Luin Eeva-Liisa Mannerin näytelmän Uuden vuoden yö mennen tullen metrossa matkalla ystävän uuden vuoden vastaanotolle ja sieltä kotiin. Näytelmän alku kummastutti. Lokit kirkuvat ikkunan takana uuden vuoden aattoiltana. Illan isäntä Atos seisoo ikkunan ääressä ja lausuu:
Lokit huutavat, käheät kiihkeät äänet.
Mikä on lintujen ennustus, hyvä vai paha?
Eivät lokit huuda uuden vuoden aattona, eivät huuda vaikka talvi olisi leuto ja meri jäätön Helsingin edustalla. Atoksen asunto sijaitsee Helsingissä, lähellä Kruununhakaa, mikä käy selville myöhemmin.
Mitähän Eeva-Liisa Manner on tarkoittanut, kun pannut lokit kirkumaan niin epätodennäköisenä aikana? minä ihmettelin. Onko se runoilijan vapautta vai symboliikkaa? aprikoin. Joku on sanonut, että jos näytelmän alussa seinällä riippuu kivääri, niin sitä käytetään näytelmän lopussa. Taisi olla Tšehov, jonka Lokki-näytelmän alussa riippui kivääri, jota myös käytettiin lopussa.
Ja toden totta! Mannerin näytelmän alku enteilee loppua. Atokselle tapahtuu jotain , mutta en kerro mitä. Ennen sitä kuusi henkilöä juo, sekoilee ja on inhottavia toisilleen, kuten todellisessa elämässäkin tapahtuu uuden vuoden juhlissa. Tai tapahtui 60-luvulla, jolloin minä osallistuin näytelmässä kuvatunlaiseen juhlintaan.
Mannerin näytelmässä puhutaan paljon uskonnosta. Ensiesitys oli vuonna 1965. Siihen aikaan uskonasiat olivat yhtä ajankohtaisia kuin nykyään ja kirkosta erottiin, vaikkeikaan yhtä sankoin joukoin kuin viime vuonna. Syynä oli siihen aikaan Hannu Salaman saama jumalanpilkkasyyte, mikä kuohutti liberaalin nuorison ja älymystön tunteita. Kirjan takakansiteksti kertoo että näytelmästä keskusteltiin aikoinaan ja sen rohkeutta paheksuttiin. Se menestyi hyvin näyttämöillä. Se on "suomalaisen draaman huippuja" kehuu takakansi. No, enpä nyt tiedä. Se on makuasia.
Minun uuden vuoden yöni sujui rauhallisesti, ei ollut tragediaa eikä komediaa. Ystävien kesken syötiin, juotiin ja keskusteltiin eikä ruvettu ilkeiksi toisillemme. Satunnaismenetelmällä (= sormi tökätään umpimähkään paksun runokirjan sivujen väliin) uuden vuoden runoksi tuli Helvi Juvosen Kalliopohja, joka alkaa näillä sanoilla:
Kun rakastan kiviä, kun rakastan graniittia,
olkoon se sallittu minulle.
Se on minun lapsuuterni graniittipohja,
[...]
Runo löytyi Satu Koskimiehen ja Juha Virkkusen kokoamasta antologiasta Runo on vapaa.
Sormei osui kohdalleen, koskapa Helvi Juvonen oli mielirunoilijani ennen kuin ihastuin Eeva-Liisa Mannerin ja Paavi Haavikon runoihin. Sattuma helli minua. Myös I Ching oli myötämielinen. Kolmen kolikon menetelmä antoi tulokseksi heksagrammin numero 30 Li/The Clinging, Fire. Orakkeeli sanoo, että pitkäjänteisyys(= ahkeruus, kestävyys, sisu) edistää, se tuo menestystä. Muutoksen merkki on ensimmäisellä rivillä: "Footprints run crisscross. If one is seriously intent, no blame." Se tarkoittaa, että aamulla on keskitettävä mielensä eikä maailman hyörinän pidä antaa häiritä itseään. Minun tulkintani mukaan: ei pidä avata sähköpostia, facebookia, radiota tai televisiota eikä lukea sanomalehteä heti aamusta, vaan on keskityttävä töihinsä. Taidankin noudattaa I Chingin neuvoa tänä vuonna.
Kuvassa näkymä Sturenkadun ja Hämeentien kulmalta uuden vuoden yönä 2011.
