 Parisuhde puutarhapöydällä
Parisuhde puutarhapöydälläOn ollut  sen verran hyvä työvire, että en ole malttanut  istua  nettikoneen ääreen bloggaamaan ja lukemaan blogeja -  äh  inhoan  blogi-sanaa ja kaikkia sen johdannaisia.  Toinen sana jota  inhoan, on parisuhde - varsinkin yhdistelmää: "toimiva parisuhde," joka  mieleeni  teknisen laitteen, esim.  sähkövatkaimen.
Viime  maanantaina  avasin  telkkarin, koska  Voimalassa oli  ohjelmatietojen  mukaan aiheena  rakkaus. Mutta mitä vielä -  parisuhteesta  siellä  jauhettiin, kukaan  ei  puhunut rakkaudesta. Toinen juontajista sentään huomasi  ohjelman loppupuolella, että
rakastaminen taitaa olla pelkkä  sivujuonne.   Parisuhteesta on turvallisempaa puhua kuin rakkaudesta,  ei ainakaan  häpäise itseään  julkisesti.
Komea ystäväni, hurmaava ja hyvä
milloin sana teidät valtaani,
saan maata vieressänne illan
ja suoda lemmekkäitä suudelmia?
Tietäkää että tunnen suurta halua
pidellä teitä puolisoni sijaan,
kunhan vain lupaatte tehdä kaiken tahtoni mukaan.
Kiinnostava tuo viimeinen  rivi,  mutta  en rupea  kommentoimaan  sitä nyt,  en jaksa, kun olen  koko päivän kirjoittanut. 
Amerikkalaisen kustantajan lähettämiä linkkejä:
Kirjallinen yhteisöblogi:  Now What   - a collective blog by alternative prose writers & publishers
co-founded by lance olsen & ted pelton.  Vaikuttaa kiinnostavalta.  
Mitä anglosaksisessa maailmassa kirjoitetaan  Hullun taivaasta. 
 
 
9 kommenttia:
Hei Birdy,
Minä olen parisuhdepakolainen, en ole pariinkymmeneen vuoteen jaksanut niin rasittavaa elämänmutoa. Rakkaus on eri juttu.
ako
Taidatkos sen paremmin sanoa.
Hienot arvostelut, onnea vain!
Lähdetään ilmeisesti samaan reissuun Petroskoihin parin viikon päästä, jos saan viisumin. On tullut kirjoiteltua varsin Venäjä-kriittisiä artikkeleita. Minkäs sille voi, jos siihen on aihetta.
Ennen Petroskoita välissä Nigeria.
"Tietäkää että tunnen suurta halua
pidellä teitä puolisoni sijaan,
kunhan vain lupaatte tehdä kaiken tahtoni mukaan."
"Ennen vanhaan" Euroopassakin (nykyään vielä Aasian pimeyksissä) nainen oli naimiskaupassa täysin sidottu mieheensä, ja näin ollen syrjähyppy antoi hänelle olennaisesti enemmän liikkumavapautta myös oman tahtonsa toteuttamisen suhteen.
Siksi hän haluaa aviollisen säädyn ulkopuolista - todellista? - intohimonsa kohdetta myös hieman "säädellä".
Onhan hänellä nyt valta siihen...
Rita, Petroskoissa tavataan kahden viikon kuluttua, ellei sinua käännytetä rajalla takaisin. Mitä en usko.
RR, keski-ajan ylhäisönaisilla oli sekä taloudellista että poliittista valtaa. Dian kreivittären runon voi tulkita "protestilauluna." Keskiajan tutkija Simon Gaunt arvelee hänen arvostelevan miestrubaduurien rakkauskäsitystä - idealisoitua kaukorakkautta, "kuilua trubaduurien retoriikan symbolisten ja todellisten arvojen välillä[...] Comtessan laulu on tehokas canso-perinteen demystifikaatio." Korsisaaren tulkinnan mukaan Dian kreivitär etsii vastavuoroista halua ja molemminpuolista rakkautta. "Rakkaus ei ole hänelle vallankäyttöä[...] Sen sijaan rakastaminen edellyttää kummaltakin heittäytymistä toisen kohtaamiseen ja koskettamiseen..."
Ripsa, minusta What Now arvioitsija oli tarkkasilmäinen lukija ja osui lähimmäs unissakävijä-kertojan maailmaa, jossa kertoja itsekään ei erottanut unta ja todellisuutta toisistaan. Minä olin todella ilahtunut siitä kirjoituksesta. Ajattelin että pitäisi lähettää hänelle palautetta, mutta ajatukset eivät nyt millään käänny englanniksi.
Että nekö sai nussia ihan mielensä mukaan jo keskiajalla?
RR. eiköhän yläluokka ole aina ollut vapaampi ja vapaamielisempi kuin ns. kansa jota on kasvatettu kurissa ja herran nuhteessa.
Ripsa, kiitos bloginimen selvennyksestä. Now ja What menivät kommentissa minuklta nurinpäin. En ole ehtinyt vielä tutustua siihen blogiin tarkemmin.Kauheasti hommia ennen Petroskoin matkaa.
Eedelliseen kommenttiisi vastaus: Venäläinen kustantaja ei ole lähettänyt arvosteluja Hullun taivaasta, eikä lähestynyt muutenkaan, niin että en tiedä mitä siitä kirjasta Venäjällä ajatellaan. Anglosaksit ovat kyllä olleet hämmästyttävän positiivisia tähän asti.
Lemmekkään näköisiä olmeja nuo kesäkurpitsat.
Hei,
kirjoitit Planströmin sisaruksista, jotka karkasivat 1700-luvulla Maupertuis'n perään Ranskaan ja totesit, että heistä riittäisi aihetta romaaniin. Itse asiassa romaani on kirjoitettu (Olof Hederyd, Två systrar.) Planströmien tarina on kiinnostanut monia, Jyrki Siukonen ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään!
Lähetä kommentti