Eilen oli Haha-kuukauden 27. päivä patafyysikkojen kalenterin mukaan, Occultation d’ Alfred Jarry kalenterissa lukee. Okkultaatio merkitsee joko auringon- tai kuunpimennystä. Se on salamyhkäistä aikaa, oudot henget ovat silloin liikkeellä. Alfred Jarry on tullut tunnetuksi näytelmästään Kuningas Ubu ( kuvassa vasemmalla), jonka hän kirjoitti koulupoikana. Patafyysikkojen kollgeio toimii edelleen Pariisissa. Sen jäseniä ovat olleet muun muassa Erik Satie , Jacques Prevet , Raymond Queneau, Marcel Duchhamp ja moni muu, mutta nyt ei i tule muita nimiä mieleeni. Yritin etsiä netistä tietoa patafyysikoista suomenkielellä, mutta eipä sitä löytynyt. Jos joku tuntee patafyysikkojen toimintaa, niin kuulisin siitä mielelläni lisää. Ranskankielellä tietoa kyllä löytyy, mutta minun aivoni eivät nyt jaksa kääntyä käsittämään ranskankieltä. Pimennyksen vaikutusta? Vuorokausikin ehti vaihtua, kun etsin tietoa salaperäisistä patafyysikoista. Olisivatkohan he jotain käänteistä sukua metafyysikoille?
2 kommenttia:
Voi ei, patafyysikkojen seurassa vierähtää aina tovi jos toinenkin. Onnistuit taas herättämään eloon yhden kirjallisuuden kotijumalistani: Boris Vianin. Vianilta on muinoin suomennettu Päivien kuohu, ehkä muutamia runoja tai lauluja myös.
Oma tutustumiseni Vianiin oli varsin patafyysinen tapahtuma. Olin ollut Ranskassa vasta pari kuukautta, kun uusi hyvä ystäväni Delphine päätti tutustuttaa minut kirjailijasuosikkiensa tuotantoon. Kielitaitoni ei ollut erityisen hyvä - yliopiston hyväksymiskirjeessä sanottiin, että ette te kyllä mitään ranskaa osaa, Mademoiselle, mutta jos välttämättä haluatte tulla tänne, niin olkoon menneeksi.
Delphine aloitti Vianista, jota en tuntenut lainkaan. Ihmettelin, kun lukeminen ei sujunut, sanoja ei löytynyt sanakirjasta, meni pitkiä pätkiä etten tajunnut mitään.
Pari päivää myöhemmin Delph kysyi virne naamallaan, mitä pidän Vianista.
- Öh tota, mmielenkiintoista..., kiemurtelin.
- Onko teillä muuten kontinkieltä (äh, en enää muista mitä se on ranskaksi) Suomessa? Delphine kysyi.
- Just joo, vastasin epäluuloisena.
Sitten Delph onneksi opasti minut Vianin omien sanojen, oman kielipelin, leikittelyn ja sarkasmin surreaaliin maailmaan. Ja siinä ohessa vähän patafysiikkaankin.
"Maailma muuttuu, sano kissa kun mummolla pöytää pyyhki", voisi olla esimerkki Vianin patafyysisistä kokeiluista. Hän vain insinööritaustallaan tekisi aiheesta kokonaisen empiirisen tutkimuksen, dekonstruoisi lauseen sana sanalta, rekonstruoisi uudennäköisen maailman, johon em. lause istuisi kuin tikku persuksiin.
Patafysiikan määrittelyä (nyt en jaksa minäkään kääntää)eräillä Boris Vianille omistetuilla sivuilla:
Pataphysique dont l'étymologie doit s'écrire epimétafusica kuyScfyufksdfjgierjivqkl est la science de ce qui se surajoute à la métaphysique soit en elle-même soit hors d'elle-même s'étendant aussi loin au-delà de celle-ci, que celle-ci au-delà de la physique. Exemple : l'épiphénomène étant souvent l'accident, la Pataphysique sera surtout la science du particulier, quoiqu'on dise qu'il n'y a de science que du général.
Kiitos Sanna, pistin Boris Vianin lukulistalleni odottamaan, kunhan ensin selviän syksyn kotimaisten lukuruuhkasta.
Patafysiikan määritelmä Alfred Jarryn mukaan: se on mielikuvituksellisten ratkaisujen tiedettä. Gilles Deleuzen artikkelista ( 1964) luin tällaisen patafysiikan määritelmän: patafysiikka on metafysiikan sivuilmiö - ja sivuilmiö on usein satunnainen. En ole kylläkään varma ymmärsinkö oikein.
Hei Teemu, Duchamp ja Queneau ovat Oulipon jäseniä, sehän on ryhmittymä josta ei edes kuolema erota. Boris Vian ei ole jäsen, ja Erik Satien aikana ei Oulipoa vielä ollut. Queneaun Tyyliharjoituksia on patafyysinen kirja. Olisi muuten kivaa jos joku kirjoittaisi patafyysikoista suomenkielisen artikkelin. Oulipostakaan ei taida olla Suomessa paljoa tietoa. Minulla onmielenkiintoinen kirja Oulipo Compendium jonka ovat toimittaneet Harry Mathews & Alastair Brotchie
Lähetä kommentti