Taidetta ja katutaidetta

Heikki  W.Virolainen.  Horuksen  kala, 1966

  Kalaa voi käydä  katsomassa Amos Andersonin  museon  Muutosten pyörteissä -näyttelyssä, jonka on  tuottanut Suomalaisten taidesäätiöiden yhdistys( STSY).  Valvontakamera tarkkaili minua nurkassa.    Ehdin kuvata kalan olemmat  kyljet  ennen kuin vahti tuli  kieltämään kuvaamiseen.  Säätiöt   ovat  mustasukkaisia taideaarteistaan. 

 Harro Koskinen. Paha juttu.

Harro Koskisen  saappaan  pihistin netistä googlaamalla.   Sen voi nähdä  "livenä"   Amoksen Kenen joukoissa seisot - näyttelyssä.  

Näyttely  riemastutti minua,  kuin  olisin tavannut pitkästä  aikaa vanhoja  tuttuja   70-luvun alusta,  jolloin  taiteilijoilla  ja kirjailijoilla oli tapana istua Vanhan kuppilassa.   Tuttuja olivat    niin näyttelyn  teokset  kuin  tekijätkin.   Harmin  paikka, että en voinut  kuvat mm.  sitä  Leo Lindstenin  taulua, jossa  Mannerheimin  ratsu  irtoaa  jalustalta  vahdikkaseen menoon.  Sitä taulua  ei löytynyt  netistä.   Se kai  kuuluu jonkin säätiön tarkoin vartioituun  kokoelmaan.  Lisää  kuvia  Kenen  joukoissa seisot - näyttelystä täällä:

Kenen joukoissa seisot

Tämä  on katutaidetta Taidegraafikkojen  gallerian  kulmalta Korkeavuorenkadulla, jonne kävelin  Amos Andersonilta.    Tekijä tuntematon. Saa kuvata ja katsoa ilmaiseksi.

Uudenvuodenyön runot ja rituaalit - I Ching

Kuvan lähde: Street Art Utopia.   Siellä kannattaa

käydä  katsomassa katutaiteen parasta antia 

vuodelta 2011. 

Sattumamenetelmällä saatu uudenvuodenruno/säe: 

Olet yksin pian on aamu

kaduilla kolistavat maitomiehet astioitaan....

Säe on  Apollinairen  runosta Vyöhyke, lähde  on Aale Tynnin kokoama  antologia Tuhat  laulujen  vuotta.   Olen  käyttänyt  Tynnin kokoelmaa  koulutytöstä asti  niin  monena uutenavuotena, että se alkanut avautua  samoista paikoista, esim. tältä sivulta  jossa lukee:

Rakas lahoaminen! oi morsian,

pian vuoteemme laatia anna!

Olen hylkäämä Luojan ja maailman,

vain sinuun voin  tovoni panna!

Se oli  Erik Johan Stagneliuksen runosta Lahoaminen.

Tynniin  kyllästyneena kokeilin   runokokoelmaa, jossa on sivuja melkein  yhtä paljon kuin Tynnin kokoelmassa,  Se on  Hannu Helinin  Maailman  sivu. Sormi tökkäsi kohtaan jossa luki:

meren juurella on kirves

terveisiä  täältä

pariisista kalkuttaan

ulottuvasta

vuoristosta. 

Uudenvuodenyön rituaaleihin kuuluu    myös tinanvalanta.    Tina oli    muodoltaan kuin  gondoli,  keulassa  vähän röpelöä = rahaa.   Voi olla että  lähden  tänä  vuonna  matkalle,  mutta tuskin   Pariisista  Kalkuttaan. Rahat   riittävät hädintuskin   Tallinnan matkaan.

Kolmas rituaalini  on  I  Chingin   konsultoiminen.  Se  neuvoi minua  luopumaan   tänä vuonna harhaisesta innostuksestani.  Jos ja kun  niin teen, siitä  seuraa  edistyminen,  se lupasi :

PROGRESS. The powerful prince

Is honored with horses in large numbers.

In a single day he is granted audience three times.

I Chingin  ( Muutosten kirjan) neuvoja  on aina syytä  lukea  tarkasti.  Se  ei erehdy.   Mutta tulkitsija  voi erehtyä.  Tulkitsen sen  tarkoittavan  luopumista harhasta, että  kirja olisi valmis , kun sen on kirjoittanut  kertaalleen.   Siitä  harhasta luovuin  tosin  jo ennen  uudenvuodenyötä.  Toissapäivänä ryhdyin editoimaan tekstiä. Siinä riittää minulle  töitä   alkuvuodeksi,  näillä näkymin juhannukseen asti. 

Valitettavasti klassista  Muutosten kirjaa, jonka on  saksantanut Richard Wilhelm,  sovittanut englanniksi Cary F Baynes ja  esipuheella  varustanut C. G. Jung, ei ole  vieläkään  saatu suomenkielelle.  Sen kääntäminen ei ole helppoa, Baynesilta kului työhön kymmenen vuotta.  Netti on täynnä   Muutosten kirjan new age -henkisiä väärennöksiä.   Siitä heinäsuovasta  neulan  etsiminen voi  olla  turhauttavaa.   Mutta tässä linkki   klassikkokäännökseen:  http://www.pantherwebworks.com/I_Ching/ 

Ninni aamulla sängyssäni  ja  uudenvuodenyön runokirjat:

Hannu Helinin Maailman sivu,  Aale Tynnin Tuhat  laulujen vuotta ja alimpana I Ching.

Katutaidetta Helsingissä

Koditon  mies  Eduskuntatalon  rakennustyömaan aidassa.  Tuli  Saarikoski mieleen. Vaikkei Saarikoskella tainnut noin isoa  nenää olla.

Maikki Rantalan  Hedelmäunelma  samassa  aidassa. 

Yksityiskohta   Hedelmänpoimijoista. Hedelmät ovat  tekstiilipalloja  ( klikkaa kuvat isommiksi, niin näet  paremmin).  Bongasin kuvat eilen, kun kävelin Eduskuntalon  ohitse.  Silmä ilahtui.   Kivaa että  Helsinki, että  on luopunut  tiukkapipoisuudesta katutaiteen suhteen.   Asiasta enemmän  Multicoloured Dreams -blogissa.   Multicoloured Dreams -projektilla on myös oma  Facebook-ryhmä.

Tämä  lintunen on  myös  Eduskuntatalon luona.

Silkkaa jazzia

Pariisin katugallerioiden anti on silkkaa jazzia.

Valokuvatorstain 169. haaste on  silkkaa jazzia. ♫♪♫

 Katugalleria   St.  Martin-kanavan  rannalta.

Viesti Pariisista

Valokuvatorstain   168. haaste  on Viesti.

Henkilökohtainen viesti lukijoille , jotka ihmettelevät miksei Sanat päivity:  Kevät on  kiireimmillään.  Palstanviljely ja  kirjoitustyöt  vievät  kaiken ajan ja energian. 

PS.  Tämä viesti on  kirjoitettu  Windows Live Writerillä.  Kokeilen sitä ensimmäistä kertaa.    Siinä on  automaattinen oikeinkirjoituksen tarkistus. Hyvä  juttu  minunlaiselleni luki-häirikölle.

Työn päivän linkkejä

Banksyn katutaidetta. Kuvaa säestämään sopii tämä laulu. Laulussa sanotaan, että päivä pääsee paistamaan. Ei se siltä näytä täällä rannikolla. Kylmää sumua hohkaa mereltä. Meinasin lähteä työn päivän kunniaksi muokkaamana maata palstalle, mutta en taida lähteä. Sen sijaan muokkaan tekstiä kotona.

Katutaidetta Hakaniemessä

Lisää katutaidetta Otso Kantokorven blogissa Alaston kriitikko.

Ja Banksyn töitä San Franciscossa täällä. Linkki löytyy myös sivupalkin Jaetuista otsikoista.

Mielikuva

Katutaidetta St. Martinin kanavan rannalta Pariisista. Klikkaa kuva isommaksi

Tämä oli minun mielikuvani ( my favorite picture) .

Suomalaisilta pääsee sammakkoja suusta, mutta pariisilaisilta lintuja.

Lisää Pariisin katutaidetta täällä.

Valokuvatorstain 164. haaste on kuva.

Katutaidetta

Katutaidetta St. Martinin kanavan varrelta.

Lisää kuvia löytyy Picasa-albumistani Pariisin katutaidetta. Kansio ei sisällä graffiteja.

Pidän enemmän katutaiteesta kuin museotaiteesta. Sitä löytyy yllätävistä paikoista, sitä saa kuvata eikä sillä rahasteta. Museoihin joutuu jonottamaan, ainakin Pariisissa, liput ovat kalliita ja saleissa tungeksii ihmisiä niin paljon, ettei taideteoksiin pysty syventymään, aina joku tuuppii ja tunkee väliin.

Kävin Rodin-museossa katsomassa Matissen maalauksia ja veistoksia ja ahdistuin väenpaljoudesta. Matissen töitä ei saanut kuvata. Siirryin puiston puolelle ja kuvasin Rodinin Ajattelijan.

Marraskuun lopun värejä Helsingissä

Puotilan kartano  lauantaina.  Pyöräilin katsomaan miten  viljelypalstalla voidaan.  Palsta on kartanon vieressä.  Auringonkukkien  varret  törröttivät   pystyssä. Linnut olivat syöneet viimeisetkin siemenet kukista. 

Erottaja tänään. Kävin katsomassa   Otso Kantokorven   kuvia  Viron katutaiteesta  Liken  kirjakaupassa, Iso Roobertinkatu 20.

Päivän sitaatti:  "Nähdäkseni katutaiteessa ei ole kyse pelkästään reviirin merkkaus. Sillä on aina poliittinen agenda, riippumatta sisällöstä. Kyseessä on tilan haltuunotosta vaikka työt jankuttaisivat samaa tyhjänpäiväisyyttä loputtomasti. On kauheaa, että raha on ainoa, jolla nyky-yhteiskunnassa saa viestin läpi [...] Tietenkin mukana on myös kielletyn ja laittoman romantiikka."  Otso Kantokorpi   Fifissä: Viron seinillä on asiaa

Vihreät tennarit

Lisäys tekstiin   klo 21.01  kts.  alempaa

Vihreät tennarit Torkkelinmäellä Helsingissä, nähty  14.5.09

Kasa-blogin Jussi Og on nähnyt  vaaleanpunaiset tennarit  Hallituskadun ja Aleksis Kivenkadun kulmassa.  En tiedä missä kaupungissa   kulma on. Helsingissä ei ole  sellaista kulmaa,   mutta molemmat  kadut ovat.    Hän  on ottanut selvää kenkien salakielestä.  Käykääpä lukemassa.   Jonkun mielestä johdoissa riippuvat kengät ovat  nuorison ilkivaltaa.  Ja minä kun ajattelin  vihreät tennarit nähdessäni, että  katutaidetta. Sitä on  Torkkelinmäellä enemmänkin, muunmuassa puhuva   viemäriaukko. Se kuulutti  Finnairin lentoja, kun kävelin ohitse. 

Lisäys klo 21.01

En jaksanut  yöllä etsiä puhuvan viemärin  kuvaa.  Tässä se  viemäriaukko nyt on, eli  ääniteos: Mutta minä lähden. Tekijä  Markku "Sika" Puustinen. 

 

Yhdeksän  vuotta sitten  näin/ kuulin Hannoverissa elämäni  ensimmäisen   soivan   viemäriaukon. Se lauloi  rautatieasemaa vastapäätä olevassa puistikossa  Elvis Presleyn äänellä: "Are  you lonesome  tonight." Istuin puistonpenkillä helteen uuvuttamana kuuntelemassa sitä. Helle oli niin hirveä, että Hannoverin eläintarhan  sikojen ja  tapiirien ihoa siveltiin  aurinkoöljyllä, ettei niiden iho palaisi. Viimeksi oli ollut yhtä  kuumaa kesällä 1947.

PS.  Amerikkalaisia   kenkäpuita/ puukenkiä voi käydä katselemassa täältä.

 

Katukuva

Katukuva ennen

Katukuva nyt

Pidän kaupunginosista, joissa menneisyys ja nykyisyys ovat läsnä. Nämä kuvat on otettu  Torkkelinmäeltä, Harjun kaupunginosasta eilen.

Valokuvatorstain 132. aihe:  Ennen - Nyt

Kuvahaaste: toistuvia teemoja

Jatulintarhan Jenny  haastoi   kertomaan kuvien toistuvista  teemoista.   Hänen  toistuvia  teemojaan ovat  kuluneisuus ja tyhjyys.    Tein  muutaman kuvakoosteen  toistuvista teemoistani.  Kauhean  flunssan  takia  en  jaksa  sanallistaa teemojani.  Tässä ensimmäinen teema:

Veistokset ja patsaat,  myös maalaukset mutta yksiulotteisuutensa takia ne eivät ole niin kiinnostavia kuvauksen kohteita  kuin veistokset.

Toinen teema.  Katutaide:  graffitit, tagit, ja stencilit ja tarrat. Taustakuvana  on vakituinen kuvauskohteeni, Puotilan uimakoppi ja sen vaihtuvat graffitit.   Ylärivissä on  helsinkiläistä,  alarivissä tarttolaista katutaidetta.

Kolmas teema:  Aurinkolahti.   Se on  lähiympäristöäni, siksi kuvaan sitä paljon. 

 Neljäs teema: Simo.  Hän ei  vielä niin pieni, että ei poseraa, siksi häntä on kiva kuvata.  Yleensä en kuvaa  aikuisia, koska  kuvat heistä  epäonnistuvat. Se johtuu  siitä, että jännitän aikuisia   ja arastelen kuvat heitä.

Viides teema olisi kissat, mutta en jaksa  tehdä niistä    koostetta. (  Nenä vuotaa  kuin ränni keväällä  ja  ohimoita puristaa vanne).  Suurin  osa  kuvistani on kaupunkikuvia,  taloja, katuja, näyteikkunoita,  töhryjä.    Yhtään maalaiskuvaa ei löytynyt, koska en käy maaseudulla.  Luontokuvia on vähän,  mitä nyt  muutamia kukankuvia  viljelypalstalta Puotilasta ja    Miina  Äkkijyrkän lehmiä ja hevosia Uutelasta. ¨En osaa tehdä makroja ötököistä ja kasveista.

 Haastan kaikki valokuvausta harrastavat bloggaajat  miettimään toistuvia teemojaan. Hyvänä  alustuksena aiheeseen Jennyn  blogikirjoitus.   Heitän pallon erikseen   seuraaville blogeille:

Valopilkku

Kello viiden tee -syadinilla, kiitos

Iineksen kuvat

Pahat kuvat valttavat maailman

The 52 Photoprahps

Periferialife - elämää maalla

Ps. Kuvat voi klikata isommiksi kuten aina.

Seinään maalattu

Tampere 22.12.2008

Valokuvatorstain 115. haastena on katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Teos 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Perusviestintää rautatien laidassa Luxemburgissa: "Rakastan sinua Louis + Rakastan sinua Magalie." Kun Louis ja Magalie kulkevat junalla kouluun, he näkevät joka aamu että joku rakastaa heitä.

Mä yksin istuin

9. luukku

Jef Aérosol. John Lennon. New York 2008.

Entinen Beatles-fani ampui John Lennonin joulukuun. 8. päivä 28 vuotta sitten. Lennonin uusin elämänkerta on vastikään ilmestynyt suomeksi. Katso arviointi: HS.fi Kulttuuri.

Jef Aérosol ( s.1957) on ranskalaisen katutaiteen legenda jo eläessään. Lisää hänen kuviaan Flickrissä: Jef Aérosol’s photostream.

Mä yksin istuin alla puun,

nöyrästi lihoin piennä.

Ja pikku nainen lauleli

en nähnyt missä vielä.

Mä katsoin, katsoin taivaalle,

tuon äänen löytää koin.

Oi ihme, missä missä,

missä on nainen hoi.

”No tule, tule vihdoinkin”

mä humppaisesti huusin.

”Sä tossa puussa piiloilet.”

Mut ei se sieltä tullu.

Niin vieno laulu turrutti

mut uneen pitkän tovin

mä heräsin ja tuijotin –

ei mitään, surin kovin.

Sit pikkuisella oksalla

mä näin kuin näinkin mitä,

mä pienen paksun possun näin:

se laulelikin sitä.

”Mä luulin sua naiseksi”

mä nauraa hihittelin –

ja, ihme! nainen lentoon nous

ja poispäin vipatteli.

John Lennon panee omiaan. Suom. Anselm Hollo ( Otava 2000)

Vaasaan

Vaasassa on alkanut Littfest , teemana Kirjailija ja media. Lähden sinne puhumaan lauantaina aiheesta: Katve vai valokeila? Ja sunnuntaina aiheesta Blogistanin vaikutukset. Toivottavasti yleisö ei näytä tällaiselta:

Vaasalainen graffiti löytyi Kromin sivustolta, joka on Suomen suurin ja paras graffitisivusto (omien sanojensa mukaan). Kromi taas löytyi Fifin sivustolta, joka on alkanut julkaista graffitikritiikkiä joka keskiviikko. Ensimmäinen kritiikki: Töhryraati arvostaa antityyliä.
Saa nähdä ehdinkö kuvaamaan vaasalaisia graffiteja, kun kirjallisuusfestarin ohjelma on niin tiivis.

Siitä on yli kymmenen vuotta kun viimeksi kävin Vaasassa. Kirjoitin siihen aikaan Vähäkyrössä romaania Rakkaus, kestävä kiusaus lapualaisista äidinpuolen juuristani. Lapualla kävin kerran, Vaasassa joka viikko, kun piti päästä asvaltille kävelemään, se tuntui kodikkaammalta kuin maakylän raitti. Nostalgisten muistojen ja bloggari Ripsan sekä hänen kissojensa takia lupauduin puhujaksi.

Lisää kirjallisuusfestarista Kirsi Pihan Lukupiirissä. Pitää vielä miettiä blogistanin vaikutuksia. Ei ole asiasta selkeätä kuvaa eikä mielipidettä. Ehkä se selkenee junamatkan aikana. Tai viimeistään paikan päällä.

Kriminaalia?

Graffiti Pispalassa

Minulla oli hyvä syy lähteä viikonlopulla Tampereelle kuvamaan graffitteja, koska siellä pidettiin tänä vuonna Kirjailijaliiton syyskokous. Kävin äännestämässä liiton puheenjohtajaksi Tuula-Liina Varista. Rohkea nainen kun uskalsi asettua ehdokkaaksi niin tuuliselle paikalle. Hän on ensimmäinen naispuolinen puheenjohtaja liiton 111-vuotisen historian aikana. Toivon että liiton seuraava syyskokous pidetään Joensuussa, jossa Tuula-Liina asuu, ja minä pääsen kuvamaan joensuulaisia graffiteja. Kokouksen jälkeen lähdin kollegan kanssa Pispalaan. Tiesin että sieltäpäin voisi löytyä graffiteja. Tihkusateisen kuvausretken tulokset löytyvät Picasan albumista Tampereen graffitit.

Tarra helsinkiläisessä rännissä

Helsingissä on kriminaalia tehdä graffitteja ja liimata tarroja ränneihin ja sähkökaappeihin. Se joka liimasi ylläolevan jäniksen Museokadun ränniin on siis rikollinen. Lue asiasta enemmän viimeisimmän Voima-lehden artikkelista Kymmenen harmaata vuotta.

Tunnustan, että minussa elää pieni anarkisti, koska minua kiinnostaa katutaide. Olen kuvannut helsinkiläisiä graffiteja , milloin niitä on tielleni sattunut ja kun kamera on sattunut olemaan mukana. Aika vikkelä pitää olla, sillä Puotilassa ja Vuosaaressa, missä liikun, graffitit katoavat alle aikayksikön. Kuvaamiani helsinkiläisiä graffiteja löytyy täältä ja tarroja sekä tageja täältä:

Lähettäjä Tagit ja tarrat

Vertailun vuoksi voi käydä katsomassa miten kauniita graffiteja maailmalla tehdään: 50 Beautiful Graffiti Artworks. Sille joka on seurannut blogiani pitempään, ei varmaankaan ole epäselvää että suosikkigraffitistini on Banksy.

Onko tietoa?

Helsingin Malminkadulla Saksalaisen koulun luona on pieni monumentti. Olen kulkenut sen ohitse usein ja ihmetellyt mikä se on. Sunnuntai-iltana kuvasin sen. Sen takasivulla on mosaiikki, jossa on kruunu, miekka ja sydän. Etusivulla on pronssiolento, joka tuo mieleen Egyptin mytologian Anubis-koiran, mutta se on paljon kiltimmän näköinen. Kuka mahtaa olla pienoisveistoksen tekijä?
Anubiksen nenän koskettaminen tuo luultavasti onnea, koska se on kulunut kiiltäväksi. Ehkä Saksalaisen koulun oppilaat ovat sipaisseet sitä, kun ovat menneet kokeisiin.

Malminkadun ja Fredrikinkadun välissä olevalla aukealla on tiilirakennus, jonka länsipäädyssä pylvään päällä on pienoisveistos karhusta, sen selässä seisoo sen poikanen. Seinillä on mosaiikkeja.

Länsipäädyn mosaiikki (klikkaa kuvat isommiksi)

Rakennuksen itäkulmalla on lentoon lähdössä oleva pronssijoutsen.

Rakennuksen kapeille portaille oli sunnuntai-iltana ahtautunut istumaan joukko iloisia ihmisiä. Eivät hekään tienneet mikä rakennus se on. Joku heistä sanoi, että tää on ihan Bronxia. Missään ei ollut tietoa siitä kuka on tehnyt mosaiikit ja pienoisveistokset. Ei löytynyt laattaa seinästä. Kenties tekijät haluavat pysyä anonyymeina?

Tein tänään nettihaun, mutta en löytänyt Helsingin nähtävyyksien joukosta näitä Kampin alueen erikoislaatuisia nähtävyyksiä. Jos joku tietää näiden monumenttien tekijät ja historian, niin kertokaa se minulle kommenttiosastossa.

Lennokas lyhtytolppa

(Klikkaa isommaksi)

Kuvassa on Vesimiehen lyhtytolppa moskovalaisessa lähiössä. Kunpa tietäisin missä, niin menisin katsomaan. Siellä on jokaiselle eläinradan merkille oma lyhtytolppansa. Niitä voi käydä katsomassa englishrussia.comin sivustolta. Kalojen lyhtytolppa on minusta hauska. Sivustolla on paljon hyviä kuvia Venäjältä. Löysin sivuston Pinserin kautta.

(Klikkaa isommaksi)

Suomalaista katutaidetta voi käydä katselemassa Helsingin Museokadulla. Kuvassa sähkökaappiin kiinnitetty Veronika Ringbomin työ. Tuntematon graffitisti on lisännyt oman kommenttinsa sähkökaapin reunaan. Kuvasin sähkökaapin tänään.

Alla hiirenkorvia Aurinkolahdessa. Kuvasta tuli vähän epätarkka, kun yritin kuvata hiirenkorvia läheltä. En ole perehtynyt valokuvauksen saloihin eikä kameranikaan ole mikään loistoyksilö.

En ole ehtinyt viime aikoina päivittää oikean sivupalkin linkkilistaa. Kulttuurista kiinnostuneille suosittelen Ripsan blogia. Bloggerissa on tällä hetkellä jotain häikkää, kun en pääse linkkilistaan käsiksi, eikä automaattinen tallennuskaan onnistu. Pahus.

Viikon sitaatti ja kuva

"Verkossahan intellektuellit ovat." Lähde: INTELLEKTUELLIT JA BLOGISFÄÄRI. Suosittelen.

(Klikkaa isommaksi)

Vaihteeksi kuva kissasta. Tämä on Banksyn uusin työ, Rottapultti. Se löytyi sivustolta Art Of The State Blog. Banksyn oma kotisivu on täällä.

Kaunis sana

Katutaidetta Taidehallia vastapäätä.

Valokuvatorstain 40. haaste on suomen kielen kaunein sana. Koska minulla on menneillään sininen kausi, kaunis sanani on siniaalto.

Edellisen viikon haasteena oli kotoisuus. En onnistunut linkittämään omaa kuvaani aiheesta Valokuvatorstaihin., joten laitan linkin tänne.

http://akonkka.blogspot.com/2007/03/niin-kodikasta.html