Suosikkilaiskurini on Oblomov, Ivan Gontšarovin romaani päähenkilö. Laiskuus ei ole suuri synti, eivät laiskat jouda pahantekoon. Mutta Oblomoville kävi huonosti.
Tällä viikolla Valokuvatorstain haasteena on synti. Haasteessa mainitaan Danten Jumalainen näytelmä, jonka mukaan seitsemän kuolemansyntiä olisivat: himo, ylensyönti, ahneus, laiskuus, viha, kateus ja ylpeys (turhamaisuus).
En muistanut, että Danten Helvetissä oli laiskureita, mutta siitä onkin jo kulunut melkein 30 vuotta, kun luin hänen eepoksensa. Piti lukea Helvetti uudestaan ja löytyiväthän ne sieltä. Ne olivat Bolognan hilpeitä munkkeja, jotka olivat laiminlyöneet hengelliset harjoitukset maallisten ilojen hyväksi, ja siitä syystä joutuneet helvetin kahdeksannen piirin viidenteen kuiluun, jossa heidän lisäkseen olivat myös tekopyhyyden syntiin sortuneet sielut. Se on paha paikka.
Hilpeisiin munkkeihin verrattuna lihan himoon langenneilla, ylensyömäreillä ja ahneilla on lokoisat olot helvetissä. He oleilevat helvetin toisessa ja kolmannessa piirissä.
Ympäristörikolliset ja luonnonraiskaajat löytyvät seitsemännen piirin viidenneltä kehältä. Samassa paikassa ovat myös ne, jotka ovat vahingoittaneet taidetta.
Siipä hengellisesti laiskat ovat Danten mukaan pahempia syntisiä kuin jumalanpilkkaajat, kerettiläiset, tyrannit, murhaajat ja se kurja joukko, joka myy taivaan tavaraa rahasta.
Te Jumalaksi tehneet ootte rahan
kurjimmat ootte kuvain kumartajat:
pakana yhtä palvelee, te sataa.
Sanoo Dante. Suomennos on Eino Leinon. Divina Commedia pitäisi suomentaa uudelleen. Sitä on lähes mahdotonta ymmärtää nykyisessä kieliasussaan. Selitysosasto olisi myös paikallaan, sillä nykylukijalla ei ole harmainta aavistuskaan keitä ne kaikki papit, prelaatit ja poliitikot ( = Danten vihamiehet) ovat, joita helvetissä parveilee.
PS. Voit vaihtaa vanhaan näkymään tästä linkistä. ( jos haluat käyttää oikean sivupalkin blogrollia)