Joulun alla

Valokuvatorstain  229. haaste on  tontut hiipivät.   Hermostuttavaa aikaa!  

Joseph Brodskyn kokoelmasta Joulutähti (suom. Jukka Mallinen)  löytyi runo, joka kuvaa runoilijan tunnelmia joulun alla. Tuttua on minullekin. Siteraan kaksi  ensimmäistä  säkeistöä  runosta Puhe läikkyneestä maidosta.

1

Saavuin  joulun luokse  tyhjätaskuna.

Kustantaja kuhnii romaanini kanssa.

Moskovan kalenteriin on tarttunut  Koraani.

Ei voi nousta ja lähteä kylään,

ei tuttavalle, jonka luona  vinkuvat lapset,

ei perheeseen  eikä tutun pimun luo.

Joka paikassa pitää olla rahaa.

Istun tuolilla ja tutisen kiukusta.

2

Ah, kirottu  runoilijan käsityö.

Puhelin ei soi, edessä on dieetti.

Voisi vipata paikalliskomitealta, mutta se

on kuin vippaisi akalta.

Pahempi on menettää riippumattomuutensa

kuin viattomuutensa. Sivusta

on varmaan kiva haaveilla aviomiehestä,

mukava lausua "olisi jo aika".


Lisäys 17.12.   Anna Amnell kertoi kommenteissa, miten hänen kissansa kaatoi joulukuusen. Se sai minut  lisäämään  tänne videon   Simonin kissasta ja  joulukuusesta.