keskiviikkona, lokakuuta 20, 2010

Mitä kirjahylly paljastaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Ninni kirjahyllyn päällä.


Melita haastoi minut   kirjahyllytestiin,  jossa    vastaukset  etsitään omasta kirjahyllystä.     Surrealistit ja dadaistit rakastivat  tämänkaltaisia  leikkejä.  Tässä tulos ( teoksen nimi ja  suluissa tekijä):
  


Oletko mies vain nainen ?
Sydäneläin ( Herta Müller)


Kuvaile itseäsi ?
Minä matkustan, aurinko paistaa (Jyrki Pellinen)


Kuinka voit?
Melkein oikein ( Martti Anhava)




Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
 Nousevan auringon  talo ( Sirkka Turkka)


Mihin haluaisit matkustaa ?
 Aperitiff –avoin kaupunki ( Kari Aronpuro)


Kuvaile parasta ystävääsi.
Ruusu ja satakieli ( Haféz)


Mikä on lempivärisi ?
Läpinäkyvä punainen ( Anni Sumari)


Mikä sää nyt on ?
 Yhteisessä  sateessa( unkarilaisen runouden antologia)


Mikä on paras vuodenaika ?
Kesä  Baden-Badenissa(  Leonid Tsypkin)


Jos elämäsi olisi tv-ohjelma
mikä sen nimi olisi ?
Uninäytelmä ( August Strindberg)


Päivän mietelause ?
Rakkaus on  musta leijona ( Rumi)


Millainen parisuhteesi on ?
Ovat muistojemme lehdet kuolleet ( Pentti Saarikoski)


Mitä elämä merkitsee sinulle ?
Saapumisen arvoitus ( V.S. Naipaul)


Minkä neuvon tahtoisit antaa ?
 Vihaa nyt –rakasta myöhemmin ( Markku Lahtela)


Miten tahtoisit kuolla ?
Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen ( Tua Forsström)


Mottosi ?
Huomenna hän tulee( Samuel Beckett)


Jos työnteko ei huvita, niin  kirjahyllyjen  tutkimiseen  saa    kulumaan aikaa. Hyllyistä  löytyy yllätyksiä.  Kenelle lähettäisin  tämän haasteeseen? On varmaankin kiertänyt  jo kaikki kirjablogit. Ripsa   haluatko sinä vastata haasteeseen? Entä kuka muu?
Auringonlasku Aurinkolahdessa 013
Kuvassa nousevan auringon talo Aurinkolahdessa pari päivää sitten.  Kuvasin talon  auringonlaskun aikaan.

tiistaina, lokakuuta 19, 2010

Taiteilijaelämää



 Kävin   Vuotalossa katsomassa   ranskalaisen uuden aallon  sarjakuvataiteilijoiden näyttelyä, jonka  voi nähdä  vielä tämän viikon ajan.  Värikästä ja vauhdikasta on taiteilijaelämä   Christophe Blainin  näkemyksen mukaan.  Ylläoleva kuva on hänen  Maalari ja merirosvo -albumistaan.





Taiteilijan mallin   arkipäivää.  Jules Pascin  itkettää   taiteen vuoksi malliaan  Joann Sfarin albumissa Pascin.   Mallin ja  muusan  elämä  ei   ollut  kovin  hohdakasta Montparnassella josko muuallakaan.   Kiki  de  Montparnasse (=Alice Prin)  oli poikkeus.  Hän oli  lukuisten tunnettujen taiteilijoiden  malli ja   innoittaja,  taidemaalari itsekin ja  se lisäksi  yökerholaulajatar, näyttelijätär,  muistelmien kirjoittaja ja   Man  Rayn  elämänkumppani.    Hänen elämänsä  on  tunnetumpi kuin hänen  maalauksensa.  En löytänyt  googlettamalla yhtää  kuvaa  hänen maalauksistaan, mutta kuvia hänestä löytyi  yllin kyllin.  



  Tässä  Kiki  José-Louis Bocquetin (käsikirjoittaja) ja Catherine " Catel" Mullerin (piirtäjä) sarjakuvaromaanista  Kiki Montaparnassen kuningatar.  Kiki innoittaa taiteilijoita vieläkin.

Yleiskuva näyttelyn ripustuksesta.


Lisää ranskalaisuutta Helsingin  kirjamessuilla, jonka teemana on  Ranska  tänä  vuonna.   Se mikä  erottaa  ranskalaisen kirjallisuuden  suomalaisesta kirjallisuudesta on erotiikka. Suomalaisesta kirjallisuudesta se puuttuu joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.  Selasin tänään   ranskalaisen kirjallisuuden oppikirjaa edistyneille opiskelijoille. Sen tekstit oli  sisällysluettelossa ryhmitelty teemoittain. Ylivoimaisesti  suosituin  teema oli Amour eli  rakkaus.  Suomalaisen  kirjallisuuden oppikirjassa  se on varmaankin kaikkein   vähäisin teemaryhmä.



torstaina, lokakuuta 14, 2010

Kaksi valokuvaa

Valokuvatorstain 180.  aihe on valokuva.   Kuva on Pariisin katugallerioista, joita kuvasin viime talvena.  ( Klikkaa  kuva isommaksi).


Valokuvatorstain ylläpitäjät  toivovat  että kuvassa  näkyy jotain muutakin  kuin   pelkkä valokuva.  Alemmassa kuvassa  näkyy  kuja,  jonka  varrella  oli  valokuvanäyttely.  Ylempi kuva ei ole samalta kujalta.  Katugalleriat sijaitsivat 10.kaupunginosassa lähellä  St. Martinin kanavaa. Kuvien tekijöistä ei ole tietoa.



sunnuntaina, lokakuuta 10, 2010

Suomalaisen kirjallisuuden tila

Ruskaa   taiteilijatalon  nurkalla. Nurkka näkyy vasemmalla yläkulmassa.

Tänään   Aleksis Kiven ja  suomalaisen kirjallisuuden päivänä pitänee miettiä  suomalaisen kirjallisuuden tilaa. Minun  on mietittävä sitä virankin puolesta.  Huomenna on vihoviimeinen deadline-päivä    lähettää vastaus amerikkalaiskustantajan  kuuteen  haastattelukysymykseen.   Yksi niistä  koskee  tämän  päivän teemaa. Yritin  tuolla alempana kysellä blogin  lukijoilta, mitä uutta  suomalaisessa  kirjallisuudessa  ( Vaikea kysymys), mutta ei siitä  selvää tullut.  Joten  täytyy  vastata kysymykseen   MUTU-tuntumalla. 

Minusta  tuntuu, että  suomalainen  runous   on  vilkkaassa  kehitysvaiheessa,   on   liikettä,  kokeilunhalua  ja koulukuntia:   flarf-runoutta, minimalismia, uutta dadaa, käsite - ja  metodirunoutta,  hakukone- ja  kollaasirunoutta.  Ja mitähän  muuta vielä?  Tuosta  luettelosta puuttuu  varmaankin jokin tärkeä suuntaus.  

Minusta  tuntuu, että  suomalainen  proosa  on  jämähtänyt  realismiin.  60-luvulla   proosassa oli  enemmän  liikettä ja  kokeilunhalua  kuin  nykyään (mm. Kari Aronpuron, Markku Lahtelan,  Pentti Saarikosken,  Hans Selon romaanit).  Minne  kaikki avantgardistit ovat kadonneet?   Voi olla  että, minulla on  perspektiiviharha, kun minusta näyttää,  että  heille  ei ole   tilausta.   Lukijoita ei kiinnosta, mediassa ei keskustella eivätkä  kustantajat    julkaise. 

Runoilijoilla on  pienlehtensä ja ryhmänsä, mutta prosaistit  istuvat kammioissaan kirjoittamassa miehen kriisistä, naisen identiteetistä,   parisuhteen ongelmista, yhteiskunnan  surkeasta jamasta tai sitten  historian tapahtumista  ja henkilöistä, sodista ja  Mannerheimista, hänestä ennen kaikkia.  Ilmeisesti  lukijat   tykkäävät lukea  ja kirjailijat kirjoittaa  perinteellistä   realistista proosaa  suurmiestensä elämästä. 

Jatkuu myöhemmin ( mikäli jatkuu)

11.10.10 V.L. Luoma-ahon blogista löysin googlaamalla   tämän:  Suomalaisen  proosan nykytilanteesta, osa 1.  Luoma-aho on poiminut  puheenvuoroja   keskustelusta, jota käytiin viime syksynä  Facebookissa.  Ei  FB ihan turha paikka ole, täytyy vain osua  oikeaan aikaan paikalle ja  valita kavereikseen  kirjallisuudesta kiinnostuneita ihmisiä.    Vaikuttaa vähän siltä, että kirjallisuuskeskustelua käydään nykyään siellä.  


12.10.10.  Lisää  suomalaisesta proosasta Tommi Melenderin blogissa: Suomalaista proosaa.  Linkki  Melenderin juttuun löytyy myös  sivupalkin  Jaetuista otsikoista.


15.10.10. Toinen näkökulma   aiheesta  Särölehdessä "Lupus in fabula".    Lukekaa myös Melenderin  blogin  kommentit.   Kiintoisaa keskustelua. Pinnan alla kuohuu.

torstaina, lokakuuta 07, 2010

tiistaina, lokakuuta 05, 2010

Varis

Pyörätelineiden luona tallustaa varis
kädet taskuissa. Luulee kai, ettei kukaan näe,
kun nostaa kalsareitaan ja itsekseen  nyökyttelee.


Juho Niemisen runo Varis kokoelmasta  Muovin kukkia,  ilmestynyt  tänä syksynä.   Niemisen kaupunkirunoja lukisin  pitempäänkin, mutta  kun   pitää  palauttaa kokoelma kirjastoon tänään.   Joku toinen  on tilannut  sen.  


Takakannessa kerrotaan, että  Juho Nieminen on voittanut kolme kertaa Helsingin Poetry Slam -mestaruuden.   En tiedä   onko hän esittänyt  lavoilla  tämän  kokoelman runoja.  Ne toimivat  hyvin  paperilta luettuna.   Kun  kuuntelee runoa live-esityksenä, paljon menee  korvien ohi hukkaan. Mieleen jää vain runon tunnelma.


Niemisen   kokoelman   arvioinnin voi lukea  Kiiltomadosta.

maanantaina, lokakuuta 04, 2010

Ninni ja suuri porkkana

Suuri porkkana  on viljelypalstaltani.  Sato on korjattu ja syystyöt tehty. Nyt voin keskittyä hengenviljelyyn. Tänään on  kansainvälinen eläinten päivä.   Eläinten päivän ja viikon  teemana  on  siat. Minun  valokuvakansioistani  ei löytynyt yhtään  sian kuvaa. 


 Kaappasin netistä  Harro  Koskisen   Sikamessiaan, joka   aiheutti Harrolle aikoinaan jumalanpilkkasyytteen.  Asiaa puitiin  Korkeinta oikeutta myöten. Hän  sai  loppujen lopuksi sakot, en muista enää kuinka  monta  markkaa.  Kekkonen   ei antanut  armon käydä  oikeudesta kuten  eräässä toisessa 60-luvun   jumalanpilkkajutussa, ja Harro joutui maksamaan sakot.