keskiviikkona, syyskuuta 06, 2006

Parisuhde

Parisuhde puutarhapöydällä

On ollut sen verran hyvä työvire, että en ole malttanut istua nettikoneen ääreen bloggaamaan ja lukemaan blogeja - äh inhoan blogi-sanaa ja kaikkia sen johdannaisia. Toinen sana jota inhoan, on parisuhde - varsinkin yhdistelmää: "toimiva parisuhde," joka mieleeni teknisen laitteen, esim. sähkövatkaimen.

Viime maanantaina avasin telkkarin, koska Voimalassa oli ohjelmatietojen mukaan aiheena rakkaus. Mutta mitä vielä - parisuhteesta siellä jauhettiin, kukaan ei puhunut rakkaudesta. Toinen juontajista sentään huomasi ohjelman loppupuolella, että

rakastaminen taitaa olla pelkkä sivujuonne. Parisuhteesta on turvallisempaa puhua kuin rakkaudesta, ei ainakaan häpäise itseään julkisesti.

Luen parhaillaan Eva Maria Korsisaaren väitöskirjaa miehen ja naisen välisestä etiikasta kirjallisuuden rakkauskuvauksissa. Väitöskirjan nimi on Tule, rakkaani! Luen epäsystemaattisesti, aloitin neljännestä luvusta joka käsittelee 1100-luvulla Oksitaniassa (Etelä-Ranskassa) eläneen naistrubaduurin Dian kreivittären rakkauslyriikkaa ja miten se eroaa samaan aikaan eläneiden miestrubaduurien rakkauskäsityksestä. Miehet kuvaavat kaukorakkautta ja ihannenaista joiden kanssa heillä ei ole rakkaussuhdetta. Rakkaus ei ole heidän runoissaan lihallista, vaan se on abstrakti idea. Miestrubaduurit ”rakastavat saadakseen kärsiä ja kärsivät voidakseen jalostua.” Naiset tuskailevat rakkauden tuomia murheita, mutta eivät pidä sydänsuruja jalostavina. he eivät rakasta kärsiäkseen ja jalostuakseen,” vaan saadakseen nauttia rakkauden tarjoamista iloista nyt, tässä.” ( s. 243). Dian kreivitär murehtii Olen ollut perin onneton –runon alussa että ei suonut ritarilleen lihallista rakkauttaan ja on ”kärsinyt siitä virheestä niin vuoteessa kuin vaatetettunakin.” Hän tahtoisi pidellä ritariaan yhden illan alastomaan käsivarsillaan ja olla hänen pieluksenaan Runon viimeisessä säkeistössä hän puhuttelee ritariaan:

Komea ystäväni, hurmaava ja hyvä
milloin sana teidät valtaani,
saan maata vieressänne illan
ja suoda lemmekkäitä suudelmia?
Tietäkää että tunnen suurta halua
pidellä teitä puolisoni sijaan,
kunhan vain lupaatte tehdä kaiken tahtoni mukaan
.

Kiinnostava tuo viimeinen rivi, mutta en rupea kommentoimaan sitä nyt, en jaksa, kun olen koko päivän kirjoittanut.

Amerikkalaisen kustantajan lähettämiä linkkejä:

Kirjallinen yhteisöblogi: Now What - a collective blog by alternative prose writers & publishers
co-founded by lance olsen & ted pelton.
Vaikuttaa kiinnostavalta.

Mitä anglosaksisessa maailmassa kirjoitetaan Hullun taivaasta.

The Guardian

Complete Review

Now What

14 kommenttia:

Birdy kirjoitti...

Hei!

Voimalan yhtenä höpöttäjänä kommentoisin sen verran, että mielestäni Rakkaus on tunne (se ihana suuri tunne ja lämpö, jota voi tuntea eläimiä, lapsia, läheisiä, harrasteita ja maailmaa tai itseään kohtaan) ja parisuhde yksi kinkkisimpiä paikkoja, jossa Rakkautta yritetään muuntaa tunteesta teoiksi.

Rakkauden tunne ei ole yleensä kellekään ongelma, mutta parisuhde on: siksi keskustelu oli nimen omaan parisuhteista, joissa yksi jos toinen tuntuu olevan neuvoton ja hämmästelee, mihin Rakkaus katosi. Mielestäni ero on siis se, että Rakkaus on tunne mutta parisuhde on Tahdon asia ja päätös elää jonkun kanssa elämää. Valitettavasti moni painuu parisuhteeseen ja kuvittelee, että toinen ihminen voi pitää Rakkauden tunteen yllä ja jos ei pidä, sopii olla pettynyt ja vaihtaa kumppania.

Hyvää syksyä toivottaa kirjojesi (erit. Hullun taivaassa ja Halujen puutarha) fani B.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Birdy,

Minä olen parisuhdepakolainen, en ole pariinkymmeneen vuoteen jaksanut niin rasittavaa elämänmutoa. Rakkaus on eri juttu.

Birdy kirjoitti...

Ymmärrän "parisuhdepakolaisuuden" täysin - ja rakkaus on eri juttu. Rakkautta voi potea ja tuntea ja hehkutella keskenäänkin tai etäältä. Hyvää ja rakkaudellista syksyä!

A-K.H kirjoitti...

ako

Taidatkos sen paremmin sanoa.

dahl kirjoitti...

Hienot arvostelut, onnea vain!

Lähdetään ilmeisesti samaan reissuun Petroskoihin parin viikon päästä, jos saan viisumin. On tullut kirjoiteltua varsin Venäjä-kriittisiä artikkeleita. Minkäs sille voi, jos siihen on aihetta.

Ennen Petroskoita välissä Nigeria.

Rauno Rasanen kirjoitti...

"Tietäkää että tunnen suurta halua
pidellä teitä puolisoni sijaan,
kunhan vain lupaatte tehdä kaiken tahtoni mukaan."

"Ennen vanhaan" Euroopassakin (nykyään vielä Aasian pimeyksissä) nainen oli naimiskaupassa täysin sidottu mieheensä, ja näin ollen syrjähyppy antoi hänelle olennaisesti enemmän liikkumavapautta myös oman tahtonsa toteuttamisen suhteen.

Siksi hän haluaa aviollisen säädyn ulkopuolista - todellista? - intohimonsa kohdetta myös hieman "säädellä".
Onhan hänellä nyt valta siihen...

Ripsa kirjoitti...

Hitto soikoon, Anita! Olipas hienoja arvioita.

Hykerryttävin oli Now What- ihmisen täysmittainen sekoaminen unen ja valveen välille. Bloggari tuntui olevan oikeasti eksyksissä. Ihmisille tekee hyvää joutua eksyksiin aina välillä!

Entäs venäläiset? Tiedätkö mitä he ovat olleet mieltä?

Terv.

Ripsa

Anita Konkka kirjoitti...

Rita, Petroskoissa tavataan kahden viikon kuluttua, ellei sinua käännytetä rajalla takaisin. Mitä en usko.

RR, keski-ajan ylhäisönaisilla oli sekä taloudellista että poliittista valtaa. Dian kreivittären runon voi tulkita "protestilauluna." Keskiajan tutkija Simon Gaunt arvelee hänen arvostelevan miestrubaduurien rakkauskäsitystä - idealisoitua kaukorakkautta, "kuilua trubaduurien retoriikan symbolisten ja todellisten arvojen välillä[...] Comtessan laulu on tehokas canso-perinteen demystifikaatio." Korsisaaren tulkinnan mukaan Dian kreivitär etsii vastavuoroista halua ja molemminpuolista rakkautta. "Rakkaus ei ole hänelle vallankäyttöä[...] Sen sijaan rakastaminen edellyttää kummaltakin heittäytymistä toisen kohtaamiseen ja koskettamiseen..."

Ripsa, minusta What Now arvioitsija oli tarkkasilmäinen lukija ja osui lähimmäs unissakävijä-kertojan maailmaa, jossa kertoja itsekään ei erottanut unta ja todellisuutta toisistaan. Minä olin todella ilahtunut siitä kirjoituksesta. Ajattelin että pitäisi lähettää hänelle palautetta, mutta ajatukset eivät nyt millään käänny englanniksi.

Rauno Rasanen kirjoitti...

Että nekö sai nussia ihan mielensä mukaan jo keskiajalla?

Ripsa kirjoitti...

Kyllä varmaan se bloggari piti kirjasta ja tajusi. Minä pidin siitä, kun kirjoittajan piti välttämättä mennä takaisin ja katsoa että hei missäs nyt mennään, eli se luki sitä kirjaa läheltä.

Sen blogin nimi on siis Now what, joka tarkoittaa aivan eri asiaa kuin what now. Now what? on esimerkiksi kysymys jonka joku hämmentynyt ihminen heittää kun on yhtäkkiä joutunut ennalta-arvaamattomaan tilanteeseen (esimerkiksi keskelle unta!). What now on taas aivan suora ilmoitus siitä mitä seuraa nyt.

Blogin nimeksi hyvä, koska siinä seurataan enemmänkin surrealistista tai muuten epäortodoksista kirjallisuutta.

Anita Konkka kirjoitti...

RR. eiköhän yläluokka ole aina ollut vapaampi ja vapaamielisempi kuin ns. kansa jota on kasvatettu kurissa ja herran nuhteessa.

Ripsa, kiitos bloginimen selvennyksestä. Now ja What menivät kommentissa minuklta nurinpäin. En ole ehtinyt vielä tutustua siihen blogiin tarkemmin.Kauheasti hommia ennen Petroskoin matkaa.

Eedelliseen kommenttiisi vastaus: Venäläinen kustantaja ei ole lähettänyt arvosteluja Hullun taivaasta, eikä lähestynyt muutenkaan, niin että en tiedä mitä siitä kirjasta Venäjällä ajatellaan. Anglosaksit ovat kyllä olleet hämmästyttävän positiivisia tähän asti.

A-K.H kirjoitti...

Lemmekkään näköisiä olmeja nuo kesäkurpitsat.

Ripsa kirjoitti...

Hauskaa matkaa, myös Ritalle!

Ja terveisiä Unelma-tädillesi, jos häntä tapaat, kaukaa ihailleelta kansanrunousentusiastilta!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

kirjoitit Planströmin sisaruksista, jotka karkasivat 1700-luvulla Maupertuis'n perään Ranskaan ja totesit, että heistä riittäisi aihetta romaaniin. Itse asiassa romaani on kirjoitettu (Olof Hederyd, Två systrar.) Planströmien tarina on kiinnostanut monia, Jyrki Siukonen ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinenkään!