Näkymättömiä yhteyksiä

"Invisible threads are the strongest ties" lukee yllä olevassa kortissa, jonka sain eräältä ystävältä.

Sanat ovat Nietzschen. En tiedä missä yhteydessä hän on ne kirjoittanut. Hänen sanansa tulivat mieleeni, kun kymmenen vuoden takaiselta nettituttavalta tuli sähköpostia juuri kun ajattelin, että pitäisikö minun kirjoittaa hänelle. Tapasimme viikko sitten Helsingissä pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa. Hän itse oli ehdottanut, että tapaisimme siellä. Minulla ei ollut aavistustakaan minkä näköinen hän on. Kyselin konferenssin osanottajilta ja löysin hänet, esittelin itseni ja juttelimme jonkin aikaa, mutta kommunikaatio kasvotusten ei luonnistanut. Vaihdettiin muutama tyhjänpäiväinen lause : ” Nice to meet you. Helsinki is a nice city etc,” ja sitten kadotin hänet ihmisjoukkoon.

Olin juuri aikeissa kirjoittaa hänelle, että olisin mielelläni jutellut hänen kanssaan, mutta en nähnyt häntä enää, kun tuli hänen sähköpostinsa jossa hän kirjoitti, että hän oli ”horrified to realize after you left,” ettei tunnistanut minua eikä tajunnut heti kuka minä olen, ja kun hän tajusi, olin kadonnut. En tiedä kuinka tavallista on, että ihminen jota juuri ajattelee, soittaa tai lähettää sähköpostia samanaikaisesti? Eikä sen ihmisen välttämättä tarvitse olla ”elämän tärkeä ihminen,” siis sellainen jota muutenkin ajattelee usein. Minulle sellaista sattuu toisinaan. Sitä sanotaan telepatiaksi. Mutta en käsitä miksi se toimii toisten ihmisten kanssa, mutta toisten, vaikka olisivat kuinka läheisiä ihmisiä, se ei toimi.

Johtopäätös: Ei kannata yrittää tapaamista nettituttavien kanssa, sillä ihminen ei ole yhtä kuin hänen sanansa. Sanojen perusteella syntyy mielikuva, joka ei pidä yhtä ihmisen fyysisen olomuodon kanssa. Viisaampaa on pysytellä pelkkänä henkenä.