Taiteilijaelämää

 Kävin   Vuotalossa katsomassa   ranskalaisen uuden aallon  sarjakuvataiteilijoiden näyttelyä, jonka  voi nähdä  vielä tämän viikon ajan.  Värikästä ja vauhdikasta on taiteilijaelämä   Christophe Blainin  näkemyksen mukaan.  Ylläoleva kuva on hänen  Maalari ja merirosvo -albumistaan.

Taiteilijan mallin   arkipäivää.  Jules Pascin  itkettää   taiteen vuoksi malliaan  Joann Sfarin albumissa Pascin.   Mallin ja  muusan  elämä  ei   ollut  kovin  hohdakasta Montparnassella josko muuallakaan.   Kiki  de  Montparnasse (=Alice Prin)  oli poikkeus.  Hän oli  lukuisten tunnettujen taiteilijoiden  malli ja   innoittaja,  taidemaalari itsekin ja  se lisäksi  yökerholaulajatar, näyttelijätär,  muistelmien kirjoittaja ja   Man  Rayn  elämänkumppani.    Hänen elämänsä  on  tunnetumpi kuin hänen  maalauksensa.  En löytänyt  googlettamalla yhtää  kuvaa  hänen maalauksistaan, mutta kuvia hänestä löytyi  yllin kyllin.  



  Tässä  Kiki  José-Louis Bocquetin (käsikirjoittaja) ja Catherine " Catel" Mullerin (piirtäjä) sarjakuvaromaanista  Kiki Montaparnassen kuningatar.  Kiki innoittaa taiteilijoita vieläkin.

Yleiskuva näyttelyn ripustuksesta.

Lisää ranskalaisuutta Helsingin  kirjamessuilla, jonka teemana on  Ranska  tänä  vuonna.   Se mikä  erottaa  ranskalaisen kirjallisuuden  suomalaisesta kirjallisuudesta on erotiikka. Suomalaisesta kirjallisuudesta se puuttuu joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.  Selasin tänään   ranskalaisen kirjallisuuden oppikirjaa edistyneille opiskelijoille. Sen tekstit oli  sisällysluettelossa ryhmitelty teemoittain. Ylivoimaisesti  suosituin  teema oli Amour eli  rakkaus.  Suomalaisen  kirjallisuuden oppikirjassa  se on varmaankin kaikkein   vähäisin teemaryhmä.