Kirjoittajia

"Koska olen arvoton,"  sanoo Banksyn   rotta.

Nykyään  Banksyn rotalla on arvoa.  Moorfieldsin silmäsairaala  myi    ulkoseinällään  olleen rotan 30.000 punnalla, kerrotaan  tämänpäiväisessä  The Independentin  artikkelissa  Banksy:  The Man  Behind the Wall.   Banksyn  teokset   puretaan  seiniltä   tiili tiililtä ja myydään    taidehuutokaupoissa.   Kiinteistöjen omistajat tekevät  voittoa. Entä  Banksy itse, mitä hän saa?  Sitä ei  Independentin artikkelissa kerrota.   Taidekapitalismi kukoistaa  jo   graffitienkin   alalla.

 Graffitit ovat  trendikkäitä, koska  myös  tämänpäiväisessä Hesarissa oli  koko sivun    juttu  suomalaisesta graffititaiteilija Egsistä. Hänen töitään on esillä  Porin taidemuseossa 27.  toukokuuta asti. Hesarin juttu on maksullinen, siksi  siihen ei  voi linkata, mutta  linkkaan Egsin  Helsingin näyttelyyn, joka oli kaksi vuotta sitten.

Tälläinen  graffiti on ilmestynyt  alikukukäytävään, jonka kautta pyöräilen  päivittäin  palstalle    maanmuokkaushommiin.   Mahtaako  teos olla  Helsingin kirjoittajien  -  Writers of  Helsinki  töitä?

WoH - Writers  of Helsinki.  Kirjoittajien/ kirjailijoiden logo saman alikukukäytävän päädyssä.

Jos olisin nuori, voisin liittyä WoHiin.  Mutta   seinille kirjoittaminen ei ole halpa  harrastus. Maalit maksavat.  Köyhällä  on varaa kirjoittaa vain paperille.  Minun pitäisi mennä   johonkin  hyvin palkattuun  toimeen, vaikkapa  mainostoimistoon kuten Egs. 

 Kun  olin nuori  pyrin mainostoimistoon  copy-writeriksi, mutta  työhönottaja  katsoi epäillen   minua ja  ansioluetteloani,  koska   siinä   luki  että olen kirjoittanut  kirjallisuuskritiikkiä Ylioppilaslehteen ja Suomen Sosialidemokraattiin (Demariin, nyk. Demokraattiin).  En  päässyt  mainostoimistoon.

 Siihen aikaan graffiteja oli vain Yliopiston vessan  ja Vanhan kuppilan  vessan seinillä. Ehkä jossain muuallakin, mutta en käynyt niissä paikoissa. Graffiti tulee muuten kreikankielen sanasta  graphein, joka tarkoittaa kirjoittamista.  Graffitit tulivat Helsingin katukuvaan  joskus 80-luvun  puolivälissä,  mikäli muistan oikein.

Silmän iloja - ja tilastoja

Neulegraffiteja Helsinginkadulla.

Tunnustus: Minulla on katutytön sydän kun  ilahdun katutaiteesta:  graffiteista, hiphopista,  breakdancesta. 

Valokuvatorstain  174.haaste on yksinkertaisesti  ilo. (Klikkaa kuvat isommiksi)

 Tilastoja.   Bloggerissa on  uusi ominaisuus: Tilastot. Ne löytyvät  Asetuksista. En olisi  huomannut ominaisuutta, ellei  K-blogin Jenni  olisi  kertonut.  Entisenä Tilastokeskuksen työntekijänä  minua    kiinnostavat kaikenlaiset tilastot.  Bloggerin tilastot poikkeavat  huomattavasti  Site Meterin ja   Extreme Trackingin tilastoinnista. Bloggerin  poikkeama  on yläkanttiin:  tänään (klo 20  mennessä)   sivua on katseltu 234, eilen 252 kertaa, elokuussa  5819  ja koko kesänä 13 060 kertaa, mikä on  paljon ottaen huomioon  että  kesällä  en  paljon bloggaile. Kolme  katsotuinta juttua ovat olleet:  Suomalaista huumoria, Skype-ongelma ja Sukupuolineutraali.  Eniten kävijöitä on tullut  Parnasso-blogista, Mataleenan  blogista ja  Blogilistan omista suosikeista. En tiedä   millaisia tilastointimenetelmiä Blogger käyttää. En myöskään  Site Meterin ja Extreme  Trackingin menetelmiä.  Luultavasti   kävijäluvut kohoaisivat, jos ottaisin käyttöön    niiden  maksulliset versiot. 

Matkalla

Kävin Jyväskylässä katsomassa taloa, jossa  asuin  60-luvun alkupuolella, kun opiskelin  kesäyliopistossa  psykologiaa.    Talo  Vapaudenkadulla oli tallella, mutta  katu oli  muuttunut.  Korttelin päässä talosta oli rakennustyömaan aita,   jossa  oli    muutama   graffiti.  Niitä ei missään tapauksessa voi  sanoa  töhryiksi. Työn jäljestä näkyi, että  niitä oli saatu  tehdä  rauhassa ilman  pelkoa  vartioliikkeiden pamputtajista  toisin kuin Helsingissä.

Graffiti Dizen tyyliin.  Lisää Jyväskylän graffiteja ja muitakin graffiteja täällä.

Jyväskylän kesä ei ole enää  samanlainen   valtakunnallinen kulttuuritapahtuma kuin 60-luvulla, jolloin M.A. Numminen herätti  siellä pahennusta. Hesarikaan ei  noteeraa  sitä niin kuin takavuosina.  Minä esiinnyin siellä joskus  90-luvulla. Puhuin unista, mutta en muista  mitä puhuin.  Muistikuvani tapahtumasta on  hämärä  ja aukollinen kuin unikuva. 

Kun viime lauantai-iltana  kuljeskelin Jyväskylän kaduilla  tavoittelemassa kadonneita muistikuviani,  keskustan  kaduilla    parveili   paljon porukkaa, joka kantoi   pieniä suomenlippuja. Ihmettelin että onko  tässä kaupungissa  jokin isänmaallinen juhla. Sitten huomasin että   porukan kaulassa  riippui  lappu jossa luki  "Rally Card."   Pahaksi onneksi sitä  ralliporukkaa, punaniskaisia   äijiä ( äijyys ei  ole kiinni iästä vaan  asenteista, käytöksestä ja puheista)  osui  samaan junaan koko  joukko,  joka  oli  juhlinut Jyväskylän ajojen  suomalaista rallivoittoa.

 Mikään  ei ole  sen rasittavampaa  matkaseuraa kuin  humaltunut äijäporukka,  ei edes  kännykkään kälättävät naiset, joita sivumennen  sanoen  kuuntelen suurella mielenkiinnolla, eivätkä  kolmivuotiaat  uhmakohtauksen saaneet lapset,  joiden äiteihin samaistun ja  alan  vuodattaa tuskanhikeä heidän puolestaan. Onneksi siinä  Pendolinossa  oli   ilmainen WLAN-verkko, joka toimii myös toisessa luokassa. Panin kuulokkeet korville ja kuuntelin Classic FM- asemaa, siellä  soi Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Ei tarvinnut kuunella   humalaisen rallikansan  möykkää. Toijalaan  mennessä junaosastoon  laskeutui rauha, kun viimeisetkin    punaniskat poistuivat  junasta.

Matkalukemisena oli  F. Scott  Fitzegeraldin  Kultahattu. Kirjan kertoja asui  Kultahatun,  Great Gatsbyn, naapurina säiden pieksemässä  vuokrahuvilassa,  hänellä oli koira joka juoksi tiehensä, vanha Dodge ja palvelijana suomalaisnainen joka sijasi hänen vuoteensa, keitti hänen  aamukahvinsa ja mutisi  suomalaisia loitsuja sähhkölieden ääressä.  Kiinnostavaa, että  suomalaisilla on  loitsijoiden/ noitien/velhojen maine maailmankirjallisuudessa. Se johtuu varmaankin  Kalevalasta. 

Neulegraffiti

En ole aikoihin julkaissut   kuvia graffiteista. Tämä  neulegraffiti Aurinkolahden  rannalla  ilahdutti silmääni eilen, kun olin menossa lapsenlapsi  Alisan kanssa   uittamaan   Totti-koiraa Uutelaan.  Kun kuvasin    valotolpan graffitia   muutama ihminen pysähtyi ihailemaan sitä.  Neulegraffitit eivät jostain syystä   herätä    yhtä    suuria aggressioita kuin  muut  graffitit.  Olisikohan se villalanka ja käsityöperinne joka pehmentää ihmisten mielet?  Ei  niitä töhryiksi haukuta. 

Neulegraffiti  toiselta puolen.   

Aurinkolahden valotolpat  keskiyöllä.    Neuleggraffiti  on tuolla taustalla lähempänä Uutelan metsän reunaa.(Klikkaa kuvat isommiksi)

Kalasatamassa  on  avattu graffitiaita.   Kun  hellekin on hellittänyt, niin ehkäpä pyöräilen sinne  jonain päivänä kuvamaan  spreijaamalla tehtyjä graffiteja.

Kulttuuriuutisia

 Helsingin    kulttuuriteko 2009: Suvilahden  graffitiaita.

 Kulttuuriteko-palkinnon myönsi  Helsinkin  kulttuuri- ja kirjastolautakunta helsinkiläisten  lähettämien  ehdotusten pohjalta.  Asiasta lisää täällä. Kävin  viime kesänä  Alisan ( 14 v.) kanssa katsomassa ja kuvaamassa  aitaa.   Kuvat  löytyvät täältä.  Olen aika paljon lyönyt  rumpua  graffitien  puolesta tässä  blogissa. Kaikki alkoi  Banksysta,  johon  törmäsin sattumalta, kun   flaneerasin  netissä  päämäärättä. 

 Helsingin  vandaaliteko 2010.  Miina Äkkijyrkän häätö Skatan   tilalta. 

 Häätö  tapahtuu huomenna, kun  kaupungin  ulosottoviraston  porukka tulee   häätämään  Miinan.   Talo  tyhjennetään,   tavarat kannetaan pihalle ja ovet lukitaan.   Miinan lehmistä osa  on joutunut  teuraaksi, osa  löytänyt   uuden   paikan, mutta  Miina ei  tiedä  minne  mennä  peltilehmineen  ja tavaroineen.  Hän on kauhuissaan. Niin olen minäkin. 

Miinan kissa.  Se taitaa joutua  mierontielle.

  Ei ole kivaa  hytistä pihalla  pakkasessa ja lumessa.

Katukirjailija Dize

Kirjan kansi

Dize on  kirjailija, le writer   ranskaksi. ( Suomessa graffareita sanotaan  wraittereiksi). Hän kirjailee pariisilaisia  seiniä.  Hän aloitti uransa  kymmenvuotiaana  80-luvun loppupuolella, jolloin  tagien kirjoittaminen kaikkialle oli suurta  muotia  koululaisten keskuudessa.  90-luvun alussa  teinipoikana  Dize  rupesi   maalaamaan graffiteja   junien, metrojen ja  ynnä muiden ajoneuvojen  kylkiin,   mutta "taggaaminen pysyi  työni perustana," kuten hän sanoo. Ystävät kertovat, että hän  oli  kova  työntekijä jo  tuolloin. Hänellä oli aina luonnoslehtiö mukana, bileissäkin hän  vain kirjoitteli  tageja lehtiöönsä,  sillä aikaa kun  muut   joivat ja pitivät hauskaa.  

Hänen  nimensä  vaihtui  Dermasta Deas'iin,   Dizeen, Dizeriin ja  Dizasteriin   sitä mukaa kun hänen kirjoitustyylinsä kehittyi. "Olen kirjainteni vanki.  Jos nimeni alkaisi  S-kirjaimella, tyylini olisi taatusti erilainen.  Kun vaihdan  nimeä, maalaan eri tavalla. Ensimmäinen kirjain antaa dynamiikan ja  johtolinjan kaikille piisseilleni." 

Aukeama kirjan sivulta. Värit eivät   täysin vastaa kirjan kuvaa, jossa   sininen on tummempaa ja vivahtaa  enemmän violettiin.

Kuvan piissi  on Dizen  siirtymävaiheesta  vuodelta 2000, jolloin hän alkoi lisätä töihinsä    nuolia, sarjakuvahahmoja   ja muita  dekoratiivisia elementtejä.   Tyylimurrokseen  vaikutti varmaan myös se, että  hänestä oli tullut isä edellisenä vuonna.  Varjellakseen pientä perhettään hän  lopetti vandaaliretket ja  keskittyi    freskomaalaukseen, kuten ranskalaiset sanovat,  eli  alikukukukäytävien,  aitamuurien, hylättyjen  talojen,varastojen ja tehtaiden   seinämaalaukseen. 

"Graffiti on vapaata, kuka tahansa voi valokuvata sitä.  Mutta siitä en pidä että  graffitejani käytetään  kaupallisiin tarkoituksiin,  mainoksiin....  

Kun  työhösi  reagoidaan, se kannustaa. Graffiti on  ennen kaikkea mainostamista: päämäärä on tulla nähdyksi ja  tunnustetuksi. Jos joku muistaa sinun "pseudosi" (=salanimen), silloin olet voittanut, olet saavuttanut päämäräsi," sanoo Dize. 

Luxemburgissa asuvat lapsenlapseni olivat ilmeisesti vihjaisseet joulupukille, että isoäiti on kiinnostunut graffiteista, koska sain  joululahjaksi  monografian  Dize Warmstyle  Dizaster.  Sarjassa  Wasted Talent, on ilmestynyt muitakin monografioita graffitintekijöistä.  Dize on päässyt kovalla työllä päämääräänsä, kun  hänen töistään on tehty kirja.  Se kirja on ainoa, jonka pukki toi tänä jouluna minulle. Olen  katsellut  sen kuvia  kauhean  flunssan kourissa, mitään muuta en   pariin päivään ole jaksanut tehdä.   Alan olla voiton puolella, kun jaksan  tänään blogata.  Ulkona en ole käynyt sitten jouluaaton, jolloin  kylmetyin Hietaniemen hautausmaalla.

Joku  lukija varmaankin ihmettelee mikä minua  noissa töhryiksi sanotuissa seinäkirjoituksissa  ja -kuvissa kiinnostaa.  Ehkä se on äidin perua,  hän oli freskomaalari yhdessä elämänsä vaiheessa.  Kun muutin  Vuosaareen ja sain digikameran, aloin  kuvata graffiteja, joita näin  pyöräilyreittini varrella.  Kiinnostus laajeni   tarroihin,  stencileihin, paste-upeihin  ynnä muihin kielletyihin kuviin joita oli sähkökaapeissa ja  ränneissä. 

Olen  koonnut  Picasan verko-albumiin kansion  Kuvia ja kirjoituksia kaduilta. Se sisältää sekavan kokoelman  graffiteista, tageista ja kuvista, joita olen nähnyt Helsingissä, Luxemburgissa, Turussa, Tampereella, Vaasassa, Tartossa ja Narvassa.

Hesarissa  oli  pari päivää sitten juttu Pariisin  katutaiteesta ja  kommenttiosastossa käytiin  keskustelua kuumana.  Mistä  noista ihmisiä  sikiääkin, joilla  on  aina niin varmoja  mielipiteitä asiasta kuin asiasta.   Minullakin  on mielipide (kerrankin): on parempi että nuoret miehet purkavat  uhoansa  seinämaalauksiin kuin  ajamalla  maanteillä  humalassa rallia. 

Marraskuun lopun värejä Helsingissä

Puotilan kartano  lauantaina.  Pyöräilin katsomaan miten  viljelypalstalla voidaan.  Palsta on kartanon vieressä.  Auringonkukkien  varret  törröttivät   pystyssä. Linnut olivat syöneet viimeisetkin siemenet kukista. 

Erottaja tänään. Kävin katsomassa   Otso Kantokorven   kuvia  Viron katutaiteesta  Liken  kirjakaupassa, Iso Roobertinkatu 20.

Päivän sitaatti:  "Nähdäkseni katutaiteessa ei ole kyse pelkästään reviirin merkkaus. Sillä on aina poliittinen agenda, riippumatta sisällöstä. Kyseessä on tilan haltuunotosta vaikka työt jankuttaisivat samaa tyhjänpäiväisyyttä loputtomasti. On kauheaa, että raha on ainoa, jolla nyky-yhteiskunnassa saa viestin läpi [...] Tietenkin mukana on myös kielletyn ja laittoman romantiikka."  Otso Kantokorpi   Fifissä: Viron seinillä on asiaa

Valokuvatorstai:Inhimmillinen

    Näkymä metroradan varrelta.   

Valokuvatorstain   haastesana  on   tällä viikolla inhimmillinen,  mutta  haasteeseen ei saa vastata ihmisen eikä eläimen kuvalla. Himo lienee  inhimmillistä.  

Eu ja naiset - vetoomus ja tiedotus

Lähimmän vuoden sisällä täytetään neljä tärkeää tointa EU:ssa: Euroopan neuvoston puheenjohtaja, ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja, komission puheenjohtaja ja parlamentin puhemies. Tällä hetkellä kukaan nainen ei ole ehdolla näihin virkoihin. Mikäli tämä vetoomus saa miljoona allekirjoitusta, täytyy asia käsitellä EU-komissiossa Lissabonin sopimuksen osallistumisdemokratiaperiaatteen mukaan. Mikäli olet sitä mieltä, että on korkea aika saada lisää naisia EU:n korkeisiin virkoihin, käy allekirjoittamssa vetoomus allaolevan linkin kautta. Ja lähetätkö tämän edelleen ystäville ja tuttaville ....

http://www.femalesinfront.eu/default.asp?view=front&lang=fi

Graffiti Luxemburgissa

Tiedotus niille, jotka tulevat tähän blogiin  kotisivuni( Kirjallisuussivut) kautta.
Mbnetin palvelimella oleva kotisivu lakkaa olemasta tämän kevään aikana.
Kotisivun uusi  koti  löytyy täältä.

Seinään maalattu

Tampere 22.12.2008

Valokuvatorstain 115. haastena on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Teos 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Perusviestintää rautatien laidassa Luxemburgissa: "Rakastan sinua Louis + Rakastan sinua Magalie." Kun Louis ja Magalie kulkevat junalla kouluun, he näkevät joka aamu että joku rakastaa heitä.

Vaasaan

Vaasassa on alkanut Littfest , teemana Kirjailija ja media. Lähden sinne puhumaan lauantaina aiheesta: Katve vai valokeila? Ja sunnuntaina aiheesta Blogistanin vaikutukset. Toivottavasti yleisö ei näytä tällaiselta:

Vaasalainen graffiti löytyi Kromin sivustolta, joka on Suomen suurin ja paras graffitisivusto (omien sanojensa mukaan). Kromi taas löytyi Fifin sivustolta, joka on alkanut julkaista graffitikritiikkiä joka keskiviikko. Ensimmäinen kritiikki: Töhryraati arvostaa antityyliä.
Saa nähdä ehdinkö kuvaamaan vaasalaisia graffiteja, kun kirjallisuusfestarin ohjelma on niin tiivis.

Siitä on yli kymmenen vuotta kun viimeksi kävin Vaasassa. Kirjoitin siihen aikaan Vähäkyrössä romaania Rakkaus, kestävä kiusaus lapualaisista äidinpuolen juuristani. Lapualla kävin kerran, Vaasassa joka viikko, kun piti päästä asvaltille kävelemään, se tuntui kodikkaammalta kuin maakylän raitti. Nostalgisten muistojen ja bloggari Ripsan sekä hänen kissojensa takia lupauduin puhujaksi.

Lisää kirjallisuusfestarista Kirsi Pihan Lukupiirissä. Pitää vielä miettiä blogistanin vaikutuksia. Ei ole asiasta selkeätä kuvaa eikä mielipidettä. Ehkä se selkenee junamatkan aikana. Tai viimeistään paikan päällä.

Silta tulevaisuuteen

Lapsia Aurinkolahden uimarannalla kesällä 2008. He ovat silta tulevaisuuteen ja heidän siltansa tulevaisuuteen ovat tässä:

Vuosaaren sillat. Oikeanpuoleinen on metrosilta. Näiden siltojen ylitse ja alitse ajelen päivittäin. Tänään sillan alustaa koristi uusi graffiti:


Minun siltani tulevaisuuteen oli Munkkiniemen silta, mutta siitä sillasta minulla ei ole yhtään kuvaa.

Valokuvatorstain 107. haaste

Kriminaalia?

Graffiti Pispalassa

Minulla oli hyvä syy lähteä viikonlopulla Tampereelle kuvamaan graffitteja, koska siellä pidettiin tänä vuonna Kirjailijaliiton syyskokous. Kävin äännestämässä liiton puheenjohtajaksi Tuula-Liina Varista. Rohkea nainen kun uskalsi asettua ehdokkaaksi niin tuuliselle paikalle. Hän on ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja liiton 111-vuotisen historian aikana. Toivon että liiton seuraava syyskokous pidetään Joensuussa, jossa Tuula-Liina asuu, ja minä pääsen kuvamaan joensuulaisia graffiteja. Kokouksen jälkeen lähdin kollegan kanssa Pispalaan. Tiesin että sieltäpäin voisi löytyä graffiteja. Tihkusateisen kuvausretken tulokset löytyvät Picasan albumista Tampereen graffitit.

Tarra helsinkiläisessä rännissä

Helsingissä on kriminaalia tehdä graffitteja ja liimata tarroja ränneihin ja sähkökaappeihin. Se joka liimasi ylläolevan jäniksen Museokadun ränniin on siis rikollinen. Lue asiasta enemmän viimeisimmän Voima-lehden artikkelista Kymmenen harmaata vuotta.

Tunnustan, että minussa elää pieni anarkisti, koska minua kiinnostaa katutaide. Olen kuvannut helsinkiläisiä graffiteja , milloin niitä on tielleni sattunut ja kun kamera on sattunut olemaan mukana. Aika vikkelä pitää olla, sillä Puotilassa ja Vuosaaressa, missä liikun, graffitit katoavat alle aikayksikön. Kuvaamiani helsinkiläisiä graffiteja löytyy täältä ja tarroja sekä tageja täältä:

Lähettäjä Tagit ja tarrat

Vertailun vuoksi voi käydä katsomassa miten kauniita graffiteja maailmalla tehdään: 50 Beautiful Graffiti Artworks. Sille joka on seurannut blogiani pitempään, ei varmaankaan ole epäselvää että suosikkigraffitistini on Banksy.

Neulebloggaajille uusi harrastus

Tämä ei ole töhry, vaan Banksyn graffititaidetta (lähde: Art of the State blog)

Keskiviikon Hesarissa oli Esa Mäkisen uutisanalyysi graffiteista. Hän oli haastatellut Graffitiblogin pitäjää, joka kertoi, että Tampereella näkee neulegraffiteja, "eli julkisiin paikkoihin vietyjä neuleita."

Koska Helsingistä ei löydy neulegraffiteja, piti lainata kuva netistä.

( Lähde. Streetsy: Daily Streetart Photography by Jake Dobkin. Klikkaa kuvat isommaksi)

Graffitiblogin pitäjän mukaan Tampere on Suomen mielenkiintoisin graffitikaupunki. En ole käynyt Tampereella aikoihin. Turussa kävin viime syksynä ja kuvasin parkkihallin seinässä olevaa laillista graffitia. Alla osa graffitista.

PS. Sivupalkin kohdasta Jaetut otsikot löytyy linkki juttuun, jossa HS-raatiin kuuluvat tunnetut kansalaiset kertovat mitä mieltä he ovat Helsingin Stop töhryille -kamppanjasta.

Töhryfest Helsingissä

Kävin eilen Törhyfestareilla. Eduskuntataloa vastapäätä olevaan monttuun oli pystytetty aita, jota graffitistit saivat töhriä oikein luvan päälle. Juhlat sujuivat rauhallisesti, sankat poliisijoukot pysyttelivät taka-alalla, musiikki soi, puheita pidettiin. Vähän minua hymyilytti , kun joku puhuja kutsui paikalla olleita graffitisteja taiteilijoiksi. Eivät he vielä mitään taiteilijoita ole, vaan nuoria poikia, joilla on jännä ja kallis harrastus. Rahaa siihen harrastukseen kuluu. 60- ja 70-luvulla oltiin vielä niin köyhiä, että ärsytettiin aikuisia muilla keinoin, osoitettiin mieltä Vietnamin sotaa, Tshekkoslovakian miehitystä, Chilen sotilasjunttaa vastaan, marsittiin rauhan puolesta jne.

Kaikki on hyvin niin kauan kun nuoriso kapinoi ja ärsyttää aikuisia vaatteillaan, puheillaan ja teoillaan. Joku väitti, ettei töhryissä ole yhteiskunnallista sanomaa. Kyllä niissä on vahvasti sanomaa, siksi ne suututtavatt ns. kunnon kansalaisia. Sähkökaappien ja rännien viestejä kannattaa tutkia.

Tämä kuva oli blogissani toukokuussa. Sanoma löytyi kruununhakalaisesta sähkökaapista.

Lisää ottamiani kuvia Törkyfestareista löytyy Picassan valokuvakoelmasta otsikolla Törhyfest Helsingissä.

En osallistunut mielenosoituskulkueeseen, joka uutistietojen mukana riistäytyi väkivaltaiseksi, vaan menin luokkatoverini kari Haklin valokuvanäyttelyn avajaisiin, jotka olivat Törkyfestin naapurissa, Kaupunginmuseossa. Siellä oli niin paljon porukkaa, että valokuvia ei ihmisten seliltä nähnyt. Täytyy mennä toisen kerran katsomaan niitä.

PS. Portugalintaitoisille kirjallisuudenystäville. Jose Sarmago on ryhtynyt bloggaajaksi. Hänen bloginsa löytyy täältä. Myöhemmin on luvassa blogin englanninkielinen käännös.

Töhryjä?

Banksy New Orleansissa. Lisää Banksyn uusia graffiteja täällä.
(klikkaa kuva isommaksi)

Hyvä uutinen: Helsingin nuorisolautakunta kannattaa Vuosaaren sataman meluestettä laillisena graffitipaikkana. Saa nähdä toteutuuko Arhinmäen aloite. Vähän kaukanahan se meluaita on muille, mutta ei minulle. Aurinkolahdesta sinne pyöräilee 20 minuutissa kuvamaan uusia graffiteja. Ties vaikka sieltä löytyisi joskus vielä jotain omaperäistä. Nythän Helsingin graffitit ovat aika lailla samantyylisiä, kun ei ei ole ollut paikkaa eikä aikaa kehittää omaa ilmaisua. Vertailun vuoksi voi vaikka käydä katsomassa Odessan graffiteja, joihin on linkki sivupalkin ClipRollissa tai lontoolaisia ja muitakin graffitteja Art of the State -blogista, johon löytyy linkki sivupalkin Blogiluettelosta. Graffitiblogissa on linkkejä suomalaisiin graffiteihin.

Tämä töhry oli Lasipalatsin seinustalla elokuussa, mutta ei ole enää. Stop Töhryille - porukka tekee tehokasta, mutta turhauttavaa työtä. Turhauttavaa siitä päätellen että ovat niin aggressiviisia. Heillä on 10-vuotisjuhlaseminaari ensi tiistaina 16.9. Sen vastatapahtuma Töhryfest järjestetään Kiasman pihalla klo 13-16.30, luvassa elävää musiikkia, katutaidetta ja syntymäpäiväkulkue 16.30-19.00 Finlandiatalolle. Katso esiintyjät ja tarkempi ohjelma Takun saitilta.

PS. Lue Tommi Melenderin blogista, mitä Suomi lukee. Mielentöhrintä ei ole rikollinen teko, sankat joukot kannattavat töhrintää joka päivä, mutta auta armias jos seinälle ilmestyy yksikin graffiti, johon nousee poru.

Viikon runoilija

Lissabon on kulttuurikaupunki. Seiniltä löytyy muutakin kuin töhryjä. Tämä Fernando Pessoan kuva oli vuosi sitten Bairro Alton kaupunginosassa Diario de Noticias-kadulla. Tekijä on nimimerkki Jef Aerosol. Lisää hänen katutaidettaan on täällä. Saisipa joskus nähdä yhdenkin suomalaisen runoilijan kuvan seinällä Helsingissä tai missä tahansa suomalaisessa kaupungissa!

Löysin Pessoan kuvan sattumalta, kun etsin netistä kuvaa patsaasta, jossa hän istuu kantapöydässään kadulla jonka nimeä en muista. Kun kävin Lissabonissa, kantapöydässä istui paikallinen juoppo jalkojen juuressa kilisevä kassi ja hihkui hilpeästi ohikulkeville ihmisille. Juopon lähdettyä istuin Pessoan pöytään. Tuttava otti kuvan minusta, mutta se kuva on kadonnut. Osasikohan Pessoa eläessään kuvitella edes unelmissaan, että niin moni istahtaa hänen viereensä kantapöydän tyhjälle tuolille ja haluaa tulla kuvatuksi hänen kanssaan? Hän oli mies josta tuli suosittua seuraa vasta kuoleman jälkeen. Eläessään hän oli yksinäinen mies, sivullinen ja outo, mies joka ihmetteli ihmisiä ja mietti mitä tapahtui ohikulkijoiden mielessä. Ehkä hänestä tuli suosittu siksi että moni tunnistaa hänen yksinäisyydessään oman yksinäisyytensä.

"Kaikki rakastavaiset ovat suudelleet sielussani,
kaikki tyhjäntoimittajat ottaneet nokkaunet päälläni,
kaikki hyljityt ovat hetken nojanneet olkaani vasten,
minuun tukien kulkeneet kadun yli kaikki vanhat ja raihnaat,
ja on salaisuus jonka kaikki murhaajat
ovat kuiskanneet korvaani."

Katkelma runosta Hetkien vaellus, jonka kirjoitti romanttinen laivainsinööri Alvaro de Campos, yksi Fernado Pessoan kolmesta pseudonyymistä ja suomensi Pentti Saaritsa Ilse von Hellensin raakakäännöksestä. Pessoa ilmestyi Suomeen Saaritsan käännöksinä vuonna 1974 ja minä rakastuin häneen ensisilmäyksellä. Eikä se rakkaus ole kuollut vieläkään.

Tämä Pessoan kuva on peräisin Pierre Assoulinen blogista La republique des livres, hänen eilisestä Pessoa- kirjoituksestaan. En tiedä millä kadulla kuva on, Assouline ei kerro sitä. Lisää Pessoasta Wikipediassa

PS. Jos sivupalkin dynaaminen blogroll ( = blogiluettelo) ei päivity ajantasaisesti, niin kannattaa tyhjentää cache. Firefoxissa se löytyy Työkalut-painikkeen alta kohdasta Poista yksityistietoja. Rastita kohdat: sivuhistoria , väliaikaistiedostot ja todennetut istunnot ja klikkaa sen jälkeen: "poista valitutu tiedostot." En tiedä miten cachen tyhjentäminen tapahtuu muilla selaimilla.

Inhimmillinen tekijä

Seinäkirjoitus Narvassa: You can do it

Seinäpiirustus Pasilassa: Sad Day ( Klikkaa kuvat isommiksi)

Valokuvatorstain 93. aihe

Huolestuttavaa kehitystä

Banksyn graffiti Waterloon tunnelissa Lontoossa ( Lähde: BBC News)

Uusitun blogilistan käyttöehtojen pykälän 3.7 mukaan: " Käyttäjä sitoutuu siihen, että hän ei lähetä, välitä tai tallenna Palveluun tai sen kautta aineistoa, joka on lain tai hyvän tavan vastaista sekä siihen, ettei hän yllytä toista tällaiseen toimintaan. "

Suomessa grafitit ovat lain ja hyvän tavan vastaisia, niiden maalaamisesta voi saada ankaramman rangaistuksen kuin raiskaamisesta. Olen siis rikkonut käyttöehtojen 3.7. pykälää, tänään tietoisesti, aikaisemmin tietämättämäni. Luin vasta tänä aamuna uudet käyttöehdot.


Mutta huolestuttavin on blogikirjoittajan kannalta pykälä 4.8. jonka mukaan "palvelun sisältämän materiaalin tekijän-, teollis- ja muut suojatut oikeudet ovat Palveluntarjoajalla ( se on Sanoma Digital, huomautus minun)) tai sen sopimuskumppaneilla. Käyttäjän toimittaman materiaalin tekijänoikeus säilyy Käyttäjällä edellyttäen, että Käyttäjälle voi voimassaolevan lainsäädännön perusteella syntyä tekijänoikeus kyseiseen materiaaliin. Palveluntarjoajalla on kuitenkin oikeus käyttää (ml. linkittää) ja julkaista uudelleen korvauksetta, muunneltuna tai alkuperäisessä muodossaan, Käyttäjän Palvelussa tai sen kautta julkistamaa aineistoa Palvelussa ja sen markkinoinnissa sekä Palveluntarjoajan ja sen kanssa kulloinkin samaan konserniin kuuluvien yritysten tiedonvälitys-, pr- tai muussa liiketoiminnassa. Palveluntarjoajalla on oikeus käyttää Palvelun sisältämää aineistoa edellä mainitussa laajuudessa myös esim. blogisisältöjä koskevien analyysien ja tilastojen laatimiseen." (värikorostus minun)

Pykälä on aiheuttanut pakoa Blogilistalta kts. Viides rooli ja Benrope.
Pykälän oikeellisuudelta on kysytty Kemppiseltä, hän perehtyy pykälään. Seuratkaa tilannetta hänen blogistaan.

Olen ruvennut siirtämään suosikkejani Blogilistalta Google Readeriin, eikä se tapahdu yhdessä yössä. En ole vielä poistanut omaa blogiani listalta, odottelen mitä tapahtuu. Sen sijaan olen liittänyt blogin oikeana sivupalkkiin Copyright-lisenssin. Tehkää tekin niin. Lisenssin saa täältä.

PS. Kari Haakanan blogissa on lista niistä blogeista, joissa kirjoitettu sekä käyttöehdoista että Blogilistan uudistuksen aiheuttamista yleensä ikävistä kokemuksista.

Edit myöhemmin

Kasa tiedottaa, että Blogilistan Kehitysblogissa on julkaistu selvennys käyttöehtoihin:
"Tekijänoikeus blogeihin ja niiden sisältöön säilyy niiden kirjoittajilla, joten blogisisältöjen myymiseen tai niillä mainostamiseen ei Digitalilla (tai muilla) ole mitään oikeutta."

Tunnelitaidetta

Banksyn graffititaitaiteen näyttely avattiin Lontoossa viime lauantaina. Työt ovat esillä puoli vuotta Leake Streetin tunnelissa joka johtaa Waterloon asemalle. Jos satutte liikkumaan siellä päin, käykää katsomassa. Lisää Banksyn tunnelitaidetta Jon Alportsin sivulla.

Minun täytyy kai lähteä Lontooseen, jotta saisin tietää onko Banksy graffititaiteen Michelangelo? Sitä pohtii Richard Dorment artikkelissaan täällä.

Kuvaan graffiteja, kun satun niitä jossain näkemään. Viimeksi olen kuvannut niitä Virossa. Alla linkkejä sattumanvaraisiin graffitikokoelmiini:

Viron graffiteja

Luxemburgin graffiteja

Petroskoin graffiteja

Uusia graffiteja ( niitä joita olen nähnyt tänä vuonna Helsingissä ja Turussa)