perjantaina, syyskuuta 15, 2006

Torniolaistyttöjen rakkaus



Päivän sitaatti

”Romaani ei ole kilparatsu jonka tehtävä olisi voittaa, eikä se ole historiateos jonka tehtävä olisi tuoda esiin uusia faktoja.” Jarmo Papinniemi. Parnasso-blogi.



Runoratsu, jonka selkään runoilija on sidottu.? Tosiasiassa kuvan alaston mies on Mazeppa, josta Puškin kirjoitti runoelman. Mazeppa oli kasakkapäällikkö, joka liittoutui Kaarle XII:n kanssa Pultavassa. Puškinin runoelmassa hän on petturivanhus, joka rakastui kummityttäreensä – ”hävytön ukko riettauttaan unohti ihmisten tavat”, kuten P. kirjoittaa.

Hän haki aiheensa historiasta, kuten Kjell Westö ja Jari Tervo, joiden tämänsyksyisiä romaaneja Parnasso-blogissa sivutaan.

Minua kiinnostaa historiassa alaviitteet, eivät suuret kansalliset teemat ja merkkihenkilöt. Muutama päivä sitten kuuntelin Eino Leino Seuran tilaisuudessa Jyrki Siukosta, joka kertoi kirjastaan Mies palavassa hatussa. Hän mainitsi ohimennen kaksi torniolaistyttöä, jotka 1730- luvulla lähtivät rakkauden perään Pariisiin. Aika harvinaista tytöiltä siihen aikaan.

Kävin kirjastossa ottamassa selvää tyttöjen tarinasta. Yrjö Hirn kertoo kirjassaan Matkamiehiä ja tietäjiä heidän tarinansa. Ranskalainen geodeettinen retkikunta vietti talvikauden Torniossa – tytöt, Christine ja Elisabeth , rakastuivat hurmaaviin ranskalaismiehiin, jotka houkuttelivat heidät mukaansa. Siellä tytöille paljastui, että miehet olivat naimisissa Elibeth järkyttyi ranskalaismiehen petoksesta niin että menetit järkensä ja vietti loppuelämänsä luostarissa. Retkikunnan johtaja Maupertius kirjoitti Voltairelle ja pyysi avustua ” pohjolan harhaanjohdetuille tytöille. Voltaire lähetti 50 écuta ja liitti lahjoituksen mukaan pienen runon. Näin tytöt päätyivät alaviitteeksi Voltairen elämänkertaan. Maupertius itse taisi olla ihastunut Christineen, koska kirjoitti hänen innoittamaan runon:

J’ai perdu Christine dans neige;

Amour, voulous-tu m’éprouver? […]

Olen kadottanut Christinen lumeen/Rakkaus, haluatko koetella minua? […]

Christinen meni naimisiin ranskalaisen markiisin kanssa, mutta avioliitto oli onneton. Markiisi nosti oikeusjutun häntä vastaan, syy oli aviorikos. Tyttöjen tarinasta saisi aiheen romaaniin. Dostojevskia tai Turgenevia heidän kohtalonsa olisi varmaan kiinnostanut. Mutta Suomessa arvokkaat mieskirjailijat eivät voisi kirjoittaa niin banaalista aiheesta kuin rakkaus.

Päivän sitaatti 2


Jos naiset lakkaavat lukemasta, romaani kuolee” Ian McEwan The Guardianissa vuosi sitten. Hän kertoo kolumnissaan, että jakoi ilmaisia kirjoja poikansa kanssa jossain lontoolaisesessa puistossa. Kirjat kelpasivat naisille, mutta miehiä ei kiinnostanut:

“They frowned in suspicion, or distaste. When they were assured they would not have to part with their money, they still could not be persuaded. "Nah, nah. Not for me. Thanks mate, but no." Only one sensitive male soul was tempted.”

In our Times- lehdessä, jonka bongasin Now What-blogin kautta, Lakshmi Chaudry pohtii miksi naiset lukevat, mutta miehet eivät. Käykää lukemassa mitä hän kirjoittaa ”fiction gapista.”



8 kommenttia:

hanhensulka kirjoitti...

Naiset ja miehet ovat tosiaan siinäkin (lukemisessa) erilaisia. Luin jostakin, että vaikka naiset lukevat ahkerasti fiktiota koko elämänsä ajan, niin miehet lopettavat sen lukemisen sankoin joukoin alle 25:na ja alkavat lukea aikakauslehtiä ja tietokirjallisuutta. Kunnes palaavat takaisin fiktion pariin yli 55:na. En nyt muista mistä luin mutta suomalainen kirjoitus se oli. Kun katselen omaa ympäristöäni, niin ei todellisuus kovin kaukana tuosta kuvasta ole.

Obeesia kirjoitti...

Naiset lukevat sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja, mutta useimmat miehet eivät lue naisten teoksia.

Poikani aloitti kirjojen lukemisen vasta yli 25-vuotiaana. Tytöt ahmivat kirjoja pienestä pitäen. Poika lukee enimmäkseen scifiä.

Mieheni oli ahkera lukija nuorena, mutta nykyisin lukee noin 2 kirjaa/vuosi.

Lapsena ja nuorena luin keskimäärin 5 kirjaa/viikko. Kun opiskelin kotimaista kirjallisuutta yliopistossa, luin vain pakolliset! Meni ainakin viisi vuotta, ennen kuin aloin taas lukea. Luen kaikkea. Paitsi että vasta nelikymppisenä huomasin, ettei ole pakko lukea kirjaa loppuun, jos se ei kiinnosta.

Muuten, kaikenlainen kulttuuri kärsisi kovan kolauksen, jos naiset lopettaisivat tai vähentäisivät kulttuurinkulutustaan. M.O.T.

Anonyymi kirjoitti...

Miehet tekevät mieluummin kuin lukevat. Siksi miehet kuvaavat kirjoissaankin enemmän tekemistä kuin unia tai ajatuksia.

Miksi miesten pitäisi kirjoittaa asioista, joista he eivät halua?

Tässä blogissa toistuu tämän tästä ajatus miehistä, jotka eivät halua tai kykene tekemään jotain. Kun taas naiset kykenevät tekemään mitä vaan. On jotenkin akkamaista tuo vaatimusten määrä ja kyvyttömyyden osoittelu.

A-K.H kirjoitti...

Paavo Haavikko sanoi pystyvänsä ensimmäisestä lauseesta päättelemään kannattaako kirja lukea vain ei. Se on hyvä ominaisuus.

Anita Konkka kirjoitti...

Niinpä niin, siihen ensimmäiseen lauseeseen kaatuu monen kirjoittajan ura.

Anonymous valitti että tässä blogissa toistuu usein ajatus s miehistä jotka eivät pysty tai halua tehdä jotain. Minkähän takia Anonymous lukee tätä blogia?

Minua taitaa vaivata pahanlaatuinen muistinmenetys kun en pysty muistamaan, että olisin kovin usein toistanut miesten haluttomuutta tai pystymättömyyttä täällä. Pitäisiköhän minun lukea mitä olen kirjoittanut tänne vuoden aikana. Vaan kun en pysty lukemaan omia kirjoituksiani jälkeenpäin.

Muuten, en se ollut minä vaan mieskirjailija Ian McEwan joka oli sitä mieltä että miehet eivät lue.

S. Liuhto kirjoitti...

Torniolaistyttöjen reissusta Ranskaan on liikkeellä monenlaisia tarinoita. Kunhan pääsen kotiin, yritän kaivaa muistiinpanoistani tietoa asiasta. Tämä toinen tytöistä löytyy aikakautensa suosikkilukemistosta "Ekstraordinaarit elämät jne. tms", hän aiheutti jonkinlaisen skandaalin Ranskanmaalla. Palaan blogissani asiaan!

Anita Konkka kirjoitti...

S. Liuhto,odotan kiinnostuneena lisäselvityksiäsi torniolaistyttöjen Ranskan reissusta

marja haapio kirjoitti...

Kovasti jälkijunassa innostuin vielä lisäämään Anitan tietoihin torniolaistytöistä, että heihin viitataan suomentamassani Voltairen pikkuopuksessa Mikromegas (Basam Books 2002). Se on tarina Siriuksen ja Saturnuksen jättiläisten vierailusta maan päällä. Toinenjätti nappaa Maupertuisin aluksen kouraansa, mukana "lappalaistytöt". Voltaire laati Maupertuisista myöhemmin pilkkarunon, jossa irvaili että M. osoitti tutkimuksillaan maan olevan navoiltaan litteä, kun taas "lappalaistyttöjen" navat vain paisuivat retken tuloksena.