Satoi ensilumen

  Tällaiselta näytti ensilumi/räntä  Vuosaaressa  viime yönä.

  

 Kolme  päivää  sitten  koivu  parvekkeeni  edessä oli vielä näin  hehkeä.

 Talvi tulee, minkäpä sille mahtaa,   täytyy vain  kestää räntä ja pimeys. Mutta onneksi   päivät alkavat  taas pidentyä vajaan kahden  kuukauden kuluttua.    

    

Lähiössäkin voi asua

Vuosaaren keskusta joulukuussa 2008,
taustalla Suomen korkein asuinrakennus

Ihan turhaa halveerata lähiöitä:
Minä pidän tästä, ei, tarvitsen.
Putket, ammeen, hissit, äänet seinien takana,
lapsen itkun, aikuisten riidat
hanuria, pianoa, nuorten stereot.
Elämä on ääntä, hälyä, yllätystä.
Kun se on ohi, se on ohi, elämä.

Kirjoitti Arja Tiainen 1981 kokoelmassa Isolde, pakolainen.

PS 1. Vuosaaren taiteilijatalossa ei kuulu ääniä seinien takaa, ei lapsen itkua, ei koiran haukuntaa, ei aikuisten riitoja, ei pianoakaan sen jälkeen kun runoilija Pellinen muutti pois. Kaipaan pianon ääntä.

PS2. Hikoilin tietokonehikeä illalla. Piti vääntää rauta auki ja katsoa mikä on vikana, kun yhteys näyttöpäätteen ja keskuskyksikön väliltä on poikki. Vika löytyi raudasta, yhteys oli katkennut, kun olin joulusiivouksessa siirtänyt keskusyksikköä vähän liian rajusti. Korjasin vian, tuli samalla puhallettua pölyt pois koneesta, ja sitten pääsin lähettämään joulukalenterin 20. luukun. Hilkulla oli. Kone herjasi että vakava virhe on tapahtunut. Täytyy ruveta tutkimaan mitä tiedostoja olen menettänyt siivousintoni takia. Siivoaminen on vaarallista. Välttäkää sitä!

Iso koira

Helsinki, Vuosaaren kirjasto

iso koira

tuon sinulle

tämän pään,

täynnä henkeä –

salpaavan kauniita

kuvia sinusta

& panen sen

syliisi.

nyt minä hengitän

hiljempaa.

nyt sinä taputat minua.

nyt minä huokaan.

hetkessä muutamassa

nousen ylös ja

olen taas mies.

Anselm Hollo. Lännen kieli. Toim. Markku Into (Tammi, ei ilmestymisvuotta)

Lokin lento

10. luukku:  Helsinki,  Vuosaari kesällä 2008

Mirkka Rekola. Laulu

Unohda aalto. Ei se enää tule.

Ei mikään ollut vettä raskaampaa.

Unohda kaikki, tämä silmänlume

ja tämä leikki, joka uuvuttaa.

Näe etäälle ja elä lokin lento,

sen levollinen kaari maisemaan

ja sitten laulu, hiljainen ja hento,

ja pieni laine kuulumaisillaan.

Runot 1954-1978 ( WSOY 1979)