Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkinnot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste palkinnot. Näytä kaikki tekstit

lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Arte y pico -pokaali

Iines antoi Sanat-blogille kansainvälisen tunnustuspalkinnon. Bloginpitäjän ominaisuudessa kiitän ja otan vastaan pokaalin.

Palkinto on peräisin Uruguaysta, Arte y pico-blogista ja sen säännöt ovat seuraavat:

1) Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.
2) Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin.
3) Palkinnonsaaja panee palkinnon logon blogiinsa.
4) Logo tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.
5) Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan. Kansainvälisen, Uruguaysta alkunsa saaneen palkinnon alkuperäiset säännöt ovat tässä.

Tupakkaa ja punaviiniä kuluu, kun pohdin mitkä viisi blogia arvostamieni blogien laajasta joukosta saavat Arte y pico -pokaalin. Raavin päätäni, rullaan syötteenlukijassa olevia blogeja edestakaisin. Ohoh, onpa niitä kertynyt paljon - ja toinen toistaan parempia. En haluaisi tuottaa kenellekään pettymystä. Päätän rajoittua sellaisiin suomalaisiin blogeihin, joille en ole antanut aikaisemmin blogipalkintoja. Huhhuh, palkintoraatina oleminen on rankkaa. Tässähän menee koko lauantai-ilta. Pitäisiköhän nukkua yön yli? Ei, pakko on runnoa raadin päätös tänä iltana, huomenna on muita hommia. Mahdoton tehtävä. Telkkarissa alkaa dokumentti Hemingwaysta eli Hemarista. Menen katsomaan sitä.

Dokumentin jälkeen. Kun haastattelija kysyi, " Mikä on parasta koulutusta kirjailijalle, Heminway vastasi:"Onneton lapsuus."

Pitkän pähkäilyn jälkeen Arte y pico -pokaalin saavat:
Jouni Tossavainen: Kuva ja Sana
Maaria Pääjärvi: Se kaluaa samaa luutaa
Ani Tomu:Mehtäsielu
Maija Holma:Naulasaarella
Pekka Hannula: Luovuksissa

Bubbling under:

Kulttuurinavigaattori
Pahat kuvat valtaavat maailman

Raati joi liikaa punaviiniä eikä jaksa perustella päätöksiä, vaan siteeraa Arte y Pico-blogia:

What is the meaning of the expression Arte y Pico: And basically, ironically, it translates into a wonderful phrase in Mexico, “lo maximo.” LOL! It will never find its counterpart in English, but if it HAD to, it would be something like, Wow. The Best Art. Over the top.

Ohje pokaalin saajille: Kopioikaa ja tallentakaa pokaali työpöydälle tai johonkin kuvatiedostonnee ja siirtäkää se sieltä omana blogiinne.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

I like Madeira because I'm mad Eira

Korjaus 17.3.

Täytyy tehdä korjauksia Eiran runoihin. Vuonna kuuskymmentäkuus ei vielä ollut olemassa tätä merkkiä : @, joten korjaan kone@compin muotoon kone&comp. Toisessa runossa olen lukenut väärin yhden sanan, jonka korjaan myös. Lukihäiriö aiheuttaa haittaa. Minusta ei olisi ollut latojaksi. Parnasso-blogissa on Arto Virtasen hauska kertomus ladontavirheestä.


Eilen oli aihetta juhlia, kun Eira Stenberg sai Eino Leino palkinnon "runoudestaan ja luovasta hulluudestaan."...Stenberg -hattuineen ja kaikkineen -on Leinon henkinen perillinen joka hurmioituu älyllis-ilakoivasti ja kulkee unen ja varjon tummassa maassa," kuten sanotaan palkintoperusteissa.

Tämän blogikirjoituksen otsikko on Eiran esikoisrunokokoelmasta Kapina huoneessa, joka ilmestyi vuonna 1966. Se oli runopoikien vuosikymmen. Naisten äänille ei ollut paljon tilaa siihen aikaan. Eira oli niitä harvoja naisrunoilijoita jotka aloittivat sillä vuosikymmenellä. Sivumennen sanoen Eino Leino seura hyväksyi ensimmäiset naiset jäseniksi vuonna -66.

Runo Eiran ensimmäisestä kokoelmasta:

ja verestä tuli veljiä jotka sanoivat olevansa veriveljiä
he elävöittivät hartaat muistot liikehtivät valtavasti ja
vaikuttivat elävöittävästi ympäristöönsä sekä yksityisten
ihmisten hengelliseen kehitykseen

syntyi laulukokoelma "I like Madeira because I'm mad Eira"

me sinua muistetaan ainiaan

kone&comp.

Otin Eirasta kuvan eilisessä palkintojenjakotilaisuudessa Laulumiehissä. Sieltä menimme syömään Eliteen juhlaillallista. Toisen kuvan otin Flickan -nimisestä jälkiruuasta.

Hieno valinta ( en tarkoita jälkiruokaa) vaan Eiran palkintoa. Onnea Eiralle ja runoudelle!
Lopuksi runo Suloinen on halun vaate kokoelmasta Siksi seurustelen varkaiden kanssa.

Veden naiseus vapisee
on kananlihalla syksyinen lahti
ja illan varjo laskee maahan mustan lakanan.
Ja salassa tuskin kuul
uvasti
kilisevät puikot kuin jääkuutiot lasissa,
kun aika kutoo ihon risahtavaa silkkiä.
Suloinen on halun vaate,
oi ettei kuolema sitä purkaisi.