Kuvassa on Maaria Wirkkalan ihmeellinen kivi Ars-näyttelystä. Se oli voittanut painovoiman, se leijui ilmassa. Pakko sitä oli koskettaa silläkin uhalla, että hälytin alkaa ulista. Se oli oikea kivi, ihme, eikä hälytin parahtanut. Wirkkalan installaatio Vakain aikein ( Solitude in Stability) oli näyttelyn vaikuttavin taideteos: mustaseinäinen huone, jossa kivi leijui ja lehtimetallilla kullattu lattia huojui. Vaikuttava myös fyysisesti, sillä taideteoksen sisällä käynti, aiheutti noin kymmenen minuuttia kestävän huojuvan olon. Samanlainen olo tulee kun istuu junassa kymmenen tuntia Berliinistä Malborkiin.
Borneossa, Borneossa,
sademetsän sydämessä,
paikassansa kätketyssä,
oksan alla, juuren alla
onnellista unta nukkuu
kivi punainen.
Hullun taivaassa on juuri ilmestynyt Jenkeissä, mutta en ole vielä saanut tekijänkappaleita, ensimmäinen arvostelukin on ilmestynyt täällä, mutta kun ei sitä pääse lukemaan, ellei ole lehden tilaaja, niin laitan arvostelun tänne. Itse en osaa nähdä yhteyttä Jim Jarmuschiin, mutta positiivisen arvostelun ilahduttamana avasin valkoviinipullon ja skoolasin kirjalle, joka on kuin aikuiseksi kasvanut lapsi joka on lähtenyt maailmalle omin jaloin.
A Fool's Paradise
ANITA KONKKA, TRANS. FROM THE FINNISH BY A.D. HAUN AND OWEN
WITESMAN. Dalkey Archive, $12.95 paper (133p) ISBN 1-56478-422-3
The querulous, nameless, love-weary narrator of Konkka's 1988 novel might
have emerged from a Jim Jarmusch film: in her late 30s, recently unemployed,
her engagement broken, off and in love with an unavailable man, the narrator
is a cerebral, dreamy observer of the flotsam of life as she sits at the
base other favorite pine tree writ-ing in a blue notebook. She imagines the
lives of people she sees, diligently records her dreams and childhood
memories that intrude in the narrative like non sequiturs, and dabbles in
astrology, which underscores that "everything has some diabolical purpose."
When her lover, Alexander, goes back to his wife, Vera, a Russian woman who
reminds the narrator of capricious characters in Dostoyevski, the narrator
grows obsessively jealous, invents an elaborate scenario between husband and
wife, and, confronting her status as a casroff, muses darkly about the
inequitable relations between men and women. This is Konkka's first work to
be translated into English. As rendered here, her prose is wonderfully
cadenced and vivid; it establishes her nameless character as a memorable
figure‹not quite a cynic and not completely a sensualist, and none the wiser
through experience. (July 25)
Kuuluin niihin onnettomiin sieluihin, jotka eivät katsoneet
Euroviisuja ja Lordin voittoa, vaan Teema-kanavan
Joycen Odysseus-romaanin filmatisointia ja nukahdin
sen jälkeen. Tämän päivän Vuosaari-lehdessä lukee että:
” Euroviisuvoitto Vuosaareen Mr. Lordille.”
Kari Haakanan blogista löytyi linkin kautta
kuva Lordista ilman naamiota. Katselin kuvaa
tarkkaan, että tunnistaisin hänet, jos sattuisi
tulemaan kadulla vastaan tai jonottaisi
S-Marketin, K-kaupan tai Alkon jonossa
samaan aikaan kuin minä
4 kommenttia:
Onnes olkoon kirjasi ilmestyminen englannin kielellä! Nyt täytyy hankkia itselleni pian!
Oli mielenkiintoista lukea ARS näyttelystä ja Wirkkalan työstä!
Kiitos, Marja-Leena. Kirjan saa Amazonin kautta tilaamalla,luulisin.
Terv. Anita
Oikein rillipäinen äidinkulta tämä lordi ilman naamaria.
Kuvan ottamisesta on kulunut seitsemän vuotta. Niiden vuosien aikana äidin kultakin on voinut muuttua.
Lähetä kommentti