Kuvassa Paul Kleen maalaus. En tiedä sen nimeä. Olisko "joulukuusi loppiaisena"? Radiossa soi "hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa" Seuraavan kerran niitä kuullaan joulukuussa 2024. Vietin vuodenvaihteen Madridissa enkä nähnyt siellä yhtään unta, nukuin niin sikeästi . Mikäli näin, niin en muista mitään.
Ensimmäinen uni
Kolme vuotta kolme kuukautta sitten näin unta, että etsin Suomalaisesta kirjakaupasta runoushyllyä. Kun en löytänyt sitä, myyjä tuli avuksi ja vei minut takahuoneeseen, jossa runoushylly oli. Hylly näytti siltä, ettei sitä ole aikoihin järjestetty. Minulla ei ollut mielessä ketään erityistä runoilijaa. Katselin kirjoja ja ilahduin kun löysin alahyllyltä Rumin runokirjan. Se oli pölyinen, vanha ja repaleinen. Sen minä ostin.
Olin lukenut Rumia aikaisemmin englanninkielisenä joskus 90-luvulla kun olin kiinnostunut suufilaisesta mystiikasta. Katso https://akonkka.blogspot.com/2011/10/rakkaus-on-musta-leijona.html
Toinen uni
Kolme yötä sitten palattuani Madridista näin unta Rumin runojen suomentajasta Jaakko Hämeen-Anttilasta, joka en ole tavannut unessa enkä todellisuudessa aikaisemmin. Rumin runojen (Rakkaus on musta leijona ja Ruokopillin tarinoita) lisäksi hän on suomentanut Háfezia (Ruusu ja satakieli) ja Sad'ia (Ruusutarha), myös Omar Khaijamia, mutta hänen kirjaansa ei hyllystäni löytynyt. Nuorena luin häntä.
Uni oli sellainen, että tapasin hänet kaupungilla. Hän kysyi lähtisinkö hänen kanssaan yhteen tilaisuuteen. Matkalla selvisi, että tilaisuus oli Ylen Ykkösen perjantaistudio, jonka puheenaiheita ovat kulttuurin ajankohtaiset tapahtumat. Rupesin epäröimään, kun ei minulla ollut mitään aihetta. En ollut lukenut lehtiä enkä mitään muuta kuin kirjaa Dostojevskista, eikä se ollut ajankohtainen aihe. Hämeen-Anttila sanoi, että ei se haittaa. Ja niin minä päädyin istumaan pyöreän pöydän ääreen. Uni päättyi siihen.
Samana päivänä oli lukenut netistä, että Hämeen-Anttila on kuollut äkillisesti ennen joulua vain 6o-vuotiaana. Uutinen hänen kuolemastaan kosketti minua ja monia muitakin.
Otin hyllystä Rumin runokokoelman Rakkaus on musta leijonan ja tökkäsin etusormeni sen sivujen väliin. Ajattelin, että se runo, jota etusormi osoittaa on minun uudenvuodenrunoni, kun en Madridissa voinut toteuttaa vanhaa uudenvuoden yön rituaaliani. Vuoden 2024 runoksi tuli Matkaanlähtö. Se on niin pitkä, että kopioin tänne vain pari ensimmäistä säkeistöä.
Jaloillenne, rakastajat!
Matka käy taivasta kohti.
Me olemme nähneet jo maailman,
toista maailmaa kohti lähdetään!
Ei,ei
vaikka tarhat ovat kauniita
ne jääkööt taakse,
tarhurin luokse lähdetään!
Toivotan blogin lukijoille hyvää vuotta 2024. Lukekaa ystävät Rumia ja muitakin runoja!
