lauantaina, tammikuuta 09, 2010

Näkymä ikkunasta


Meriusvaa  ja pakkasta


Kun  seitsemän vuotta sitten muutin    Vuosaaren taiteilijataloon, oli yhtä kylmä talvi kuin nyt. Kohtalonköynnös ja    kiinanruusu  kuolivat  muuttokuormassa pakkaseen,  matka oli niin  pitkä:  kaupungin toiselta laidalta toiselle.  Kesti  kaksi vuotta ennen kuin sopeuduin uuteen   ympäristöön,  posliinikukka  ei ole  sopeutunut vieläkään, koska  ei ole  kukkinut täällä kertaakaan, ja  lehtikaktuskin on kukkinut vain kerran.  


Pakkanen on meren rannalla  kylmempää kuin sisämaassa, vaikka asteita on saman verran.  Eilisiltana elohopeapylväs  lyheni lyhenemistään ja   katosi  lopulta näkymättömiin.  Mittarini   näyttää  pakkasasteita vain  miinus 20:een asti.  Se on  suunniteltu   lämpimämpää ilmastoa varten,  sillä  sen lämpöasteet ulottuvat  50:een asti. Ei paljon tee mieli lähteä ulos, vaikka  aurinko paistaa.  Katselen  mieluummin 24 h Berlin  -dokumenttia. 


Linkkejä:


Kirjailijoiden kaksoiseläimiä  ( enimmäkseen koiria, joukossa yksi  kissa ja  yksi ai-ai) 


Shakespearen hauska talviruno:  Lumessa  linnut kykkivät ja rohtuu Maijan  nenänpää  via


3 kommenttia:

Liisu kirjoitti...

Kiitos linkistä Risto Niemi-Pynttärin blogiin!

Odotan kesää! Minäkin haluaisin katsella pakkasta vain ikkunan takaa, silloin se on parhaimmillaan.

Anna Amnell kirjoitti...

Hyvin kiinnostava valokuva.

"Kesti kaksi vuotta ennen kuin sopeuduin uuteen ympäristöön"
Lohdullista luettavaa.

Asuin edellisessä asunnossa 20 vuotta, kauemmin kuin missään asunnossa aikaisemmin.

Asunto ja ihminen kasvavat yhteen. Tuntuu, että suuri osa minusta on entisessä asunnossa, josta olen ollut poissa vasta neljä kuukautta.

Anita Konkka kirjoitti...

Asuin Munkinseudulla melkein koko ikäni, kiinnyin paikkaan, eniten asuntoon jossa elin 4-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. Lähtö sieltä tuntui kauhean pahalta. Käyn siellä nykyään unissani, mutta onneksi kaipaus takasin sinne on jo hellittänyt. Munkkiniemestä muutin lyhyeksi aikaa muualle ja palasin sitten takaisin samalle seudulle, Munkkivuoreen, jossa asuin lähes 35 vuotta ennen kuin muutin Vuosaareen. Tämä nykyinen asunto on ensimmäinen jonka olen hankkinut ihan itse omilla avuillani.