Romuald Hazoumè. Simpukka-Bob. Ars11.
Miehen vastoinkäymiset alkavat, kun mies menee naimisiin. " Naimisiinmeno muistutti pakollisen liikennevakuutuksen ottamista," mies muistelee. Häntä ei suhteen rekisteröinti alunperinkään innostanut, mutta nainen sai puhuttua ympäri: "Yhteinen veroilmoitus, saadaan enemmän palautuksia," nainen perusteli.
Naisen mielestä mies on luuseri, kun se istuu kotona, kirjoittaa tietokoneella runoja ja parantelee työkseen firmojen kotisivuja sekä hoitaa lapset sillä aikaa kun nainen tutkii "miesten vekottimia" sairaalassa. " Sinä painut töihin, alat painaa Miesten töitä ja saada Miesten palkkaa ja rupeat elättämään perhettäsi kuin Mies!" nainen patistaa.
Mies saa töitä karjatilan paimenena. Lehmät karkaavat kylän kaalipeltoon ja syövät kaikki kaalit. Mutta mies ylennetään traktoristiksi. Kuukauden kuluttua sekin ura romahtaa, kun hän sohaisee traktorilla heinävaraston pääkatkaisijaa ja viisikerroksisen talon kokoinen varasto palaa poroksi puolessa tunnissa.
Miehen vaimo on aikamoinen pakkaus. Sen lisäksi että hän on shoppailuhullu - kuten sivumennen sanoen lähes tulkoon kaikki virolaisnaiset Neuvostoliiton romahduksen jälkeen - hän juo niin, että silmillä on nakit " kuin konalan norsulla. " Sellaista sanontaa en ole ennen kuullut. Ehkä se on suomentaja Hannu Oittisen luovan mielikuvituksen tuotetta. Olisi hauska tietää, mitä ilmaisua Olavi Ruitlane on käyttänyt alkuteoksessa Nainen.
Miehellä oli totisesti kestämistä avioliitossaan. Mutta ei miehen elämä pelkää helvettiä ole. Naiset auttavat häntä kestämään. "Hääyön jälkeen minulle kehittyivät suhteet Kiihkeään naiseen, Nuoreen naiseen, Tyttölapseen ja Vielä jokuseen naiseen," mies tunnustaa. Avioliiton loppupuolella kuvioihin ilmestyy Pikkuvaimo, jolta mies saa niin paljon voimia, että pystyy riuhtaisemaan itsensä irti epätyydyttävästä liitosta. Pikkuvaimo on täysin erilainen kuin aviovaimo.
"Pikkuvaimo ei huutanut koskaan vaan jopa puhui niin hiljaisella äänellä, että keskustelumme muistuttivat enemmän hiljaisuutta kuin puhetta. Ja minut nähdessään hän ilahtui joka kerta. On hyvin erikoinen tunne kun ymmärtää Naisen tahtovan sinua vain siksi että olet Mies. Ilman turhia krumeluureja."
Pieneen kyynisyyteen taipuvaisena naislukijana ajattelen, että mahtavatko miehen vastoinkäymiset olla ohitse. Entäpä jos Pikkuvaimossa tapahtuu muodonmuutos, joka on niin yleinen avioliitoissa ja Pikkuvaimo alkaa huutaa ja esittää vaatimuksia eikä enää ilahdu, kun mies ilmestyy kotiin ryyppyreissuilta.
Kun luin Ruitlanen pientä romaania, mieleeni tuli J. P. Donleavyn Holtiton mies, jonka luin kuusikymmentä luvun lopussa. Olin tunnistavani Ruitlanen kirjassa samansukuista veijarihenkeä ja mustaa huumoria. Donleavyn kirjasta on tosin niin kauan että muistikuva on hämärätynyt. Pitäisi vertailun vuoksi lukea se uudestaan, mikäli sitä enää kirjastosta löytyy.
Olavi Ruitlane Helsingin kirjamessuilla. Myöhästyin tilaisuudesta, jossa hän puhui Naisesta. Kuulin vain loppuosan. Hän kysyi, mikseivät miehetkin saisi kuvata tunteitaan. Että ei se ole naisten yksinoikeus.
Kenties hän oli jo puhunut kirjansa syntyprosesssista. Hän ajatteli ensin tehdä interaktiivisen romaanin ja perusti sitä tarkoitusta varten blogin, jossa hän kertoi avoimesti omasta avioeroprosessistaan ja yksityiselämästään. Hän toivoi että miehet kertoisivat blogissa omista kokemuksistaan. Jostain luin, että hänen bloginsa joutui oikeuskäsittelyyn ilmeisesti siksi, että se loukkasi intimiteettisuojaa. Oikeuden päätös pakotti hänet sulkemaan blogin. Olisin halunnut kysyä pitääkö se todella paikkansa, mutta yleisöllä ei ollut mahdollisuuksia esittää kysymyksiä.