Oopperassa

Kuvakooste oopperasta  Dido ja Aeneas ( klikkaa  isommaksi)

Käyn  harvoin oopperassa.  Liian kallista ja pitkästyttävää.  Mutta   Henry Purcellin  Dido ja Aeneas -ooppera oli positiivinen yllätys, se kesti vajaan tunnin eikä ollut ollenkaan  pitkästyttävä.  Kävin perjantai-iltana  katsomassa Lahden  ammatitkorkeakoulun klassisen laulun  oppilaiden esityksen Pikkuteatterissa.  Esityksen  oli ohjannut Mia Liski. Didon osan esitti veljentytär Aino Konkka ja  Aeneaksen osan Joonas Asikainen.   Traaginen rakkaustarina  niin kuin  oopperassa kuuluu ollakin:  Kartagon kuningatar Dido rakastuu  Aeneakseen, joka on  Afroditen poika ja Troijan  prinssi.   Troijan sodan jälkeen  Aenaes lähtee perustamaan uutta  Troijaa Italiaan.   Dido  ei kestä eroa, vaan  surmaa itsensä.   Siinä lyhyesti koko tarina. Viimeisinä sanoinaan  Dido laulaa:

Kun minut on kätketty maan poveen,

älä kanna minun erehdysteni

taakkaa sydämessäsi.

Muista minua, mutta unohda kohtaloni.

 

Libreton on kirjoittanut  Nahum Tate ja suomentanut Erkki Pullinen

PS.  Aprilblogkiller  kävi heittämässä kommentin edelliseen  postaukseen.   Ei   kirjoittanut sanakaan, jätti vain  kolme  pistettä ja linkitti  nimimerkkinsä.   Poistin   sanattoman kommentin, koska   nimi merkki  on  paljonpuhuva.  Varokaa Huhtikuunblogitappajaa!    Ei kannata klikata auki epämääräisiä linkkejä, blogitappaja  voi  iskeä    kimppuun ties  minkä nimimerkin takaa. 

 

Kalevalan kyyhkynen

Ilmarinen Vanhan ylioppilastalon portaalissa Helsingissä

Mitä lintu tänne lennit
tulit kyyhky kynnykselle?

kysyy Ilmarinen Louhelta, joka muutti itsensä kyyhkyseksi ja lensi kertomaan Ilmariselle, että on päästänyt auringon ja kuun kiven sisästä:

Tuota lienen kynnyksellä
sanomata saattamassa
jopa kuu kivestä nousi
päivä pääsi kalliosta.

Kyyhkynen on rauhan ja rakkauden symboli, kreikkalaisessa mytologiassa rakkaudenjumalattaren Afroditen lintu. En ole löytänyt Suomen kansan vanhoista runoista vastaavaa tarinaa. Niissä Louhea kuvataan hiiden portoksi hyvin negatiiviseen sävyyn. Lieneekö Louhen muodonmuutos Pohjolan pahasta eukosta rakkauden linnuksi Lönnrotin keksintöä?

Kansanrunouden naiskuvasta lisää täällä.

Murtumia muurissa

( klikkaa kuva isommaksi)

Pyramuksen ja Thisben tarina Ovidiuksen Muodonmuutoksista tuli mieleeni kun näin aukon muurissa ja sen viererssä kasvavan puun viime keväänä Narvassa kivenheiton päässä Venäjän ja Viron rajajoesta.

Katkelma Gunnar Ekelöfin runosta Ex Ponto ( suom. Väino Kirstinä ja Tarmo Manelius):

"halkeama muurissa:
Pyramos ja Thisbe - Philemon ja Baukis
Älä hymyile yksinkertaiselle, älä edes pinnalliselle myytille
sillä mustimman meren rannalla se ehkä on sinun"

Valokuvatorstain 121. aihe murtuma.

Vanha uoma

Valokuvatorstain 16. teema: Uoma. (Klikkaa kuva isommaksi)

Vanha uoma on Rhodoksella, jonka Kirjailija- ja kääntäjäkeskuksessa vietin ystävän kanssa kuusi viikkoa joulu-tammikuussa kahdeksan vuotta sitten. Saarella oli hiljaista siihen aikaan vuodesta, turisteja ei ollut, ja paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä. Kumpikin aloitti saarella romaanin, ystävä sai romaaninsa valmiiksi myöhemmin, minun romaanini on edelleen keskeneräinen.

Luin saarella kreikkalaista mytologiaa. Matkapäiväkirjastani löytyi seuraava tarina, mutta ei merkintään lähteestä. Se oli ehkä Ovidiuksen Metamorfooseja.

Luomismyytti eli Kuinka maailma syntyi

Alussa oli kaaos. Se oli tyhjä kuin valkoinen seinä silmieni edessä. Sitten tyhjyydestä ilmestyi nainen. Hänen nimensä oli Euronyme. Se merkitsee Avaraa Vaeltajaa. Euronome halusi tanssia, mutta ei löytänyt tyhjyydestä mitään mihin olisi laskenut jalkansa. Hän jakoi tyhjyyden taivaaksi ja mereksi ja sitten hän alkoi tanssia meren aalloilla. Hän tanssi kohti etelää ja hänen tanssistaan syntyi tuuli. Hän etsi jotain mistä voisi aloittaa luomisen. Hän pyörähti ympäri ja näki Pohjoistuulen , johon hän tarttui. Pohjoistuulen nimi oli Borea. Hän alkoi hieroa Boreata käsillään.Hän hieroi ja hieroi, ja kas ihmettä, hän sai aikaan suuren käärmeen, jolle hän antoi nimen Ophion. Euronyme tanssi lämpimikseen, sillä pohjoistuuli oli kylmettänyt hänet. Hän tanssi yhä villimmin ja villimmin ja silloin himo syttyi Ophioniin. Se kietoutui hänen jäsentensä ympärille ja paruitui hänen kanssaan. Silloin Boreas hedelmöitti hänet.

Euronyme muuttui kyyhkyseksi. Hän keinui aalloilla ja ajan kuluttua synnytti suuren munan. Hän käski Ophiononin kietoutumaan munan ympärille seitsemän kertaa. Ophion kietoutui. Seitsemännellä kerralla muna halkeisi kahtia. Munasta tuli esiin Euronymen lapset: aurinko, kuu, tähdet, planeetat, maa ja sen puut, kasvit, joet, vuoret ja kaikki elolliset olennot. Euronyme ja Opheon tekivät kodin Parnassos-vuorelle, mutta siellä heille syntyi riita, kun Ophion väitti, että hän on luonut maailman. Euronyme löi mustelmille Ophionin pään, potkaisi tältä hampaan suusta ja ajoi hänet ikuisiksi ajoiksi maanalaiseen luolaan.

Vanhat tarinat kertovat että ensimmäinen ihminen olisi syntynyt Ophionin hampaasta ja että hänen nimensä olisi ollut Pelasgus. Toisten kertomuksen mukaan hän syntyi Arkadian mullasta. Hänen jälkeensä seurasi muutamia muita, jotka hän opetti rakentamaan yksinkertaisia majoja ja syömään tammenterhoja sekä ompelemaan siannahkaisia tunikoita.

Minä veikkaan, että ensimmäinen ihminen syntyi käärmeen hampaasta. Ja siitä pitäen ihmiset ovat puhuneet myrkyllisiä sanoja toisistaan, ja tehneet kaikenlaista pahaa. Ja
Euronymen ja Ophionin riidasta alkaen miehet ja naiset ovat aina riidelleet keskenään