Näkymä parvekkeelta torstaiaamuna.
Edellisen postauksen hehkeä koivu on menettänyt hehkeytensä. Mereltä puskee kolakka tuuli ja räntälumi lentää vaakasuorassa päin naamaa, näitä merenranta-asumisen talvisia riemuja, joita ei asuntoilmoituksissa mainita.
"Marraskuussa sielu käpertyy ihmisessä ja nukkuu talven painajaisunia nähden, sillä aikaa iloton ruumis tekee minkä voi lyhyitten harmaitten päivien aikaan. Mutta ajattele, että huhtikuun alkupuolella joku löytä'' ensimmäisen sinivuokon.Eikö se ole ihmeellistä?" kirjoitti Helvi Juvonen Pikku Karhun talviunissa. Talviunet sisältyvät Juvosen Koottujen teosten kokoelmaan Aukea ei koskaan metsään ovi, joka ilmestyi tänä syksynä. Runot ovat minulle tuttuja lukiovuosilta, jolloin rakastin niitä ylitse muiden (so. Eeva-Liisa Mannerin ja Paavo Haavikon ). Se rakkaus ole kuihtunut vieläkään, Juvosen runot ovat harmaan marraskuun ilo. Jos suinkin ehdin, palaan kokoelmaan myöhemmin.
