Mitä kirjahylly paljastaa?

Ninni kirjahyllyn päällä.


Melita haastoi minut   kirjahyllytestiin,  jossa    vastaukset  etsitään omasta kirjahyllystä.     Surrealistit ja dadaistit rakastivat  tämänkaltaisia  leikkejä.  Tässä tulos ( teoksen nimi ja  suluissa tekijä):
  


Oletko mies vain nainen ?
Sydäneläin ( Herta Müller)


Kuvaile itseäsi ?
Minä matkustan, aurinko paistaa (Jyrki Pellinen)


Kuinka voit?
Melkein oikein ( Martti Anhava)




Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
 Nousevan auringon  talo ( Sirkka Turkka)


Mihin haluaisit matkustaa ?
 Aperitiff –avoin kaupunki ( Kari Aronpuro)


Kuvaile parasta ystävääsi.
Ruusu ja satakieli ( Haféz)


Mikä on lempivärisi ?
Läpinäkyvä punainen ( Anni Sumari)


Mikä sää nyt on ?
 Yhteisessä  sateessa( unkarilaisen runouden antologia)


Mikä on paras vuodenaika ?
Kesä  Baden-Badenissa(  Leonid Tsypkin)


Jos elämäsi olisi tv-ohjelma
mikä sen nimi olisi ?
Uninäytelmä ( August Strindberg)


Päivän mietelause ?
Rakkaus on  musta leijona ( Rumi)


Millainen parisuhteesi on ?
Ovat muistojemme lehdet kuolleet ( Pentti Saarikoski)


Mitä elämä merkitsee sinulle ?
Saapumisen arvoitus ( V.S. Naipaul)


Minkä neuvon tahtoisit antaa ?
 Vihaa nyt –rakasta myöhemmin ( Markku Lahtela)


Miten tahtoisit kuolla ?
Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen ( Tua Forsström)


Mottosi ?
Huomenna hän tulee( Samuel Beckett)


Jos työnteko ei huvita, niin  kirjahyllyjen  tutkimiseen  saa    kulumaan aikaa. Hyllyistä  löytyy yllätyksiä.  Kenelle lähettäisin  tämän haasteeseen? On varmaankin kiertänyt  jo kaikki kirjablogit. Ripsa   haluatko sinä vastata haasteeseen? Entä kuka muu?

Kuvassa nousevan auringon talo Aurinkolahdessa pari päivää sitten.  Kuvasin talon  auringonlaskun aikaan.

Kuudes kuva

Kuvahaaste: Mikä on blogisi kuudes kuva? via Tuima.

Tämä se on, kirjastokissa nimeltään Loader Amsterdamin yleisestä kirjastosta. Kuva ilmestyi Sanaton -nimisen kirjoituksen yhteydessä syyskuussa 2005. Olin aloittanut Sanat-blogin edellisessä kuussa. Sitä ennen olin kirjoittanut nettiin lähes kolme vuotta Kirjailijan päiväkirjaa. Siihen aikaan minulla ei ollut digikameraa, niinpä ryöstäviljelin surutta netin kuvia tai skannasin omia kuviani. Löysin Loaderin kuvan Maailman kirjastokissojen kartalta, joka on edelleen blogini sivupalkin linkeissä. Nykyään minulla on ihan oma kirjastokissa nimeltään Ninni Sen on melkein samanvärinen kuin Loader. Nuoresta asti olen toivonut oranssia kissaa ja nyt sekin toive on toteutunut. Melkein kaikki nuoruuden toiveeni ovat toteutuneet, mutta ei se yksi joka jääköön minun salaisuudekseni.

Ninni järjestelee kirjahyllyäni. Se on juuri vetänyt

hyllystä alas Audenin ja Baudelairen runot.

Vajaa viisi vuotta sitten siteerasin Sanaton- kirjoituksessa Pier Paulo Pasolinin runoa Seksi, kurjuuden lohtu. Se runo tuli mieleeni, kun luin Houllebecqin romaania Oikeus nautintoon. Niistä päivin blogin luonne on hieman muuttunut - en enää kirjoita kovin pitkiä ja henkilökohtaisia juttuja blogiin, kuvia on enemmän ja ne ovat minun ottamiani. Runoja siteeraan edelleen ja kirjoitan kirjoista milloin ehdin.

Neljäs

Luxemburgin  modernin taiteen  museo MUDAM  jouluna 2006. 

Maalaus  seinällä  Michel Majeruksen akryyli, ehkä.

 Etualalla lapsenlapset: Alisa, Jyry ja Jeremi.

Arle  haastoi minut  minut  valitsemaan  neljännen kuvan neljännestä valokuvakansiosta.  Valitsin kuvan  Kodak- kuvien kansioista. Kodak oli ensimmäinen  digikamerani.

Haasteen ohjeet:

1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi

2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Vaikeinta  haasteessa on neljäs  kohta -  sekä  linkittäminen että   valinta.  Poimin   syötteenlukijastani  seuraavat  neljä  blogia jotka  haastan  meemiin mukaan.

Cameo

Camera Femina

A.Kuvatus

The 52 Photograhps

Kissan silmät ja satunnaisuuksia

The Magic Cat Eye

Publish at Scribd or explore others: Humor Presentations & Slid magic Humor

Tämä kissa osaa lukea ajatuksiasi. Kun valitset alalaitaan ilmestyvistä korteista yhden, kissa tietää minkä kortin valitsit ja poistaa valitsemasi kortin.

Haluasinpa tietää, miten kissa onnistuu tietämään minkä kortin olen valinnut. Jos joku tietää arvoituksen ratkaisun, kertokoon sen minulle.

Kuusi satunnaista asiaa minusta

Soli ja Teemu ovat haastaneet minut kertomaan kuusi satunnaista asiaa itsestäni. Yritän vastata haasteeseen.

1. En ole koskaan ottanut kissaa, mutta minulla on ollut 7 kissaa. Ne kaikki ovat tulleet luokseni lasten, ystävien ja tuttavien tuomana.

2. Olen vasenkätinen ja punatukkainen. Synnyin onneksi viime vuosisadalla enkä keskiajalla.

3. Olen asunut Helsingissä 8:ssa talossa, joista viisi on ollut kulmatalo, eli sijainnut kahden kadun risteyksessä. Yhden talon ikkunasta näkyi kirkontorni. Dostojevskin pakkomielle oli asua kulmatalossa, jonka ikkunoista näkyy kirkontorni. Minulla ei ole sellaista pakkomielettä, olen ihan sattumalta joutunut asumaan kulmataloissa ja viihtynyt niissä hyvin.

4. Tapasin tulevan ( nykyisen ex) mieheni sattumalta Lönnrotinkadun ja Fredrikinkadun kulmassa ja sain sattumalta kaksi lasta hänen kanssaan.

5. Näen telepaattisia unia.

6. Rakastan I Chingin satunnaisia vastauksia. Tänään se sanoi , että olen Nuori hullu ( 4. Meng/ Youthful Folly) kun kysyin siltä, mikä on ensimmäinen satunnainen asia minusta.

Meemin säännöt:

1. Linkitä henkilö joka haastoi sinut.

2. Kirjoita säännöt blogiisi.

3. Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.

4. Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.

5. Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.

6. Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

Vaikein osa meemistä on haastaa 6. bloggaaja. Ketkä eivät ole vielä saaneet haastetta? Ripsa?

Saara? Mina von Münchausen? Minh? Meriselityksiä? Tosikko?

Blogi jota suosittelen

Bloggauksen kultaisiin sääntöihin kuuluu, että postaus saa sisältää vain yhden asian kerrallaan. Mutta säännöt ovat tehty rikottavaksi, joten vastaan tässä vielä yhteen haasteeseen. Sain sen Kynä kädessä -blogista.

Haasteena on valita yksi suositeltava blogi. Se on miltei ylivoimainen tehtävä, koska hyviä blogeja on niin paljon. Minun valintani on blogi johon olen tutustunut vasta äskettäin Valokuvatorstain kautta: Kello viiden tee- syadinilla, kiitos. Perustelu: Blogi on yhteisöllinen ja yllätyksellinen. Kun avaa blogin, ei etukäteen tiedä minkänäköiseksi se on muuttunut. Bloginpitäjä Elegia jakaa Bloggeriin sopivia blogipohjia ilmaiseksi, osallistuu keskusteluihin, kertoo kokemuksiaan, viljelee ironiaa ja sarkasmia, tekee hienoja kuvakollaaseja, rakastaa vanhoja taloja jne.

Mikä sattuma!

Rudrum, Iris Orb -blogista löytyi hauska valokuvameemi. En ole pitkiin aikoihin osallistunut meemeihin, mutta tätä ei voi vastustaa:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Avasin valokuva-arkiston neljännen kansion, ja kas kummaa, neljännessä kuvassa oli neljä kissaa. Rakastan tällaisia yhteensattumia. Viikko sitten kerroin tuolla alempana, että olin yhden talven kissanhoitajana Ibizalla. Ne kissat osasivat istua mallina, taidemaalarin kissoja kun olivat. Minulla on hämärä muistikuva, että olisin julkaissut kuvan joskus aikaisemminkin tässä blogissa.

En haasta ketään erikseen mainittua neljää, vaan kaikki ne jotka pitivät tämänkaltaisista meemeistä.

69. sivu

Yöpöydällä on kyniä, lukulasit, kaukosäädin, muistilehtiö, silmälasikotelo, hännätön hiiri, merkkauslippuja , vanha Parnasso, lukemattomia kirjoja: A.S. Byattin Riivaus, Lawrence Durrelin Livia, Clea ja Monsieur, Henry Millerin Kravun kääntöpiiri ja Kauriin kääntöpiiri, Aleksander Solzhenitsyn Ensimmäinen piiri. Ja yksi luettu kirja. Se on Wolfgang Büscherin Berliini-Moskova: Jalan kohti itää ( suomentanut Marjukka Eronen, kustantanut Absurdia 2008). Hieno kirja. Kannattaa lukea, jos pitää matkakirjoista, ja vaikka ei pitäisikään, se kannattaa lukea seuraavan lauseen takia: "Kaikki oli pohjattoman lohdutonta, ja kaiken raivon pohjalla oli syvä suru." (s. 231).

A. S. Byattin romaani pitää palauttaa kahden päivän kuluttua kirjastoon, eikä sitä saa uusia, koska noin 140 tilaajaa odottaa sitä. Minä en ole päässyt kuukauden aikana alku pitemmälle. Englantilainen naisproosa ( Jane Austen, George Eliot jne.) ei ole ollut ennenkään minun makuuni Virginia Woolfia lukuunottamatta. Austenit ovat jääneet järjestään kesken, ja niin taitaa nyt käydä myös Byattille, vaikka valistuneet naislukijat ovat ylistäneet Riivausta maasta taivaisiin.

Marshall McLuhan, hän jonka kuuluisin lause on väline on viesti, neuvoi lukemaan romaanista ensimmäisenä 69. sivun. Jos pitää siitä sivusta, lukemisen voi aloittaa, muussa tapauksessa kannattaa panna kirja syrjään. Luin Riivauksen 69. sivun. Tässä katkelma sivusta:

"kävelimme iltapäivällä puistossa, työskentelimme ja söimme iltaseksi lämmintä maitoa ja valkoista leipää, johon sirottelimme sokeria aivan kuin itse Wordsworth olisi voinut tehdä. Soitimme ja lauloimme yhdessä ja luimme ääneen vähän matkaa Faerie Queenea. Päivämme kutoutuivat arkielämän yksinkertaisista, joita ei tule milloinkaan pitää itsestään selvinä, seikä Taiteen ja Ajattelun ylevämmistä iloista, joita voimme maistaa milloin haluamme, nyt kun kukaan ei ole kieltämäsäs tai arvostelemassa. Richmond totisesti on Beulah, sanoin Prinsessalle, joka sanoi, että täytyi toivoa ettei kukaan paha Haltijatar kadehdi meidän mieluista osaamme."

Lisää 69. sivun säännöstä englanniksi täällä. Linkki kirjoitukseen löytyy myös sivupalkin kohdasta Jaetut otsikot.

Durrrell -Miller projekti on edelleen kesken. Se alkoi kesän alussa, kun innostuin heidän Yksityisestä kirjeenvaihdostaan ( suom. Matti Rossi, Gummerus 1964). Kirjeenvaihto oli elämänikäinen, tai ei ihan - Durrell oli 24-vuotias kun lähetti ihailijakirjeen itseään parikymmentä vuotta vanhemmalle Millerille. Vaimojen nimet vaihtuivat, Durrelilla ehti kirjeenvaihdon aikana olla kolme vaimoa. Yksi totesi hänet sadistiksi ja lähti tiehensä, toinen sai hermoromahduksen, kolmas kuoli syöpään. Kirjailijoiden vaimoilla on rankka osa, harva kestää loppuun asti. Millerilläkin oli useita vaimoja.

Rakkaudet kuihtuivat, mutta ystävyys on kestävämpää lajia. Ystävyys kesti vaikka Durrell haukkui Millerin Sexuksen pataluhaksi: " Joutavia, merkityksettömiä kohtauksia, täysin vailla järjellistä pohjaa; huumori puuttuu niistä kokonaan, ne ovat lapsellisia, pelkkiä rivouden kasautumia [...] Mikä sinut riivasi jättämään kaiken tuon roskan julkaistavaksi?" Suomessa saisi kollegastaan ikuisen vihamiehen, jos sanoisi hänen kirjoittaneen pelkkää roskaa. Durrel tosin lähetti pian Millerille katumussähkeen, jossa hän pyysi mitä syvimmin anteeksi epäoikeudenmukaista arvosteluaan: "OTAN SANAT TAKAISIN IHAILEN RAJOITETUSTI NEROUTTASI TOIVON YSTÄVYYS ENNALLAAN." Minua huvittaa sähkeen sana "rajoitetusti." Miller oli laajasydäminen mies, eikä pannut sitä pahakseen.

Kuvassa Miller vasemmalla ja Durrell oikealla

Lukuprojektiani viivästyttää se, että en millään pääse Durrelin kirjojen makuun. Olen lukenut kauan sitten hänen Aleksandria-kvartettinsa, mutta mitään ei ole jäänyt siitä mieleeni.

Aleksandria- kvarteista enemmän TSL:n eilisessä kirjoituksessa Lawrence Durrell in the ambiguous white metropolis. Linkki kirjoitukseen löytyy myös sivupalkin jaetuista otsikoista

Yöpöydän kuva on meemi "Kuvaa mitän on yöpöydälläsi," minkä bongasin Solmukohtia -blogista. (Klikkaa kuvat isommiksi).

Minä, vallankumous ja Jerofejev

Boris Kustodievin maalaus Venäjän vallankumouksesta

Yrttimaalta löytyi hauska meemi joka on kiertänyt blogeissa jo jonkin aikaa: 1. ota lähellesi kirja tai lehti 2. sulje silmäsi 3. haparoi sanoja kohti 4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle 5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie? 6. kerro se blogissasi 7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot.

Työpöydällä näppiksen vasemmalla puolella on Anna Ahmatovan Valitut runot ( suom. Marja-Leena Mikkola) ja oikealla puolella Viktor Jerofejevin romanai Hyvä Stalin ( suom. Jukka Mallinen) odottamassa kirjastoon lähtöä. Se on muuten kirja jonka aion ostaa omaan kirjahyllyyni, niin hyvä romaani se on.

Tökkäsin sormeni Anna Ahmatovan runojen väliin. Se osui sanaan "minä" (s.119, runo Muusa) eikä se vienyt mihinkään. Sitten tökkäsin sormen Jerofejevin kirjan väliin. Sormi osui sanaan "vallankumousta. " Ajatukseni vei tähän: Ilman vallankumousta isäni ei olisi paennut Suomeen, ei tavannut äitiäni eikä minua olisi syntynyt. Olen vallankumouksen lapsi.

Jerofejevin lause, josta sana "vallankumousta" on irroitettu, kuuluu kokonaisuudessan seuraavasti: " Kuitenkin juuri länsi auttoi Venäjän vallankumousta pääsemään jaloilleen, vahvistumaan, voittamaan kansalaissodan, hajottamaan venäläisen emigraation sirpaleiksi, tekemään Stalinista Hitlerin liittolaisen ja luovutti myöhemmin lähes kaikki venäläiset pakolaiset." (s. 127).

Minun lisäykseni: Suomi oli yksi näitä pakolaisten luovuttajia (inkeriläiset ja Leinon vangit).

Solzhenitsyn oli sitä mieltä että Venäjällä ei ole intellektuaaleja (kts. The Economistin artikkeli Russian intellectuals. The hand that feeds them). Arvelen että intellektuaalien puute on Stalinin perintöä, hänen aikanaan oli hengenvaarallista kuulua intelligentsiaan, silmälasipäisetkin olivat hänestä epäillyttäviä - lukeneet liikaa, ties mitä metkuja heidän päässään liikkui. Ihme kyllä Jerofejevin isä onnistui säilyttämään henkensä, vaikka työskenteli Kremlissä Molotovin lähimpänä apulaisena ja Stalinin henkilökohtaisena ranskankielen tulkkina. Hänellä ei varmaankaan ollut silmälaseja.

Hyvä Stalin -romaanin venäjänkielisen laitoksen kansi. Kuvassa Jerofejevin isä olkapäillään pikku-Jerofejev ja taustalla kierosilmäinen Stalin. Silmiä on retusoitu.

Jerofejevin isä ei ollut intellektuaali, hän oli diplomaatti, joka piti kirjailijoita sekoilijoina. Pojasta kasvoi kirjailija ja intellektuaali. Se koitui isän diplomaattiuran tuhoksi. Poika sai aikaan poliittisen skandaalin, kun hän vuonna 1979 toimitti ja julkaisi Andrei Bitovin, Fazil Iskanderin ja Jevgeni Popovin kanssa Metropol -nimisen kirjallisen antologian eli almanakan. Metropol- skandaalista enemmän MetroPol Madness -sivustolla, jossa on mm. otteita Neuvostoliiton kirjailijaliiton mielipuolisen kokouksen muistiinpanoista.

Jerofejev erotettiin kirjailijaliitosta, mikä merkitsi että hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia saada kirjojaan julkaistuksi Neuvostoliitossa, ja Jerofejevin isää painostettiin panemaan poika kuriin. Mikäli poika ei kirjoittaisi julkista katumuskirjettä, isä kutsuttaisiin kotiin Wienistä, jossa hän toimi diplomaattina. Isä uhrautui poikansa puolesta ja menetti sekä virkansa että asemansa nomenklatuurassa juuri kun oli nousemassa NL:n varaulkoministeriksi. Venäjällä lähiomaisten ja sukulaisten pelottelu ja painostaminen on vallanpitäjien vanha hyväksi koettu keino. Stalin pidätti läheisten työntekijöidensä vaimoja. "Hän odotti joka kerta kiinnostuneena millaisin koiran silmin he katsoivat häntä seuraavana aamuna, miten pehmeneivät, millä sanoilla pyytelivät vaimojensa puolesta," kertoi Jerofejevin isä.

Venäjän kirjallisuuden suuria teemoja on: isät ja pojat. Hyvä Stalin on kirja pojan suhteesta isään - ja vielä suurempaan isään eli Staliniin. " Tiedän: isäni on hyvä Stalin. Mikä tahansa perhe on kommunistinen solu. Isä on isäntä, hän rakastaa, hän vihaa. Stalin piti kaikkia venäläisiä lapsina, ja lapsiahan he ovat, " Jerofejev kirjoittaa.

Jerofejevin kirja ei ole muistelma eikä omaelämäkerta, vaikka henkilöt esiintyvät siinä nimillä joilla heidät tunnetaan ns. todellisuudessa. "Miksi kirjailijat kirjoittavat omaelämäkertoja? Mielestäni se on vaikea sairaus. Se on samanlaista kuin nimikirjaimiensa raapustaminen puistonpenkkiin....Omaelämäkerta on olemukseltaan typerä lajityyppi. Minulle riitti muutaman kymmenen omaelämäkerran lukeminen tajutakseni, etten ikinä kirjoita sitä," sanoo Jerofejev ja antaa kirjansa etulehdellä lukuohjeen: "Kaikki tämän kirjan henkilöhahmot ovat mielikuvituksen tuotetta, mukaan luettuna todelliset henkilöt ja itse tekijä.." Se tarkoittaa, että kirja on luettava fiktiona, se on enemmän kuin omaelämäkerta, se on sanataideteos. Venäläinen todellisuus on länsimaisin silmin nähtynä jo sellaisenaan fiktiota.

Loppukevennys: Boris Kustodievin maalaus Venäläinen Venus, joka ei liity aiheeseen, mutta on muuten vain niin herkullinen. Venäläiset rakastavat saunomista yhtä paljon kuin suomalaisetkin. Muutakin yhteistä löytyy, kuten kateus ja viinanjuonti.

(klik isommaksi)

Person Anna Ahmatovan

Right click for SmartMenu shortcuts

Nimi selvisi

Edit 16.7. klo 23.23 ( Lisäys alempana)

Yksityiskohta 25-metrisestä katutaideteoksesta

Aamun lehdestä selvisi, että teoksen tekijä on Topi Äikäs ja teoksen nimi on Vuo. (Kts. alempana oleva blogimerkintä: Oikeus kuvaan). Lehdessä kerrottiin, että varkaat vievät valokuvia katunäyttelystä, jossa on yhteensä 500 valokuvaa. Äikään ( Äikäksen?) mukaan viikossa lähtee kymmenkunta kuvaa kävelemään. Näyttely on seinässä elokuun loppuun asti. Sen löytää Vuorikadun ja Yliopistokadun kulmasta.

Briljantteja blogeja

Timbuktun klaanilta tuli toinenkin briljantti. Palkinnon tarkoituksena on antaa vinkkejä muista blogeista ja sen vastaanottamisen ehtona on seitsemän (7) blogin nimeäminen. Palkinnosta saa kieltäytyä, jos: a) inhoaa palkintoja b) inhoaa blogimeemejä c) palkintoplakaatti ei sovi blogin graafiseen ilmeeseen.



Turhamaisena ihmisenä otan mielihyvin vastaan toisenkin briljantin ja jaan sen edelleen seuraaville blogeille:

Kulttuurinavigaattori - taidetietouden levittämisestä
Solin ihmeellinen työhuone - raikkaista mielipiteistä
Hannun blogi -epäsovinnaisuudesta
S.Liuhto - avoin valehdeltu elämäni - anarkismista
Tikkis - kauneuden tähden
Olo ja muoto - runoudesta
Sisyfoksen kivi - sisukkuudesta

Oho, peräti kolme briljanttia meni Turkuun. Tasapainottamisen vuoksi kahdeksannen briljantin saa:
Lyhyttavaraliike Helsingistä - minimalismista

Lisää briljantteja! ( Lisäys 16.7. klo 23.23)

Neonvalojen Teemu lähetti kolmannen briljantin, mikä velvoittaa minut (taas!) nimeämään seitsemän blogia. Pieni pyyntö , älkää hyvät ihmiset lähettäkö tänne lisää brilantteja, etten ylpistyisi liikaa. Totta puhuen, muut hommat kutsuvat, ei ole aikaa tehdä linkityksiä ja ilmoittaa valituille palkinnosta.

Kas tässä, seitsemän kirjallista blogia Google Reader- listaltani:
Ajatusviiva
Alaston lounas
Kaikki on hetken tässä
Kirjaamo
Savurenkaita
Suomentajan huomioita
Toinen kuvakirja

Tekisi mieli antaa myös Dionysoksen keväälle briljantti, mutta kun viimeksi annoin tunnustuspalkinnon Dionysokselle, hanhensulka lakkasi liikkumasta. Palkinnoilla voi olla tuhoisa vaikutus. Ne voivat aiheuttaa kirjoitusblokin.

Blogikunniamerkkejä jaossa

Privaattidosentti palkitsi Sanat Brilliante Weblog -kunniamerkillä. Ehtoihin kuuluu, että merkin vastaanottajan on nimettävä seitsemän ( 7) blogia. Tehtävä on lähestulkoon ylivoimainen, koska kiinnostavia ja/tai briljantteja blogeja on niin paljon.

Seuraavat suosikkilistani blogit saavat täysin subjektiivisin perustein kunniamerkin:
Timbuktu
Kirjavinkit
Kirjahylly
lyhytaaltoradio
Paikan lumo
Pragmaattista solipismia ( Zizekin sisukkaasta lanseeramisesta)
Meriselityksiä ja Helsinki 10 ( uusina blogituttavuuksina)
Käymälä ja Minhin haarakonttori ( vanhoina blogituttavuuksina)
Loistava puhallus ( yhteiskuntakriittisyydestä)
Bigsur ja Surreal sekä Aika ja minä ( kaunokirjallisista ansioistaan)
Oho! Merkin saajia onkin enemmän kuin seitsemän, mutta ei kai se haitanne.

Arvoisat kunniamerkin vastaanottajat kopioikaa ja liittäkää merkki omaan blogiinne sekä nimetkää seitsemän suosikkiblogianne.

Päivän pyöriäinen

"Nuoruus, kauneus, voima: ruumiillisen rakkauden kriteerit ovat samat kuin natsismin," kirjoittaa Michel Houllebecq romaanissa Mahdollinen saari ( suom. Ville Keynäs). Olen lukenut vasta vajaat sata sivua. Vaikuttaa vähän siltä että se on romaani vanhenemisen pelosta.

Tämän tunnustusplakaatin on suunnitellut Brim.

Lähetän plakaatin eteenpäin. Tänään sen saa Silmänkääntövankila kuvakirjojen lauseista, jotka jääneet päässä pyörimään, ja Arjentola-blogi jossa Jyrki Pellinen ja Rita Dahl ovat käyneet jo jonkin aikaa vallan verratonta dialogia.

Ps. Olen käyttänyt jonkin aikaa Google Readeria blogien lukemiseen, se on hyvä syötteenlukija, mutta tänään se ilmoitti, että "jokin odottamaton tapahtuma estää valitettavasti Google-syötteenlukijaa toteuttamasta pyyntöä. " Olen onneksi listannut suosikkejani blogin sivupalkkiin. En ole vielä kokonaan hylännyt Blogilistaakaan, vaikka karsastan sen käyttäjäehtoja, enkä ole toistaiseksi hyväksynyt niitä.

Vaikea tehtävä

Manalan ovi ( kuva ei liity asiaan - tai voi se liittyäkin)

Edit 31.3.
Manalan ovi oli kadoksissa koko päivän. Nyt se on palannut paikoilleen. Tällaisia pieniä mysteerejä tuottaa uudistunut Blogger. Se on epävakaampi kuin vanha Blogger.

Olen editoinut tänään linkkilistaa, lisännyt Haikuilua- blogin ja Ville Rannan kuvablogin ja päivittänyt joidenkin blogien osoitteita ja kategoriaa.

Maria haastoi vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

Viisi suomenkielistä lempisanaani (ei kuitenkaan erisnimiä tai paikannimiä tms.)?

Minulla ei ole lempisanoja, mutta suosin modernismin hylkimiä sanoja kuten: sielu, sydän, syvyys , kaipuu ja hämäryys,

Suomen kielen sana, joka on mielestäni äänteellisesti kaunein?

En keksi yhtä sanaa mutta tämä on Kaarlo Sarkian runon alku on äänteellisesti aika kaunis:

Veet syvät päilyvät

ikävää.

Viisi sanaa, joita tulen käyttäneeksi eniten työssä, arjessa tms?

Moi, kiitti, äh, perkele, voi hitto

Sanonta, sananlasku tai aforismi, joka merkitsee minulle eniten?

Jokainen löyhkä joka taistelee tuuletinta vastaan luulee olevansa Don Quijote. ( Stasnislaw Jerzy Lec)

Viisi suomenkielistä sanaa, joita eniten inhoan?

blogi, bloggaaminen, blogata, blogaaja, blogittaa

Puhkikulunut fraasi, jonka tilalle pitäisi keksiä jotain uutta.

Mitä kuuluu?

Sana, jonka haluaisin kuulla useammin.

Aah!

Uusin nykykielen sana, jonka olen oppinut.

Kebaboituminen jonka luin kun kävin Käymälässä.

Haastan seuraavat sanaleikkiin mukaan :

Käymälä

Herra Nutz

Dionysoksen kevät

Diogenes

Muisti|kirja

Albatrossi

Arjentola

Kuva ja sana

sekä kaikki sanaleikistä kiinnostuneet, joihin en ole arvannut linkittää. Aiheesta lisää Wordiessa, joka on "sanojen Flickr."

Lukemattomat klassikot

Ellen olisi lukenut Dionysoksen kevättä, en tietäisi että tänään on kansainvälinen kirjan päivä. Päivän kunniaksi julkistan listan kymmenestä klassikosta , joita en syystä tai toisesta ole lukenut. Klassikkomeemi on lähtenyt liikkeelle Loistavasta puhalluksesta ja se kuuluu näin: Listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti.

1. Cervantes. Don Quijote
Tämä kirja palauttaa lapsuuden trauman. Isäni luki kirjaa ääneen meille lapsille ja ojensi kesken lukemisen kirjan minulle, sanoi: ” jatka sinä, kun osaat jo lukea.” En häpeäkseni osannut lukea Don Quijotea. Se oli liian vaikeata kieltä minulle. Änkkäsin ja tankkasin. Isä tempaisi kirjan käsistäni sanoen: ” Noin iso tyttö eikä osaa lukea!” Se viilsi haavan sydämeeni.

2. Jane Austen. Ylpeys ja ennakkoluulo ( ja kaikki muutkin Austenin teokset).
Ei vain jaksa kiinnostaa se tunteiden ja suhteiden maailma, jota Austen kuvaa.

3. Kilpi: Alastalon salissa
On jäänyt lukematta, koska kirja ei ollut Suomen kirjallisuuden tutkintovaatimuksissa siihen aikaan kun opiskelin ja Annamari Sarajas oli proffani. Ehkä hänkään ei jaksanut lukea Alastalon salia eikä sen takia laittanut sitä tutkintovaatimuuksiin.

4. Hesse. Lasihelmipeli
Kymmenen vuotta sitten pelasin netissä lasihelmipeliä, mutta en päässyt Hessen tekstiin sisään. Oli liian kuivakkaa minun makuuni.

5. Taru sormusten herrasta
Ilmestyi kun olin jo ohittanut satuiän. Pahus, en muista edes tekijän nimeä, vaikka se kirja on hyllyssä, jossakin siellä, ei vain osu nyt silmään.

6. Tolstoi. Sota ja rauha
Jäi kesken kun sota alkoi.

7. Sterne. Tristram Shandy.
Annoin joululahjaksi miesystävälle, kun lukeminen jumittui. Jälkeenpäin harmitti että tulin antaneeksi pois, suhdekin jumittui, mutta ei se johtunut Thristam Sandysta.

8. Musil. Mies vailla ominaisuuksia
Kirjan kakkososa on odottanut vuosikausia hyllyssä ykkösosaa, että voisin aloittaa lukemisen toden teolla. Olen lainannut ykkösosan pari kertaa kirjastosta, mutta en ole ehtinyt lukea ennen lainaajan umpeen menoa.

9. Lautréamont. Maldororin laulut

Ole yrittänyt lukea tätä ranskan kirjallisuuden outoa klassikkoa siitä pitäen kun munasin itseni erään ranskalaiskirjailijan kuullen kun en tiennyt mistä hän puhui, kun hän puhui Maldororin lauluista. Kyllä minä tämän kirjan vielä joskus luen loppuun

10. Umberto Eco. Ruusun nimi
Kesken on ja kesken jää. Kuuluu samaan sarjaan kuin Hessen Lasihelmipeli, mutta ei ole yhtä kuivakiskoinen. En silti jaksaa lukea sitä loppuun asti.

PS 1. Sivupalkissa on Firefoxin Clipmarks, jonne kerään leikkeitä netistä ( milloin ehdin). Siellä on Paul Austerin lista kymmenestä hänelle tärkeimmästä klassikosta. Käykää lukemassa mitkä kirjat hän on listannut. Clipmarksissa on myös Jane Austenin kuva ja Libérationin arvostelu Burroughsin kirjeistä, mihin palaan myöhemmin.

PS 2. Maahanmuuttaja Arvi Perttu on lukenut Johan Bäckmannin kirjaa Saatana saapuu Helsinkiin ( tai tekstinäytteitä kirjasta) ja toteaa:

” Tekstinäytteistä tulee sellainen vaikutelma, kuin lukisi 1930-luvun Pravdaa: "haiseva suomalaislauma tarttui Anna Politkovskajan ruumiiseen". Bäckmanin samansävyisiä kirjoituksia Suomesta ja suomalaisista löytyy myös venäjänkielisiltä nettisivuilta. Niitä lukiessa uskoo, että ne saattavat aiheuttaa joissakin venäläisissä "poikkeuksellisen voimakkaita vainoharhaisia ja paranoideja tuntemuksia" Suomea kohtaan.”

Kirjallisuuskysely

Lisäys 7.8. Kirjameemi kaikille kirjojen ysäville ( ja korjauksia)

Venäläiset klassikot kirjahyllyni reunalla

Arjentola heitti meemihaasteen. Pitää vastata yhdeksään kysymykseen ja haastaa viisi bloggaajaa. Kysymykset ovat englanniksi, mutta yritän suomentaa ne – jotain työtä aivoille jotka ovat kesäkesannolla helteen vuoksi.

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Olisikohan se ollut Shakespearen Kootut draamat osa 8, joka alkoi noitien kokouksella synkkänä ja myrskyisenä yönä. Näytelmän nimi oli muistaakseni Macbeth. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen seurasi noin 300 tyhjää sivua. Isä antoi kirjan minulle, kun olin 12-vuotias. Shakespearen nimi velvoitti minua. Päätin ruveta näytelmäkirjailijaksi ja ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä näytelmääni jonka nimi oli Tragedia Folks-linnan ritarisalissa. Minusta ei tullut näytelmäkirjailijaa, koska luin 15-vuotiaana Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen ja päätin ruveta romaanikirjailijaksi.

2. One book you’ve read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Louis-Ferdinadin Célinen Niin kauas kuin yötä riittää. Siinä kirjassa on sellaista draivia, joka on pitänyt minua otteessaan, varsinkin synkkinä myöhäisnuoruuden ja varhaiskeski-iän vuosina. Luen sitä vieläkin mielelläni. Jos tässä meemissä kysyttäisiin mikä kirja on tehnyt minut kateudesta vihreäksi, niin se on tämä. Haluasin kirjoittaa yhtä hyvin kuin Céline, mutta en pysty.

3. One book you’d want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

I Ching – Muutosten kirja se laitos joka on varustettu Richard Williamsin selityksillä ja Jungin esipuheella. Se on interaktiivinen kirja, se vastaa kun siltä kysyy. Aika kuluisi mukavasti autiolla saarella, kun rakentelisin 49 siankärsämötikulla heksagrammeja. Toivottavasti sillä saarella kasvaa siankärsämöä. Hätätilassa tulitikutkin kelpaavat.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Minun piti katsoa Websterin mahdottoman paksusta sanakirjasta mitä giddy merkitsee. Sillä on monta merkitystä, joista valitsin käännnökseen kolme.

Henry Millerin Kravun kääntöpiiri teki minut nuorena kevytmieliseksi. Hilpeäksi minut tekee nykyään Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmat.

4. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Sellaista ei ole tapahtunut naismuistiin. Taisin olla 15-vuotias kun viimeksi nyyhkytin kirjaa lukiessani. Kirja oli Laxnessin Maan valo.

5. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Shakespearen muistelmat.

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Hitlerin Taisteluni.

8. One book you’re currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

Alan Lightmanin Einsteinin unet. Se on pieni kiinnostava kirja. Ehkä saan sen luetutuksi loppuun. Nykyään kirjat tahtovat jäädä kesken. Viimeksi jäi Douglas Adamsin Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, joka oli hilpeä kirja pitkälle yli puolen välin, mutta loppupuolella kyllästyin.

9. One book you’ve been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?

W.G. Sebaldin Vieraalla maalla.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa

“Tag” on niitä sanoja joilla on Websterin mukaan kymmeniä merkityksiä, eikä haastaminen kuulu niiden joukkoon, mutta en keksinyt muutakaan tähän hätään. Pitäisikö sanoa että "tagitan" seuraavat viisi:

Timbuktu

Dionysoksen kevät

Horisontissa majakoiden epileptinen välke

Kirjaamo

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Ja kaikki ne joita en ole "tagittanut," sivupalkin linkkilistassa olevat blogit ja satunnaiset lukijat.

Pääsiäismeemi - sattuman leikkiä

Meemi via Rauno Räsänen


1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita lause journaliisi, ...


No, minä nappasin kirjan. Se sattui olemaan Upanisadit, mutta sivuja oli vain 84. Naapurissa oli T.S. Eliotin Autio maa. Otin sen hyllystä.

Avasin kirjan sivulta 123, sillä sivulla oli vain neljä riviä ja yksi lause. Avasin seuraavan sivun. Sieltä alkoi runo Kiirastorstain-aatto. Kun kirjoitan tätä merkintää, on kiirastorstainaatto, joka vaihtuu kymmenen minuutin kuluttua kiirastorstaiksi.

Kuudes lause on seuraavanlainen:

( miksi vanha kotka siipiään levittäisi?)

Hyvää pääsiäistä lukijoille. Kuvassa on moderni pääsiäispupu Rhodokselta ystäväni kuvaamana kahdeksan vuotta sitten. Silloin ei tosin ollut pääsiäinen, vaan joulu. Oltiin Rhodoksen kirjailija- ja kääntäjäresidensissä töitä paiskimassa.

Pääsiäispupuista ja niiden symboliikasta voi lukea lisää Blogisiskolta.

Foto: Kristina Carlson

Which Art Movement Are You?

You're Symbolism!

In late 1800's the world of art was filled with
art movements which all seemed to promote
some external cause. A group of poets,
writers, and artist got fed up with this
exploitation of art, and founded a new art
movement, symbolism, whose primary cause was
to create art just for the sake of creating
art. In visual arts, symbolists were quite
flexible when it came to the technique -
their styles varied from traditional to
impressionist and expressionist - but the
contents of mystical their works of art were
always, needless to say, suymbolic. What they
painted didn't always directly correspond to
what they were actually portraying; a young
boy getting out of bed in the morning may
have portrayed coming in age, a skeleton
represented death, and an angel stood for
innosence, for instance. The right
interpretation was usually left to the
viewer. The atmosphere in symbolist works of
art was often spooky, mystical, dreamy, andsensual.

Famous symbolists: Gustave Moreau, Hugo Simberg

Picture: The Wounded Angel by Hugo Simberg -
Simberg's paintings usually contained
well-known mythical characters (such as the
crouchy skeleton-shaped Death, and the poor
little Devil) combined with a surprisinly
normal country surroundings. One of his
trademarks had portraying traditionally scare
things, like death, as pleasant, melancholic
characters who didn't seem theatening at all.

The Wounded Angel (or "- -", as
Simberg called it himself) is a very clear
example of symbolic art - metaphorically, the
idea of two young boyrs carrying a wounded
angel can be interpreted in many ways (such
as the loss of innosence or the end of childhood, for instance),
but whatever the case is, the angel in the picture is more
than just an angel.

Which Art Movement Are You? (pictures)
brought to you by Quizilla

via Hillitty kukko

Meemejä

Linnunradan liftaaja haastoi minut joku päivä sitten kertomaan mitä minulla on tällä hetkellä päälläni. Kun olen koko päivän kirjoittanut, en jaksa kuvailla sanoin vaatetustani. Kertokoon kuva. Tukka on kampaamatta, vasemman käden ranteessa side kissan kanssa käydyn yhteenoton vuoksi. Kuva näyttää olevan aika epäselvä, otin sen digikameran itselaukaisijalla. Täytyy sittenkin vähän selittää: päällä on nilkkoihin ulottuva hame, angoravillainen neulepusero, sen alla vaalea poolopaita.

Haastan meemiin Plimsollin merkin, jonka puutarha- ynnä muita merkintöjä luin ilokseni vanhasta Parnassosta ( 2/2003 joka on muutenkin hyvä numero), ja Käymälän joka liittyy samaan yhteyteen. Käymälästä on peräisin seuraava Nelikko –meemi:

1. neljä työpaikkaa, jotka minulla on ollut elämäni aikana:

Hesperian mielisairaala, Tilastokirjasto, Metsäkirjasto, Rakennusinsinöörien liitto, ja kymmenen muuta.

2. neljä elokuvaa, jotka voin katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan:

Pelin henki, Sen täytyi tapahtua, Tie, Jules ja Jim

3. neljä paikkaa, joissa olen asunut:

Munkkiniemi, Kalkkuinniemi, Marina di Ravenna, San Carlos

4. neljä tv-ohjelmaa, joista pidän:

Idiootti, Kino Klassikko, Mestarin siveltimestä, Avara luonto, Sopranos

5. neljä paikkaa, jossa olen käynyt lomalla:

Ateena, Lontoo, Pariisi, Moskova

6. neljä suosikkiruokaani:

ei ole suosikkeja, inhokkeja on, mutta niitä ei tässä meemissä kysytä.

7. neljä saittia, joilla käyn päivittäin:

The Literary saloon, La république des livres, Parnasso.fi, Google

8. neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin nyt:

Pariisissa, Barcelonassa, Triestessä, Prahassa

9. neljä blogia, joita mainostan:

mahdotonta mainostaa VAIN neljää, siis en mainosta yhtään.

Päivän mietelause:

Ei savua ilman syöpää ( sanoi Georges Perec ja kuoli keuhkosyöpään) Mietelauseen lähde: Oulipo Compendium, 1998

Omituista

Toista viikkoa sitten Minh ja Kirsti haastoivat minut kertomaan viisi omituista tapaani.

1. Omituista, että en ole keksinyt yhtään omituista tapaa. Ehkä minulta puuttuu mielikuvitusta.
2. Minusta on ihan normaalia, että vasenkätisenä en osaa käyttää saksia ja puren sen vuoksi sormien kynnet lyhyiksi. Varpaiden kynnet on helpompi leikata saksilla, siksi en pure niitä.
3. En osaa puhua puhelimessa enkä soita ystävilleni, ellei ole asiaa, ja harvoin (noin kerran vuodessa) on tähdellistä asiaa. Sekin on ihan normaalia, koska isäni opetti kun olin lapsi, että puhelin ei ole lörpöttelyä, vaan asiallisten asioiden toimittamista varten.
4. Itken vain unissani. Niissä itken paljon ja usein. Kuka sanoikaan että kyynelet unissa, ovat vilpittömimmät kyynelet? Se ei ollut Freud.
5. Käyn suihkussa kerran viikossa, ja silloinkin vain saunan yhteydessä. Inhoan suihkua. Mutta ei siinäkään mitään omituista ole. Koko elämäni aina siihen asti kun muutin taiteilijataloon, olen käynyt kylvyssä ja nauttinut kun olen saanut lojua kylpyammeessa lukemassa kirjaa. Suihkussa ei voi lukea.

Haasteeseen kuuluu, että lähetän sen eteenpäin viidelle ihmiselle. Todennäköisesti kaikki ovat jo vastanneet, mutta lähetän sen kaikille niille, jotka eivät ole vielä saaneet haastetta. joiden blogi on oikeassa sivupalkissa ( ei näy Microsoft-Explorerin käyttäjille, elleivät vieritä blogia loppuun asti).