Lokakuisia mansikanlehtiä palstalla.
Syksy tekee nostalgiseksi. Viljelykausi on ohi. Jos ja kun jonain päivänä lakkaa satamasta, käyn istuttamassa narssissin sipulat maahan , ja haen lapion ja talikon palstalta pois.
Nostalgian vallassa rupesin tallentamaan vanhoja nettipäiväkirjojani, kun löysin kätevän ja nopean tallennusohjelman, joka tallentaa blogit pdf-muodossa. Ohjelman nimi on Blogbooker. Suosittelen.
Siitä on yli kymmenen vuotta , kun aloin pitää nettipäiväkirjaa nimeltä Kirjailijan päiväkirja. Siihen aikaan ei ollut vielä blogeja, tai jos olikin en tiennyt niistä mitään. Jouduin tekemään aika paljon käsitöitä aina kun päivitin nettipäiväkirjaa. Koodasin aluksi itse kaiken, kunnes löysin sivunteko-ohjelman. Nykyisillä bloggaajilla ei ole aavistustakaan miten monimutkaista siihen aikaan oli päivitysten tekeminen ja niiden lähettäminen nettiin.
Vuonna 2002 bloginpitäjiä pidettiin narsisteina tai muuten vain höyrähtäneinä tyyppeinä. Nörtti oli haukkumasana. Nykyään asiat ovat toisin. Bloggaajat ansaitsevat rahaa blogeillaan, jotkut jopa elättävät itseään bloggaamisella, sen kuulin tänään radiosta. Tosin kyse oli muotibloggaajista. Kirjabloggaajista ei puhuttu, ehkä he saavat kirjoja ilmaiseksi ja pääsevät kustantajien infoihin. Minulla ei ole asiasta kokemusta.
Vuonna 2005 löysin Bloggerin helpon blogialustan ja aloitin Sanat-blogin. Aluksi ajettelin pitää kahta blogia rinnakkain, Kirjailijan päiväkirjaan kirjoittaisin kirjalijaelämästä, unista yms., ja Sanat-blogiin kirjoista, joita olen lukenut. Mutta ei se suunnitelma toteutunut. Aloin laiminlyödä yhä pahemmin Kirjailijan päiväkirjaa.
Kun tallensin Blogbookerilla vanhoja nettipäiväkirjoja, tuli mieleeni, että miksen jatkaisi Kirjailijan päiväkirjaa. Sehän on paljon kotoisampi ja intiimimpi blogi kuin Sanat. Viime kuussa siellä on Bloggerin tilastojen mukaan käynyt vain 478 katsojaa, kun taas Sanat-blogissa on käynyt 4671 katsojaa. Sivumennen sanoen en luota Bloggerin tilastoihin. ne ovat minusta vahvasti ylimitoitettuja. Ne on tehty mainostajia varten samoin kuin sanomalehtien verkkolehtien tilastot, jotka mittaavat klikkauksia, mutta eivät lukijoita.
Tällä viikolla olen päivittänyt neljästi Kirjailijan päiväkirjaa. Eilen kirjoitin sinne mitä mieltä olen Juha Seppälän romaanista Mr. Smith. Hampaankolossa on vieläkin Seppälän vuonna 2005 heittämä herja bloggaamisen turhanpäiväisyydestä.
