Rieha

Penkkareiden innoittamana  Valokuvatorstain 195. haaste on rieha.  Se tarkoittaa hilpeätä, riehakasta juhlaa  Suomen kielen perussanakirjan mukaan.   Kuvakoosteessa  kolme näkymää  Luxemburgin  kansallispäivän  juhlinnasta.  Siellä on vähän hilpeämpää ja värikkäämpää kuin meillä  itsenäisyyspäivänä 
(Klikkaa kuva isommaksi).

Everyday(s)

Katunäkymä  Luxemburgista. (Klikkaa kuva isommaksi) 

 Joka  päivä kävelen  Totti-koiran kanssa kuvan  kulmakuppilan ohitse. Sen nimi on Oceáno. Meteli kuppilassa on kova  jo  aamupäivästä, tunnelma kuin entisajan merimieskapakoissa, Nykyään eivät   merimiehet ehdi istua kapakoissa eikä heillä ole heilaa joka satamassa.   Océanon ikkunassa mainostetaan, että tarjolla on portugalilaisia erikoisuuksia. En ole uskaltautunut sisään   katsomaan mitä ne mahtavat olla. 

Casino Luxemburgissa on  Everyday(s)  -niminen näyttely.

Kuvassa    espanjalaisen Eulàlia Valldoseran näkemys  arkipäivästä.  Miehet istuvat  kapakassa juomassa punaviiniä ja naiset   tyontelevät vauvanvaunuja. Installaation nimi on monitulkintainen El Periodo ( The  Period).

Japanilaisen Takahiro Iwasakin näkemys arkipäivästä. Epämääräisiä vaate- ja  pyyhekasoja lojuu lattioilla.

Yksityiskohta  Iwasakin teoksesta Black  Socks.

Lunta Luxemburgissa

Lunta satoi Luxemburgissa  kolme päivää.

 Kuva viime sunnuntailta keskustan kävelykadulta.

Totti-koira tykkäsi  syödä lunta.

PS.   Eilen  satoi  vettä  lumen sijasta. Enpä joutunut lunta luomaan.  Kolmena aamuna olen tehnyt lapiohommia.  Tänään  katosivat viimeisetkin  lumenriekaleet  auringonpaisteessa ja  plus  yhdeksän asteen lämmössä. Linnuilla oli kevättä rinnassa, punarinta tapaili ääntä ja yksinäinen  mustarastas   luritteli kaihoisasti  takapihalla  illansuussa.

Valokuvatorstain 155. haaste: LUMI        

Mielenosoitusta ja juhlintaa

"Hohhoijakkaa tätä elämänmenoa!"

Seinäkuva Luxin keskustassa

Farmariperhe tulossa mielenosoituksesta - ja menossa viettämään kansallispäivän aattoa keskustaan. Taustalla Punainen silta, jonka alla on vanhin Luxemburg ja sen toisessa päässä uusin Luxemburg, jossa sijaitsee EU:n hallintorakennuksia. Kaikki Luxemburgin farmarit jotka kynnelle kykenivät osittivat maanantaina mieltä EU:n maatalouspolitiikkaa vastaan. Varsinkin pienviljelijät ovat hätää kärsimässä, kun maidontuotanto maassa uhkaa loppua EU:n säädösten vuoksi. Helikopteerit pörräsivät ilmassa, poliiseja vilisi kaduilla ja liikenne oli jumissa.

Kansallispäivän aattoiltana ( maanantaina) Luxin kaduilla ja toreilla juhlittiin, juotiin olutta ja samppanjaa, kuunneltiin rokkia ja tanssittiin sen tahdissa. Keskusta oli täynnä kaikenikäisiä juhlijoita, "kuin nuijalla lyöty," kuten sanonta kuuluu. Kuvassa ilta on vielä nuori. Keskiyötä kohden tunnelma vain tiivistyi. Ennen kansallispäivää vietettiin joulukuussa eikä silloin kellään ei ollut kivaa. Siksi juhlat siirrettiin kesäkuulle. Miksei Suomessakin voitaisi tehdä niin?

Iltapäiväkahvit

Kuvapäiväkirjasta

Kävin iltapäiväkahvilla Luxemburgin modernin taiteen museossa, Mudamissa. Sieltä saa taiteellista cappucinoa.

Mudamin ikkunamaisema 1. Vasemmalla uuden parlamenttirtalon nurkka,

konserttitalo, oikealla vanha parlamenttitalo ja hotelli.

Belgialaisen Wim Delvoyen ( s.1965) ikkuna goottilaisessa kappelissa jonka hän on rakentanut Mudamin sisätiloihin (klikkaa kuvat isommiksi). Katso myös Delvoen kotisivu.

Mudamin pääsalissa on tämän kesän ajan näytteillä venäläisen Nikolay Polisskyn puukonstruktioita. Venäläiset ovat puurakentamisen mestareita. Sivuhuoneessa voi katsella videolta, miten Polisskyn työt ovat syntyneet.

Paikka jossa vihdyin pitkään, Jerszy Seymorin työpaja: Coalition of Amateurs. Siellä vallitsi kotoisa epäjärjestys. Kuvassa sitä ei näy. Kuvat valehtelevat aina.

Toinen paikka jossa viihdyin: nykytaiteilijoiden kirjoje ja lehtien ynnä muiden julkaisujen näyttely Beyond Kiosk: Modes of Multiplication. Oli muuten ainoa sali, jossa vartija tarkkaili minua haukan silmin. Arvasi varmaankin että mieleni teki kovasti pihistää patafyysikkojen lehti sekä kirja jonka nimi on Pie Bible.

Näkymä Mudamin ikkunasta 2. Linnunpoikanen vanhan linnoituksen muurin päällä.

Kannanottoja

Luxemburgin keskustan sähkökaapeista ja tolpista poimittuja kannanottoja juhannusaattona.

Eläin ei ole mikään tavara. Ryhdy vegaaniksi.

Ei ole täälläkään yhtään sen lämpimämpää kuin Suomessa juhannuksena . Muuten olen sitä mieltä, että nyt on väärä juhannus. Oikea juhannus on tasan puoli vuotta joulun jälkeen eli jussinpäivänä 25. kesäkuuta.

Mieli kuvittaa

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä.
Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti,
mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille:
kuvalla lähtemisestämme
emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä"
Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Valokuvatorstain 123. haaste on tuo  ylläoleva  Juhani  Ahvenjärven runo.  Kuvassa  saippuakuplia luxemburgilaisella kävelykadulla,  kevyttä  mutta äänetöntä.  ( klik kuva isommaksi).

Eu ja naiset - vetoomus ja tiedotus

Lähimmän vuoden sisällä täytetään neljä tärkeää tointa EU:ssa: Euroopan neuvoston puheenjohtaja, ulko- ja turvallisuuspoliittinen edustaja, komission puheenjohtaja ja parlamentin puhemies. Tällä hetkellä kukaan nainen ei ole ehdolla näihin virkoihin. Mikäli tämä vetoomus saa miljoona allekirjoitusta, täytyy asia käsitellä EU-komissiossa Lissabonin sopimuksen osallistumisdemokratiaperiaatteen mukaan. Mikäli olet sitä mieltä, että on korkea aika saada lisää naisia EU:n korkeisiin virkoihin, käy allekirjoittamssa vetoomus allaolevan linkin kautta. Ja lähetätkö tämän edelleen ystäville ja tuttaville ....

http://www.femalesinfront.eu/default.asp?view=front&lang=fi

Graffiti Luxemburgissa

Tiedotus niille, jotka tulevat tähän blogiin  kotisivuni( Kirjallisuussivut) kautta.
Mbnetin palvelimella oleva kotisivu lakkaa olemasta tämän kevään aikana.
Kotisivun uusi  koti  löytyy täältä.

Uusi vuosi Luxemburgissa

Harmaata on, sumua, tihkua ja jäisiä jalkakäytäviä.

Etteivät katkoisi jalkojaan, ihmiset kävelevät varmuuden vuoksi pitkin ajoväyliä , ne kun on sulatettu suolalla.


Joku on hermostunut liukkauteen ja kirjoittanut hiekotuslaatikon kanteen: Tee työsi!
Minua vähän jännittää miten selviän huomisaamuna varhain matkalaukkuni kanssa bussipysäkille, joka on jyrkässä alamäessä. Laskettelen matkalaukun päällä pysäkille?


Kiinalainen onnenjumala , jonka näin erään talon portailla istumassa.
Se karkottaa pahat henget pois. Punainen on kiinalaisten onnenväri. Lisää kiinalaisesta kulttuurista Päivi Hintsasen Coloria-sivustolla.


Onnekasta uutta vuotta kaikille lukijoille!

Uuden vuoden runo ja I Ching

Graffiti vanhan talon ovessa, Luxemburg, Grund

Uuden vuoden runoa on etsitty täälä viime päivinä kiihtyvällä tahdilla. Suomen puolivirallinen uuden vuoden runo on Eino Leinon Hymni Apollolle, myös Aurinkolauluna tunnettu. Kun vuosi vaihtuu, siitä esitetään muutama säkeistö radiossa. Jos ei ehdi rakettien räjäyttelyltä kuuntelemaan radiota keskiyöllä, niin sitä voi kuunnella netistä Tuure Juntun lausumana .

Alla kolme säkeistöä Aurinkolaulusta. Säkeistöjä on kaiken kaikkiaan 33. Runon voi käydä lukemassa kokonaisuudessaan ( ja valita oman mielisäkeensä uuden vuoden runoksi) Teosofien sivustolta. Eino Leino, kuten moni muukin viime vuosisadan alun kulttuurihenkilö, oli teosofi.

Paha ei ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
On hyvää rinnassa jokaisen,
vaikk' aina ei esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä:
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
liki liikkuvi Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,
mulle armosi kultaiset kielet,
niin soittaisin laulua sovinnon,
ett' yhtehen sais eri mielet.
Ei tuomita voi, ken ymmärtää.
Sävel selvittää, mikä salahan jää,
näin ihmiset toistansa lähemmän vie;
sen kautta vie Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks, muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.

I Chingiä ( kiinalaista oraakkelikirjaa) voi myös konsultoida uuden vuoden yönä. Sen vastaukset ovat usein kuin runoa. Jos osaa englantia, niin netistä löytyy useita I Ching-sivustoja, esimerkiksi: I Ching online. Kun siltä kysyy, se vastaa. Kysyin äsken kokeilumielessä: What will be? ja se vastasi :

Beneath the Soil, the Seedling pushes upward toward the light:
To preserve his integrity, the Superior Person contents himself with small gains that eventually lead to great accomplishment.

Supreme Success.
Have no doubts.
Seek guidance from someone you respect.
A constant move toward greater clarity will bring reward.

( Heksagrammi 46)

Vastauksen aloalaidassa on linkki, josta voi klikata Richard Wilhelmin I Chingiin, siihen I Ching-laitokseen, joka maailmalla parhaiten tunnetaan. Sitä ei ole vieläkään saatu suomenkielelle, tietääkseni. Jos jolla kulla on parempaa tietoa asiasta, niin kertokoon sen minulle.

"Sininen enkeli tanssii" Hamilius-aukiolla Luxemburgissa. ( En tiedä teoksen nimeä enkä tekijää)

Välipäivien kuvia 2

Punainen silta, viralliselta nimeltään Pont Grande-Duchesse Charlotte eli suurherttuartar Charlotten silta. Se yhdistää vanhan Luxemburgin ja uuden Luxemburgin, so. alueen jossa on Euroopan Unionin lasipalatsit. Sillan alta alkaa maailman perintöalue, Grundiksi kutsuttu vanhin Luxemburg. Siellä kävelin eilen Totin ( = koiran) kanssa.

Vanha silta Alzette- joen ylitse. Sitä pitkin kulkee rautatie.

Taloja joen rannalla

Grundissa on pubeja ja ravintoloita kaikkiin makuihin. Minua kiinnosti tämä paikka, mutta en Totin kanssa viitsinyt kävellä sisään. Vaikka koirilta Luxemburgissa - toisin kuin Helsingissä- ei ole pääsy kielletty ravintoloihin ( joitakin harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, ja niistäkin joustetaan).

Lehmä Luonnonhistoriallisen museon aidan takana.

Grundissa kannattaa käydä. Luxemburgiin on Pariisista vain kahden tunnin matka nopealla TVG-junalla, lähtöjä ja paluita on päivässä useita. Jos tilaa lipun kolme kuukautta ennen matkaa, se tulee halvaksi. Harmi vain ettei lippua voi tilata ja maksaa netin kautta. Tai ehkä voikin mutta minä en onnistunut löytämään sellaista sivustoa. Ranskalaiset ovat hieman hitaita näissä nettihommissa, vanhaa kulttuurikansaa kun ovat.

Välipäivien kuvia 1

Frank Stellan veistos Sarreguemines, 1993 luxemburgilaisen pankin etupihalla. Veistos on niin ruma, että se on miltei sympaattinen. Veistoksen jalustassa on saksankielinen laatta jossa kerrotaan, että Stella on intohimoinen sikarinpolttaja ja että hän on saanut inspiraation veistokseen sikarinsavun spiraalimaisista kierteistä.

Sarreguemines toiselta puolen. Kiertelin ja kaartelin sitä, mutta en nähnyt sikarinsavun kierteitä. Pikemminkin romuläjän. Sormia alkoi paleltaa, kun kuvasin sitä. Oli aurinkoinen ja tuulinen päivä, pakkasta kolme miinusta. Mikään otos ei ottanut onnistuakseen. En osaa virittää kameraa kirkkaisiin valo-olosuhteisiin, ohjeet kun jäivät Helsinkiin. Siellä valo on harmaampaa ja pehmeämpää ja kuvat onnistuvat paremmin.

Näin Frank Stellan maalauksia Pompidou-keskuksessa ensimmäisellä Pariisin matkallani kauan sitten ja ihastuin hänen töihinsä. Siihen aikaan hän oli minimalisti. Hän oli sitä mieltä, että "Aina silloin kun maalaukset muuttuvat hyvin monimutkaisiksi, kuten abstraktin ekspressionismin ja surrealismin tapauksessa kävi, paikalle saapuu joku joka maalaa yksinkertaisia kuvia, joku joka pyrkii pelkistämään." ( Lähde: Kiasman Kiertokoulu). Hypo-Vereinsbankin edustalla olevasta veistoksesta päätellen Stella on muuttunut sitten nuoruutensa päivien barokkiseksi taiteilijaksi.

Yksityiskohta Sarregueminesista

PS. En tiedä miten luxemburgilaisilla pankeilla menee nykyään, pystyvätkö ne ostamaan taidetta enää? Kun pankeilla menee huonosti, taiteilijoillakin menee huonosti. Taide on suhdanneherkkä ala, sekä talous- että maailmanpolitiikka heijastuu siihen, toisin kuin kirjallisuuteen.

Joulu

Jouluvaloja Luxemburgissa (24.luukku)

Syntyy Jumala. Toisia kuolee. Totuus

ei tullut eikä mennyt:Erehdys vaihtoi hahmoaan.

Meillä on nyt toinen Ikuisuus,

ja alati paras on se joka meni menojaan.

Tiede kyntää sokeana joutomaata.

Kulttinsa unessa elää Usko hulluna.

Uusi jumala on pelkkä sana vain.

Älä etsi saati usko: kaikki pysyy salassa.

Fernando Pessoa. Joulu kokoelmasta Hetkien vaellus. Suomentanut Pentti Saaritsa ( Otava 1974)

Luxemburgilainen joulupukki

Hyvää joulunaikaa kaikille. Älkää hirttäkö joulupukkia!