Tältä se yö näyttää Aurinkolahdessa. Lokit kirkuvat, satakielet eivät täällä enää laula. Kurjaa kun yöt alkavat taas pidentyä ja alkaa meno kohti talvea. Mutta ei hätää, valkeat yöt jatkuvat heinäkuulle asti. Niitä ei voi mennä viettämään Pietariin Valkeiden öiden festivaaleille. Minä kävin siellä kymmenen vuotta sitten. Kummallista kyllä, valkeat yöt näyttivät siellä paljon valkeammilta kuin Helsingissä. Jos ei pääse Pietariin. voi lukea Dostojevskin kertomuksen Vaaleat yöt kokoelmasta Valitut kertomukset ( WSOY 1960. suom. Juhani Konkka). Se kertoo yksinäisestä miehestä, joka harhailee kaupungilla syvän surumielisyyden vallassa ja kohtaa yöllä nuoren naisen Kanavakadun sillalla. Visconti muistaakseni teki kertomuksesta hyvän elokuvan.
Minun mieltäni sykähdyttää, kun Vaaleiden öiden surumielinen kertoja kertoja mainitsee Parkalan, joka oli pietarilaisten huvilayhdyskunta entiseen aikaan. Voi olla nykyäänkin. Vietin siellä kauan sitten yhden juhannusyön erittäin epämukavasti muhkuraisessa sängyssä jossakin upseerien tai muiden sotilashenkilöiden täyshoitolassa.
Aurinkolahden puistotie puolelta öin on autio. Etualalla ravintola Loiston tyhjät pöydät.
