Keskimmäinen kirja on Leevi Lehdon suomentama Ulysess, jonka ostin tänään Bloomin päivän kunniaksi Vallilan kirjastosta. Romaani kertoo juutalaisen ilmoitushankkijan Leopold Bloomin ( = Ulysseksen/Odysseuksen) yhdestä päivästä Dublinissa. Se päivä oli 16.6. 1904. Samana päivänä Joyce kohtasi elämänkumppaninsa Nora Barnaclen Dublinissa ja Eugen Schauman ampui Bobrikovia Helsingissä. Bobrikov kuoli seuraavana päivänä. Ampumistapaus mainitaan Joycen romaanissa.
Vallilan kirjastossa tänään: Ulysseuksen suomentaja Leevi Lehto oikealla ja tilaisuuden juontaja Hannu Taanila vasemmalla. Riemustuttavaa kuulla Hannu Taanilaa äänessä pitkästä aikaa. Tilaisuuden hauskinta antia oli, kun hän ja Leevi lukivat vuorotellen Joycen Ulysseusta ja Antti Hyryn Uunia.
James Augistine Aloysius Joyce syntyi vuonna 1882, hänen Ulysseuksensa ilmestyi vuonna 1922. Siitä on kulunut 90 vuottaa. Käsikirjoitus hylättiin 87 kertaa ennenkuin Sylvia Beach, pariisilainen kirjakauppias, päätti kustantaa sen. Joycella täytyi olla vahva itsetunto ja luottamus työnsä merkitykseen, kun kesti lannistumatta hylkäämiset.
Olin lukioluokilla, kun löysin Munkkiniemen kirjaston hyllystä romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta. Lainasin kirjan nimen perusteella. Ei minulla ollut harmainta aavistustakaan kuka on James Joyce. Ihastuin Stephen Dedalukseen, kirjan päähenkilöön, ja hänen kauttaan Joyceen. Luin kaiken mitä Joycelta oli julkaistu ruotsiksi ja suomeksi. Mutta intoni hyytyi kun yritin lukea Finnegans Wakea englanniksi.
Joka vuosi Bloominpäivänä olen avannut Saarikosken Odysseuksen satunnaisesti jostain kohdasta . Tänä vuonna sormi tökkäsi auki kohdan, jossa luki:
STEPHEN: Hei kuulkaa. Minä näin unta vesimelonista
ZOE: Ulkomaanmatka ja rakastuminen ulkomaalaiseen naiseen.
LYNCH: Maailman läpi naisen takia.
FLORRY: Unet merkitsevät päinvastaista.
Sananvaihto on luvussa 15, jossa Stephen ystävineen on päätynyt Kirken luolaan eli dublinilaiseen ilotaloon. Zoe ja Florry ovat ilotyttöjä. Stephen on Taiteilijan omakuvasta tuttu Stepehen Dedalus, jonka sukunimi viittaa Daidalokseen, myyttiseen arkkitehtiin, joka rakensi Minoksen labyrintin Kreetalle. Daidaloksen poika Ikaros lensi isänsä rakentamilla siivillä liian lähelle aurinkoa, poltti siipensä ja putosi mereen.
Taiteilijan omakuvan lopussa Stephen päättää lähteä Irlannista ja kirja päättyy sanoihin: " Muinainen isä, vanha kunnon taiteilija pysy nyt ja aina tukenani."
Joyce lähti Noran kanssa Irlannista vuonna 1904 ja aloitti samana vuonna Omakuvan kirjoittamisen. Kirjoittaminen kesti seitsemän vuotta ja kustantajan löytäminen tuotti vaikeuksia. En enää muista kuinka mones kustantaja sen loppujen lopuksi hyväksyi.
PS. Ja nyt pitäisi löytää ne erikoisolosuhteet, joissa voisin lukea Leevi Lehdon suomennoksen. Dublin olisi paras paikka. Danten Divina Commedian luin Ravennassa. Silloin minulla oli apuraha. Mutta eipä kukaan taida antaa minulle apurahaa sitä varten, että pääsisin lukemaan kirjaa Dubliniin.
