Helenium, syyshohdekukka kukkii palstan reunalla. Ja satoa tulee: kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, perunaa, vadelmia, punaisia viinimarjoja. Palsta on rentouttava paikka, maailman huolet ja murheet kaikkoavat siellä. Tekee hyvää mennä sinne illalla, kun on koko päivän kykkinyt tietokoneen ääressä muistelmia kirjoittamassa. Ei ole ollut selkäkään kipeä niinä vuosina, joina olen palstaa pitänyt. Minun puutarhani ei ole kovin hyvin hoidettu, mutta vähäinenkin puutarhanhoito tekee minut onnelliseksi sen lisäksi, että se kohentaa kuntoa.
Taiteilijatalon villan naapuriin hiekkakentälle on ilmestynyt värikäs teltta. Kun palasin palstalta, sieltä kuului vihaista huutoa ( perkelettä ja vittua). Vuosaaren kesäteatteri esitti Hannu Salaman Juhannustansseja - ensi-ilta vähän myöhässä, kun on jo elokuu. Noin 50 vuotta sitten valtiovalta puuttui Salaman kirjan vihapuheeseen. Jumalaa ei saanut pilkata. Naurettavaahan sellainen kielto meistä kulttuuriradikaaleista ja -marxisteista oli.
Juhannustanssien esityspäivät löytyvät täältä.
Se mikä minua nykyisessä vihapuheessa huolestuttaa, on sen rasistisuus, etten sanoisi fasistisuus. Jumala kyllä kestää herjaukset, mutta entä ihmiset, maahanmuutajat? Heihin puretaan omaa pahaa oloa. Projisointia, näinhän se oli Saksassakin aikoinaan. Syylliset lamaan ja kurjuuteen löytyivät juutalaisista. Eräs saksalainen poliitikko, jonka nimeä en viitsi mainita, osasi käyttää kansalaisten pahaa oloa poliittisesti hyväkseen, mistä seurasi viime vuosisadalla Euroopan pahin katastrofi. Pitääkö historian aina toistaa itseään?
