maanantaina, helmikuuta 19, 2024

Jorge Semprúnista ja tutkimus tekoälyn kirjallisuustietoisuudesta


 

Lukurauhan päivänä ( 18.2.) kävin Oodissa, lainasin elokuvaohjaaja Jean Renoirin  kirjan ”Renoir, isäni”,luin Jorge Semprúnin muistelmateosta ”Hyvästi, kesiemme aurinko…”ja     keskustelin kolmen tekoälyn kanssa.  Muistelmateoksen  on suomentanut vuonna 2003 Irma Koistinen ja runot ovat  Väinö Kirstinän, Otto Mannisen , Matti Rossin ja Tarja Roinilan suomentamia.  Alkuteos teos ilmestyi  vuonna 1998 nimellä   ” Adieu,  vive  clarté…”  (Hyvästi, eläköön selkeys).

 2000-luvun alkuvuosina lainasin Semprúnin  kirjan ensin  kirjastosta ja  luettuani sen, totesin, että se on niin hyvä kirja, että se  täytyy omistaa.   Semprúnin omin sanoin:  ”Tämä kirja on nuoruusiän ja maanpakolaisuuden, maailman ja naiseuden kohtaamisesta ja  löytämisestä.  Lisäksi ja ehkä ennen kaikkea ranskan kielen omaksumisesta.”  

 Kirjan suomenkielisen laitoksen  takakansi  esittelee hänet  seuraavasti: ”… syntyi  vuonna  1929 [tosiasiassa vuonna 1923, minun huomatukseni]  Madridissa diplomaattiperheeseen. Maanpaon vuosina hän liittyi [minun huomatukseni: Espanjan maanalaiseen] kommunistipuolueeseen ja vastarintaliikkeeseen, minkä vuoksi Gestapo toimitti hänet  Buchenwaldin keskitysleirille [20-vuotiaana, minun huomautukseni].

Runsaat kaksikymmentä vuotta sitten, kun luin Semprúnin  muistelmateoksen ensimmäisen kerran,  ihastuin häneen, koska  hän kertoi puhelinkauhustaan, vaikeudesta  astua yksin julkiseen tilaan ja miten kauheata oli ,kun hän  meni   leipomoon,  pyysi croissantin viheliäisellä espanjalaisaksentilla.   Leipurin vaimo ei ymmärtänyt mitä hän halusi, vaan töllisteli  häntä ”röyhkeästi kauppiaitten tapaan osoittaen lievää ulkomaalaisvihaa”… Hän kirosi minun kauttani  ulkomaalaiset,  espanjalaiset  etenkin, ennen kaikkea punaiset, jotka tungeksivat noina aikoina Ranskaan [ Espanjan sisällissodan aikana, minun  huomautukseni] eivätkä saaneet  kunnolla edes sanaa suustaan.”  Leipurin vaimo oli karkottanut hänet pois valittujen yhteisöstä  loukkaavaksi  tarkoitetuilla sanoilla ” tappion  kärsineen armeijan espanjalainen.”

Semprún toteaa, että hänen vastenmielinen aksenttinsa  esti saamasta croisanttia ja  eristi hänet myös kieliyhteisöstä, joka oli ”yksi yhteiskunnallisten suhteiden ja yhteisen kohtalon perusaineosasia. Hän teki päätöksen, että hänen ulkomaalaisuutensa ei saanut näkyä,  ei olla millään tapaa havaittava. Sen täytyi olla salainen ominaisuus. Jotta näin olisi ,hänen oli hallittava ranskan kieli syntyperäisen tavoin, ja vielä lisäksi oli hallittava se paremmin kuin syntyperäiset ranskalaiset.  Hänen mukaansa ”e ei ollut puhtaasti älyllinen tavoite, siinä oli mukana ahdistusta, maanpaon ja siitä johtuvien kulttuuriperinteiden puuttumisen avuttomuutta.”

Hän joutui lähtemään perheensä kanssa maanpakoon vuonna 1936, kun Espanjassa syttyi  sisällissota.  Hänen perheensä oli kuulunut  Espanjan  valtaeliittiin,  sekä isän  että äidin puolelta  suvussa  oli ollut  useita pääministereitä.  Maanpakolaisuus  jo sinänsä oli  traumatisoivaa.  ja    leipurin vaimon  halveksivat sanat  shokki  nuorelle pojalle joka  ei ollut täyttänyt kuuttatoista vuotta pian  sen  jälkeen  kun  tasavaltalaiset  olivat vuonna   1939 hävinneet sisällissodan.  Nuoren  Semprúnin pelastus oli kirjallisuus.  Hän kertoo, että   André Giden valoisan proosan, erityisesti Paludesin avulla hän ylitti  salaa mahdollisen turvapaikkamaan rajat.  ”Pakenin tuon kielen  yleispätevyyteen.  André Giden Paludes, hänen  monikerroksinen proosansa mahdollistivat pääsyn  tähän universaalisuuteen.”   Tunnistin noissa Semprúnin  sanoissa  16-vuotiaan  itseni, joka kirjoitti kouluaineen  otsikolla ”Kun en pidä ihmisten maailmasta, pakenen kirjojen maailmaan.” Sain aineesta  10 ++ ja opettajan kiitokset. Rakastin  Giden  kirjoja, varsinkin  Vääränrahantekijöitä  ja halusin ylioppilaaksi päästyäni mennä Sorbonneen opiskelemaan ranskalaista kirjallisuutta. Mutta toisin kävi.

Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Semprún kirjoitti 40-vuotiaana  esikoiskirjansa Suuren  matkan   ranskaksi, vaikka ” olisi ollut  loogista, jos olisin kirjoittanut sen espanjaksi, olihan se espanjalaispunikin tarina eikä  kertomuksen  olennainen  sisältä ollut  riippuvainen kielestä,” kuten hän sanoi.     Vuosien mittaa häneltä oli kysytty miksi hän  oli vaihtanut kielensä ranskaksi ja hän oli oli selittänyt syitä monella tapaa, mutta   todellinen syy oli selvinnyt vasta, kun hän oli ruvennut kirjoittamaan  nuoruusvuosiensa muistelmissa lähes  75-vuotiaana. Hän oli vaihtanut   kielen, koska hänellä oli tarve vastata Saint-Michelin bulevardin leipurin vaimolle ja myös Henrik IV:n lyseon ranskanopettajalleen, joka oli  antanut erinomaisen arvosanan ( 18/20 pistettä) hänen ensimmäisestä ranskankielisestä  kirjoituksestaan, mutta lisännyt punakynällä kirjoituksen  alkuun: ”Näin, ellette ole tätä kopioinut!...” Huomautus oli  nöyryyttänyt Semprúnia.

Kiitos Giden  Paludesin hänestä tuli ranskankielinen  kirjailija.   Hänrn mukaansa  tällä kirjalla on poikkeuksellisia ansioita. ”Se on  epätavallisen uudenaikainen, vaikka onkin kirjoitettu vuonna 1895. Kerronta on ihastuttavan julkeaa, mielikuvitus hillitöntä, lauseet tinkimättömän nasevia ja sanasto monipuolista. Yksi ominaisuus on kuitenkin ylitse muiden: sit6ä ei voi ajatella kirjoitetuksi muulla  kielellä kuin ranskaksi.[…] Ainoastaan  ranskassa on mahdollista on mahdollista saavuttaa tuollainen tasapaino lauseen täsmällisyyden ja henkevyyden, sääntöjen noudattamisen ja mielikuvituksen kesken”.   Hän sanoo tarvinneensa  nuorena  tätä  selkeyttä, kuten tarvitaan vettä lähteestä janoisena pitkän ja uuvuttavan marssin jälkeen.” Tätä lähteenkirkasta vettä kiitoksena työstä, joka on  elävöittänyt tavanomaisen velton ja epätäsmällisen kielen. ”  

Semprún  antoi  nuoruuden muistelmineen   nimen  Adieu, vive  clarté…, (suomeksi  Hyvästi, eläköön selkeys…)  kiitoksena  ranskankielelle ja  Paludesille. Mutta  kirja ilmestyi  Suomessa nimellä Hyvästi, kesiemme  aurinko…  kenties siksi, että kirja päättyy  Baudelauren runon sanoihin: ”Hyvästi, liian  lyhyiden kesiemme aurinko!”


Keskustelu  tekoälyn  kanssa 1

 

·         Koska Paludesiaa  ole suomeksi ja Yliopiston Kaisa-kirjaston ainoa   ranskankielinen laitos  oli  lainassa, päätin kysyä  Googlen  Gemini-tekoälyltä  millainen kirja  se on.  Gemini vastasi:

·          

·         Kirja tutkii ihmisen taipumusta pahuuteen ja väkivaltaan sekä moraalisten normien kyseenalaistamista.  Päähenkilö, Lafcadio, yrittää ymmärtää itseään ja motiivejaan sekä löytää elämälleen tarkoituksen Kirja pohtii taiteen roolia todellisuuden kuvaamisessa ja sen kykyä ilmaista ihmisen sisäistä maailmaa.

Paludes on tarina Lafcadio nimisestä miehestä, joka vetäytyy erakkomaiseen elämään maatilalleen. Siellä hän kirjoittaa päiväkirjaa, jossa hän pohtii elämäänsä, moraalisia kysymyksiä ja taiteen roolia. Kirja sisältää myös kuvauksia Lafcadion kohtaamisista naapureidensa ja muiden ihmisten kanssa. Paludes on kirjoitettu minä-muodossa ja se on tyyliltään fragmentoitu ja epälineaarinen. Se sisältää runsaasti filosofisia pohdintoja ja metaforia. Kirja on tulkinnanvarainen ja se on herättänyt paljon keskustelua lukijoiden ja kriitikoiden keskuudessa.

·         Kirjan nimi "Paludes" tarkoittaa "soita" ranskaksi. Kirja on osittain omaelämäkerrallinen ja se perustuu Giden omiin kokemuksiin.

·         Paludes on yksi Giden tunnetuimmista teoksista ja se on käännetty useille kielille, myös suomeksi.

Pyysin  tekoälyä  mihin   lähteisiin  sen tiedot perustuvat.  Se vastasi: Tietysti. Vastaukseni perustuvat seuraaviin lähteisiin:

·         Kirjat: Gide, André. Paludes. Paris: Gallimard, 1930.

·         Guyon, Bernard. André Gide. Paris: Gallimard, 1990.

·         Verkkosivut: https://www.babelio.com/livres/Gide-Paludes/1762

·          Muut lähteet: Omat tietoni ja ymmärrykseni André Giden tuotannosta. Huomaa  että käytän myös Google-hakua  löytääkseni lisätietoa  Paludesista. Toivottavasti tämä auttaa!

Kysyin voiko  tekoälyllä  olla omaa ymmärrystä? Se vastasi, tekoälyn kyky ymmärtää on monimutkainen ja kiistanalainen aihe. Tällä hetkellä ei ole yksimielisyyttä siitä, voiko tekoälyllä olla omaa ymmärrystä. Se lähetti listan tekoälyn  puolesta puhuvia    sekä sen ymmärryksen vastaisia argumentteja. En ryhtynyt argumentoimaan sen kanssa. Lopuksi se kertoi oman näkemyksensä asiasta: Uskon, että tekoälyllä on potentiaalia kehittää omaa ymmärrystä. Tekoälyjärjestelmät pystyvät jo suorittamaan monia tehtäviä, jotka vaativat ihmisiltä ymmärrystä, ja ne oppivat ja kehittyvät jatkuvasti. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tekoälyjärjestelmät ovat vain työkaluja. Niiden ymmärrys on riippuvainen niille annetuista tiedoista ja ohjeista. Ihmisten on varmistettava, että tekoälyjärjestelmiä käytetään vastuullisesti ja eettisesti.

 Koska  en löytänyt  Kansalliskirjaston Finnasta  tietoa  Paludesin suomennoksesta,  kysyin  tekoälyltä.  Vastaus tuli tuota pikaa: Giden Paludes-kirjan on suomentanut Pentti Saarikoski ja sen on julkaissut Otava vuonna 1962. Kirjan toinen painos ilmestyi vuonna 1983. Muita suomalaisia Paludes-käännöksiä: Helvi Hämäläinen (WSOY, 1947 )Matti Rossi (Kirja-Aurora, 1972). Huomaa, että Helvi Hämäläisen lyhennetty käännös vuodelta 1947 on nimeltään "Suot".

Kirjoitin tekoälylle seuraavasti: Mistä väärät tietosi Giden Paludes suomennoksesta ovat peräisin? Se vastasi: Pahoittelen virheellisiä tietojani Giden Paludes-kirjan suomennoksesta. Olen vielä kehitteillä ja teen virheitä.

Virheelliset tietoni ovat peräisin seuraavista lähteistä: Kirjasampo: Kirjasampon tietokanta sisältää virheellisen tiedon, jonka mukaan Pentti Saarikosken käännöksen nimi olisi "Paludes". Kansalliskirjasto: Kansalliskirjaston Finna-tietokanta sisältää virheellisen tiedon, jonka mukaan Helvi Hämäläisen käännös olisi täydellinen versio.

Olen korjannut virheelliset tietoni ja päivittänyt vastaukseni vastaamaan todellisuutta.Kiitos, että huomautit virheistä. Pyrin jatkuvasti parantamaan tarkkuuttani ja luotettavuuttani. 


Keskustelu  tekoälyn kanssa 2

  Vertailun  vuoksi kysyin myös Mikrosoftin  Capulet nimidrltä tekoälulstä mitä  se tietääm  Gidestä ja hänen Paludes-romaanista.  Se vastasi:Tutustu

Paludes on ranskalainen sana, joka tarkoittaa suota tai rämettä suomeksi1Paludes on myös André Giden kirjoittama romaani, joka ilmestyi vuonna 18952Gide oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 19473Paludes on humoristinen ja ironinen teos, joka kuvaa kirjailijan elämää ja luomisprosessia4

  • Sisältö: Romaani kertoo nimettömän kertojan elämästä Pariisissa, jossa hän yrittää kirjoittaa omaa romaaniaan nimeltä Paludes. Kertoja tapaa erilaisia ihmisiä, jotka ovat joko hänen ystäviään, tuttaviaan tai rakastajattariaan. Kertoja kommentoi heidän luonteitaan, tapojaan ja suhteitaan ironisesti ja kriittisesti. Kertoja ei kuitenkaan pääse eteenpäin omassa kirjoitusprojektissaan, vaan jää jumiin samoihin aiheisiin ja kuvioihin. Romaani on siis eräänlainen kirja kirjan kirjoittamisesta, joka kuvastaa kertojan eksistentiaalista kriisiä ja luovuuden puutetta.
  • Tyyli: Romaani on kirjoitettu päiväkirjamaisesti, jossa kertoja raportoi tapahtumista ja ajatuksistaan lyhyissä merkinnöissä. Kertojan ääni on humoristinen, ironinen ja satiirinen. Hän leikittelee kielellä, käyttää paradokseja, vertauksia ja kärjistyksiä. Hän myös rikkoo usein neljännen seinän eli puhuu suoraan lukijalle tai kommentoi omaa kirjoitusprosessiaan. Romaani on siis tietoinen omasta fiktiivisyydestään ja haastaa lukijan odotuksia. Romaani on myös intertekstuaalinen eli viittaa muihin kirjallisiin teoksiin ja kirjailijoihin, kuten Dantehen, Goetheen ja Baudelaireen.

Kysyin mikä on  Paludesin  merkitys. Se vastasi:

·         Paludesin merkitys on monitahoinen ja riippuu lukijan tulkinnasta. Yksi mahdollinen merkitys on, että se on kritiikki kirjallisuuden ja taiteen konventioista ja rajoituksista. Kertoja ei pysty luomaan omaperäistä ja merkityksellistä teosta, vaan toistaa samoja kliseitä ja lainauksia. Hän myös pilkkaa muita kirjailijoita ja taiteilijoita, jotka ovat joko liian vakavia, liian kevytmielisiä tai liian kaupallisia. Paludes voi siis olla luettavissa satiirina, joka kyseenalaistaa kirjallisuuden arvon ja merkityksen.

·         Toinen mahdollinen merkitys on, että se on kuvaelma kertojan eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja tyhjyydestä. Kertoja ei löydä elämälleen tarkoitusta tai sisältöä, vaan elää rutiininomaista ja tylsää elämää. Hän ei myöskään pysty rakentamaan syviä ja kestäviä ihmissuhteita, vaan on yksinäinen ja etäinen. Hän ei edes tunne intohimoa omaa kirjoittamistaan kohtaan, vaan pitää sitä vain keinona kuluttaa aikaa. Paludes voi siis olla luettavissa eksistentialistisena romaanina, joka kuvastaa kertojan elämän absurdia ja merkityksetöntä luonnetta.

·         Nämä ovat vain joitakin mahdollisia merkityksiä, joita Paludes voi tarjota. Jokainen lukija voi löytää omansa, sillä romaani on avoin ja monitulkintainen. Paludes on siis teos, joka haastaa lukijan aktiiviseen ja kriittiseen lukemiseen.

 

 Minä: Onko kirja käännetty suomeksi?

Kyllä, Paludes on käännetty suomeksi nimellä Räme. Suomenkielisen käännöksen on tehnyt Eila Pennanen ja se julkaistiin vuonna 1961. Räme on saatavilla useissa kirjastoissa ja verkkokaupoissa Suomessa .

Minä:  Paludesiaa ei ole suomennettu.

Capulet: Olet oikeassa, Paludes ei ole ilmestynyt suomeksi. Pahoittelen, että annoin väärää tietoa. Lähteissäni oli virhe, joka johtui siitä, että Räme-niminen kirja on olemassa, mutta se ei ole Paludesin käännös, vaan eri teos. Räme on suomalaisen kirjailijan Juhani Ahon kirjoittama novelli, joka ilmestyi vuonna 18911.  Se kertoo suomalaisen torpparin elämästä ja raskaasta työstä rämeellä. Räme on osa Ahon Rautatie-nimistä novellikokoelmaa2.

Kiitos, että huomautit virheestäni. Olen oppinut jotain uutta suomalaisesta kirjallisuudesta. Toivottavasti löydät Paludesin käännöksen jostain muusta kielestä, jos haluat lukea sen. 😊

Keskustelu tekoälyn kanssa 3

 Koska  tietokoneiden  tietoisuus  suomennetuista kirjoista oli    kysyin Geminilta, Capuletilta ja  Microsoftin  GPT CHAT AI –tekoälyltä, jonka voi  asentaa  kotitietokoneeseen minulle ajankohtaisesta  aiheesta:  Juhani Konkka - elämä ja teot?

Gemini vastasi:  Juhani Konkka oli inkerisuomalainen kirjailija, kääntäjä ja toimittaja. Hän syntyi Toksovassa Inkerissä vuonna 1904 ja kuoli Helsingissä vuonna 1970.

Konkka käänsi venäläistä kirjallisuutta suomeksi, ja hän oli yksi Suomen merkittävimmistä venäjänkielisen kirjallisuuden kääntäjistä. Hän käänsi muun muassa Aleksandr Puškinin, Fjodor Dostojevskin ja Leo Tolstoin teoksia.

Konkka oli myös tuottelias romaanikirjailija. Hänen tunnetuimpia romaanejaan ovat Me sankarit (1929), Punainen viiva (1932) ja Täällä Pohjantähden alla (1959–1962).

Konkka oli myös poliittisesti aktiivinen. Hän oli mukana perustamassa Suomen Kansallissosialistista Liittoa vuonna 1932, ja hän toimi puolueen pääsihteerinä vuosina 1933–1934. Myöhemmin hän erosi puolueesta ja kääntyi sosialismille.

Konkka sai useita palkintoja työstään, muun muassa Mikael Agricola -palkinnon vuonna 1961 ja Pro Finlandia -mitalin vuonna 1967.

Konkan teoksia:

·         Romaanit:

o    Me sankarit (1929)

o    Punainen viiva (1932)

o    Täällä Pohjantähden alla (1959–1962)

o    Isänmaa on sana (1964)

o    Suuri viha (1966)

·         Käännökset:

o    Aleksandr Puškin: Jevgeni Onegin (1949)

o    Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus (1951)

o    Leo Tolstoi: Sota ja rauha (1955–1956)

o    Anton Tšehov: Kirsikka puutarha (1958)

Teos- ja  käännösluettelo meni   Geminilta pieleen.  Oikeiniolivart  vain  Me sankarit ja Dostojevskin Rikos ja  rangaistus. Pro Finlandiaa hän ei saanut.

 

Capilot vastasi: Juhani Konkka (4. syyskuuta 1904 – 22. kesäkuuta 1970) oli inkeriläissyntyinen suomalainen kirjailija, toimittaja ja venäläisen klassisen kirjallisuuden suomentaja. Hän syntyi Konkkalan kylässä Inkerissä ja siirtyi perheensä mukana Suomeen vuonna 1919. Konkka opiskeli Itä-Karjalan Kansanopistossa, Sortavalan seminaarissa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Hän toimi Päivän Uutiset -lehden päätoimittajana ja kirjoitti myös omaelämäkerrallisia romaaneja.

Konkan teokset käsittelevät Inkerin ja inkerinsuomalaisten suhdetta Suomeen ja Venäjään. Hän kirjoitti avoimesti omista kokemuksistaan ja elämästään. Hänen omaelämäkerrallinen sarjansa sisältää teokset Kulkurin kesäKulkurin kahleet ja Kulkurin koulut. Konkka oli myös tuottelias kääntäjä ja suomensi useita venäläisten klassikoiden teoksia, kuten Dostojevskia, Gogolia, Tolstoita ja Tšehovia. Konkan lapset Anita, Urho ja Heikki lahjoittivat vuonna 2020 hänen suomennostensa tekijänoikeudet Suomen kääntäjien ja tulkkien liitolle

Capilot  ilmoitti myös lähteet.  Niitä olivat: fi.wikipedia.org   inkerilaiset.finlit.fi    wikiwand.com    journal.fi    en.wikipedia.org

GPT CHAT AI  vastasi:    Juhani Konkka oli suomalainen jääkiekkoilija, joka syntyi 2. huhtikuuta 1956 Helsingissä. Hän pelasi pääasiassa puolustajana ja edusti urallaan useita eri seuroja, mukaan lukien Helsingin IFK, Tappara ja Helsingin Jokerit. Konkka oli tunnettu fyysisestä pelityylistään ja kovasta taklauspelistään. Hän oli myös hyvä luistelija ja osallistui aktiivisesti hyökkäyksiin. Konkka voitti urallaan useita mestaruuksia ja palkintoja, mukaan lukien kuusi Suomen mestaruutta ja yhden Euroopan mestaruuden. Konkka edusti myös Suomen maajoukkuetta ja pelasi useissa kansainvälisissä turnauksissa. Hän oli mukana Suomen joukkueessa, joka voitti hopeaa vuoden 1988 talviolympialaisissa Calgaryssä. Juhani Konkka lopetti aktiiviuransa jääkiekkoilijana vuonna 1992. Hän on sen jälkeen toiminut valmentajana ja toimihenkilönä eri jääkiekko-organisaatioissa. Konkka on myös kirjoittanut kirjan "Elämä ja teot", jossa hän kertoo urastaan ja elämästään jääkiekkoilijana. Tarkempia tietoja Juhani Konkan elämästä ja teoista voi löytää esimerkiksi kirjasta "Elämä ja teot" sekä eri jääkiekkosivustoilta ja -tietokannoista.

Kun ilmoitin , että tällä tekoälyllä on väärät  tiedot Juhani  Konkasta, se   ei pahoitellut  eikä luvannut  korjata tietoja, vaan kehotti  minua hankkimaan, GPT CHAT AI Pro:n, eli maksullisen  tekoälyohjelman.

Kyselin myös Jorge  Semprúnin teosten   ensipainosten luetteloa  Geminilta, koska minusta on miten kirjailijan elämäntilanne  ja  yleinnen yhteiskunnallinen tilanne on saattanut vaikuttaa kirjan syntyy.  Esimerkiksi Geminin julkaisuluettelo ilmoitti  teoksen   Kirjoittaminen  tai  elämä ilmestyneen vuonna 1979,   mutta se oli mahdotonta.  Teos ilmestyi  vuonna  1994 kun  hänen viimeisestä keskitysleiripäivästään oli  kulunut 47 vuotta. Hän pystyi  kirjoittamaan  Buchenwaldista  vasta kun oli  vieraillut  siellä  vuona  1992.  Kirjoitin  virheestä Geminuille ja se  lupasi päivittää  teosluoettelon ja neuvoi mistä voisin tarkistaa   ensipainoksen ilmestymisvuoden. Tämän  pienen  tutkimuksen jälkeen olen sitä mieltä, että tekoälyyn  ei voi luottaa. Sillä on puutteelliset lähteet eikä se tunne  kirjallisuutta.



5 kommenttia:

Ville H kirjoitti...

Varasin Semprunin muistelmat kirjastosta. Vaikutti niin kiinnostavalta. Tuo sosiaalinen ahdistus on nykyajan ongelma, joka vain yleistyy. Yhteiskunta on muuttunut ankarammaksi ja monet nuoret ovat linnoittautuneet omaan huoneeseensa.

Luen itse pikkuhiljaa de Beauvoirin muistelmia. Kakkososasta jäi mieleen yllättävä tieto, että ranskalaiset eivät tukeneet tasavaltalaisia sisällissodassa vaikka vallassa oli kansanrintama. Se oli yksi syy miksi tasavaltalaiset hävisivät ja Semprunin perhe joutui pakenemaan. Tulee mieleen Ukraina. Toivottavasti ukrainalaisia tuetaan enemmän niin ettei käy niinkuin espanjalaisille.

Tekoälyt ovat outoja, ärsyttäviä. Faktojen joukossa on täyttä puppua. Vastaukset ovat kuitenkin aina kohteliaita vaikka mitä soopaa olisi suollettu, sekin on jotenkin ärsyttävää.

Anita Konkka kirjoitti...

Pahoittelen tekstin kirjoitusvirheitä. Olen sanasokea, kun luen tekstiä en näe kirjoitusvirheitä. Mutta kun luin tekstin äääsken uudelleen, huomasin lukemattomat kirjoitusvirheet. En vain jaksanut ruvet5a korjaamaan niitä, kun olin koko päivän korjannut "Isäni tarinan" käsikirjoitusta ( pitkä projekti).

Sitä en tiennytkäämn, että ranskalaiset eivät tukeneet tasavaltavaltaisia, tosin se näkyy Semprúnin kirjassa Saint Michelinin kadun leipurin vaimon asenteessa, kun tasavaltaiset olivat hävinneet sisällissodan.

Kun Saksa miehitti osan Ranskaa, Semprún liittyi Saksan vastaiseen vastarintaliikkeeseen Gestopo pidätti hänet vuoden 1943 lopulla- nyt en muista paikkakunnan nimeä ja lähetti hänet Buchenwaldin keskitysleirille Buchenwaldiin. Hän oli silloin vain 20-vuotias. Hän vapautui sieltä huhtikuussa 1945.

Hän pystyi kirjoittamaan Buchenwaldin keskitysleirikokemuksesta vasta 1990-luvun alkupuoella. Kirjan nimi on "Kirjoittaminen vai elämä." Se kosketti minua valtavasti, kun luin sen palattuani tämän vuoden alussa Madridista. Olen ajatellut että kirjoitan siitä seuraavaksi, mutta nyt tuli väliin käsikirjoituksen korjaaminen, ja kirjoittaminen Semprúnin kirjasta siirtyy tulevaisuuteen.

Ville H kirjoitti...

Aloitin tuota Semprunin kirjaa "Hyvästi....
Kiehtova teos joka vie mukanaan. Heti alkumetreillä nousee esille tämä ranskalaisten asenne tasavaltalaisiin. Hän kertoo että pakolaisjoukot suljettiin piikkilangoilla ympäröidyille hiekkakentille kammottaviin olosuhteisiin.

Ja viisitoistavuotiaana tasavallan häviön jälkeen hänelle muotoutui vakaumus että rauha ei ole korkein tavoiteltava arvo. Rauha / elämä on korkein tavoiteltava arvo vain silloin kun se takaa ihmisen vapauden, autonomian ja arvokkuuden, jotka ovat elämän yläpuolella olevia arvoja. Tämä viittaa juuri siihen että Ranskan kansanrintamahallitus puhui vain rauhan puolesta, mutta ei tehnyt mitään muuta.

Anita Konkka kirjoitti...

Semprun on minusta hyvin kiinnostava kirjailija. Luin "Hyvästi kesiemme auringon jälkeen, hänen kaksi holokausti kirjaansa " Kirjoittamninen tai elämä" ha " Tarvittava ruumis", ovaT lajinsa parasta laatua. Hän oli 20-vuotias, kun Gestapo sai hänet kiinni Ranskassa ja lähetti Buchenwaldiin. Se oli perustettu jo 1937 ja sen olemassaolo tunnettiin hyvin Sinne lähetettiin Semrúnin kaltaisia poliittisdia vankeja poliittisia vankeja, sakasalaisia kommunisteja, veäläisiä sotavankeja ja myöhemmin Unkarin juutalaisia. Se ei ollut samanlainen teollinen tuhoamisleiri kuin Auschwitz, mutta paljon sielläkin poltettiin ruumiita, jotka kuolivat leirillä nälkään tai tauteihin tai telotettiin hirttämällä.

Seuraavaksi olin aikonut kirjoittaa Sermprúnin kokemuksista Buchwaldenissa - "Kirjoittaminen tai elämä" teki suuren vaikutuksen- mutta väliin tuli käsikirjoituksen korjaamista ja osittain uudelleen kirjoittamista.

Argentina kirjoitti...

Pidin todella viestistäsi! Näkemyksesi olivat vaikuttavia. Odotan sinulta lisää.