Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste politiikka. Näytä kaikki tekstit

torstaina, marraskuuta 26, 2009

Synkkiä aikoja, synkkiä paikkoja



Valokuvatorstain  150. torstaiteema on  Että en unohtaisi. 


Puolitoista vuotta sitten kävin   Tartossa KGB:n vankityrmissä ja   kuvasin  pysyvää näyttelyä.    Valoa  oli tyrmissä vähän ja  minulla  mukana  vain pieni pokkarikamera.  Suurin osa  kuvista  epäonnistui, mutta jotain jäi muistoksi tuosta synkästä paikasta.  



     Vangin ruokailuvälineet


Että en unohtaisi: Tänään on Mainilan laukausten 70-vuotispäivä.   Stalin  halusi  saada Suomen  syntymäpäivälahjaksi  täyttäessään 60 vuotta joulukuussa.   Suomella oli onnea,  NKVD/KGB:n   vankityrmiä ei tullut tähän maahan.

maanantaina, marraskuuta 09, 2009

Berliinin muurin murtuminen ja vapaus pelosta



Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, 13. artikla:
1. Jokaisella on oikeus liikkua vapaasti ja valita asuinpaikkansa
 kunkin valtion sisällä.
2. Jokaisella on oikeus lähteä maastaan, myös omasta maastaan,
ja  palata  maahansa.
Se   toteutui  marraskuun 9. päivänä Berliinissä  20 vuotta  sitten, kun  Berliinin muuri murtui.  




Millaista oli  elää ennen  vuoden   1989 syksyä rautaesiripun takana, siitä kertoo  tuore nobelisti Herta Müller, romaanissa Sydäneläin( suom. Raija Jänicke):


" Kaikki elivät  pakohaaveista. Halusivat uida Tonavan poikki, kunnes olisi vesi ulkomaata. Juosta maissin seassa, kunnes maa olisi ulkomaata. Sen näki heidän silmistään: Pian  he ostaisivat kaiken rahansa edestä maanmittareilta maastokarttoja. He toivoivat  pellolle ja joelle sumuisia päiviä välttääkseen vartijoiden kuulia ja koiria, juostakseen pois, uidakseen pois." (Sydäneläin  s. 46)


 Ja   millaista   oli  elää  jokapäiväisessä pelossa:


 " Edgar, Kurt, Georg ja minä olimme  joka päivä yhdessä, koska me pelkäsimme. Me istuimme yhdessä pöydän ääressä,  mutta pelko pysyi jokaisen päässä yhtä yksinäisenä kuin se oli ollut jo tullessamme. Mutta pelolla on omat tiensä. Jos hallitsee kasvonsa, se livahtaa ääneen. Jos pystyy pitämään kasvot ja äänen otteessaan kuin elottoman esineen, se pääsee karkuun jopa sormien välistä. Se asettuu ihon ulkopuolelle. Se  levittäytyy vapaasti joka puolelle, sen näkee lähellä olevissa esineissä." (Sydäneläin s.68)


Pelko oli  vallanpitäjien ase.  He   levittivät  pelkoa,   manipuloivat sillä  ihmisiä  ja   loivat  sen avulla  ilmiantajien verkoston.   Pelon ilmapiirissä  ei voinut luottaa  edes parhaaseen ystäväänsä. Sitä   rautaesiripun  tällä puolen  vapaudessa  kasvaneiden   ihmisten  on  vaiketa käsittää,  että  ilmiantajat olivat enimmäkseen  tavallisia pelokkaita ihmisiä. 


Berliinin muurin  murtuminen ja  kommunismin  romahtaminen  vapauttivat muurin tuolla puolen  eläneet ihmiset painostavasta   pelosta,   mutta  tilalle  astuivat  muut elämisen  huolet.  Ruusutarhaa  ei  löytynytkään vapaudesta.

tiistaina, syyskuuta 29, 2009

Kaksoisolento?


Päivän kuva


Stockmannin ja  Akateemisen kirjakaupan yhdyskäytävässä maanantaina iltapäivällä.
Presidentin näköinen  nainen  ostaa  tekstiilivärejä. Mitähän  mahtanee värjätä?  Turvamies valvoo taustalla silmä kovana.

sunnuntaina, elokuuta 03, 2008

Talousnäkymiä

Graffititaiteilija Banksyn kannanotto vuodelta 2006. Kuva on peräisin Art of the State Blogista.

Öljy kallistuu, hinnat nousevat, vuokrat kohoavat, kasvojen menetys uhkaa. Kunta-asuntojen varatoimitusjohtaja Sahab Samaletdinin mukaan: "Huonoimmassa asemassa olevien osalta on sama, maksaako kunta oikeasta vai vasemmasta taskustansa. Mutta ihmiset eivät menetä kasvojana niin usein, jos vuokrien nousu pysyy kohtuullisena." ( HS 2.8.08)

sunnuntaina, heinäkuuta 13, 2008

Turistina Helsingissä

Tällaiselta Helsinki näyttää turistin silmin ( klik)

Näillä nurkilla kuvattiin lähes 30 vuotta sitten eilisiltana telkkarista tullut elokuva Punaiset, aiheena Venäjän vallankumous, pääosissa Diane Keaton ja Warren Beatty, joka ohjasi elokuvan. Hollywood- glamour ei tehonnut minuun, katsoin vain Helsinki- jaksot. Illan pääprojektina oli katsoa Greta Garbon tähdittämä Mata Hari.

(klik)
Kävin eilen pitkästä aikaa kaupungilla. Ihmiset istuskelivat Senaatintorilla. Jotakin oli tapahtumassa, mutta en jäänyt seuramaaan tapahtumien kulkua, kun piti mennä Kodin Anttilaan ostamaan kaislamatto ja kukkaruukku. Se mitä torilla tapahtui, selvisi tänään lyhytaaltoradiosta. Amnesty International oli järjestänyt Kiinan ihmisoikeustilanteen vuoksi hiljaisen mielenosoituksen. Kadunkivitasolta nähtynä torilla istuskelevat ihmiset näyttivät järjestäytymättömältä joukolta, mutta yläilmoista kuvattuna heistä muodostui sana VAPAUS. Käy katsomassa ylhäältä otettuja kuvia Amnestyn sivustolta.

PS 1. Keskustelu kritiikistä ja netistä jatkuu The Guardianissa: Blog critics: A penny for your thoughts ,ja niin myös tuolla alempana Oodi suklaanväriselle hevoselle -postauksen kommenttiosastossa. Keskustelu sai alkunsa The Guardisanin kirjablogissa julkaistusta kirjoituksesta: So farewell then, lit-crit. Se löytyy sivupalkin Jaetuista otsikoista.

PS 2. Joku on ehtinyt kaivata Paul Austerin kirjalistaa ( Paul Auster's topten list). Se löytyy sivupalkin Clipprollista, kun klikkaa auki kohdan: See more clips ja vierittää klippilistaa alaspäin.

keskiviikkona, heinäkuuta 02, 2008

Hämmennystä Hanti-Mansiskissa

Edit 3.7. Lisäys alempana.

YLE:n kulttuuriuutisissa kerrottiin tänään ( 2.7.) että suomalaiset eristettiin suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankonfrenssissa Hanti-Mansiskissa. Turvajärjestelyt olivat ihmetyttäneet suomalaisia. "Tuntui että meidät pidettiin ihan tarkoituksella erillään muista suomalais-ugrilaisista kansoista, ja se oli uutta, sanoo Inarinsaamen kielen yhdistyksen projektikoordinaattori Annika Pasanen."

Tämä kuva ei ole Hanti-Mansiskista vaan Petroskoista, jossa pidettiin kaksi vuotta sitten suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden maailmankonfrenssi. Suomalaiset kirjailijat eristettiin keskustassa olevaan Pohjola-hotelliin, muut ugri-kirjailijat asuivat taustalla näkyvässä sanatorio-rakennuksessa. Se oli uutta. Ilmeisesti suomalaisia kirjailijoita pidettiin huonona seurana muille ugrikirjailijoille. Aikaisemissa suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden kokouksissa majoituttiin samaan hotelliin ja vietettiin iltoja yhdessä, tanssittiin, laulettiin ja juotiin vodkaa.

Tämä kuva on vuodelta 2000 saranskilaisen hotellin aulasta

Mordvan jälkeen kokous pidettiin Udmurtiassa vuonna 2002, jolloin putinilainen komento alkoi jo näkyä ja tuntua. Kokouksen alkajaisiksi soitettiin Neuvostoliiton hymniä, jonka nimi tosin oli muuttunut Venäjän federaation kansallislauluksi, kenties sanatkin olivat muuttuneet, mutta sävel oli sama: "Oi suuri ja mahtava Neuvostoliitto, sun synnytti valtava Venäjänmaa." Sitä piti kuunnella seisten vakavalla naamalla. Sen soittaminen konferenssin alkajaisiksi herätti tyrmistystä muissakin kuin minussa.

Seuraavan kirjailijakonfrenssin paikka on Joshkar Olassa, josta kaikki alkoi vuonna 1989 vapauden tuulten puhaltaessa. Minäkin uskalsin avata siellä suuni ja pitää puheen kovia kokeneiden inkeriläisten puolesta. Konfrenssin pitäisi olla siellä tämän kesän lopussa, mutta en ole kuullut siitä vielä mitään. Ehkä kansallisuustilanne Marinmaalla on niin tulehtunut, ettei konfrenssia uskalleta pitää. Mene tiedä.

Lisäys 3.7. Maahanmuuttaja viittaa kommenttiosastossa Jarkko Tontin selontekoon suomalai-ugrilaisten kofrenssista. Tässä linkki Tontin kirjoitukseen: Paluu todellisuuteen.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Mielipiteenvapaus

Sähkökaappi Kruununhaassa 17.4.08

Kullakin yksilöllä on oikeus mielipiteen- ja lausunnonvapauteen; tähän sisältyy oikeus häiritsemättä pitää mielipiteensä sekä oikeus rajoista riippumatta hankkia, vastaanottaa ja levittää tietoja millä keinoin hyvänsä. ( YK:n ihmisoikeuksien julistus, artikla 19)


Mies Narinkkatorilla 6.5.08 ( klikkaa kuvat isommiksi)


sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008

Nationalismia

Eilen illansuussa K- marketin kassajonossa seisoi kaksi tyttöä, jotka puhuivat keskenään ruotsia. Viereiseltä kassajonolta kuului ärjy miehen ääni: "Painukaa Ruotsiin." Käännyin katsomaan millainen nationalisti siellä puhuu. Mies oli kolmi-nelikymppinen siilitukka, kainalossa kaljalaatikko, ilmeisesti varustus illan MM-lätkämatsia varten. En ollut uskoa korviani, mutta tytöt eivät olleet millänsäkään. Ihmettelin ääneen että vieläkö Suomessa on noin hölmöjä miehiä? Nationalistinen kieliviha oli pahimmillaan 20- ja 30-luvuilla, mutta se näyttää pesivän yhä joissakin alkukantaisissa sieluissa. Minun lapsuudessani Munkkiniemessä suomenruotsalaisia lapsia haukuttiin hurreiksi ja heiteltiin kivillä. Niiltä ajoilta on peräisin sympatiani suomenruotsalaisia kohtaan, mistä johtuen poikaystäväni olivat ruotsinkielisiä, kun olin 15- 17 vuoden iässä.

Vieressä Pronssisotilas Aljosha, jonka kuvasin Tallinnan sotilashautausmaalla 27.4. (Klikkaa kuva isommaksi) Patsaan jalusta oli kukitettu punaisin neilikoin. Edellisenä päivänä oli kulunut vuosi mellakoista, jotka aiheutuivat siitä että Viron viranomaiset siirsivät Aljoshan Tallinnan keskustasta sotilashautausmaalle. Vuosipäivän johdosta pelättiin venäjänkielisten protesteja, poliisipartioita oli liikkeellä tavallista runsaammin, ja vielä seuraavana päivä hautausmaan portilla partioi kaksi poliisiautoa.

En ihmettele Viron kielimellakoita, virolaiset ovat nykyään samanlaisia nationalisteja kuin suomalaiset 20-30 -luvuilla. Virolaisten suhtautumisen venäjänkielisiin on hyytävän kylmää, minkä panin merkille jo vuonna 1972, kun ensimmäisen kerran kävin Virossa, eivätkä asenteet niistä päivin ole lientyneet, pikemminkin päinvastoin. Sofi Oksasen romaanissa Puhdistus vastenmielisimmät miehet ovat venäjänkielisiä tai -mielisiä. Virolainen Hans toteaa, että talossa haisee Iivanalta, kun Aliide on mennyt naimisiin narvalaisen kanssa. Viron vapautumisen jälkeen Aliiden taloa heitellään kivillä ja hänen oveensa kirjoitetaan "tabka", mikä on suomeksi "ryssä."

Kuulin matkalla Virossa vuoden parhaaksi äänestetyn vitsin, mutta kun olen huono muistamaan vitsejä, niin mieleeni on jäänyt vain lause: "Narvassa ei ole muita kuin huoria ja jääkiekkoilijoita." On siellä tekstiilitehtaan naisiakin, mutta ei ole kovin kauan, koska Kreenholmin tehdasta ( jossa mm. Marimekko valmistaa kankaansa) ollaan ajamassa alas. Vielä kaksi vuotta sitten tehtaalla oli yli 3000 työntekijää, nyt vain tuhatkunta. Viron hallitusta työttömiksi jääneiden naisten kohtalo ei erityisemmin huoleta, eivätkä Narvan kaupungin asiat kai muutenkaan. Se on Viron venäjänkielisin kaupunki, vironkielisiä on alle 4%:ia.

Narvassa ei näkynyt poliisipartioita Pronssisotilaan siirron vuosipäivänä, siellä ei tarvitse pelätä venäjänkielisten mielenosoituksia, sen sijaan naapurikaupunki Jõhvin kaduilla pyöri poliisiautoja sen minkä bussin ikkunasta ehdin nähdä.


Näkymä Narvajoen rannalta. Taustalla Venäjä ja Iivananlinna, välissä silta jonka päässä liehuvat EU:n ja Viron liput ( klikkaa isommaksi), toisessa päässä liehuu Venäjän lippu. Rekkajonot ovat yhtä pitkiä kuin Vaalimalla ja tien varret yhtä roskaisia. EU:n raja Venäjälle on hankala ylittää mistä päin tahansa. Jonottaminen voi kestää kolmekin päivää. Vaikuttaa vähän siltä, että venäläisillä on ikuisesti menossa italialainen hidastuslakko.

Iivananlinnaa vastapäätä on Narvanlinna, jota ei kuvassa näy. Narvanlinnassa ovat suomalaisetkin taistelleet. Niiltä ajoilta on muistona Narvanmarssi, jota soitettiin Urho Kekkosen hautajaisissa. Sävelen voi käydä kuuntelemassa YouTubessa. Narvanmarssin sanat:
Muistot, aika häipyvä, heitä!
Hetken riemut kalpeat peitä!
Yöhyt synkeä kattaa meitä,
varjot laulumme kuulkoot vaan!
Muisto mennehen aijan loiton,
tunnon syttäjä, kiihde voiton!
Vieras harmaja aikain koiton
kanna nyt kanssamme murhe maan.
Tämän teräväsilmäisen tarkkailijan tapasin Narvassa tulliaseman kioskilla, jossa vaihdetaan valuttaa ja myydään hampurilaisia, mutta ei kahvia.

PS. Haluan nostaa alempana olevan Aatteen paloa-postauksen kommenttiosastosta esiin puheenvuoron, joka antaa ajattelemisen aihetta. ( Tiedän että monet eivät käy lukemassa kommentteja, mutta joskus se kannattaisi tehdä)


Blogger Oh-show-tah hoi-ne-ne sanoi...

Niinpä niin, Anita, meneekö kuuttakymmentä vuottakaan? Epäilen sitä että pää tulee vetävän käteen jo aiemmin.

Ja meillähän on vielä lähes käsittelemättä monia muitakin suuria aatteita. Espanjalaisten kristinuskon aatteen vienti Etelä-Amerikkaan esimerkiksi. Tuloksena 40 miljoonaa raatoa, suurin osa käsityönä. Sekä neljän korkeakulttuurin tuho.

Pohjois-Amerikassa eurooppalaisen sivistyksen aatetta veivät ensimmäisinä, rosvot, huijarit ja ahnehtijat lähinnä. Niistä jalostui tämän päivän Yhdysvallat. Alkuperäisasukkaita oli reippaat 10 miljonaa, eivät ihan viimeiseen naiseen ja mieheen saaneet nitistettyä niitä.

Täällä meidän kotomaassa ollaan juuri setvimässä muinaisten pirkkalaisten aatetta. Sen mukaan kaikki saamelaisten maat kuuluivat heille, viimeksi tulleille.

Hyvää viikonloppua.

torstaina, toukokuuta 01, 2008

Aatteen palo

Nuorisoliittolaiset rakentamassa uutta uljasta Neuvosto-Eestiä.

Otin valokuvan 25.4.2008 Tarton yliopiston historiallisessa museossa, jossa kävin katsomassa Kursi Koolkond -ryhmän taidenäyttelyä . En tiedä kuuluko installaatio, josta yllä oleva kuva on osa, museon vakituisiin kokoelmiin. Joka tapauksessa se sai ironisia lisämerkityksiä Kursi Koolkondin teosten yhteydestä.

Aatteen palon pimeä puoli on näytteillä Tarton KGB:n museossa, josta alla oleva kuva:

(Klikkaa kuvat isommiksi)
Kuvassa kehotetaan naistyöläisiä yhdistymään miestyöläisten voitonrintamaan.

Valokuvatorstain 88.aihe on aatteen palo.

torstaina, huhtikuuta 03, 2008

Politiikkaa

Graffiti Luxemburgissa

Kommenttina viime päivien poliittisiin tapahtumiin nobelisti W.B. Yeatsin runo Politiikkaa.

Kun läsnä on tuo tyttö,
niin mitä perustan
Venäjän politiikasta
tai Rooman, Espanjan?
Tuo mies on käynyt paikalla,
ovat puheet punnitut,
on toinen, poliitikko,
lukenut, pohtinut,
ja kenties sota uhkaa,
näen heidän tietävän,
vaan olisinpa nuori taas
ja sylissäni hän!
(suom. Aale Tynni)

W.B. Yeats inhosi keltaisen lehdistön " journalismia" ja kirjoitti kitkerästi lehtimiehistä " I hate journalists. There is nothing in them but tittering jeering emptiness. They have all made what Dante calls the Great Refusal. The shallowest people on the ridge of the earth."

Luin tuon sitaatin oikean sivupalkin kirjallisista sitaateista. En tiedä missä yhteydessä Yeats on sen kirjoittanut - ehkä hänen muusansa ja kestorakkautensa näyttelijätär Maud Gonne oli aiheuttanut jonkin skandaalin. Siitä on niin kaua kun luin Yeatsin muistelmat ja päiväkirjat, että en enää muista yksityiskohtia.

Halonen sanoi äsken (iltapäivällä 3.4.)radiossa, että ajat ovat muuttuneet, poliitikoilta vaaditaan nykyään siistiä käytöstä. Hän myötäilee Hymyn päätoimittajaa, joka sanoi aikaisemmin: "Uskomme että Hymyn paljastus tulee muuttamaan politiikan." Kyllä pitää olla kaksinaamaista, Hymyn juttuhan on
pelkkää rahastusta. Ex-ulkoministerille suosittelen luettavaksi Alberto Moravian romaania Hän, jossa penis vie miestä. Siihen miten epäluotettavia tanssitytöt, ovat voi perehtyä lukemalla Henry Miillerin kääntöpiirikirjat. Sairaslomalla ehtii lukea.

Minulla on flunssa, en jaksa tehdä mitään järkevää , siksi bloggaan. Miina Supinen kysyy Sokeripalassa, kannaataako kirjailijan blogata, ja vastaa Robin Hobbin sanoin:"Kirjailija, joka bloggaa, ei saa tarinoitaan valmiiksi, koska kommentoi koko työpäivänsä ajan virtuaalisten kavereittensa kissanpentuja ja ruokareseptejä." Pitää sataprosenttisesti paikkansa. Siksi fiksut kirjailijat Arto Virtanen ja Juha Seppälä lakkasivat bloggaamasta.

English-Russia- valokuvasivuston otokset riemastuttavat minua. Käykää katsomassa kuinka Lenin- setä ui pois tai miten Venäjän kotimaan lentojen koneet pysyvät kasassa, millainen on presidentin lentokone ja mitä venäläinen pilotti näki New Yorkin yläpuolella 9/11.

Tänään järjestelin valokuvia ja tein uusille graffiteille kansion Picassaan. Kansikuvassa on graffiti edukunnan vieressä olevasta rautatiekuilusta. Kuvasin sen harmaana tammikuun päivänä. En ole käynyt katsomassa onko siellä vielä. Graffitit häipyvät nopeasti. Miksei iltapäivä- ja skandaalilehtien lööpeille järjestetä samanlaista Stop töhryille -kampanjaa. Tahraavat mieliä ja häiritsevät unia, kuten tuolla alempana kirjoitin, kun kirjoitin unista. Klikkaa kuvaa tai sen alla olevaa tekstiä, niin pääset kansion sivulle.

Uusia graffiteja


keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Tukea Dalai Lamalle

Tue Dalai Lamaa ja Tiibetin kansaa. Käy allekirjoittamassa vetoomus osoitteessa
Avaaz.org - World in Action

Lisäys myöhemmin. Petteri Järvinen kertoo blogissaan Havaintoja digimaailmasta mihin suuntaan maailma on menossa.

perjantaina, lokakuuta 12, 2007

Testaa onko blogisi vaarallinen ?

Tämän testin löysin Post Scriptum-blogista. Nyt selvisi miksei Kiinasta ole aikoihin ollut kävijöitä. Käy täällä testaamassa, voivatko kiinalaiset lukea blogiasi. Asiasta on keskustelua Ilja Suvannon blogissa. Joku arveli, että kiinalaisilta serveriltä ei ole pääsyä mihinkään Bloggerin blogiin. Kokeilin Kirjailijan päiväkirjaa joka ei ole ollut pitkään aikaan aktiivinen, eikä sen sen serveri ole Blogger. Kävi ilmi, että myös se on vaarallista luettavaa kiinalaisille. Kiinan nettisensuurista voi lukea omakohtaisia kokemuksia Kirjatohtorin blogista.

torstaina, syyskuuta 27, 2007

Punainen perjantai

Lisäys 28.9. Mielenosoituksia Burman puolesta, katso kommenttiosasto


Edit klo 22.00via Kertomus jatkuu

Anna tukesi Burmalle ja pukeudu punaiseen huomenna perjantaina. Laita sana kiertämään.


Kuva taiteilijatalon ilmoitustaulusta. Paidan rintalapussa lukee: Pue perjantaina yllesi punainen paita/pusero Myanmarin tilanteen mielenilmaisuksi. - Missä? joku on lisännyt, ja joku toinen vastannut: - Kaikkialla.

torstaina, heinäkuuta 05, 2007

Ajankohtainen kirja



Se on Mohsin Hamidin romaani Fundamentalisti vastoin tahtoaan. Suosittelen sen lukemista kaikille niille jotka viime päivien uutisista tyrmistyneinä päivittelevät, miten lääkärit , nuo yhteiskunnan tukipylväät voivat olla terroristeja. Hamid kertoo, miten Princetonin yliopistossa loistavin arvosanoin loppututkinnon suorittanut ja amerikkalaisessa yhteiskunnassa hyvin menestynyt pakistanilainen nuori mies lipuu fundamentalistiksi syyskuun yhdennetoista päivän jälkeen. Pateettinen nuoren miehen rakkaustarina sotkee tosin syitä ja seurauksia, mutta kirja silti kannattaa lukea, jos "toisen" näkökulma kiinnostaa. Kun korkeasti koulutettua ihmistä nöyryytetään jatkuvasti sen vuoksi että hän on vääränvärinen, vääränkielinen, vääränniminen, väärännäköinen ,vääränuskoinen (vaikkei olisi uskovainen) ja kotoisin väärästä maasta, ei ole ihme että hänen tunteensa alkavat kiehua. Englannissa ( Isossa-Britanniassa? Yhdistyneessä Kuningaskunnassa) ihmistä todella osataan nöyrryttää, minäkin olen sen kokenut lontoolaisella kioskilla, kun en ole osannut ääntää oikein sanaa matches= tulitikkuja.

Hamidin kirjasta enemmän alempana Kesälukemista-postauksessa.


tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Patsaat

Patsaat herättävät tunteita. Vapunaattona joku oli sitonut sinivalkoisen puseron patsasmiehen kaulaan. Se oli sitä aikaa jolloin Tallinnassa ja Moskovassa tunteet kuohuivat Pronssisoturin takia. Kuvan patsas on Helsingin Itäkeskuksessa, Ystävyyden puistossa. Tekijä on Veikko Neuvonen. Se on Kansojen ystävyyden monumentti, yksi Helsingin monista poliittisista patsaista, joka ei mahtunut sunnuntaina Helsingin Sanomissa ilmestyneeseen poliittisten patsaiden karttaan. Se paljastettiin vuonna 1983 Suomen ja Neuvostoliiton välisen Ystävyys- Yhteistyö ja Avunanto ( YYA)- sopimuksen vuosijuhlan kunniaksi. Helsinki lahjoitti patsaan toisinnon Moskovalle, mutta en tiedä missä se siellä sijaitsee. Moskova antoi vastalahjaksi Hakaniemen Maailman rauha-patsaan. Yleisradion nykyisen johtajan Mikael Jungnerin "nuoruudensyntejä" oli se tervaaminen ja höyhenillä peittäminen. Sedis-blogissa asiasta enemmän.

Minun poliittinen mielipatsaani on Anita Garibaldin ratsastajapatsas Rooman Gianicolo-kukkulalla. Hän oli vapaustaistelija, alunperin brasilialainen maahanmuuttaja avioliiton kautta. Hän taitaa olla ainoa nainen maailmassa, jonka muistoa on kunnioitettu ratsastajapatsaalla.


PS. Venäjästä kiinnostuneille Minun Venäjäni- blogi.

tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Vaalimainoksia

Tässä toinen niistä kahdesta vaalimainoksesta, jotka herättivät niin paljon pahennusta, että SAK veti ne pois (itsesensuroi). Takkahuone on minusta ihan kiva mainos, mutta jotkut loukkaantuivat siitä. Potentiaalisten äänestäjien tunteita ei saa loukata vaalien alla. Siksi kaikki vaalimainokset ovat lattean tylsiä.



Ruokapöytä- mainoksen näkee klikkaamalla linkkiä. Markku Joki-Sipilä kirjoittaa blogissaan mainosruljanssista: "Mainostoimiston suunnittelemista mainoksista kehkeytyi lopulta todellinen poliittinen farssi ja tragikomedia, jossa minun mielestäni pahimmat ylilyönnit nähtiin prosessin loppupuolella, ei niinkään itse mainoksissa. Saatiinpa taas oikein kunnon annos kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä."

Blogiruno

Tässä alku runosta jonka on kirjoittanut Claes Andersson

Kaikki mitä ei käytetä surkastuu
Kuten käsien ja jalkojen lihakset
Kuten vatsalihakset
Kuten naurun ja itkun lihakset
Yhtenä päivänä ne ovat poissa
Tai mieti ajatuksiasi
Jos lakkaat ajattelemasta niitä ei pian ole
Tai hampaat jos lopetat pureskelemisen
Sama koskee tunteita
Jos et enää tunne mitään ne surkastuvat ja
kuihtuvat
Kunnes ne eräänä päivänä ovat poissa
Ensin olet välinpitämätön sitten tunnekylmä
sitten tunteeton

....

Jos kiinnostaa, loppu runosta löytyy Claes Anderssonin blogista.
Se on ainoa kansanedustajaehdokkaan blogi jota olen silmäillyt. Linkki löytyi
Tero Hannulan sivupalkista. Tämän enempää en aio vaaleihin puuttua.