Kun pyöräilin puolen päivän jälkeen kirjastoon, savusukeltajat olivat menossa taloon. Pihan reunalla kyyhötti huopiin kääriytyneinä muutama nuori Villa Furumon kommuunin asukas. Kun palasin kirjastosta, muuan paloa katsellut mies kertoi, että talosta on löydetty kuollut mies eikä vielä tiedetä onko kuolleita enemmän.
Kuvasin Villa Furumoa pari vuotta sitten ja kirjoitin siitä tähän blogiin otsikolla Kaikki ovat lähteneet. Silloin talo oli autio. Se oli harvoja Vuosaaren jäljelle jääneitä vanhoja puuhuviloita, rakennettu vuonna 1905 ja kuulunut Donnerin suvulle. Kun kävin kuvaamassa huvilaa pari vuotta sitten, ajattelin että surullista kun vanhojen huviloiden annetaan rapistua. Vielä surullisempaa että niiden annetaan palaa.
Lisäys illalla. Villa Furumo ei pala enää.
Päivällä palomestari sanoi, että annetaan talon palaa loppuun asti. Illalla palo oli loppunut ja seinät pystyssä. Jälkisammutusporukka oli paikalla ja talon katolta kuului moottorisahan pärinä. Mahtaako omistajalla olla enää motiivia entisöidä huvilaa ja riittävätkö vakuutusrahat? Toivottavasti talon nuoret asukkaat saavat kriisiapua. Heille on rankka kokemus menettää asuintoveri ja koti.
Ikävien tapahtumien viikko Aurinkolahdessa. Minut yritettiin ryöstää tiistai-iltana kotitalon rapussa. Teinikäinen tavallisen näköinen suomalaispoika kampitti minut maahan hissin edessä ja vaati: "Laukku tänne!" Sanoin, että enkä anna. Poika sanoi: "Mä potkasen." Sanoin: Älä viitsi potkaista." Se oli ratkaiseva hetki. Poika epäröi sekunnin murto-osan ja potkaisi, mutta ei ei niin lujaa, että taju olisi lentänyt kankaalle. Rupesin kirkumaan täydellä volyymilla. Poika säikähti ääntä ja pötki pakoon. Jos kimppuun olisi hyökännyt kaksi tai kolme, en olisi selvinnyt tilanteesta säikähdyksellä ja kuhmulla päässä, vaan olisin menettänyt laukkuni.
