Tiina Pystysen Krokotiilit. Otin kuvan kuvan hänen näyttelynsä avajaisissa viime syksynä, siksi kuvan alareunassa näkyy varjoina näyttelyvieraita. Kuva sisältyy teokseen Lemmentanssit.Tiina pohtii blogissaan naiskirjallisuuden ja erityisesti Aila Meriluodon Peter Peterin vastaanottoa 70-luvulla. Hän kyseli ystäviltään ja kollegoiltaan ennen blogikirjoituksen julkaisemista muistammeko me mitään Peter Peterin tapauksesta.
En muista lukeneeni Meriluodon romaania, mutta muistan hyvin, että Eeva Kilpi ja Märta Tikkanen saivat miespuolisilta kriitikoilta kunnolla turpiinsa, kun rohkenivat kirjoittaa henkilökohtaisista kokemuksistaan. Mieskirjailijoille se oli sallittua, mm. Christer Kihlmanille (Ihminen joka järkkyi), Henrik Tikkaselle (osoitekirjat) ja “Hansa- kirjailijoille” jotka tilittivät kirjoissaan juomisiaan, krapuloitaan ja naisjuttujaan.
Seitsemänkymmentäluvun vähättelevä asenne naiskirjallisuutta kohtaan kiteytyi Helsingin Sanomien otsikossa “Turhaa lemmen touhua.” Sen otsikon alla julkaistiin lyhyt ja ylimalkainen yhteisarvostelu Iris Kähärin novellikokoelmasta ja minun esikoisromaanistani. Minusta oli epäoikeudenmukaista meitä naisia kohtaan, että samoihin aikoihin samassa lehdessä julkaistiin koko sivun mittainen arvostelu Hans Selon esikoisromaanista Diiva.
Tiina päättää blogikirjoituksensa optimistisesti:
Minusta tilanne on tällä hetkellä oikeudenmukaisempi kuin ennen. Meriluodon tapa kirjoittaa oman kokemuksensa liepeiltä, miltei raakaa todellisuutta on tullut mahdolliseksi.Sellaisellekin kirjallisuudelle on tullut myös kriitikkojen keskuudessa ymmärtäjänsä. Kirjallisuuskäsitys on nykyisin paljon laajempi. Onneksi asenteet muuttuvat – kiitos kirjallisuuden – ja joskus jopa yllättävän nopeasti!
PS 1. Märta Tikkasen muistelma Kaksi antaa hyvän kuvan siitä 70-luvun henkisestä ilmapiiristä, jossa naiskirjailija joutui työtään tekemään.
PS 2. Asenteissa on vieläkin parantamisen varaa, sen osoittaa viimeaikainen polemiikki “ vekkihametytöistä”, jotka valtaavat poikien paikat jopa amiksessa. Miksi on niin kauhea uhka että tyttö/nainen uskaltaa olla niin lahjakas ja hyvä kuin luonnostaan on eikä enää vedä siipiään suppuun miesten tieltä niin kuin vanhoina huonoina aikoina?
