Ninnin tassu on William S. Burroughsin unikirjan päällä.
Kirjan nimi on My Education. Onkohan se kirjallisuutta,
Ninni näyttää pohtivan.
Juha Seppälä on pohtinut kirjailijuutta ja kirjallisuutta näin:
"Hirveintä on, että
kirjailijat jatkavat vaikka maailma
palaisi siitä yksinkertaisesta syystä että ovat kirjailijoita. Kirjailija tekee
kirjaa vielä hirttolavalla, näkee
pyövelinsä asun yksityiskohdat, rekisteröi
valon sävyn, hiljaisuuden äänen,
tukahdutetun kauhun tuoksun. Näyttelijät haluaisivat olla kirjailijoita,
rock-laulajat samoin. Kaikki tahtovat
roolin. Media myy näyttelijän kirjaa kuin viinaa tai naisia, media
tahtoo elää ja kaupata sitä mille on aina ostaja. Kriitikot vihaavat
kirjailijoita ja kirjailijat vihaavat kriitikoita. Martin Walserin oli kirjoitettava siitä kokonainen kirja. Theodore Dreiser vuokrasi huoneen
Brooklynistä ensimmäisen kirjansa huonojen
arvostelujen jälkeen, istui puisella tuolilla keskellä huonetta ja
käänsi sitä kerran toisensa jälkeen eikä
löytänyt oikeaa asentoa. Myös lukijat vihaavat kirjailijoissa kirjallisuutta. Kirjailijoita ne rakastavat.
Kirjallisuus on ennakoimatonta, arvaamatonta,
monesti rumaa ja käsittämätöntä.
Tai valheellista, tai totuudellista, erilaista kuin lukijan kokemus elämästä." Sitaatti on Seppälän romaanista Mr. Smith (WSOY 2012), josta enemmän Kirjailijan päiväkirjassa.
Hyllyssäni on Jean-Paul Sartren kirja Mitä kirjallisuus on? (Suom. Pirkko Peltonen ja Helvi Nurminen, Delfiinikirjat, Otava 1976). 256 sivua tiheätä tekstiä ja lisäksi selitykset. Seitsemänkymmentäluvulla olen lukenut kirjaa kynä kädessä. Olen alleviivannut mm. sanat "kirjoittamisakti" ja "lukutoimitus." Sartren mukaan kirjoittamisakti on teoksen luomisen epätäydellinen ja abstrakti vaihe, kun taas lukutoimitus on havannoimisen ja luomisen synteesi. " Kirjailijan ja lukijan yhteisestä toiminnasta syntyy konkreettinen ja kuvitteelinen objekti, hengentuote. Taide on olemassa vain toista ihmistä varten ja vain toisen avulla", sanoo Sartre.
Sartre määrittelee millainen on huono ja hyvä kirja: ""Huono kirja on se joka, yrittää imartelemalla viehättää, toisin kuin hyvä kirja, joka on vaatimus ja uskon osoitus." Hän siteeraa Jean Paulhania, ranskalaiskirjailijaa ja saksalaismiehityksen aikaisen vastarintaliikeen keskushahmoa. Paulhan kirjoitti: " Jokainen tietää, että meidän päivinämme on olemassa kahdenlaista kirjallisuutta: huonoa joka itse asiassa on lukukelvotonta ( ja sitä luetaan paljon), ja hyvää kirjallisuutta, jota kukaan ei lue."
Selkeä määritelmä. Se on kirjoitettu viime vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla. Onkohan kirjallisuuksia nykyään enemmän kuin kahdenlaisia? Ehkä Mahdollisen kirjallisuuden seura osaisi vastata. Sen ensimmäisestä vuosikirjasta on esittely Kritiikin uutisissa.
