torstaina, marraskuuta 03, 2005

Kirjallisia sattumia

Törmäsin asematunnelissa kahteen kirjalliseen naiseen, jotka olivat syventyneet keskustelemaan tämän syksyn kirjoista. Kerroin lukeneeni kolme syksyn kirjaa joissa mies oli joko koomassa, halvaantunut tai kuollut lumihangessa sydänkohtaukseen. Ne kaikki ovat naisten kirjoittamia. Voiko se olla pelkkää sattumaa, minä ihmettelin. Jo viime syksynä eräässä Finlandia -ehdokaskirjassa esiintyi halvaantunut mies. Ja sekin oli naisen kirjoittama. Arvelin, että miesten ja naisten suhteissa on varmaankin jokin vakava häiriö kollektiivisella tasolla, mitä naiskirjoittajien mielikuvitus heijastelee. Minne ovat kadonneet kotoiset juopot, taivaanrannanmaalarit ja petturit? Onko heitä enää muualla kuin Tuula-Liina Variksen kirjoissa?

Oli minulla myös konkreettisempikin huoli kuin naiskirjailijoiden mieskuvan muutos. Olin etsimässä keskustan vaatekaupoista hametta veljeni häihin, mutta en ollut löytänyt sopivanväristä so. vihreätä hametta Toinen kirjallisista naisista sanoi, että hänellä on kotona vihreä hame. Lähdin katsomaan sitä, ja sehän oli juuri sellainen hame jota etsin. Lainasin sekä hameen että Zinaida Lindénin romaanin Ennen maanjäristystä, joka sai tänä vuonna Runeberg-palkinnon (alla kannen kuva Boris Ignatovitŝ: Eremitaasi 1929). Aloitin kirjan lukemisen lähiöjunassa ja jatkoin lukemista metrossa. Alku vaikuttaa erittäin lupaavalta: mies ei ole halvaantunut eikä koomassa, vaan erittäin elävä jättimäinen sumopainija. Sellaisia miehiä voi kohdata venäläisessä junassa.


Ai niin, kirjalliset naiset kertoivat iloisen uutisen asematunnelissa: Nainen saa liputuspäivän Suomessa. Hän on Minna Canth. Hänen syntymäpäivästään tulee liputuspäivä ensi maaliskuussa. Vihdoinkin nainen!




10 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Jos lukee naisten kirjoittamaa viihdekirjallisuutta niin luulisin tuon mieskuvan näyttävän aika toiselta. Niin että ehkä tuo häiriö ei sittenkään ole kollektiivisella tasolla tai jos on, se ei kuitenkaan koske kuin osaa väestöstä, niitä jotka kirjoittavat taideromaaneja ja lukevat niitä, eli pieni porukka. Muut jatkavat elämäänsä niin kuin ennenkin.

Uskomatonta, että näin kauan on saatu päivää jolloin liputettaisiin jonkun naisen kunniaksi. Tuntuu, että vähän liiankin kauan eikä oikein ilo irtoa. Mutta eipä se irtoa muinakaan liputuspäivinä, Suomella on niin ruma lippukin.

Kirsti kirjoitti...

äh, jäi puuttumaan tuo sana "odottaa". Huoh

hanhensulka kirjoitti...

Eikä ole, siis ruma lippu. Se on kaunis ja hyvin selkeäksi suunniteltu ja näyttää hyvältä sekä isona että pienenä. Ja tietävälle siinä on venäjän väritkin, niin ettei "ikuinen" kohtalommekaan pääse unohtumaan.

Anita Konkka kirjoitti...

Kirsti, ne kirjat oli valittu patafyysisellä satunnaismenetelmällä Kirjailijaliiton kirjakasasta. Tai no näyttävillä arvosteluillakin saattoi olla merkitystä kahden kirjan valintaan. Toisenlainen satunnaisotos olisi tuottanut toisenlaisen tuloksen. Samanlaisella mentelmällä voisi tutkia mieskirjailijoiden naiskuvaa.

Hanhensulka, onko Venäjän lippu sinivalkoinen? Muistaakseni Kreikan lippu on, ja olisko myös Israelin lippu?

Kirsti kirjoitti...

Niin Anita, joskus on vaan tullut mieleen että onko taidekirjallisuuden ja viihdekirjallisuuden ero siinä että viihdekirjallisuuden ihmiskuva on positiivinen ja taidekirjallisuuden negatiivinen. Mutta eipä ole tullut mitään tutkielmaa tehtyä tästä aiheesta.

Ja Hanhensulka älä yritä, kyllä se lippu niin ruma on, mutta ehkä se sopii meille, on yhtä hailakka, kalvas ja kolea kuin suomalainen ilmapiiri.

ruu kirjoitti...

Mieskirjailijoiden naiskuva? Ensiksi tulee mieleen Juha Seppälän uusimmat. Sitten Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie. Sitten Matti Yrjänä Joensuun viimeisin. Entäs sankari Vareksen naiset?
Luen liian vähän uutta kotimaista, siitä tämä johtuu.
Aussikirjailija Tim Wintonilla (jonka hienoa kirjaa CLOUDSTREET ei ole vieläkään suomennettu!!) on upeasti kuvattuja vahvoja naishahmoja. Samoin Peter Careylla.

Sanokaa nyt yksi suomalainen mieskirjailija, joka kirjoittaa naisesta kunnioittavasti? Mäkelä L. Onervasta?

Anita Konkka kirjoitti...

Kirsti, en ole perehtynyt viihdekirjallisuuteen, mutta eikös sielläkin ole pahiksia, ja lopulta hyvä voittaa pahan. Yhdessä niistä lukemistani kolmesta kirjassa, oli pahiksena mies, joka oli sekaantunut elinkauppaan, se joka sai sydärin lumihangessa. Kirja päättyi onnellisesti. Jotenka siinä oli käsittääkseni viihteen konventioita.

Ruu, en ole lukenut tänä syksynä uusia miesten kirjoittamia kirjoja. Yksi ystävä lupasi lainata ensi viikolla Itkosen uusimman romaanin. Siinä kirjassa on positiivista naiskuvaa, kuulemma.

hanhensulka kirjoitti...

Suomen lipussa on venäjän sininen risti, siinähän piti olla punaistakin, mutta muutos tuli viime hetkellä ja punainen jäi puuttumaan. Siksi se on sinivalkoinen.

Ja kyllä se kaunis on sanotaan mitä sanotaan, kun liehuu kesäistä vihreyttä vasten, ja sinistä ja valkoista taivasta, ja punaista tupaa ja perunamaata ja...ja...Tuomien kukkiessa;=))

Anonyymi kirjoitti...

Ystävät! Jos haluatte tietää, miksi miehet makaavat maassa halvauksen saaneina, perehtykää blogiin "Planet Perfecto". En haluaisi joutua niiden noitien käsiin. Mittanauhat ja kaikki...
Hanhensulka hei: Suomen lippu on tasan tarkkaan sama kuin Pietarin jokiveneseuran entinen lippu.
Joku kyseli Venäjän lipun väreistä. Ne ovat, ylhäältä lukien: sininen, valkoinen ja punainen.
Joku ihmetteli, löytyykö suomalaista mieskirjailijaa, joka kirjoittaisi naista kunnioittavasti. Toki. Veikko Huovinen kehuu naisia kehumasta päästytäänkin. Ilotytöstäkin tulee hänen käsittelyssään yleistä kunnioitusta nauttiva liikenainen. "Naiset on kultia" taitaa olla hänen kynästään sekin.
Kirsti esitti hyvän tutkimuskohteen. Onko viihteen ja ns. vakavan kirjallisuuden ihmiskuva erilainen? Mielestäni hyvässä kirjallisuudessa näkyvät kaikki piirteet. Ajatellaan vaikka Sinuhe egyptiläisen naisia. Siellä on emäntää laidasta laitaan.
Taidan ryhtyä seuraamaan tätä blogia. Tuoksahtaa fiksuille ihmisille. Hyvää syksyä tv Jarza.

Anitak kirjoitti...

Hei Jarza,

kävin vilakisemassa sitä Planet perfectoa,joka näyttää olevan nyt kuuman listan kuumin, mutta ei se ollut minun makuuni.

Tervetuloa seuraamaan mitä täällä kirjoitetaan.