which Piece of Classical Literature Are You?
You are A Midsummer Night's Dream by the affluent William Shakespeare.You are a hopeless romantic. Willing to do anything for love, you have even defied authority in the name of romance. You believe in all things love, and sometimes it can confuse your judgement. These harsh dreams confuse reality, but you somehow know that the real truth is that you will be healed when you lie in the arms of your lover.
Take this quiz!
Kesäyön unelmassa Puck käyskentelee lumotussa metsässä tiputtelemassa nukkuvien silmiin taikanestettä, ja . kaikki näkevät unia, Hermian uni kiinnostaa minua, koska hän näkee unta käärmeestä joka matelee hänen rinnallaan ja luulee kertovansa unen Lysanderille johon hän on rakastunut, mutta sillä aikaa kun Hermia nukkuu Lysander on kadonnut.
Voi, mitä unta näin - siit’ ota selko;
Lysander, kas, mua värisyttää pelko.
Söi käärme multa sydämen, niin luulin;
Sen sinä näit, mut istuit hymyhuulin.
Hermian uni on tyypillinen rakastuneen ahdistus- ja pelkouni rakkauden menettämisestä Mutta se on myös telepaattinen uni, koska sillä aikaa kun hän nukkuu, Lysander rakastuu hänen parhaimpaan ystävättäreensä Helenaan. Puck on käynyt tiputtamassa taikanestettä Lysanderin silmiin ja tämä lähtee Hermian viereltä tavoittelemaan Helenan rakkautta. Käärme on petoksen symbolihermina unessa, jossa Lysanderkin vain hymyilee eikä tee mitään.
Kesäyön unelmassa kaikki sekoilevat rakkauden tähden. Mutta kun uninäytelmä päättyy, oikeat rakastavaiset saavat toisensa, kuten kunnon komediassa pitääkin lopussa käydä.
maanantaina, heinäkuuta 17, 2006
Freudilaista itsepaljastelua
Viime yönä mahdottoman paksu ja pitkä käärme makasi poikittain rintani päällä. Se olisi voinut olla tyypillinen painajainen, mutta ei ollut. Tuntui vain tukalalta, kun se painoi niin paljon. Ajattelin unessa että paras olla herättämättä sitä. Siitä onkin aikaa kun olen nähnyt unikäärmeitä. Nuorten ihmisten unissa ne ovat tavallisempia. Olisikohan se ollut kuvan lahjakäärme, joka majailee kirjoituspöydälläni päivisin. Unien virikkeet löytyvät yleensä edellisen päivän pienistä tapahtumista, joita alitajunta suurentelee, etteivät ne jäisi vaille huomiota. Käärme on falloksen symboli freudilaisittain ja uudistumisen symboli jungilaisittain. Unista ja niiden tulkinnasta voi lukea enemmän www. unientulkinta.fi - sivustolta.
Tein eilen freudilaisen testin ( via Pagistaan). Fallisuus sai kehnon lukeman, ei ihme kun olen nainen. Seksuaalisuus ei ole sama kuin fallisuus vaikka testituloksista saa sen käsityksen. Minun iässäni seksi ei ole enää maailman tärkein asia, ystävyys on tärkeämpää. Siitä asiasta on selventävä lastu Dionysoksen keväässä. Kannattaa lukea.
Seksuaalisuus on osa genitaalisuutta, senkin puolesta testin tulos on ristiriitainen. Myönnän kyllä vastustavani itsepäisesti ja irrationaalisesti kaikenlaista apua muilta, koska haluan säilyttää riippumattomuuteni. Se taas johtuu freudilaisittain siitä, että jouduin itsenäistymään liian varhain äidin rinnoilta.
Take Free Freudian Inventory Test Oral (33%) you appear to be stubbornly and irrationally against receiving help even when it might be the more intelligent option.
Anal (46%) you appear to have a good balance of self control and spontaneity, order and chaos, variety and selectivity.
Phallic (26%) you appear to have negative issues regarding sexuality and/or have an uncertain sexual identity.
Latency (50%) you appear to have a good balance of abstract knowledge seeking and practicality, dealing with real world responsibilities while still cultivating your abstract and creative faculties and interests.
Genital (86%) you appear to have a progressive and openminded outlook on life unbeholden to regressive forces like traditional authority and convention.
personality tests by similarminds.com
Minä ihailen Freudia, Olen sanot sen aikaisemminkin täällä, että hänen Unien tulkintansa on yksi niistä kirjoista jotka ovat jättäneet länsimaiseen kulttuurin ( ja minuunkin) pysyvän jäljen. Hän oli mies joka pyrki olemaan rehellinen itselleen ja sehän on ihmiselle vaikeata, ellei suorastaan mahdotonta, eikä Freudkaan aina siinä onnistunut, mutta hänen onnistui särkeä joitakin ihannekuvia, joita ihmiset itsestään rakentavat. Siksi hänestä hän on vähemmän pidetty mies kuin Jung.
Viihdettä
Viihdettähän nämä testit ovat, eikä niitäkannata vakavasti ottaa. Harrastin muunkinlaista viihdettä viikonloppuna. Kävin lauantaina naapurin kanssa katsomassa Geishan muistelmia. Valinta oli minun, koska japanilainen kulttuuri kiinnostaa. Mutta elokuva oli kolmella Oscarilla palkittua taattua Hollywood-paskaa, kumisi onttouttaan niin kuin viihde aina. Se perustui jonkun Arthur-nimisen miehen menestysromaaniin, en ehtinyt painaa miehen sukunimeä mieleeni, kun lopputekstit lipuivat silmien ohitse valkokankaalla. Sillä miehellä oli pinnallinen ja sentimentaalinen käsitys geishan elämästä. Harva mies osaa kuvata naista pinnan alta. Tolstoi ja Flaubert ovat poikkeuksia, mutta he kuvasivatkin itseään Anna Kareninassa ja Madame Bovaryssa.
Kaikki Hollywood-tuotteet eivät ole pelkkää viihdettä ja paskaa. Olen katsonut viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana kolmeen kertaan dvd:lta Mulholland Driven. Se on niin monikerroksinen elokuva, että sen voi katsoa useaan kertaan eikä siihen kyllästy. Ensimmäisellä kerralla luulin, että se elokuvaohjaajan uni elokuvan teosta, koska siinä oli niin paljon viitteitä Hollywood-elokuvien lajityyppeihin. Vasta kolmannella katsomiskerralla minulle selvisi, että se tähteydestä haaveilevan sivuosanäyttelijättären uni. Nyt minun on peruutta va sanani, että miehet eivät osaa kuvata naista pinnan alta, niin hyvin David Lynch oli sen osannut tehdä tässä elokuvassa. Lyhyesti sanottuna kolmannella kerralla katsottuna se oli tarina siitä millaista tuhoa tiedostamaton kateus saa aikaan naisen mielessä. Hollywoodissa taistelu tähtirooleista synnyttää taatusti ylen määrin kateutta. Lynch on katsellut tarkoin silmin millaisia tunteita kulissien takana velloo. Se mikä näyttää rakkaudelta, ei sitä ole Hollywoodissa.
lauantaina, heinäkuuta 15, 2006
Vaihteeksi testejä
Mikä klassikkoleffa olet?
Se oli via Rauno Räsänen: Pragmaattista... josta voi käydä lukemassa Zidanen pukkauksen innoittamaa potkupallopohdintaa.
Olen vanha kotka. Kumma juttu. Kissahan minun eläimeni on. Ja käärme olen kiinalaisessa astrologiassa.
Unenkulkijan Suomalainen voimaeläin-testi
via Minh
Voimaeläimesi 9:llä pisteellä on Kotka.
Voimaeläin on määritelty siten mitkä eläimen piirteet ja sinun piirteesi vastasivat lähiten toisiaan. Pistemäärä tarkoittaa miten omat piirteesi osuivat eläimen piirteisiin.
Viisi seuraavaksi voimakkainta eläintä olivat:
| pst | eläin |
| 7 | Korppi |
| 7 | Lepakko |
| 6 | Pöllö |
| 5 | Kettu |
| 4 | Ilves |
Heikommat osumat tulivat eläimille:
| pst | eläin |
| 4 | Kissa |
| 3 | Majava |
| 3 | Kurki |
| 2 | Delfiini |
| 2 | Käärme |
| 1 | Koira |
| 0 | Kilpikonna |
| 0 | Susi |
| 0 | Hevonen |
| 0 | Karhu |
| 0 | Perhonen |
| 0 | Muurahainen |
| -1 | Orava |
| -2 | Hiiri |
| -2 | Kauris |
| -5 | Kani |
PS. HANNUN BLOGI minua riemastuttaa vähäsanaisuudellaan.
perjantaina, heinäkuuta 14, 2006
Rumaa jälkeä
sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006
Näkymä Aurinkolahdesta
Edellisessä merkinnässä meni Nietzschen nimi väärin - voi kauhistus! Se oli pakko korjata. Ettei tulisi haamupäivitystä, yllä on eilisillan otos Aurinkolahdesta.
Tänä aamuna luin lehdestä ( HS), että: "Blogit ovat useimmiten vain julkistettuja päiväkirjoja, joissa kirjoittaja esittelee ihannekuvaa itsestään." Sanoja on Herman Raivio. Miten niin "vain" ihmettelee bloginpitäjä. Ja millaistahan kuvaa sitä pitäisi itsestään esitellä?
lauantaina, heinäkuuta 08, 2006
Näkymättömiä yhteyksiä
"Invisible threads are the strongest ties" lukee yllä olevassa kortissa, jonka sain eräältä ystävältä.
Sanat ovat Nietzschen. En tiedä missä yhteydessä hän on ne kirjoittanut. Hänen sanansa tulivat mieleeni, kun kymmenen vuoden takaiselta nettituttavalta tuli sähköpostia juuri kun ajattelin, että pitäisikö minun kirjoittaa hänelle. Tapasimme viikko sitten Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hän itse oli ehdottanut, että tapaisimme siellä. Minulla ei ollut aavistustakaan minkä näköinen hän on. Kyselin konferenssin osanottajilta ja löysin hänet, esittelin itseni ja juttelimme jonkin aikaa, mutta kommunikaatio kasvotusten ei luonnistanut. Vaihdettiin muutama tyhjänpäiväinen lause : ” Nice to meet you. Helsinki is a nice city etc,” ja sitten kadotin hänet ihmisjoukkoon.
Olin juuri aikeissa kirjoittaa hänelle, että olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan, mutta en nähnyt häntä enää, kun tuli hänen sähköpostinsa jossa hän kirjoitti, että hän oli ”horrified to realize after you left,” ettei tunnistanut minua eikä tajunnut heti kuka minä olen, ja kun hän tajusi, olin kadonnut. En tiedä kuinka tavallista on, että ihminen jota juuri ajattelee, soittaa tai lähettää sähköpostia samanaikaisesti? Eikä sen ihmisen välttämättä tarvitse olla ”elämän tärkeä ihminen,” siis sellainen jota muutenkin ajattelee usein. Minulle sellaista sattuu toisinaan. Sitä sanotaan telepatiaksi. Mutta en käsitä miksi se toimii toisten ihmisten kanssa, mutta toisten, vaikka olisivat kuinka läheisiä ihmisiä, se ei toimi.
Johtopäätös: Ei kannata yrittää tapaamista nettituttavien kanssa, sillä ihminen ei ole yhtä kuin hänen sanansa. Sanojen perusteella syntyy mielikuva, joka ei pidä yhtä ihmisen fyysisen olomuodon kanssa. Viisaampaa on pysytellä pelkkänä henkenä.
Muutoksen tuuli
Muutoksen tuuli puhaltaa siperilaiskylässä syksyllä 2004. Tarkemmin sanottuna Hanti-Mansiskissa. Kissa istuu verannalla ja ihmettelee. Mahtaneeko näkyä kuvassa? Muutosta dynaamisena tapahtumana on aika vaikeata kuvata. Muutos on ainoa pysyä tila maailmassa, ja loppua seuraa alku, sanoo alla oleva kirja, jonka kuvasin tänään parvekkeellani. Kirjan kannelle on pudonnut kuihtuneen pionin kukkia. Kirja on kiinalainen I Ching, Muutosten kirja. Sen sanotaan olevan olevan 5000 vuotta vanha. Minun kappaleeni on paljon nuorempi, mutta resuiseen kuntoon luettu Niin ahkerasti olen muutoksia tutkinut vuosien mittaan.
keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006
Totti
Edit 5.7.06Taustalla melskaa televisio, siellä on käynnissä Italian ja Saksan MM-potkupallo-ottelu. "Totti, Totti, Totti, " kuuluu telkkarista vähän väliä. Kuvassa Totti uimassa. Se on Luxemburgin lasten koira. Mitähän Totti merkitsee suomeksi. Konkka ( Concca?) on italiaksi yhtä kuin pää, kertoi muinainen matkatoverini Nicola Lecca. Italialaisilla on hauskan lyhyet nimet. Totin takia jännään Italian puolesta. Pakko mennä katsomaan jatkoaika, vaikken mitään potkupallosta ymmärrä. Toiset eivät ymmärrä runoutta, kolmannet nykytaidetta. Jokaisella on omat ymmärtämättömyyden kohteensa.
Runoilija kirjoittaa potkupallosta Kirjaamossa: ”Olen yksin. En osaa, en käsitä. En pysty, vaikka olen - totta vie - yrittänyt. Joskus muinoin baarien ja hikisten äijäasuntojen male-bondaus -tilanteissa hihkuin muiden mukana ja tiirasin vaaleanvihreää televisioruutua. Väkinäistä päkistämistä se oli, totaalisen vierauden tunne jätti vain reiän sieluun.”
Jatkoajalla tuli Italialle kaksi maalia ja se voitti. Totin takia täytyy nyt katsoa loppuottelukin.5.7.06 Tähän jäi eilisiltana tyhjää tilaa, kun poistin aloittamani tekstin jota en jaksanut kirjoittaa loppuun asti jalkapallomatsin jälkeen. Enkä jaksanut kirjoittaa sitä tänäänkään loppuun. Jääköön johonkin toiseen iltaan. Laitan tyhjään tilaan Palavan rakkauden, se kukoistaa naapurin palstalla.
perjantaina, kesäkuuta 30, 2006
Aamumarssi
Valokuvatorstain kuudennnen viikon haaste aiheena Aamu. Kuvassa hanhet aamumarsilla tataarikylän raitilla varhain juhannusaamuna vuonna 1991. Alemmassa kuvassa tataaritalon emäntä odottaa aamuteen juojia.
keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006
Kesäpäivän iltana
Kissa Piu lähtee tustumaan avaraan maailmaan
Mitä sinä murehdit rakkautta, jolla on vuodenajat.
Se on sama nyt kuin olisit sokea piste vihreissä silmissä,
ne ovat vihreät etkä sinä ole.
lauantaina, kesäkuuta 24, 2006
Luova tila
Vietin juhannuspäivän iltaa Juorumäen viljelyspalstalla. satakielet eivät enää laula siellä. Naapurin palstalla kukkivat unikot ja päivänkakkarat, otin niistä kuvan. Kitkin rikkaruohoja ja mietin abjektia., joka tuttu sana Julia Kristevan kirjoista, mutta sen merkitys on ollut minulle aika epäselvä kunnes rupesin lukemaan viime yönä Pirkko Siltalan tutkimusta naiskirjailijoiden luovuudesta Haen sanojani kaukaa. Hän kirjoittaa, että abjekti on puutteen ja kaipauksen tila, johon sisältyy kauhu ja pelko ( lapsella äidin menettämisestä sekä viha ja inho äitiä kohtaan ja äidin torjuminen) mutta myös kauhun kiehtovuus. ”Abjektin tila on halkeama, jossa ollaan oksennuksen ja ulostuksen sekä tuskaisan ruumiillisen kivun kouristamana, hajoavan ja kuolevan ruumiin mädäntyneen ja lemuavan tuoksun saartamana” ( s. 42). Abjektin tila on luova tila, siihen tullaan ” aina elämän tuomissa uusissa menetyksissä: sama kauhu palaa, ollaan taas uudelleentuhon, ensimmäisen oman paikan eli abjektin tilassa” ( s. 45). Juha Seppälän ja Hannu Salaman kirjat ovat suurta abjektia. Luovuus ei ole mitään pikkusievää ja hauskaa puuhastelua. Luova ihminen hakeutuu tavalla tai toisella abjektin tilaan ja on aikamoinen tuskan aihe lähimmäisilleen. Tällaista minä nyt luen, kun en pysty lukemaan romaaneja. Yöpöydällä odottaa lukemista Julio Cortázarin Ruutuhyppelyä, Péter Nádasin Muistelmien kirja ja Arvi Pertun Papaninin retkikunta, mutta en saa niitä luetuksi ennen kuin oma kirja on valmis.
Kuva Sabbantai-juhlista Tataarinmaalla juhannuksena 1990
Egosurfailua
Edit 25.6.06
Termi ”egosurfailu” on peräisin Marja- Leena Rathjelta, jonka sivuilta löytyi Typogeneraattori, joka yhdistelee netin kuvia samanlaisella satunnaismenetelmällä kuin Runogeneraattori sanoja. Tällaiselta näyttää Sanat-blogin satunnainen typgrafinen ulkoasu.
Leader Test
via Ulkosuomalaisena Ranskassa
Yöllä ( 25.6.)lisää TypoGeneraattori kokeiluja. Hakusana Sanat ( ilman minun nimeäni )tuotti tällaisen tuloksen:
perjantaina, kesäkuuta 23, 2006
Juhannusmuistoja
Seuraavana vuonna olin inkeriläisten juhannusjuhlissa Toksovassa lähellä Pietaria. Alla oleva kuva on Mannerheimin bunkkeri –nimisestä ravintolasta, jossa syötiin juhannusateria. Ravintola on Haapakankaalla, Pargalassa josta Kemppinen kirjoitti joku päivä sitten.
Kuusi vuotta sitten vietin juhannusta 107 eurooppalaisen kirjailijan kanssa Kaliningradissa. Kamera unohtui lähtökiireissä kotiin, eikä minulla ole kuvia kaliningradilaisten juhannusjuhlista . Kirjoitin matkapäiväkirjaan: ”Kansanjuhla Itämeren rannalla paikassa jonka nimeä en tiedä. Juhlalavan yläpuolella on keltainen kangas jossa lukee: JARMAKA NARDNOGO TVORSTESTVA. Lavalla tanssii tyttöjä turkoosinvärisissä mekoissa, Evelina Simakov laulaa venäläisiä kansanlauluja ja hänen jälkeensä joku mies puhuu mahtipontisesella äänellä. Mies lopettaa puheensa sanoihin: ”Slava Russia” ( ihan kun oltaisiin urheilukilpailussa) Entisen aikaan huudettiin puheen lopuksi ” Slava Stalin”. Onko mitään muuttunut? Vain sanat muuttuvat, mutta ei henki. Yleisö on enemmän tai vähemmän juovuksissa. Juhlakentän laidassa miehet tanssivat naisten vaatteissa ja maskeissa, heillä on huulipunaa ja topatut rinnat. ” Pojat pitävät hauskaa,” sanoi opas. Tämä on kuin Kesäyön unelmaa, Midsummer Night’s dream by Shakespeare. Ei oikein totta, mutta ei valettakaan. Ihmiset ovat ihan oikeasti mukana ja iloitsevat kuin lapset musiikista ja tanssista.”
Kuvassa on juhannusyö Länsi-Siperiasta, Nenetsiasta, jossa olin viisi vuotta sitten. Taustalla näkyy Ural. Siitä juhannuksesta olen kirjoittanut viime juhannuksena Kirjailijan päiväkirjassa. Nyt lähden rannoille pyöräilemään ja katsomaan kokkoja.
Hyvää juhannusta kaikille lukijoille!
sunnuntaina, kesäkuuta 18, 2006
Harrastuksia
Tällaisen graffitin bongasin tänään Vuosaaren metroradan vierestä. Sen täytyy olla aivan tuore, koska en ole sitä aikaisemmin huomannut, vaikka pyöräilen joka päivä radanvartta viljelyspalstalle ja takaisin. Minun silmääni ja mieltäni ilahduttavat nämä nimettömät graffititaiteilijat, jotka pyyteettömästi, ilman taloudellista hyötyä, maalaavat ankeita betoniseiniä eläviksi. Se on kallis harrastus, spraymaalit maksavat ja sakot ovat hirmuiset, jos joutuu kiinni. Silti yllytän heitä jatkamaan. Saankohan minä nyt sakot, kun yllytän julkisesti rikokseen. En pystyisi maksamaan sakkoja, ei ole rahaa eikä ulosmitattavaa, paitsi muutama taulu. En tiedä millainen käytäntö nykyään on. Entiseen aikaan joutui vankilaan, jos ei pystynyt maksamaan sakkoja. Olen käynyt vankilassa kerran – nuorena esikoiskirjailijana Sörkassa. Tarkoitus oli puhua kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, mutta puhe kääntyi erotiikkaan ja yksinäisyyteen. Muistan, että minua hämmästytti, kun vankilassa olikin valoisaa, vaaleita seiniä ja huonekasveja ikkunoilla. Minun mielikuvani vankilasta olivat synkempiä.
Mansikat kukkivat palstalla. Ne kukkivat viime vuonnakin, mutta yhtään mansikkaa en saanut. Taisivat mennä parempiin suihin tai nokkiin. Minun harrastukseni on palstaviljely, en ehdi enkä malta blogata iltaisin., ja päivällä on muuta kirjoittamista. Tuli mieleen että bloggaajat ovat yhtä altruistisia kuin graffitien tekijät. Tuottavat iloa lukijalle, eivätkä kirjoita rahan takia. (Huom. tämä ei ole ironiaa.)
Harrastuskirjoittaminen on paljon hauskempaa kuin kirjoittaminen ansaintamielessä. Olen miettinyt harrastuskirjoittamista viime viikonloppuna vetämäni proosapajan jälkeen. Siihen osallistuneet harrastajakirjoittajat olivat käyneet kirjoittajakursseja Orivedellä, Palmeniassa ja kansalais- ja työväenopistoissa. He olivat kirjoittajina koulutetumpia kuin minä, joka ei ole käynyt yhtään kurssia. He osasivat kirjoittaa ja hallitsivat novellin kirjoittamisentekniikan ja –teorian, joita minä en hallitse. Joka kerta kun aloitan uuden kirjan, olen epävarma enkä tiedä tuleeko hommasta yhtään mitään, usein ei tulekaan. Totesin että proosapajassa, että en pysty opettamaan teille mitään, pikemminkin te voisitte opettaa minua. Annoin heille harjoituksen, jolla voi etsiä ja avata omaa ääntään. Hyödyllinen harjoitus, tein sen itsekin ja huomasin että olen kuin käheä varis, oma ääni on hukassa. Mutta oppilaani suoriutuivat harjoituksesta erinomaisesti. Rupesin miettimään, että pitäisiköhän hakea Oriveden kirjoittajaopistoon, mutta luultavasti minua huolittaisi sinne - edes opettajaksi.
Käsi, tassut ja raajat
Anja Konkka. Tyttö ja kissa ,1957
Valokuvatorstain viikon haaste on kädet, tassut ja raajat. Kuva on detalji äitini maalauksesta. Käsi on minun, tassut ja raajat ovat kissan, jonka nimi oli Poika. Eräs ystäväni löysi Pojan halkokellarista ja toi sen minulle. Se oli niin pieni, että se mahtui kämmenelleni. Syötin sitä nuken tuttipullolla. Siitä kasvoi komea kolli, jolla oli mahtava ääni.
tiistaina, kesäkuuta 13, 2006
Maailmankirjallisuutta Hyvinkäällä
Hyvinkää ei ole mikään turha paikka. Helen Schjerfbeck eli siellä vuosia ja Anna Ahmatova kävi kääntymässä. Ahmatova vietti kaksi viikkoa vuonna 1914 Hyvinkään keuhkotautiparantolassa ja kirjoitti siellä alla olevan runon, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola, ja säveltänyt Kaj Chydenius. Sävellyksen maailmanensiesitys oli toissapäivänä parantolan edustalla Ahmatovan syntymäpäivän kunniaksi.. Vanhan ajanlaskun mukaan hän syntyi 11.6. Sitten tuli vallankumous ja uusi ajanlasku, ja hänen syntymäpäivänsä siirtyi kaksitoista päivää myöhemmäksi eli kesäkuun 23:teen päivään.
Vieressä Nathan Altmanin maalama muotokuva Ahmatovasta vuonna 1914
Joka ilta saan häneltä kirjeen
kuin nuori morsian,
vastauksen kirjoitan
kun yö on langennut.
missä tie johtaa pimeään.
Älä kalleimpani tee koskaan pahaa
maan päällä yhdellekään.”
Suuri kirkas tähti seisoo
kahden puun rungon välissä.
Tyynesti se lupaa minulle,
että uneni käyvät toteen.
Parantolan ympärillä kasvoi mäntyjä. Katselin niiden runkoja ja mietin mahtoivatko olla samoja puita joiden, joiden välistä Ahmatova oli katsellut tähteä ja ajatellut runoilija Nikolai Nedebrovoa, jolta sai joka ilta kirjeen. Tilanne oli ristiriitainen, kun mustasukkainen Nikolai Gumlijov, myöskin runoilija, ja Ahmatovan aviomies ryntäsi Pietarista Hyvinkäälle ottamaan selvää, että mitä vaimolla on siellä menneillään.
Anna Ahmatova on 1900-luvun suuria maailmanluokan lyyrikoita, mutta venäläiset eivät osaa antaa hänelle vieläkään arvoa - hänhän oli vain nainen! Huomasin sen kuusi vuotta sitten, kun osallistuin opastetulle kaupunkikierrokselle, joka oli räätälöity kansainvälistä kirjailijaporukkaa varten. Nuori miespuolinen opas, joka puhui erinomaista englantia ja näytti intellektuellilta, esitteli taloja, joissa olivat asuneet Puškin, Gogol, Dostojesvki, Belyi, Jesenin, Blok ja keitä kaikkia heitä olikaan. Bussi ylitti Fotankan, ja ohitti talon jossa Ahmatova oli asunut. Opas pysyi vaiti. Kysyin häneltä, että kummalla rannalla Fotankaa se Anna Ahmatovan kotimuseo nyt onkaan (tiesin kyllä missä se oli, kun olin käynyt siellä). Opas sanoi: ”Suokaa minulle anteeksi, mutta en ole kiinnostunut runoudesta.” Jos olisin ilkeämpi ihminen, olisin kysynyt että eivätkö Puškin, Blok ja Jesenin sitten ole runoilijoita, mutta tyydyin vain sanomaan, että en anna sitä teille ikinä anteeksi. En unohda sitä opasta koskaan.
PS. Kaksi uutta runoilijan blogia Markus Jääskeläisen Markus Australiassa ja Karri Kokon konerunojen blogi Toisin sanoen.
Ahmatova-laatta Hyvinkään parantolan seinässä
sunnuntaina, kesäkuuta 11, 2006
Nousi polkupyörä puuhun
Tällaisen näkymän kohtasin tänään Hyvinkäällä, kun olin menossa proosapajaa vetämään. Aina täytyy ylittää rajansa, polkupyöränkin. Hyvinkäällä on sijansa maailmankirjallisuudessa, mutta siitä myöhemmin. Nyt en jaksa blogata, olen ihan poikki proosapajan jälkeen.PS. Ars 06- näyttelyssä käyneet ja muutkin nykytaiteessa kiinnostuneet, käykää Kulttuurinavigaattorin mukana taidehistoriaretkellä katsomassa millaisia linkkejä/ yhtymäkohtia on muutamilla Arsin töillä vanhaan taiteeseen.
perjantaina, kesäkuuta 09, 2006
Sanat haussa
Lähden Hyvinkäälle vetämään proosapajaa. Siellä on valtakunnalliset harrastajakirjoittajapäivät ja kirjamessut viikonloppuna. Proosapajat ovat täynnä, mutta yleisöluennoille on vapaa pääsy. lauantaina klo 12.15 Anna-Leena Härkönen puhuu Hyvinkääsalissa Kirjoittamisen hurmasta ja turmasta, Suvi Ahola puhuu klo 13.30 aiheesta Harrastajakirjoittajan kritiikistä kriisiin. Sunnuntaina samassa paikassa klo 10.30 puhuu Kai Vakkuri Tietotekniikasta kirjoittajan apuna ja kirjan markkinoinnissa ja klo 12.00 Anja Snellman puhuu Kokemuksellisesta kirjoittamisesta. Käykää kuuntelemassa jos satutte liikkumaan Hyvinkäällä päin viikonloppuna.
Täältä googlataan nykyään ahkerasti Lordin sanoja. Oletan että tarkoituksena on hakea Hard Rock Hallelujahin sanoja. Niitä ei löydy täältä. Laihaksi lohduksi hakijoille lainaan tähän yhden säkeistön Lordin euroviisukappaleesta, jonka on suomentanut Marja-Leena Mikkola. Koko viisu ilmestyi Helsingin Sanomissa 6.6.06 (Jutun otsikko: Hevissä saatana on esteettinen valinta).
Tänä syntisten yönä
pyhimykset ruhjottiin,
valo sammui ja lampaat joutuivat eksyksiin.
Seinät jyristen luhistuivat
ja kalliot huojuvat.
Rockin Ilmestyskirja on täällä,
nyt sielusi paljasta.
Enempää en uskalla lainata. Sanoista päätellen nuoret kaipaavat väkevää julistusta. Lukekaa myös raamatun Ilmestyskirjaa ja Marja-Leena Mikkolan suomennoksia Shakespearen Romeosta ja Juliasta sekä Sylvia Plathin, Dylan Thomasin, Annan Ahmatovan ja Osip Mandelstamin runoista..
sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006
Minun! Minä/minuus?
Minua on nuoresta asti kiinnostanut surrealismi kuvataiteessa ja runoudessa. Seilonen on surrealisti 60-luvun runoissaan ja kollaaseissaan, siksi minä niistä pidän. Alla hänen Olento-sarjansa runo kokoelmasta Tosiasioita minusta.
Mitä Olento on sanonut
Olento on sanonut nämä sanat:
- Minä puhun vain käytännöllisiä asioita.
- Minulla on neljä sukupuolta ja ne ovat erilaisia.
- Minulla ei ole perillisiä.
- Suomi sijaitsee Ruotsin pohjoispuolella.
- Rintala ja Salama ovat huonoja kirjailijoita.
- Minä seison hiljaisten ihmisten keskellä.
- Minä olen minä.
- Minä olen Huumaantuva, Suojeleva ja Iso.
- Minua ei saa valokuvata.
Lopuksi minun Google-runoni minuudesta. Se on julkaistu aikaisemmin tässä blogissa, toisessa yhteydessä. Se on kollaasiruno, lauseet ovat tuntemattomien nettikirjoittajien lauseita. Mutta lausevalinnat ja -yhteydet sekä runon muoto ovat minun.
Kuka minä olen?
Henkilöllisyystodistuksella voin todistaa, kuka
minä olen
minä olen Maija ja minä
pidän autoista
Minä olen kuin juopunut mies, kuin sankari, jonka viini on voittanut
Minä olisin kertonut kuka
minä olen Hän olisi kertonut kuka
hän on!
Olen GSM-olio rakastelen juuri silmiesi kanssa
Minä olen kadulla näen sinut joka nurkalla
värimainostauluissa kahviloiden kassoilla
Minä suojelen sinua kaikelta
Kuka minä olen
on hämmentävä kysymys
minä olen mies
surujen syömä,
en esiinny Kalevalassa eikä Helkavirsissä.
Minä olen myyty.
Laitoin miehille ruokaa ja olen
aivan täynnä. Söin ohjeiden mukaisesti.
Tietäisinpä, kuka
olen, mitä haluan, missä olen
hyvä, mitkä ovat vahvuuteni, ...
En tiedä, kuka
olen. En tunne itseäni. Elämälläni ei ole tarkoitusta.
Tämä tilanne
masentaa enkä taaskaan pääse purkautumaan.
Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen.
Ettekö te tiedä, kuka
minä olen.
Minä olen tapaisti.
Olen Korsikasta syntyisin
Rakennan Islaamin taloa
Olen saanut työmarkkinatukea.
Olen nähnyt Helga neidin kylvyssä.
Olen kierittänyt Juuston Rautatieasemalle.
Olen hiihtänyt yli jään Seurasaareen
Olen Lórien
Kuka minä olen?
Olen Lapinpoika. Kultaseppänä olen
Lapponia Jewelryn listoilla
Tiedän kuka
olen ja olen
sinut peilikuvani kanssa.
Kuka olen?
Kasvot muiden joukossa.
Olen kevyt kuin sudenkorento.
finka Pietarin liepeiltä.
(Finka tarkoittaa venäjänkilessä sekä puukkoa että suomalaisnaista.)
PS. Olen saanut lausekollaasi-haasteen sekä Minhiltä että Arjentolasta, mutta en ole vielä ehtinyt tehdä sitä, kun on ollut niin paljon kiireitä, ja niitä on tiedossa myös tulevilla viikoilla.PS.2 Olento on palannut.
tiistaina, toukokuuta 30, 2006
Tältä se näyttää
Edit: Korjattu kirjoitusvirheitä ja lisätty oikeaan sivupalkkiin Radiosoitin, josta voi kuunnella kirjallisia ohjelmia mm. Nadjan huoneessa vieraillutta Kaarina Valoaaltoa, Nooakan parkin kapteenia/kapteenskaa. ( Vieritä nuolia oikealle ja alas)
Postin kuriiri herätti minut aamulla ja toi paketin, joka sisälsi kymmenen kirjaa.. Hieman synkän näköinen kansi (sateenkaaren värejä ei näy alkuperäisessä kuvassa). Näyttää siltä kuin nainen olisi astumassa ulos vankilasta. Sisältö ei ole yhtä synkkä. Takakannessa lukee:
A remarkable creation of a ”woman living on the edge,” A Fool’s Paradise is a powerful, disturbing novel in the great tradition of Jean Rhys and Violette Leduc.”
Kirjan ensimmäisessä amerikkalaisessa arvioinnissa naisen sanotaan olevan peräisin kuin Jim Jarmuschin elokuvasta ( kts. alempaa, Viimeisimmät uutiset).
En odota suurta myyntimenetystä enkä elokuva-optiota Amerikasta.
Kirja ilmestyi sarjassa Coleman Dowell Finnish Literature Series, jossa on aikaisemmin ilmestynyt Rosa Liksomin Dark Paradise. Pieni merkityksetön (?) yhteensattuma, että kummankin kirjan nimessä esiintyy sana ”paratiisi.” Ei kaksi ilman kolmatta, saa nähdä millainen ’paratiisi’ ilmestyy sarjan kolmantena kirjana.
Työpäivä meni sekaisin kun en ehtinyt ennen kuriirin tuloa ja sängystä nousemista hahmotella mielessä sitä jaksoa, mikä oli tänään tarkoitus kirjoittaa. Siksi istun nyt nettikoneen ääressä ja bloggaan epätavalliseen aikaan. Eilen istuin Espan penkillä ennen Eino Leino seuran kokousta ja kokeilin miten langaton verkko toimii siellä. Hyvin se toimi.
PS. Joku hullu meni polttamaan Porvoon tuomiokirkon. Olisikohan ollut huomionkipeä saatananpalvoja. Julkisuudessa on näytetty liikaa pirun sormimerkkiä viime päivinä ja herätelty tasapainottomien ihmisten sisäisiä piruja. Jotkut eivät osaa erottaa tarua ja totta toisistaan.
sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006
Tiedoksi
kaikille niille, jotka tulevat tänne hakusanoilla: Lordi ilman naamioita. Turha vaiva, täältä etsimäänne ei löydy. Mitä tänään ajattelin Lordi-ilmiöstä on kirjoitettu edellisen merkinnän kommentteihin. Teini-ikäisten palvonnan ymmärrän, mutta se että valtiovaltakin on rähmällään ilmiön edessä, on minusta aika outoa. Ajattelu jatkuu. Ehkä huomenna. Ehkä unissa.
Tämän merkinnän syy: Päivitän oikean sivupalkin linkkilistaa, joka ei näy Microsoft-selaimen käyttäjille, homma jota oikeasti inhoan ja jota tehdessäni kiroilen rankasti, sillä aina jotain menee pieleen.
Päivän sitaatti
- Jos suhde ei ala seksistä, vaan esimerkiksi turhista puheista ja puhelinnumeroiden vaihdoista, siitä ei yleensä tule mitään
- Jos kaikki menee hyvin, ensimmäiset merkit rakastumisesta voi havaita kuuden kuukauden kuluttua, mutta selvästi vasta yhdeksän.
lauantaina, toukokuuta 27, 2006
Kun rokki tuli Suomeen
Edit. Kirjoitusvirheitä korjattu. Kirjoitin tämän merkinnän eilisiltana, mutta Bloggerissa oli taas jotain häikkää "insinööri selvitti ongelmaa" eikä merkintä päässyt lähtemään. Aamun lehden mukaan Kauppatorilla oli yli 90 000 ihmistä.
Rokki tuli Suomeen 50 vuotta sitten, kun elokuvateatteri Edisonissa ( myöh. Diana) esitettiin elokuva Blackboard Jungle, suomeksi Älä käännä heille selkääsi. Bill Haleyn Rock around the Clock (suom.Tunnista tuntiin) oli elokuvan hittikappale. Ensi-ilta oli suuri tapahtuma, sinne piti ehdottomasti saada liput. Minä ja ystäväni saimme liput. Nuorisoa kokoontui elokuvateatterin edessä olevaan puistoon, yksi auto kaadettiin ja paikalle tuli palokunnan ruiskuauto hajottamaan ”mellakkaa.” Viikkosanomat - niminen lehti (kuului Erkon konserniin) oli paikalla tekemässä juttua mellakasta. Ystäväni näkyivät kuvassa, minusta näkyi poninhäntä. Olimme ylpeitä, että olimme päässeet lehden kuvaan. Lehdistössä paheksuttiin nuorisoa = lättähattuja ja villamyssymissejä (nyk. pissiksiä), jotka kuuntelivat rokkia, kävivät katsomassa elokuvaa ja osallistuivat Edisonin edessä ”mellakointiin” Heitä/ meitä oli paikalla ehkä satakunta, tuskin sen enempää. Olimme sen ajan paheksuttuja kapinallisia
Minusta ei tullut rokkaria, vaan rupesin käymään Albertinkadun Mäyränkolossa kuuntelemassa jameja. Mäyränkolosta siirryin Yliopiston juhlasaliin kuuntelemaan Radion sinfoniaorkesterin konsertteja. En jaksanut enää innostua Elviksestä. Suosikkejani olivat Miles Davis ja John Coltrane, Dabe Brubeck. Ja vähän myöhemmin Bartok, Stravinsky ja Webern.
Tähän muistelmaan minut inspiroi telkkarissa näkemäni Lordin esiintyminen Kauppatorilla. Liikuttava kokemus, 80.000 ihmistä juhlimassa euroviisuvoittoa! Ne jotka osallistuivat illan konserttiin muistavat sen vielä vuonna 2056, elleivät ole kuolleet. Liikuttavan suomalaista, tuskin missään päin Eurooppaa viisuvoitto on herättänyt yhtä suurta kansanhurmaa. Suomalaiset ovat ihan hullua kansaa.
Luvussa 40 on jotain magiaa, ensin isketään päätä puuhun 39 kertaa, ja sitten tulee voitto, hallelujah! Se on suomalaista sisua. Täytyihän se palkita suomalaisen puurtamisen prenikalla. Ja katso niin tapahtui kun presidentti ojensi prenikan (=avaimen) Kauppatorin konsertissa. Kapina on kuollut. Rokista on tullut valtiovallan siunaamaa kulttuuria. Siihen kului 50 vuotta. Näköjään kaikki mikä on uutta vaatii pitkän ajan ennen kuin se hyväksytään yleisesti.
Rakkaus ei ole miesten juttu
Satuin kuulemaan radiosta ohjelman Kyllä kansa muistaa, aiheena ensirakkaus. Vain yksi mies uskalsi kertoa ensirakkaudestaan. Kaikki muut olivat naisia. Eivätkö miehet muista vai eivätkö kehtaa kertoa? Ovatko ensirakkaudet olleet niin häpeällisiä juttuja, tai päättyneet niin onnettomasti, että niistä ei voi puhua. Kyllä kai miehilläkin on ollut ensirakkauksia?
Ohjelmasta selvisi sekin että Joel Lehtonen oli Maria Jotunin ensirakkaus, tai päinvastoin.
Päivän sitaatti
”Yksi tapa rangaista lihaa on kirjoittaa blogia, kun tietää, että kaiken Internetiin liittyvän, varsinkin blogien, pitäisi katsoa olevan vakavalle kirjoittajalle ja ennen kaikkea tutkijalle sopimatonta, arvostelukyvyn vakavaa varurioitumista osoittavaa puuhailua, joka on omiaan herättämään kunnioitetuissa kollegoissa sen käsityksen, että asianomainen olisi toimitettava suoraan, lähtöruudun kautta käymättä, pyöreään koppiin ja sieltä eläkkeelle.”
Temperemanttitesti
Introspective and reflective, you think about everything and anything. You are a soft-hearted daydreamer. You long for your ideal life. You love silence and solitude. Everyday life is usually too chaotic for you. Given enough time alone, it's easy for you to find inner peace. You tend to be spiritual, having found your own meaning of life. Wise and patient, you can help people through difficult times. At your worst, you brood and sulk. Your negative thoughts can trap you. You are reserved and withdrawn. This makes it hard to connect to others. You tend to over think small things, making decisions difficult.You Have a Melancholic Temperament
torstaina, toukokuuta 25, 2006
Uudistuminen
Kuvassa uudistetaan Villa Lill Kalvikin pihamaata Vuosaaressa. Villa on osa Taiteilijatalon yhteisöstä, siellä on taiteilijoiden ja kirjailijoiden työhuoneita, kokoontumistila juhlia ja taide-esityksiä varten ja yksi taiteilija-asunto.
Runotorstain runoni on hakukonerunoutta. Se on koostettu Googlen/ Leevi Lehdon runorobotilla käyttämällä hakusanoja uudistuminen ja uusi. Minua kiinnostaa hakukonerunous, koska se paljastaa jotain kollektiivisen alitajunnan nykytilasta. Muilta töiltäni en ole ehtinyt toden teolla sukeltaa kollektiiviseen alitajuntaan. Mutta muutamien pistokokeiden jälkeen näyttää siltä että nykyajan heeroksia ovat suuryhtiöt. Mutta ei uskonto eikä suomalaisten suokaan ole vielä kokonaan kadonneet kollektiivisesta sielunmaisemasta, vaikka kuokka ja Jussi puuttuvatkin – ainakin alla olevasta hela/runotorstain ”runosta.” Saa nähdä kuka tekee uuden kansalliseepoksen Google-hakutulosten pohjalta. Lönnrot aikoinaan keräsi kollektiivisen alitajunnan sirpaleita Vienan kansan parista ja koosti niistä Kalevalan. Hänen hakutuloksensa olivat, hassua kyllä, peräisin runokylistä jotka eivät ole koskaan Suomeen eivätkö Suomi-Ruotsiin kuuluneet, mutta niin vain niistä hakutuloksista syntyi Suomen kansalliseepos.
Uudistuminen – Google-runo
Vietin kolme minuuttia asuntolani aulassa. Ja katso! Ihme tapahtui.
Venäläisestä naisesta tuli uusi puolisoni.
Ja sitten parin kuukauden kuluttua
luonnontilaisilla soilla
avautui uusi todellisuus
hengellinen uudistuminen,
joka antaa pohjan kaikelle.
Kuoleminen ja uudistuminen
Osaaminen ja uudistuminen.
Oppiminen ja uudistumiskyky.
Hyvinvointi ja motivaatio.
Jatkuva uudistuminen
on tärkeää muotimarkkinoilla.
Se voi antaa pohjaa
ojitetuilla soilla tapahtuvaan dynamiikkaan.
Uudistuminen näkyy vähitellen
myös Meriväylän sivuilla.
Mutta mistä löytyy uusi
Nokia? Vastaavaa
oman ajattelun ravistelu, uudistuminen
ja inspiraation saaminen,
uusi teknologia.
Kysymyksessä on Stora Enson uusi
logistiikkajärjestelmä.
Jatkuva uudistuminen
on kansakunnallemme tärkeä asia
monivaiheinen prosessi, jolla on oma dynamiikkansa.
Nyt on menossa tiedonkeruuvaihe.
Hotellin uusi ilme perustuu näihin hyödyllisiin tietoihin,
toteaa hotellinjohtaja
Uudistuminen jatkuu.
Ruorin taakse asettuu uusi johtaja.
Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
Lopuksi Marie Cerminovan näkemys uudistumisesta. Hän oli yksi tšekkiläisen surrealistiryhmän perustajajäsenistä.Hänen maalauksensa nimi on L’Avant-printemps, suomeksi Esikevät.
Aiheeseen liittyen säe Helvi Juvosen runosta Runkojen lomasta:
Putosi siemen sokea
kuollen on ihmettä kokea
kaiken kasvamistie.
keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
Viimeisimmät uutiset
Kuvassa on Maaria Wirkkalan ihmeellinen kivi Ars-näyttelystä. Se oli voittanut painovoiman, se leijui ilmassa. Pakko sitä oli koskettaa silläkin uhalla, että hälytin alkaa ulista. Se oli oikea kivi, ihme, eikä hälytin parahtanut. Wirkkalan installaatio Vakain aikein ( Solitude in Stability) oli näyttelyn vaikuttavin taideteos: mustaseinäinen huone, jossa kivi leijui ja lehtimetallilla kullattu lattia huojui. Vaikuttava myös fyysisesti, sillä taideteoksen sisällä käynti, aiheutti noin kymmenen minuuttia kestävän huojuvan olon. Samanlainen olo tulee kun istuu junassa kymmenen tuntia Berliinistä Malborkiin.
Borneossa, Borneossa,
sademetsän sydämessä,
paikassansa kätketyssä,
oksan alla, juuren alla
onnellista unta nukkuu
kivi punainen.
Hullun taivaassa on juuri ilmestynyt Jenkeissä, mutta en ole vielä saanut tekijänkappaleita, ensimmäinen arvostelukin on ilmestynyt täällä, mutta kun ei sitä pääse lukemaan, ellei ole lehden tilaaja, niin laitan arvostelun tänne. Itse en osaa nähdä yhteyttä Jim Jarmuschiin, mutta positiivisen arvostelun ilahduttamana avasin valkoviinipullon ja skoolasin kirjalle, joka on kuin aikuiseksi kasvanut lapsi joka on lähtenyt maailmalle omin jaloin.
A Fool's ParadiseANITA KONKKA, TRANS. FROM THE FINNISH BY A.D. HAUN AND OWENWITESMAN. Dalkey Archive, $12.95 paper (133p) ISBN 1-56478-422-3 The querulous, nameless, love-weary narrator of Konkka's 1988 novel mighthave emerged from a Jim Jarmusch film: in her late 30s, recently unemployed,her engagement broken, off and in love with an unavailable man, the narratoris a cerebral, dreamy observer of the flotsam of life as she sits at thebase other favorite pine tree writ-ing in a blue notebook. She imagines thelives of people she sees, diligently records her dreams and childhoodmemories that intrude in the narrative like non sequiturs, and dabbles inastrology, which underscores that "everything has some diabolical purpose."When her lover, Alexander, goes back to his wife, Vera, a Russian woman whoreminds the narrator of capricious characters in Dostoyevski, the narratorgrows obsessively jealous, invents an elaborate scenario between husband andwife, and, confronting her status as a casroff, muses darkly about theinequitable relations between men and women. This is Konkka's first work tobe translated into English. As rendered here, her prose is wonderfullycadenced and vivid; it establishes her nameless character as a memorablefigure‹not quite a cynic and not completely a sensualist, and none the wiserthrough experience. (July 25)
Kuuluin niihin onnettomiin sieluihin, jotka eivät katsoneet Euroviisuja ja Lordin voittoa, vaan Teema-kanavan Joycen Odysseus-romaanin filmatisointia ja nukahdin sen jälkeen. Tämän päivän Vuosaari-lehdessä lukee että: ” Euroviisuvoitto Vuosaareen Mr. Lordille.” Kari Haakanan blogista löytyi linkin kautta kuva Lordista ilman naamiota. Katselin kuvaa tarkkaan, että tunnistaisin hänet, jos sattuisi tulemaan kadulla vastaan tai jonottaisi S-Marketin, K-kaupan tai Alkon jonossa samaan aikaan kuin minä