Vallankumouksen isät

Kuvassa kaksi vallankumouksen isää Marx ja Engles patsaaksi jähmettyneinä. Patsas on Petroskoissa. Kaupungin asukkaat kutsuvat sitä ironisesti Runonlaulajain patsaaksi. Kuva liittyy Valokuvatorstain 19. haasteeseen joka on: kapinallinen, vallankumouksellinen.

Taustalla näkyy Petroskoin keskustan uusiklassista rakennustyyliä. Pietari Suuri perusti kaupungin samaan aikaan kuin Pietarin. Kaupungin nimi on venäjäksi Petrozavodsk, joka tarjoittaa Pietarin savottaa eli tehdasta. Se on minulle kuin kolmas kotikaupunki Helsingin ja Savonlinnan jälkeen. Isänpuoleinen isoäitini asui sodan jälkeen siellä, kun ei saanut asua sataa kilometriä lähempänä Pietaria. Suomensukuiset ihmiset olivat niin epäilyttävää porukkaa siihen aikaan, ettei sen annettu asua Pietarissa, ei sen lähialueilla, eikä edes vallatussa Sortavalassa, josta isoäidin piti lähteä 24 tunnin varotusajalla. Ennen sotaa hänet oli karkotettu Siperiaan. Marx ja Engles eivät taatusti osanneet kuvitella millaiseksi elämä muuttui, kun heidän oppejaan ruvettiin Venäjällä toteuttamaan.

Kuvassa ( klikkaa isommaksi) nykyajan kapinallisten kädenjälkiä Petroskoin keskustassa. Kunhan ehdin, kirjoitan lisää Petroskoista ja laitan nettiin kuvia kaupungin graffiteista.

Vanha viesti

Sorry haamupäivitys, täytyy korjata tuolta alempaa Joycen Odysseuksen nimi.

Kuvassa viesti jonka sain Helsingin yliopiston opiskelijakirjastosta 40 vuotta sitten. Klikkaa kuva isommaksi, niin näet miten siihen aikaan huolimatonta opiskelijaa lähestyttiin. En ollut palauttanut Ranskan kirjallisuuden tentin jälkeen Racinen Phaidraa.

Löysin viestin, kun etsin esitelmää jonka aikoinaan pidin kirjastonhoitajien seminaarissa Romaani- rakastettuni. Ajattelin että voisin käyttää sitä pohjana esitelmään jonka oln luvannut pitää Petroskoin kansalliskirjastossa keskiviikkona. Kaikkea muuta mielenkiintoista löytyi, mutta ei vain sitä esitelmää. Nyt käyn lävitse isoa diskettipinoa. Hullukaan ei ota selvää niistä tiedostojen lyhenteistä. Jokainen tiedosto pitää avata ja katsoa mitä se sisältää. Siinä minulla riittää puuhaa yöksi. Aamulla varhain on lähtö Petroskoihin. Siellä on suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssi, ohjelmassa mm. vierailu Kizhin saarella ja Kontupohjassa, jossa oli vähän aikaa sitten rasistisia mellakoita Venäläisiä on aina vaivannut pahanlaatuinen ksenofobia, muukalaiskammo. Alla kuva Kizhista.

PS. Matkastressin lieventämiseksi tein Hesarin verkkoliitteen Deadline-testin, jonka osoitteen ystävä lähetti. Testituloksen mukaan elän nykyisillä elintavoillani 79-vuotiaaksi ja kuolen tiistaina 16. kesäkuuta vuonna 2020. Se muuten on Bloominpäivä, jota Dublinissa vietetään James Joycen Odysseuksen sankarin/ antisankarin Leopold Bloomin muistoksi.

Pitäisiköhän muuttaa elintapoja, vähemmän tupakkaa, vähemmän viiniä - eläisin noin 6 vuotta pitempään Jeanne Calment eli 122-vuotiaaksi, käytti alkoholia säännöllisesti ja lopetti tupakanpolton 117-vuotiaana. Deadline-testissä on hienot Hieronymos Boschin kuvat

Nurkkaikonit

Valokuvatorstain 18. haaste on: viesti, merkki, logo, ikoni. Kuvassa on Jumalanäiti Diana Arkhipova, Eksyneiden sielujen etsijä, jonka muistopäivä on 5.2. ( minun syntymäpäiväni). Tyypiltään ikoni on Hellyyden Jumalanäiti-ikoni. Ikonin kerrotaan saaneen aikaan lukuisia ihmeitä 1700-luvulta lähtien, ikonin edessä rukoilleet ovat saaneet avun sairauksiinsa ja elämänsä hätään. Minä sain ikonin kopion syntymäpäivälahjaksi lapsuudenystävältäni vuosia sitten. En ole vielä kokeillut onko kopiolla sama ihmeitä tekevä vaikutus kuin alkuperäisellä ikonilla.

Tämä on Kasimir Malevitšin Musta neliö, jonka kaappasin Kulttuurinavigaattorin blogista.

”Mustasta neliöstä on tullut lähes satavuotisen olemassaolonsa aikana nykytaiteen nurkkaikoni ja modernismin ehkä parhaiten myyvä merkkituote. Se on yhä kiinteä osa modernismiin liittyvä kulttia tai fetissiä. Me menemme sen luokse samalla tavalla kuin lähestymme Milon Venusta osana Antiikin Kreikkaa tai Mona Lisaa osana renessanssia tai Monetin maalauksia osana impressionismia. Selittämisen vimmassa "Neliöstä" on yritetty veistää tarinoita jotka ovat vaihdelleet geometriasta mystiikkaan,” Kulttuurinavigaattori kirjoittaa. ”Mikä on Mustan neliön viesti tälle päivälle?” hän kysyy. Kannattaa lukea.

Vielä yksi sitaatti Kulttuurinavigaattorilta, työohje:

”Voisi toivoa, että Kasimir Malevitšin tavoin jokainen kävisi elämänsä aikana läpi ainakin kerran jonkin perusteellisen pelkistämisprosessin. Työstää tekstiä, muotoa, ääntä, liikesarjaa tai mitä tahansa materiaalia niin pitkälle, että vain olennaisin tulee esille. Sellaisen prosessin läpikäynti voisi olla varsin terapeuttista ja siitä voisi oppia jotain. Muun muassa minimalistit, muotoilijat, säveltäjät, näyttelijät, kirjoittajat ja urheilijat ovat tehneet vastaavanlaisia pelkistämisiä. ”

Kaupunkikuvia

Metron uusi ilme

Tämännäköiseksi oli muuttunut metrojunan oranssinpunainen seinä, kun tänään lähdin kaupungille. Kun nousin metrosta Kampin uudessa kauppakeskuksessa, siellä jollakin oli pyykkipäivä. Harvinainen näky Helsingin keskustassa.

Kun muutin Aurinkolahden taiteilijataloon, naapuritalojen asukkaat paheksuivat kun meidän talon parveekkeilla kuivatettiin pyykkiä. "Kuin Napolissa," he sanoivat. Saapa nähdä kuinka pian "Veronmaksaja" paheksuu, sitä että Kampin kauppakeskuksen asukkaat kuivattavat pyykkejä parvekkeella. "Veronmaksaja" on nimimerkki , jolla on hyvin konservatiiviset mielipiteet, ja joka on kautta vuosikymmenien paheksunut kaikkea mahdollista lehtien yleisönosastoilla. Nykyään hän paheksuu Uutislehti 100:n tekstiviestipalstalla. Sitä lehteä luen metrossa.

Tänään sain kirjastosta viikko sitten tilaamani Mihail Bergin kirjan Kirje presidentille. Kun minua lapsena haukuttiin lapsena ryssäksi, niin minuahan kiinnostaa kaikki mitä Venäjästä kirjoitetaan, ja varsinkin mitä toisinajattelijat siitä maasta kirjoittavat. Mihail Berg on toisinajettelija. Hänestä oli Tomi Ervamaa kirjoittanut Hesarin sunnuntaisivujen pääjutun Putinin valtaa vastaan.

Metromatkalla aloitin Bergin kirjan. Hän kirjoittaa kirjansa alussa asiasta josta nimimerkki "Veronmaksaja" kirjoittaa usein tekstiviestipalstalla, nimittäin nuorison huliganismista. Näin analysoi Berg ilmiötä:

"Jo neuvostoaikoina sosiologit, pyskologit ja kolumnistit pohtivat alaikäisten huliganismin ongelmaa: alaikäiset kiskoivat kuulokkeet puhelinkopeista, virtsasivat talojen rappuihin ja turmelivat hissit, piirtelivät julisteisiin ja roskasivat mielenosoituksellisesti julkisia paikkoja. Kyllä, tämä oli tiestysti niiden sosiaalisesti hiipuvien kerrostumien protesti, jotka eivät kestäneet kilpailua eivätkä kätkeneet vihamielisyyttään voittajia kohtaan. Mutta samalla se epäilemättä oli epäluottamuksen ilmaus vierasta kohtaan sellaisenaan - sitä mikä alkaa henkilökohtaisen alueen rajalta ja koetaan tarpeettomaksi. Puhelinkopithan ovat, kuten tiet ja paljon kärsineet postilaatikotkin, kommunikaatiovälineitä, ja juuri kommunikaation hylkää se eristäytymisen kulttuuri, joka ei ole pystynyt sopeutumaan kaupunkilaiseen omaan ja vieraan symbioosiin." (Suom. Jukka Mallinen).

Mutta eivät vain nuoret syyllisty huliganismiin, vaan myös vanhat. Berg jatkaa: " ... eräs tuttavani tapasi yläkerran huoneiston iäkkään naapurin virtsaamasta heidän yhteisen porraskäytävänsä oveen. Tämä on normi. "

Suomalaiset ja venäläiset miehet eivät taida erota kovin paljon toisistaan. Syyllistyvät samanlaisiin törkeyksiin humalapäissään. Tänään näin metroasemalla miehen joka ei enää ollut kovin nuori, virtsaamassa metroasemalla raiteille. Kun asuin aikoinaan Lönnrotinkadulla, joku kusi vauvanvaunuihin joita säilytin porraskäytävässä., ja talon pihalle johtava porttikonki löyhkäsi aina vahvasti ammoniakilta. Hm, vihaavatko suomalaiset venäläisiä sen takia että ovat heidän kaltaisiaan? Eivät oikein osaa elää kaupungissa kun ovat maalaisia juuriltaan? Tällaista tuli mieleen metrossa Bergiä lukiessani. En ehtinyt sivua 19 pitemmälle, kun olin jo perillä Kampissa. Nyt täytyy jatkaa Bergin lukemista. Palaan asiaan vielä, ehkä.

PS. maanatai-iltana klo 23.28.

Bloggerin spamin estorobotti on yllättäen havainnut, että Sanat- blogi on sisällöltään pelkkää spamia, jotenka en lukuisista yityksistäni huolimatta ole pystynyt lähettämään tätä postausta eteenpäin

Lähetin äsken Bloggeriin kyselyn, saa nähdä milloin siellä selviää että, että olen vakavasti otettava kirjoittaja enkä spamin lähettäjä. Vai olisiko niin että sekä Mihail Berg että Putin ovat jollakin Bloggerin hämäräperäisellä spammilistalla.

Torniolaistyttöjen rakkaus

Päivän sitaatti

”Romaani ei ole kilparatsu jonka tehtävä olisi voittaa, eikä se ole historiateos jonka tehtävä olisi tuoda esiin uusia faktoja.” Jarmo Papinniemi. Parnasso-blogi.

Runoratsu, jonka selkään runoilija on sidottu.? Tosiasiassa kuvan alaston mies on Mazeppa, josta Puškin kirjoitti runoelman. Mazeppa oli kasakkapäällikkö, joka liittoutui Kaarle XII:n kanssa Pultavassa. Puškinin runoelmassa hän on petturivanhus, joka rakastui kummityttäreensä – ”hävytön ukko riettauttaan unohti ihmisten tavat”, kuten P. kirjoittaa.

Hän haki aiheensa historiasta, kuten Kjell Westö ja Jari Tervo, joiden tämänsyksyisiä romaaneja Parnasso-blogissa sivutaan.

Minua kiinnostaa historiassa alaviitteet, eivät suuret kansalliset teemat ja merkkihenkilöt. Muutama päivä sitten kuuntelin Eino Leino Seuran tilaisuudessa Jyrki Siukosta, joka kertoi kirjastaan Mies palavassa hatussa. Hän mainitsi ohimennen kaksi torniolaistyttöä, jotka 1730- luvulla lähtivät rakkauden perään Pariisiin. Aika harvinaista tytöiltä siihen aikaan.

Kävin kirjastossa ottamassa selvää tyttöjen tarinasta. Yrjö Hirn kertoo kirjassaan Matkamiehiä ja tietäjiä heidän tarinansa. Ranskalainen geodeettinen retkikunta vietti talvikauden Torniossa – tytöt, Christine ja Elisabeth , rakastuivat hurmaaviin ranskalaismiehiin, jotka houkuttelivat heidät mukaansa. Siellä tytöille paljastui, että miehet olivat naimisissa Elibeth järkyttyi ranskalaismiehen petoksesta niin että menetit järkensä ja vietti loppuelämänsä luostarissa. Retkikunnan johtaja Maupertius kirjoitti Voltairelle ja pyysi avustua ” pohjolan harhaanjohdetuille tytöille. Voltaire lähetti 50 écuta ja liitti lahjoituksen mukaan pienen runon. Näin tytöt päätyivät alaviitteeksi Voltairen elämänkertaan. Maupertius itse taisi olla ihastunut Christineen, koska kirjoitti hänen innoittamaan runon:

J’ai perdu Christine dans neige;

Amour, voulous-tu m’éprouver? […]

Olen kadottanut Christinen lumeen/Rakkaus, haluatko koetella minua? […]

Christinen meni naimisiin ranskalaisen markiisin kanssa, mutta avioliitto oli onneton. Markiisi nosti oikeusjutun häntä vastaan, syy oli aviorikos. Tyttöjen tarinasta saisi aiheen romaaniin. Dostojevskia tai Turgenevia heidän kohtalonsa olisi varmaan kiinnostanut. Mutta Suomessa arvokkaat mieskirjailijat eivät voisi kirjoittaa niin banaalista aiheesta kuin rakkaus.

Päivän sitaatti 2

”Jos naiset lakkaavat lukemasta, romaani kuolee” Ian McEwan The Guardianissa vuosi sitten. Hän kertoo kolumnissaan, että jakoi ilmaisia kirjoja poikansa kanssa jossain lontoolaisesessa puistossa. Kirjat kelpasivat naisille, mutta miehiä ei kiinnostanut:

“They frowned in suspicion, or distaste. When they were assured they would not have to part with their money, they still could not be persuaded. "Nah, nah. Not for me. Thanks mate, but no." Only one sensitive male soul was tempted.”

In our Times- lehdessä, jonka bongasin Now What-blogin kautta, Lakshmi Chaudry pohtii miksi naiset lukevat, mutta miehet eivät. Käykää lukemassa mitä hän kirjoittaa ”fiction gapista.”

Vanha uoma

Valokuvatorstain 16. teema: Uoma. (Klikkaa kuva isommaksi)

Vanha uoma on Rhodoksella, jonka Kirjailija- ja kääntäjäkeskuksessa vietin ystävän kanssa kuusi viikkoa joulu-tammikuussa kahdeksan vuotta sitten. Saarella oli hiljaista siihen aikaan vuodesta, turisteja ei ollut, ja paikalliset asukkaat olivat ystävällisiä. Kumpikin aloitti saarella romaanin, ystävä sai romaaninsa valmiiksi myöhemmin, minun romaanini on edelleen keskeneräinen.

Luin saarella kreikkalaista mytologiaa. Matkapäiväkirjastani löytyi seuraava tarina, mutta ei merkintään lähteestä. Se oli ehkä Ovidiuksen Metamorfooseja.

Luomismyytti eli Kuinka maailma syntyi

Alussa oli kaaos. Se oli tyhjä kuin valkoinen seinä silmieni edessä. Sitten tyhjyydestä ilmestyi nainen. Hänen nimensä oli Euronyme. Se merkitsee Avaraa Vaeltajaa. Euronome halusi tanssia, mutta ei löytänyt tyhjyydestä mitään mihin olisi laskenut jalkansa. Hän jakoi tyhjyyden taivaaksi ja mereksi ja sitten hän alkoi tanssia meren aalloilla. Hän tanssi kohti etelää ja hänen tanssistaan syntyi tuuli. Hän etsi jotain mistä voisi aloittaa luomisen. Hän pyörähti ympäri ja näki Pohjoistuulen , johon hän tarttui. Pohjoistuulen nimi oli Borea. Hän alkoi hieroa Boreata käsillään.Hän hieroi ja hieroi, ja kas ihmettä, hän sai aikaan suuren käärmeen, jolle hän antoi nimen Ophion. Euronyme tanssi lämpimikseen, sillä pohjoistuuli oli kylmettänyt hänet. Hän tanssi yhä villimmin ja villimmin ja silloin himo syttyi Ophioniin. Se kietoutui hänen jäsentensä ympärille ja paruitui hänen kanssaan. Silloin Boreas hedelmöitti hänet.

Euronyme muuttui kyyhkyseksi. Hän keinui aalloilla ja ajan kuluttua synnytti suuren munan. Hän käski Ophiononin kietoutumaan munan ympärille seitsemän kertaa. Ophion kietoutui. Seitsemännellä kerralla muna halkeisi kahtia. Munasta tuli esiin Euronymen lapset: aurinko, kuu, tähdet, planeetat, maa ja sen puut, kasvit, joet, vuoret ja kaikki elolliset olennot. Euronyme ja Opheon tekivät kodin Parnassos-vuorelle, mutta siellä heille syntyi riita, kun Ophion väitti, että hän on luonut maailman. Euronyme löi mustelmille Ophionin pään, potkaisi tältä hampaan suusta ja ajoi hänet ikuisiksi ajoiksi maanalaiseen luolaan.

Vanhat tarinat kertovat että ensimmäinen ihminen olisi syntynyt Ophionin hampaasta ja että hänen nimensä olisi ollut Pelasgus. Toisten kertomuksen mukaan hän syntyi Arkadian mullasta. Hänen jälkeensä seurasi muutamia muita, jotka hän opetti rakentamaan yksinkertaisia majoja ja syömään tammenterhoja sekä ompelemaan siannahkaisia tunikoita.

Minä veikkaan, että ensimmäinen ihminen syntyi käärmeen hampaasta. Ja siitä pitäen ihmiset ovat puhuneet myrkyllisiä sanoja toisistaan, ja tehneet kaikenlaista pahaa. Ja
Euronymen ja Ophionin riidasta alkaen miehet ja naiset ovat aina riidelleet keskenään

Parisuhde

Parisuhde puutarhapöydällä

On ollut sen verran hyvä työvire, että en ole malttanut istua nettikoneen ääreen bloggaamaan ja lukemaan blogeja - äh inhoan blogi-sanaa ja kaikkia sen johdannaisia. Toinen sana jota inhoan, on parisuhde - varsinkin yhdistelmää: "toimiva parisuhde," joka mieleeni teknisen laitteen, esim. sähkövatkaimen.

Viime maanantaina avasin telkkarin, koska Voimalassa oli ohjelmatietojen mukaan aiheena rakkaus. Mutta mitä vielä - parisuhteesta siellä jauhettiin, kukaan ei puhunut rakkaudesta. Toinen juontajista sentään huomasi ohjelman loppupuolella, että

rakastaminen taitaa olla pelkkä sivujuonne. Parisuhteesta on turvallisempaa puhua kuin rakkaudesta, ei ainakaan häpäise itseään julkisesti.

Luen parhaillaan Eva Maria Korsisaaren väitöskirjaa miehen ja naisen välisestä etiikasta kirjallisuuden rakkauskuvauksissa. Väitöskirjan nimi on Tule, rakkaani! Luen epäsystemaattisesti, aloitin neljännestä luvusta joka käsittelee 1100-luvulla Oksitaniassa (Etelä-Ranskassa) eläneen naistrubaduurin Dian kreivittären rakkauslyriikkaa ja miten se eroaa samaan aikaan eläneiden miestrubaduurien rakkauskäsityksestä. Miehet kuvaavat kaukorakkautta ja ihannenaista joiden kanssa heillä ei ole rakkaussuhdetta. Rakkaus ei ole heidän runoissaan lihallista, vaan se on abstrakti idea. Miestrubaduurit ”rakastavat saadakseen kärsiä ja kärsivät voidakseen jalostua.” Naiset tuskailevat rakkauden tuomia murheita, mutta eivät pidä sydänsuruja jalostavina. he eivät rakasta kärsiäkseen ja jalostuakseen,” vaan saadakseen nauttia rakkauden tarjoamista iloista nyt, tässä.” ( s. 243). Dian kreivitär murehtii Olen ollut perin onneton –runon alussa että ei suonut ritarilleen lihallista rakkauttaan ja on ”kärsinyt siitä virheestä niin vuoteessa kuin vaatetettunakin.” Hän tahtoisi pidellä ritariaan yhden illan alastomaan käsivarsillaan ja olla hänen pieluksenaan Runon viimeisessä säkeistössä hän puhuttelee ritariaan:

Komea ystäväni, hurmaava ja hyvä
milloin sana teidät valtaani,
saan maata vieressänne illan
ja suoda lemmekkäitä suudelmia?
Tietäkää että tunnen suurta halua
pidellä teitä puolisoni sijaan,
kunhan vain lupaatte tehdä kaiken tahtoni mukaan.

Kiinnostava tuo viimeinen rivi, mutta en rupea kommentoimaan sitä nyt, en jaksa, kun olen koko päivän kirjoittanut.

Amerikkalaisen kustantajan lähettämiä linkkejä:

Kirjallinen yhteisöblogi: Now What - a collective blog by alternative prose writers & publishers
co-founded by lance olsen & ted pelton. Vaikuttaa kiinnostavalta.

Mitä anglosaksisessa maailmassa kirjoitetaan Hullun taivaasta.

The Guardian

Complete Review

Now What

Kirjailija ja unet

Päivän sitaatti : […] ”unilla on tärkeä merkitys kirjoittamisessani. Romaanini Etusivun uutinen syntyi unesta ja myös Kunniakonsuli alkoi unennäöstä. Joskus samaistuminen romaanihenkilön kanssa menee niin pitkälle, että alkaa nähdä hänen uniaan eikä omiaan. Niin minulle tapahtui kun kirjoitin Loppuunpalanutta. Tuon unen symbolit, muistot ja mielleyhtymät kuuluivat niin selvästi romaanihenkilölleni Querrylle, että seuraavana aamuna saatoin mitään muuttamatta panna unen romaaniin, missä se täytti kertomuksessa olleen aukon, joka oli monen päivän ajan ollut ratkaisematon ongelma. Oletan että kaikki kirjailijat ovat löytäneet samanlaista apua alitajunnastaan. Alitajunta ottaa osaa kaikkeen työhömme – se on kuin neekeripalvelija jota pidämme kellarissa auttamassa. Kun jokin este tuntuu ylipääsemättömältä, luen päivän aikana tehdyn yön ennen nukkumaan menoa, ja annan neekeripalvelijan tehdä työn puolestani. Herätessäni este on melkein aina poissa, ratkaisu on edessäni itsestään selvänä – ehkä olen nähnyt sen unessa, jonka siten olen unohtanut.” (Graham Greene. Pakoteitä s.268-9. Suom. Aira Buffa)

Suotta unia halveerataan. Monet lukijat hyppäävät niiden ylitse ja monilta on jäänyt Dostojevskin Rikos ja rangaistus lukematta sen takia, että melkein alussa on Raskolnikovin pitkä uni hevosen kuoliaaksi pieksämisestä. Olen samaa mieltä Graham Greenen kanssa, alitajunta on kirjailijan paras apulainen. Hän kirjoitti muistelmansa vuonna 1980, neekeri ei tainnut olla silloin vielä poliittisesti epäkorrekti sana. Muistelmissa on paljon muutakin kirjailijan työtä koskevaa, mitä tekisi mieleni siteerata ennen kuin palautan kirjan kirjastoon. Tämäkin on niin totta: ”Menestys on vaarallisempaa kuin epäonnistuminen…”

Books from Finlandin 40-vuotissynttäreitä vietettiin perjantaina kruununhakalaisella takapihalla auringon paisteessa. Otin kuvan lahjapöydästä. Paras lahja olisi ollut jos ulkoministeriö olisi peruuttanut tekemänsä kulttuurivihamielisen päätöksen lakkauttaa määrärahan, jolla Books from Finlandia on tilattu lähetystöihin. Asia meni keväällä ohi jotenkin huomaamatta. Siitä ei tehty julkisuudessa suurta numeroa. Lordin kasvojen paljastaminen olisi paljon isompi juttu. Olisikohan auttanut jos oli laadittu vetoomus, kerätty nimiä ja lähetetty vetoomus Erkki Tuomiojalle?

Googlism.com will find out what Google.com thinks of you, your friends or anything!.

Googlism. com löytyi täältä: Lyhyt.vuodatus.net. Lyhyt on verkkoloki eli weblog sanan alkuperäisessä merkityksessä. Sen kirjoittaja, nimimerkki ”Heikki Waan” linkittää lyhyiden kommenttien kera verkosta löytämiinsä hyödyllisiin ja hauskoihin saitteihin. Sieltä löytyy Eino Leinoa Turun murteella, linkkejä Harry Potter- sanakirjoihin ja moniin muihin sanakirjoihin, anagrammi-robotteihin, palindromeihin ja vaikka mihin. Käykää tutkimassa.

Kokeilin mitä Googlism. com ajattelee tästä blogista ja sain tulokseksi Sanoille ”1-vuotissyntymäpäivärunon.”

Googlism for: Sanat

sanat is the same as for the flying reindeers
sanat is "literally the planetary logos himself"

sanat is actually an art
sanat is a lake that was formed by the mass suicide of king zolods dwarves in the great war

sanat is the main culprit
sanat is an adjunct professor at american university in washington
sanat is my best friend whenever we are around one another
sanat is simply and only a translocation of the word
sanat is a collection of articles by mainly finnish folklorists

sanat is equipped with the latest computer technology
sanat is a lifetime member of the theosophical society

sanat is trying to bring k back

Kymmenen suosituinta hakusanaa, joilla Sanoihin on tultu vuoden aikana:

1789 11.52% sanat 500 3.22% anita 499 3.21% konkka 282 1.82% sanoja 276 1.78% erektio 203 1.31% skype 177 1.14% berliinin 176 1.13% muuri 135 0.87% iskelmien 129 0.83% testi 123 0.79

Mitä järkeä?

Kävin kollegan kanssa etsimässä hänelle kannettavaa tietokonetta Itäkeskuksen myymälöistä. Käytiin viidessä liikkeessä eikä mistään löytynyt konetta, johon olisi voinut liittää hänen viisi vuotta vanhan laser-tulostimensa, jossa ei ole usb-liitäntää. Uusissa tietokoneissa ei ole rinnakkaisporttia tulostimelle. Ei löytynyt myöskään adapteria, joka olisi yhdistänyt tulostimen ja tietokoneen. Olisi pitänyt ostaa saman tien uusi tulostin, vaikka vanha toimii ihan hyvin. Ihmettelin, mitä järkeä siinä on ettei adapatereita ole. Eikö niitä ole keksitty vai eikö niitä haluta myydä? Jäi tietokone ostamatta.

Olin niin uupunut tietokoneen etsimisen jälkeen, että en jaksanut lähteä viettämään Taiteiden yötä Villa Kiveen, jossa olen tavallisesti ollut joko esiintyjänä tai yleisönä. Ystävä raportoi tilaisuudesta että paneelissa esiintyvät kirjailijat olivat haikailleet, että ennen oli kaikki paremmin, mutta Arja Tiainen oli ollut sitä mieltä että ennen oli huonommin, naisrunoilijat eivät saaneet 60-luvulla kirjojaan julki. Olen samaa mieltä. Hankalaa aikaa 60-luku oli, jos oli huonoksi onnekseen sattunut syntymään naisena.

Vietin Taiteiden yötä Aurinkolahdessa, jossa oli ilotulitus ja kreikkalaista tanssia sekä musiikkia. Siihen se taiteellinen anti sitten jäikin. Yllä "taiteellinen" kuva ilotulituksesta ja alla yleisöä ( ja polkupyöriä) katsomassa ilotulitusta.

Kun olin onnellinen

Valokuvatorstain 13. haaste: onnellinen. Kuvassa Felix Onnellinen puutarhan pöydällä. Se oli yksi neljästä kissasta joita hoidin Ibizalla talven. Paras pesti mikä minulla on ollut. Ei ollut paljon hoitamista. Sinä talvena olin onnellinen sekä kissoista että puutarhasta. Alakuvassa minä ja kaikki hoidokkini. Felix viittaa käpälällä. (Klikkaa kuvat suuremmiksi). Kirjoitin siellä Halujen puutarhan.

PS. Minua ilahduttaa Kissanviiksen määritelmä -blogin kissavauvojen kuvat.

Kauas pilvet karkaavat...

Päässä on soinut kaiken päivää laulu Kauas pilvet karkaavat, johon Jarkko Laine teki sanat. Viime yönä näin Jarkon unessa. Uni tuntui niin merkityksettömältä että en vaivautunut heräämään ja kirjoittamaan sitä muistiin ja mieleen jäi vain tämä fragmentti: Hän ehdotti minua Kirjailijaliiton johtokuntaan, ehdotus sai kannatusta ja minut valittiin. Unessa oli sen verran todellisuuspohjaa, että monta vuotta sitten hän kysyi haluaisinko johtokuntaan, ja minä sanoin, että en ole kiinnostunut. En olisi muistanut koko asiaa, ellei alitajunta jostain syystä olisi palauttanut sitä mieleen yöllä. Kun avasin iltapäivällä sähköpostin, siellä oli viesti että Jarkko on kuollut yöllä. Nyt ihmettelen yrittikö alitajunta viestiä jotain mitä en pystynyt käsittämään enkä ottamaan vastaan. Mutta unessa ei ollut ahdistusta eikä pahaa tunnelmaa, minkä torjunta tavallisesti synnyttää.

Jarkko oli kissojen ystävä ja hyvän kirjallisuuden puolestapuhuja. Harvalla kirjailijalla oli yhtä laajaa kirjallisuuden tuntemusta kuin hänellä. Tutustuin häneen 60-luvun lopulla Arto Kytöhongan kautta. Hänellä ja Artolla oli Eerikinkadulla yhteinen työhuone jossa kävin joskus luentojen jälkeen istuskelemassa ja juttelemassa. Kirjoista siellä puhuttiin ja maailmaa parannettiin. Jarkko muisti ne tapaamiset paremmin kuin minä. Hän muisti jopa sen että olin suuri junamatkailun ystävä ja että halusin matkustaa Vladivostokiin ja takaisin junalla mikä sivumennen sanoen oli mahdottomuus siihen aikaan, koska Vladivostok oli suljettu kaupunki. Seitsemän vuotta sitten hän soitti minulle ja sanoi, että nyt olisi tarjolla 7000 kilometriä pitkä junamatka, ei kylläkään Vladivostokiin vaan Eurooppaan, haluanko lähteä? Olen hänelle kiitollinen siitä matkasta, koska tutustuin sillä matkalla Jacques Joeutiin ja hänen kauttaan Oulipo-ryhmään.

Olen kiitollinen Jarkolle siitäkin että minusta tuli Tammen kirjailija. Kymmenen vuotta kestäneen kirjoitusblokin jälkeen olin saanut aikaan epämääräisen läjän kirjoitettua paperia, jota luulin romaaniksi Tammen Matti Suurpää lähetti läjän edelleen Jarkolle luettavaksi. Jarkko löysi siitä läjästä jotain hyvääkin ja antoi myötämielisen lausunnon, minkä jälkeen läjästä alkoi muotoutua romaani nimeltä Tytär. Jarkko itse ei kertonut osuuttaan, vaan Suurpää paljasti myöhemmin kuka käsikirjoituksen lukija oli ollut.

Tämän päivän merkinnästä tuli erilainen kuin olin alun perin aikonut. Vuosi sitten päivälleen aloitin Sanat- blogin ja minun piti kirjoittaa tänään syntymäpäiväpostaus, mutta jääköön toiseen kertaan

Puutarhan hoitoa

Klikkaa kuvat isommaksi

Valokuvatorstain 12. haaste on hoitaminen ja hoivaaminen. Koko kesän olen kantanut selkä vääränä vettä palstalle. Tänään taivas kasteli puolestani. Eräänä iltana värväsin ystävän auttamaan kastelussa ( alakuva). Hän sai palkaksi porkkanoita ja viinimarjoja.

Kesäkurpitsoja ja punaisia viinimarjoja riittää ja puutarhan hoitajalla riittää huolia. Niin runsas sato, että en tiedä mitä tehdä. Pakastimeen ei enää mahdu, eikä kellaria ole. Onneksi perunasato jää kehnoksi, myyrät ovat käyneet jyrsimässä suurimman osan perunoista. Ei niitä alunperinkään paljon ollut.

Täytyykin lukea uudelleen Karel Capekin Puutarhurin vuosi uudelleen jonain unettomana yönä. Einstein unet luin, mutta ei se sytyttänyt, vaan jäi kesken. Kävin kirjastossa ja lainasin André Giden "Intiimin päiväkirjan" ranskaksi. Saa nähdä miten käy, jääkö sekin kesken.

Vasenkätisten päivä

Tänään on taas se päivä. En olisi muistanut, ellei ystävä olisi lähettänyt sähköpostia ja onnitellut päivän johdosta. Vasenkätisyys on perintöä isän puolelta, kuten kaikki muutkin epäilyttävät ominaisuuteni - lapualaisen äidinäitini mielestä epäilyttävät. Hän oli sitä mieltä inkeriläiset ovat ryssiä eivätkä ne siitä miksikään muuttuisi, vaikka ne voissa paistettaisiin. Hän yritti käännyttää minut oikeakätiseksi sillä seurauksella, että kieleni meni umpisolmuun ja rupesin änkyttämään. Kai minusta tuli kirjoittaja sen takia, että en uskaltanut avata suutani, kun sieltä hyppeli sammakoita.

Kansakoulussa oikeakätisyyskasvatus jatkui, kunnes isäni sanoi opettajalle, että Leonardo da Vincikin oli vasenkätinen, ja että uusiempien tutkimustulosten vasenkätistä ei saa käännyttää oikeakätiseksi, koska se aiheuttaa häiriöitä kielessä. Opettaja uskoi isää. Koulussa minulla oli vaikeuksia kaunokirjoituksessa ja käsitöissä enkä oppinut marssimaan tamburiinin tahdissa: vasen oikea, vasen oikea, koska en tajunnut kumpi jalka on oikea, kumpi vasen. Olin kömpelö ja toistaitoinen, aivoni toimivat nurinniskoin ja kärsin poikkeavuudestani. Sekoitan vasemman ja oikean ja käännyn' aina väärään suuntaan, sen takia en ole uskaltanut mennä autokouluun.

Ennen vanhaan vasenkätisyyttä pidettiin noituuden merkkinä, samoin punatukkaisuutta. Minulla on kummatkin ominaisuudet. Onneksi ei eletä enää keskiaikaa, muuten minut olisi poltettu roviolla. Vasenkätisyys herättää edelleenkin huomiota ja kummastusta Venäjällä ja Etelä-Euroopassa. Muslimimaissa en ole käynyt, mutta tiedän että siellä minulla olisi vääräkätisyydestäni paljon ongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan vasenkätisyys lisää aggressiivisuutta. En ihmettele. Maailma ei ole poikkeaville oikeudenmukainen oli poikkeavuus mitä lajia tahansa.

Vetoomus sodan lopettamiseksi

Hyvät lukijat, käykää jo tänään allekirjoittamassa vetoomus Libanonin sodan lopettamiseksi tässä osoitteessa:

http://www.ceasefirecampaign.org/mo/en.html

Kirjallisuuskysely

Lisäys 7.8. Kirjameemi kaikille kirjojen ysäville ( ja korjauksia)

Venäläiset klassikot kirjahyllyni reunalla

Arjentola heitti meemihaasteen. Pitää vastata yhdeksään kysymykseen ja haastaa viisi bloggaajaa. Kysymykset ovat englanniksi, mutta yritän suomentaa ne – jotain työtä aivoille jotka ovat kesäkesannolla helteen vuoksi.

1. One book that changed your life - Kirja joka muutti elämäsi?

Olisikohan se ollut Shakespearen Kootut draamat osa 8, joka alkoi noitien kokouksella synkkänä ja myrskyisenä yönä. Näytelmän nimi oli muistaakseni Macbeth. Ensimmäisen kohtauksen jälkeen seurasi noin 300 tyhjää sivua. Isä antoi kirjan minulle, kun olin 12-vuotias. Shakespearen nimi velvoitti minua. Päätin ruveta näytelmäkirjailijaksi ja ryhdyin kirjoittamaan ensimmäistä näytelmääni jonka nimi oli Tragedia Folks-linnan ritarisalissa. Minusta ei tullut näytelmäkirjailijaa, koska luin 15-vuotiaana Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen ja päätin ruveta romaanikirjailijaksi.

2. One book you’ve read more than once – Kirja jonka olet lukenut useammin kuin kerran?

Louis-Ferdinadin Célinen Niin kauas kuin yötä riittää. Siinä kirjassa on sellaista draivia, joka on pitänyt minua otteessaan, varsinkin synkkinä myöhäisnuoruuden ja varhaiskeski-iän vuosina. Luen sitä vieläkin mielelläni. Jos tässä meemissä kysyttäisiin mikä kirja on tehnyt minut kateudesta vihreäksi, niin se on tämä. Haluasin kirjoittaa yhtä hyvin kuin Céline, mutta en pysty.

3. One book you’d want on a desert island – Kirja jonka ottaisit mukaan autiolle saarelle?

I Ching – Muutosten kirja se laitos joka on varustettu Richard Williamsin selityksillä ja Jungin esipuheella. Se on interaktiivinen kirja, se vastaa kun siltä kysyy. Aika kuluisi mukavasti autiolla saarella, kun rakentelisin 49 siankärsämötikulla heksagrammeja. Toivottavasti sillä saarella kasvaa siankärsämöä. Hätätilassa tulitikutkin kelpaavat.

4. One book that made you giddy – Kirja joka teki sinut hilpeäksi, kevytmieliseksi, huikentelevaiseksi.

Minun piti katsoa Websterin mahdottoman paksusta sanakirjasta mitä giddy merkitsee. Sillä on monta merkitystä, joista valitsin käännnökseen kolme.

Henry Millerin Kravun kääntöpiiri teki minut nuorena kevytmieliseksi. Hilpeäksi minut tekee nykyään Erik Satien Muistinsa menettäneen muistelmat.

4. One book that wracked you with sobs - Kirja joka sai sinut sortumaan nyyhkytyksiin?

Sellaista ei ole tapahtunut naismuistiin. Taisin olla 15-vuotias kun viimeksi nyyhkytin kirjaa lukiessani. Kirja oli Laxnessin Maan valo.

5. One book that you wish had been written - Kirja jonka toivoisit kirjoitetuksi?

Shakespearen muistelmat.

7. One book you wish had never been written – Kirja jota et toivoisi kirjoitetun?

Hitlerin Taisteluni.

8. One book you’re currently reading – Kirja jota parhaillaan luet?

Alan Lightmanin Einsteinin unet. Se on pieni kiinnostava kirja. Ehkä saan sen luetutuksi loppuun. Nykyään kirjat tahtovat jäädä kesken. Viimeksi jäi Douglas Adamsin Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto, joka oli hilpeä kirja pitkälle yli puolen välin, mutta loppupuolella kyllästyin.

9. One book you’ve been meaning to read - Kirja jonka aiot lukea?

W.G. Sebaldin Vieraalla maalla.

10. Now tag five bloggers – Haasta viisi bloggaajaa

“Tag” on niitä sanoja joilla on Websterin mukaan kymmeniä merkityksiä, eikä haastaminen kuulu niiden joukkoon, mutta en keksinyt muutakaan tähän hätään. Pitäisikö sanoa että "tagitan" seuraavat viisi:

Timbuktu

Dionysoksen kevät

Horisontissa majakoiden epileptinen välke

Kirjaamo

Pasi Ilmari Jääskeläinen

Ja kaikki ne joita en ole "tagittanut," sivupalkin linkkilistassa olevat blogit ja satunnaiset lukijat.

Tie poikki

Näinkin voi käydä kun lähtee matkalle.

Valokuvatorstain tämän viikon aihe: matka

Poikien leikki

Valokuvatorstain

viikon aihe on leikki.

Kuvassa Parolan panssarimuseon sotilaita. Eivät ole tinaa,vaan muovia.
Alakuvassa leikkijät: Simo, Jeremi ja Jyry.

PS. Minun sanani ovat hukassa, toivottavasti ne löytyvät pian. Jos Jack Kerouac kiinnostaa , käykää lukemassa mitä Markus Jääskeläinen kirjoittaa Drahmapummin buddhaluonteesta.

Ranskankielen harrastajille kaksi blogia:
Finland's secrets

Il était un fois la Finlande...

Silmälaseista ja naisten uskonnosta

Pitäisi saada uudet silmälasit. Vanhojen pinnoite on niin kulunut, että se haittaa jo blogien lukemista - muuta kirjoitustahan en ole koko kesänä pystynyt lukemaan, kun on se oma kirja ( ikuisuusprojekti) tekeillä. Kävin kuudessa optikkoliikkeessä kyselemässä kustannusarviota ja sain tietää että yksi linssi minun vahvuuksillani ja taittovioillani maksasi 300 euroa. Toisin sanoen uudet silmälasit maksaisivat vähintään 700 euroa. Sillä rahalla saisi uuden tietokoneen. En käsitä miten ihmisillä on varaa ostaa silmälasit, jotka ovat välttämättömyys, tietokone ei välttämättä ole. Kuukausituloistani ( =valtion veroton taiteilija-apuraha) yli puolet kuluisi uusiin silmälaseihin. Älkää hyvät ihmiset ruvetko kirjailijoiksi tai taiteilijoiksi, jos tarvitsette silmälaseja.

Naisten uskonto

Lentävän juuston Tommi on käynyt lukemassa naisten blogeja. ja havainnut:. ”Pohjalla näytti olevan eettis-ontologinen oppirakennelma, jota kutsun tässä naisten uskonnoksi. Huomasin siinä kolme komponenttia: ontologia, hartaus ja sankaruus.” Hän toteaa tukielmassaan: ”Naisten kirjoitukset ja puheet vaikuttavat useimmista miehistä varsin toisteisilta ja pitkäveteisiltä. Jos oletetaan edellisen luvun ontologia, kirjoitukset ovat sen hartauskirjallisuutta. Hartauskirjallisuuden tehtävä on vakuuttaa uskovainen ja tukea hänen uskoaan.” Ikävä kyllä hänen tutkielmastaan puuttuvat lähdeviitteet, joten en ole voinut tutustua hänen tutkimuksensa lähdemateriaaliin.

Loppukevennys naisen blogista:

Tamperelainen tositarina
niin kuin Nainen ratissa sen kertoo:

"Poimin erään baarin edustalta kyytiini pariskunnan, n. 25-vuotiaita. Nainen oli selvästi enemmän hiprakassa kuin mies.

Nainen: - Noni. Sano sisse osote.
Mies: - Jaa tää meni näin vai. Xxxxxkatu.
Nainen: - Kai sulla on joku kortti joka kelpaa?
Mies: - Niin tarkottaako toi suomeks, että onko mulla rahaa maksaa taksi?
Nainen: - Nii... Kai sulla on kortonkeja mukana?
Mies: - Kor..???
Nainen: No niin niin! Jos sää kerta aiot panna mua, niin pitää sulla ny jumaliste kumeja olla! No ei se mitään. Eikös tossa oo joku Shelli tai joku mistä saa kortsuja.

Valistin lähimmän avoimen huoltamon sijainnin ja kurvasin pihaan.

Nainen: - Noni. Mee ny ostaan niitä kortsuja.

Mies nousi ylös auton takapenkiltä naisen vierestä, avasi pelkääjän puoleisen oven ja kysyi: - "Mitäs se maksaa tähän asti." Kerroin summan ja mies heitti setelin viereeni odottamatta edes vaihtorahoja ja lähti kirjaimellisesti karkuun. Takapenkin nainen olisi voinut säilyttää edes rippeet kasvoistaan, jos olisi jäänyt autoon ja lähtenyt kotiin. Mutta kun ei. Sinne se painui miehen perään kysymyksiä huudellen ja raivoten."

Helsinkiläinen kirjailija Pentti Saarikoski SANOI aikoinaan, että Toijalan takana ei ole mitään. Mutta onhan siellä Tampere ja sen pöljät miehet ja naiset , joista Saarikosken kaveri Salama teki elävää klassikkokirjallisuutta. Eivät näytä miehet ja naiset muuttuneen Tampereella sitten Salaman päivien.

Kesäyön unelma

Mikä klassikkoteos olet?

via Hillitty kukko

Which Piece of Classical Literature Are You?

You are A Midsummer Night's Dream by the affluent William Shakespeare.You are a hopeless romantic. Willing to do anything for love, you have even defied authority in the name of romance. You believe in all things love, and sometimes it can confuse your judgement. These harsh dreams confuse reality, but you somehow know that the real truth is that you will be healed when you lie in the arms of your lover.
Take this quiz!

Tämän testin kysymykset olivat hauskoja, ja tuloskin osui kohdalleen. Kesäyön unelma (=Juhannusyön uni) on minun Shakespeare-suosikkini. Se on uninäytelmä unennäkijöistä. Shakespeare ei halveksinut unia, kuten eivät klassikot yleensäkään. Hän viittaa tuotannossaan 150 kertaa uniin.

Kesäyön unelmassa Puck käyskentelee lumotussa metsässä tiputtelemassa nukkuvien silmiin taikanestettä, ja . kaikki näkevät unia, Hermian uni kiinnostaa minua, koska hän näkee unta käärmeestä joka matelee hänen rinnallaan ja luulee kertovansa unen Lysanderille johon hän on rakastunut, mutta sillä aikaa kun Hermia nukkuu Lysander on kadonnut.

Voi, mitä unta näin - siit’ ota selko;
Lysander, kas, mua värisyttää pelko.
Söi käärme multa sydämen, niin luulin;
Sen sinä näit, mut istuit hymyhuulin.

Hermian uni on tyypillinen rakastuneen ahdistus- ja pelkouni rakkauden menettämisestä Mutta se on myös telepaattinen uni, koska sillä aikaa kun hän nukkuu, Lysander rakastuu hänen parhaimpaan ystävättäreensä Helenaan. Puck on käynyt tiputtamassa taikanestettä Lysanderin silmiin ja tämä lähtee Hermian viereltä tavoittelemaan Helenan rakkautta. Käärme on petoksen symbolihermina unessa, jossa Lysanderkin vain hymyilee eikä tee mitään.

Kesäyön unelmassa kaikki sekoilevat rakkauden tähden. Mutta kun uninäytelmä päättyy, oikeat rakastavaiset saavat toisensa, kuten kunnon komediassa pitääkin lopussa käydä.

Freudilaista itsepaljastelua

Viime yönä mahdottoman paksu ja pitkä käärme makasi poikittain rintani päällä. Se olisi voinut olla tyypillinen painajainen, mutta ei ollut. Tuntui vain tukalalta, kun se painoi niin paljon. Ajattelin unessa että paras olla herättämättä sitä. Siitä onkin aikaa kun olen nähnyt unikäärmeitä. Nuorten ihmisten unissa ne ovat tavallisempia. Olisikohan se ollut kuvan lahjakäärme, joka majailee kirjoituspöydälläni päivisin. Unien virikkeet löytyvät yleensä edellisen päivän pienistä tapahtumista, joita alitajunta suurentelee, etteivät ne jäisi vaille huomiota. Käärme on falloksen symboli freudilaisittain ja uudistumisen symboli jungilaisittain. Unista ja niiden tulkinnasta voi lukea enemmän www. unientulkinta.fi - sivustolta.

Tein eilen freudilaisen testin ( via Pagistaan). Fallisuus sai kehnon lukeman, ei ihme kun olen nainen. Seksuaalisuus ei ole sama kuin fallisuus vaikka testituloksista saa sen käsityksen. Minun iässäni seksi ei ole enää maailman tärkein asia, ystävyys on tärkeämpää. Siitä asiasta on selventävä lastu Dionysoksen keväässä. Kannattaa lukea.

Seksuaalisuus on osa genitaalisuutta, senkin puolesta testin tulos on ristiriitainen. Myönnän kyllä vastustavani itsepäisesti ja irrationaalisesti kaikenlaista apua muilta, koska haluan säilyttää riippumattomuuteni. Se taas johtuu freudilaisittain siitä, että jouduin itsenäistymään liian varhain äidin rinnoilta.

Freudian Inventory Results

Oral (33%) you appear to be stubbornly and irrationally against receiving help even when it might be the more intelligent option. Anal (46%) you appear to have a good balance of self control and spontaneity, order and chaos, variety and selectivity. Phallic (26%) you appear to have negative issues regarding sexuality and/or have an uncertain sexual identity. Latency (50%) you appear to have a good balance of abstract knowledge seeking and practicality, dealing with real world responsibilities while still cultivating your abstract and creative faculties and interests. Genital (86%) you appear to have a progressive and openminded outlook on life unbeholden to regressive forces like traditional authority and convention.

Take Free Freudian Inventory Test
personality tests by similarminds.com

Minä ihailen Freudia, Olen sanot sen aikaisemminkin täällä, että hänen Unien tulkintansa on yksi niistä kirjoista jotka ovat jättäneet länsimaiseen kulttuurin ( ja minuunkin) pysyvän jäljen. Hän oli mies joka pyrki olemaan rehellinen itselleen ja sehän on ihmiselle vaikeata, ellei suorastaan mahdotonta, eikä Freudkaan aina siinä onnistunut, mutta hänen onnistui särkeä joitakin ihannekuvia, joita ihmiset itsestään rakentavat. Siksi hänestä hän on vähemmän pidetty mies kuin Jung.

Viihdettä

Viihdettähän nämä testit ovat, eikä niitäkannata vakavasti ottaa. Harrastin muunkinlaista viihdettä viikonloppuna. Kävin lauantaina naapurin kanssa katsomassa Geishan muistelmia. Valinta oli minun, koska japanilainen kulttuuri kiinnostaa. Mutta elokuva oli kolmella Oscarilla palkittua taattua Hollywood-paskaa, kumisi onttouttaan niin kuin viihde aina. Se perustui jonkun Arthur-nimisen miehen menestysromaaniin, en ehtinyt painaa miehen sukunimeä mieleeni, kun lopputekstit lipuivat silmien ohitse valkokankaalla. Sillä miehellä oli pinnallinen ja sentimentaalinen käsitys geishan elämästä. Harva mies osaa kuvata naista pinnan alta. Tolstoi ja Flaubert ovat poikkeuksia, mutta he kuvasivatkin itseään Anna Kareninassa ja Madame Bovaryssa.

Kaikki Hollywood-tuotteet eivät ole pelkkää viihdettä ja paskaa. Olen katsonut viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana kolmeen kertaan dvd:lta Mulholland Driven. Se on niin monikerroksinen elokuva, että sen voi katsoa useaan kertaan eikä siihen kyllästy. Ensimmäisellä kerralla luulin, että se elokuvaohjaajan uni elokuvan teosta, koska siinä oli niin paljon viitteitä Hollywood-elokuvien lajityyppeihin. Vasta kolmannella katsomiskerralla minulle selvisi, että se tähteydestä haaveilevan sivuosanäyttelijättären uni. Nyt minun on peruutta va sanani, että miehet eivät osaa kuvata naista pinnan alta, niin hyvin David Lynch oli sen osannut tehdä tässä elokuvassa. Lyhyesti sanottuna kolmannella kerralla katsottuna se oli tarina siitä millaista tuhoa tiedostamaton kateus saa aikaan naisen mielessä. Hollywoodissa taistelu tähtirooleista synnyttää taatusti ylen määrin kateutta. Lynch on katsellut tarkoin silmin millaisia tunteita kulissien takana velloo. Se mikä näyttää rakkaudelta, ei sitä ole Hollywoodissa.

Vaihteeksi testejä

Kun en kestä katsella edellisen postauksen rumia kuvia, laitan tähän pari testiä, joita voi kokeilla jos ei ole muutakaan tekemistä.

Mikä klassikkoleffa olet?

arminds.com/othertests.html">What Classic Movie Are You?
personality tests by similarminds.com

Se oli via Rauno Räsänen: Pragmaattista... josta voi käydä lukemassa Zidanen pukkauksen innoittamaa potkupallopohdintaa.

Olen vanha kotka. Kumma juttu. Kissahan minun eläimeni on. Ja käärme olen kiinalaisessa astrologiassa.

Unenkulkijan Suomalainen voimaeläin-testi

via Minh

Voimaeläimesi 9:llä pisteellä on Kotka.

Voimaeläin on määritelty siten mitkä eläimen piirteet ja sinun piirteesi vastasivat lähiten toisiaan. Pistemäärä tarkoittaa miten omat piirteesi osuivat eläimen piirteisiin.

Viisi seuraavaksi voimakkainta eläintä olivat:

pst	eläin
7	Korppi
7	Lepakko
6	Pöllö
5	Kettu
4	Ilves

Heikommat osumat tulivat eläimille:

pst	eläin
4	Kissa
3	Majava
3	Kurki
2	Delfiini
2	Käärme
1	Koira
0	Kilpikonna
0	Susi
0	Hevonen
0	Karhu
0	Perhonen
0	Muurahainen
-1	Orava
-2	Hiiri
-2	Kauris
-5	Kani

PS. HANNUN BLOGI minua riemastuttaa vähäsanaisuudellaan.