maanantaina, marraskuuta 28, 2005

Ketä kiinnostaa?

Helsingin Sanomien toimittaja on masentunut. (HS.28.05 Ketä kiinnostaa, jos ryhdyn blogi-kirjoittajaksi?) Elämästä puuttuu ilo ja kipinä. Hän kuvailee millainen on hänen arkipäivänsä. Se sujuu samaan tapaan kuin muidenkin lapsiperheiden päivät: herätys, aamutoimet, lapset kouluun ja päiväkotiin, töihin , töistä kotiin räntäsateessa ja pimeässä, ruuanlaitto, astiat tiskikoneeseen, lapset nukkumaan, surffailua televisiokanavilla. Sitä samaa rataa kuukaudesta toiseen sillä erotuksella että viikonloppuina ja lomalla ei tarvitse viedä lapsia kouluun eikä mennä töihin. Hän kysyy tyypillisen masentuneen ihmisen kysymyksen: " Ketä kiinnostaa? " Ja vastaa: "Aivan. Ei kiinnostaisi minuakaan."

Muitakin masennuksen oireita on. Toimittaja nukkuu huonosti, häntä väsyttää, hän miettii miten rahat riittävät seuraavaan tilipäivään ja vähättelee itseään. Aamupalaverissa hänellä ei ole tarjota mitään juttua eikä ideaa. Hän ei poikkea muista masentuneista suomalaisista. Heitä on yhä enemmän, jopa lapsetkin ovat masentuneita. Se on huolestuttavaa, sillä masennus ei kuulu lapsuuteen, .se on varmasti tarttunut heihin aikuisista. Johtuuko masennus työuupumuksesta? Jos työpaikoilla kaikki kilpailevat kaikkien kanssa niin mitä muuta siitä voi seurata kuin uupumus ja masennus.

Toimittajien työ on ollut kilpailua jo ennen nykyistä tilannetta. He ovat kilpailleet keskenään ja toisten lehtitalojen kanssa siitä kuka saa parhaimman skuupin ja istuneet pressiklubilla purkamassa päivän työpaineita. Heidän työnsä on ollut rankkaa, he ovat kyynistyneet, palaneet loppuun ja hoitaneet masennusta alkoholilla Helsingin Sanomilla on hyvä työterveyshuolto, kenties työuupumus hoidetaan lääkärin vastaanotolla eikä toimittajien tarvitse hoitaa sitä enää omatoimisesti. Mutta kaikilla työpaikoilla eivät asiat ole niin hyvin. Masentuneelle toimittajalle ei kannata sanoa, että hei mies ota itseäsi niskasta kiinni, perusta blogi liity tikkaremmiin tai lue edes Näkymä rannalta - blogia, koska sellaiset kehotukset vain masentaisivat häntä entistä enemmän. En tiedä mikä auttaisi, olen neuvoton minun päässäni soi vain kappale "What shall we do with a drunken sailor." Ensin olin vihainen, sitten tulin surulliseksi, koska hänenkaltaisiaan uupuneita ja masentuneita on Suomessa liian paljon, se ole mikään yksilöongelma, vaan yhteiskunnan aiheuttama sairaus joka tarttuu ihmisestä toiseen ja paljon pahempi kuin flunssa.

Lisäys myöhemmin: Hesarin blogijuttua kommentoivat Kasa, Kari Haakana ja Dazzle.

7 kommenttia:

Sven Laakso kirjoitti...

Meillä on täällä niin äärettömän paljon alaspainavaa ja intoalatistavaa energiaa, ihmeellistä antivoimaa, joka ei kuitenkaa herkistä tai hio mitään ominaisuutta.

Innostuminen ja vapaa pursuaminen on ainoa tapa jalostaa mitään. Dissaaminen, patoaminen, nihilointi ja pidättäminen ei jalosta. Sisältä avautuu vaan ruma näkymä, jos se simpukka joskus avataan.

Suomalaisten täytyisi lopettaa hekumointi epäherkkyydellä, kieroudella, ilkeydellä, oveluudella niin kuin meillä sanotaan, karkeudella, tunteettomuudella, kylmyydellä, juoppoudella, kovuudella, tehokkuudella. Nuo kaikki ovat yhtä, yhden logiikan ja ajattelutavan tuote.

Siksi meidän sairaudet nimen omaan kansakuntana ovat niin omaperäisiä, auttamattomia, kammottavia ja julmia. Ulkomaalaisista lääkkeitä ei ole meille apua, koska ajattelutavat eivät varmaan missään maailmankolkassa ole päässet kollektiivisessa yhteisymmärrkyksessä kieroutumaan niin pitkällee ja kehittymään niin elämänvastaisiksi ja patologisiskis kuin meillä.

Meidän demonimme tulevat jostain aivan yllättävistä suunnista, ajattelumme ikiaikaisilta rauhoitusalueilta, ytimistä joille meillä ei ole kieltä eikä sanoja. Sieltä meidän demonimme tulevat aivan vapaasti ja pidäkkeettä. Ja ne nielaisevat kaiken mikä herkkyydestä ja tunteellisuudesta kansanluonteessa on vielä jäljellä, ne näivettävgät kuolettavat ja puuduttavat kaiken elämän. Ja kysymys on vain ajattelusta: siitä, että Suomeen EI SAA TUODA AJATTELUA, joka täsmällisesti aukaisisi nuo ongelmakohdat, ja määräisi kivulloiset, lähes siettämättömän tuskalliset ja pitkälliset hoidot.

Tämä on vain minun mielipiteeni.

Anita Konkka kirjoitti...

Hyvä mielipide.

Mutta osataan sitä olla negatiivisia ja leikata unelmilta siivet myös Ranskassa. Museopäiväkirjassa http://www.20six.fr/museopaivakirja

kerrotaan miten naapuri tyrmäsi kirjoittajan "hullun idean" blogijuttujensa julkaisemisesta kirjana kommentoimalla että "kaikkea kanssa, kaikkea ihmisille tulee mieleenkin!"

Anonyymi kirjoitti...

Tuo toimittajan masennus kuulostaa kyllä aika lievältä (vaikken sitä kielläkään, etteikö se olisi / voisi olla masennusta). Jos masennus olisi vakavampaa, toimittaja tuskin jaksaisi enää ilottomuudesta huolimatta normaalia elämäänsä: "herätys, aamutoimet, lapset kouluun ja päiväkotiin, töihin , töistä kotiin räntäsateessa ja pimeässä, ruuanlaitto, astiat tiskikoneeseen, lapset nukkumaan". Ja burn out on kyllä syytä pitää erillään masennuksesta.

mikko kirjoitti...

Sven Laakson toivomus voi tulla liian myöhään:
"Suomalaisten täytyisi lopettaa hekumointi epäherkkyydellä, kieroudella, ilkeydellä, oveluudella niin kuin meillä sanotaan, karkeudella, tunteettomuudella, kylmyydellä, juoppoudella, kovuudella, tehokkuudella. Nuo kaikki ovat yhtä, yhden logiikan ja ajattelutavan tuote."

Sillä muistelen erään merkittävän nykyfilosofin todenneen, että jo nyt Suomi on satanistinen yhteiskunta. Hänellä ei tuntunut olevan mitään sitä vastaan...

ruu kirjoitti...

Vastustan elämän vastaisuutta! Vastustan latistusta! Vastustan sitä, että jotkut aina vastustavat hyviä asioita kuten intoilua, tyhjänpuhumista ja turhannauramista!
Hyvä kirjoitus Sveniltä.

marja-leena kirjoitti...

Minusta masennus ongelmat ovat aika yleisiä kaikkialla kehittyneissä maissa, missä on kova kilpa työssä ja ihmisillä on isot vaatimukset saada iso koti, hieno auto, uusimmat tietokoneet, televisiot, ym, matkat lämpimiin paikkoihin, ja kaikki usein isoilla velalla - enemmänkin kun Suomessa! Olen kyllä lukenut että Suomessa on suurin määrä itsemurhaa, mutta miksi? Onko suuri alkohoolinkäynti syytä? pitkät pimeät talvet? Uskon että jonkinlaista kreatiivistä ja henkistä harrastusta, terve ruoka valio ja urheilua on tärkeä. Vaikeatahan on joskus löytää aikaa itselle lapsi perheessä, mutta näillä keinolla olen seurannut että ihmiset saa paljon uutta energia. Luonnonlääkäri on auttanut minua kovasti, unettomuudeesta esimerkiksi, jota tavallinen lääkäri ei korjannut.

ah kirjoitti...

Ruu sanoi hyvin. Ja tuolla lailla kirjoitettuna koko asenteen omituisuus paljastuu: kuka sitä nyt täysissä järjissään vastustaisi intoilua?
Nykyisessä asuinmaassa(mme) ihmiset ovat kovia innostumaan, siitä olen yrittänyt ottaa oppia. (Kyllästyvät myös helposti ensin innostuttuaan, lisää tähän suomalainen latistaja. Mutta se on toinen tarina se.)
Anni