Ennusrunot ja -unet

Ennustajakissa kirjasta Bad cat

Nuorempana minulla oli tapana tökätä uudenvuoden yönä sormeni Tuhat laulujen vuotta –kirjan sivujen väliin. Sillä tavalla sain ennustusrunon seuraavalle vuodelle. Se on muuten vanha hyväksi koettu tapa. Kirkkoisä Augustinus kertoo Tunnustuksissaan, tökänneensä sormen Raamatun väliin ja saaneensa sellaisen lauseen, että monien epäilyn vuosien jälkeen kääntyi kristinuskoon.

Kokeilin äsken millaisen runon saan tulevalle vuodelle, kun tökkään sormen Shakespearen sonettien väliin. Runo on sonetti 123, jossa runoilija puhuttelee aikaa ( mikä sen paremmin sopisikaan vuodenvaihteeseen!):

Aika, älä isottele että muutun!
Pyramidit jotka pysytettiin uusin tekniikoin
eivät ole mitään uutta, mitään ihmeellistä,
ne vain koristavat sitä mitä nähtiin ennen.
Elinaikamme on lyhyt, siksi ihastellaan
mitä vanhaa heität meille kädestäsi,
sanotaan sen olleen toivovaamme
mieluummin kuin muistetaan: se kuultiin jo.
Kapinoin sinua ja kirjanpitoasi vastaan,
en hämmästele nykyistä, en mennyttä,
sillä todisteesi, ja se mitä näemme, on pettävää,
kun ainainen kiire hävittää ja muuttaa sen.

Vannon tämän, ja näin olkoon aina:
olen uskollinen, en pelkää viikatetta, sinua.

Hm, 1600-luvallakin oli kiire!

Vuoden 2005 kulttuuriteko oli se, että Kirsti Simonsuuri käänsi Shakespearen sonetit suomeksi, varusti ne selityksin ja Yliopistopaino julkaisi kirjan. Sen nimi on Nautintojen ajan aarre. Se on todellinen aarre.

Uudenvuoden yönä kannattaa katsella tarkasti uniaan. Vanhan kansan tietämän mukaan uudenvuodenyön uni ennustaa tulevaa vuotta. Mutta muistakaa, unien ennustukset ovat samanlaisia kuin Delfoin oraakkelin ennustukset, niin hämäriä ja sekavia, että niiden selvittämiseen tarvittiin unentulkitisijoiden ammattikunta. No, katsotaanpa, mitä mitä tapahtui viime uudenvuoden unessa:

Isä ja minut oli kutsuttu Moskovaan. Neuvostoliitto oli vielä pystyssä. liikuimme korkea-arvoisessa seurassa, Eero-setäkin oli mukana, mutta aluksi häntä ei näkynyt, hän tuli myöhemmin. Isä uskoi kaiken mitä kirjallisuusvirkailijat hänelle kertoivat Neuvostoliiton oloista. Yritin sanoa, että eivät asiat ole niin hyvin kuin toverit sanovat. - Kysy vaikka Eerolta! Hän on elänyt silloin (ilmeisesti oli kysymys 30-luvusta). Isä huitaisi isämäisesti kädellään ja sanoi, että minä en tiedä mitään niistä ajoista. Eero ilmestyi paikalle, mutta ei suostunut sanomaan mitään niistä ajoista, ajattelin että, pelosta korkeita kirjallisuusvirkailijoita kohtaan. Hän vain hymyili ovelasti. Kiista isän ja minun välillä ei ratkennut.

Kirjoittamisesta tässä unessa tietysti on kysymys, ja suhteesta isääni, ikuisesti ratkaisemattomasta kiistasta Edellinen romaani ( Musta passi) kertoi Eero-setäni elämästä 30-luvun Neuvostoliitossa. Sen jälkeen aloin kirjoittaa äitini tarinaa, mutta jouduin niin pahaan ristiriitaan itseni ( unessa isän) kanssa, että minun oli pakko siirtää se kirja hyllylle kesän alussa ja ruveta kirjoittamaan toisenlaista tekstiä.

Mitä tapahtui todella: Kirjani ( Hullun taivaassa) kutsuttiin Moskovaan. Toisin sanoen: se ilmestyi siellä syksyllä 2005. Jotain unetkin joskus tietävät, mutta niitä pystyy tulkitsemaan vasta sen jälkeen kun kaikki on jo tapahtunut.

Onnea ja menestystä vuonna 2006 kaikille lukijoille

toivoo Anita

Kukapa kissan hännän nostaa...

Suomessa on pitkä perinne varoa kehumasta lasta. Kehumisella voi olla ylpistävä vaikutus. Itseään ei myöskään saa koskaan kehua. Tuollaista ihmeellistä aivopesua lukemattomat ihmiset tietämättään pitävät yllä. Jos joku poikkeaa joukosta ja erehtyy kehumaan saavutuksiaan, ympäristö pistää ojennukseen välittömästi, kirjoitti tänään Kops (Itsenäistymisestä).

Jos nyt kuitenkin rohkenisin kehua erästä saavutusta, joka löytyi netistä, kun kokeilin ennen joulua uutta hakurobottia nimeltä Wink ( via Pekka Nykänen ). Sain uutta tietoa täältä.

A Fool's Paradise
Translated by A. D. Haun and Owen Witesman

Coleman Dowell Scandinavian Literature Series
A Novel
July 2006
144 pages, 5 x 8
$12.95, paperback, 1-56478-422-3

Marriage kills love. That’s why people get married.” The unmarried and unemployed narrator of A Fool’s Paradise is seeing a married man and must, because of her social security, apply and interview for jobs she does not want. Her life is founded on unsustainable contradictions. As her lover considers recommitting to his wife and as her poverty becomes increasingly dire, she confronts the temptations and contradictions of conventional success, but she is also overcome by jealousy and dissatisfaction. She travels to Russia and spies on her lover’s wife. She takes a job that she hates. This precise and intensely personal novel describes the narrator’s growing sense that freedom becomes, itself, a kind of routine, and shows her burgeoning desire to break out of it.

Olen kyllä tiennyt, että Hullun taivaassa – kirja ilmestyy Amerikassa, kunhan käännös valmistuu, mutta sitä en ole tiennyt, että siellä ollaan jo näin pitkällä. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä uskon vasta sitten, kun pitelen kädessäni konkreettista kirjaa - ensi heinäkuussa. Kirja on kuin oma lapsi, sitä ilahtuu jos menestyy maailmalla, mutta ei sitä kehtaa kehua.

Tekniikkafobia ja loppuunpalanut IT-työläinen

Arto Virtanen kirjoitti Parnasso-blogin kommenttiosastolla ennen joulua humanistin tekniikkafobiasta, mikä on aika tavallista. Minä pelkäsin nuorena kaikkia koneita. Ne käyttäytyivät mielestäni arvoituksellisesti. Kun olin kesätöissä Fazerilla, tötterökone rupesi rouskuttamaan tötterövohveleista reunoja, kun minut pantiin sille koneelle töihin. Kun sain siirron Marie-keksien liukuhihnalle, tötterökone alkoi taas toimia normaalisti, mutta keksihihna rupesi nykimään oudosti. En tiedä vielä tänä päivänäkään oliko vika minussa vai koneissa.

Tietokoneita en ole pelännyt ikinä, vaikka niiden käyttäytyminen on paljon kummallisempaa kuin Fazerin tötterökoneen. En pysty esimerkiksi käsittämään miksi työkoneeni näppiksestä aika ajoittain katoaa aakkosten ylärivi, ja palaa itsestään takaisin muutaman päivän kuluttua kuin ei mitään olisi tapahtunut. Kun sain ensimmäinen tietokoneeni 80-luvulla, en käsittänyt sen toiminnasta yhtään mitään, mutta onneksi minulla oli kärsivällinen opettaja, kirjailijakollega Arto Kytöhonka, jolta voi kysyä tyhmiä kysymyksiä eikä hän nauranut niille. Alla Parnassossa 7/2005 julkaistu kuva hänestä. Liittyy Hannu Niklanderin kirjoitukseen Kyselijä, edelläkävijä, koneromantikko.. Kuvatekstissä lukee:”Arto Kytöhongan varhaista innostusta tietokoneisiin oudoksuttiin 1980-luvulla.”

90-luvun puolessa välissä hankin ensimmäisen tietokoneen, jossa oli graafinen käyttöjärjestelmä. Ei ollut mitenkään yksinkertaista siirtyä merkkipohjaisesta järjestelmästä graafiseen. Ei ollut enää Artoa, jolta olisin voinut kysyä neuvoa. Soittelin varmaankin joka toinen päivä IBM:n tuotetukeen ja kyselin mitä pitää nyt pitää tehdä, kun systeemi on taas ihan umpisolmussa. Langan toisessa päässä vastaili kärsivällinen nuori mies. Kun meidän suhteemme kolmen kuukauden kuluttua päättyi, hän kiitti minua, sanoi oppineensa minulta enemmän kuin keneltäkään muulta millaisia ongelmia asiakkaalla voi olla uuden käyttöjärjestelmän kanssa. Hän oli noita 90-luvun nörttipoikia, jotka olivat innostuneita työstään, ja joiden työtä ei vielä kiire painanut. Minä opetin hänelle asiakkaan kieltä, joka ei ole sama kuin tietokone-ekspertin kieli.

Puhelimessa on aika hankala selvittää tietokoneongelmia, jos ei ole yhteistä kieltä, eikä nykyisillä helpdesk-kavereilla ole aikaa, ei ehkä haluakaan opetella asiakkaan kieltä, se selvisi kun luin satunnaisblogigeneraattorin kautta löytämääni IT-työläisen blogia. Kaveri on aivan rikki, poikki ja puhki, kun asiakkaat ovat niin ”saatanan tyhmiä ja totaalisia pizza-idiootteja.” Hän olisi taatusti onnellisempi, jos saisi tehdä töitä vain koneiden kanssa eikä hänen tarvitsisi ratkoa helpdeskissä asiakkaiden typeriä ongelmia. Lukekaa hänen postauksensa Miksi IT-hommat vituttaa Helldeskin verran? niin tiedätte millaista on olla IT-työläinen nykyään. Minä luen kyllä mieluummin taksisuhareiden blogeja ( esim. Monen mutkan kautta) he eivät suhtaudu yhtä nihilistisesti asiakkaisiinsa kuin tämä loppuun uupunut Mr. Helldesk.

(Oikean reunan pikkukuva; E.C.Echer, Flatworms 1959)

Kuva-arvoituksen ratkaisu

Se oli tukkasolki. Arvoituksen ratkaisi Anonymous, papukaijamerkki hänelle. Otin kuvan digikameran itselaukaisijalla. Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Kissa Noora näyttää kuvassa jättikokoiselta. Sen laihdutuskuuri päättyi joulun jälkeen. Ehkä se oli vain stressaantunut joulupukin näkemisestä.

Kuva-arvoitus - mikä tämä on?

Kuvassa on joululahja, joka tuli Luxemburgista. En kerro mikä se on. Arvatkaa itse.

Taiteilijatalon joulupukki kävi, otin hänestäkin kuvan. Sylissä on kissa Noora, joka rupesi jouluna laihdutuskuurille, eikä ole syönyt kolmeen päivään, mikä huolestuttaa minua. Joulupukki, suuri kissojen ystävä, toi minulle kissakirjan Bad cat. Pahoja kissoja löytyy täältä.

Huom. Alempana olevaan postaukseen Mari-mielenosoituksen jälkikaikuja on liitetty kuva ja linkki The Economist-lehden artikkeliin The dying fish swims in water , joka käsittelee marilaisten ja muiden Venäjän suomalaisugrilaisten kansojen kielitilannetta. ( Kiitos, Minh juttuvinkistä)

Joulusaarna ja uskontunnustus

Viisi väriä tekee ihmisten silmät sokeiksi;

viisi säveltä tekee ihmisten korvat kuuroiksi;

viisi maku pilaa ihmisten suun;

kilpa-ajot ja metsästys tekevät ihmisten sydämet

mielettömiksi.

Vaikeasti saatavat tavarat vangitsevat ihmisen.

Sen vuoksi Viisas

toimii sisimpänsä mukaan, ei silmän.

Totisesti,

hän hylkää ”tuon” ja valitsee ”tämän”.

Sanoi Laotse, suomensi Pertti Nieminen (Tao te ching)

Minun ”joulupuuni”= elävä kelloköynnös + kuolleet joulukuusen koristeet. Torttutaikinan sulaessa testasin itseni. Testaa sinäkin joulunpyhinä uskonnollinen suuntautuneisuutesi (via Marginaali). Takavuosina joku tutkija kyseli Kirjailijaliiton jäseniltä heidän uskonnollista suuntautuneisuuttaan. Ilmoitin olevani taolainen. Suuntaus on pysynyt samana, vaikka välillä olenkin ollut sufilaisuudesta kiinnostunut zenbuddhalainen.

You fit in with: Taoism Your ideals mostly resemble those of the Taoist faith. Spirituality is the most important thing in your life. You strive to live by all of your ideals, and live a very intellectually focused life. 40% spiritual. 20% reason-oriented.

Take this quiz at QuizGalaxy.com

Päivän mietelauseena mukaelma Hesarin Vieraskynä –kirjoituksesta (Teppo Sintonen: Blogien kirjoittavat hakevat hyväksyntää identiteetilleen):

Bloggaan, olen siis olemassa, joulunakin.

Nyt joulutorttuja paistamaan.

Joulurauhaa !

Mari-mielenosoituksen jälkikaikuja

Kuvassa joulupukki Marinmaalla. Kesken joulusiivouksen tuli sähköpostia Jani Saxellilta. Hän kertoi, että Mari-mielenosoituksen organisoijalta Ville Ropposelta on evätty viisumi Venäjälle. Hän on Sukukansojen ystävät ry:n puheenjohtaja ja vapaa toimittaja joka on kirjoittanut syksyn aikana marilaisten poliittisesta sorrosta moniin suomalaisiin lehtiin. Tutustuin häneen toissa syksynä Hanti-Mansiskissa, jossa hän oli seuraamassa suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssia.

”Venäjän duumassa on nyt valmisteltavana lakiesitys, jonka mukaan viisumi voidaan evätä ulkomaalaiselta, joka "osoittaa selvästi teoillaan epäkunnioitusta Venäjän federaatiota tai sen hallintoelimiä kohtaan.Viisumikielto voi seurata myös Venäjän henkisten, kulttuuristen tai yleisten arvojen loukkaamisesta tai Venäjän kansainvälisen arvostuksen horjuttamisesta. ( Sitaatti lehdistötiedotteesta)

Saa nähdä miten minulle käy, kun anon ensi syksynä viisumia Petroskoissa pidettävään suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssiin. Olen osoittanut Ville Ropposen tavoin t epäkunnioitusta Venäjän federaatiota kohtaan pitämällä marraskuussa pienen puheen marilaisen kulttuurin puolesta järjestetyssä mielenosoituksessa. Surettaa etukäteen, jos minulta evätään viisumi Venäjälle, joka on Euroopan maista kaikkein ”ulkomaalaisin” ja sen vuoksi myös kiehtovin.

Alla hieman talven valoa Aurinkolahdessa. Otin kuvan tänään aamupäivällä parvekkeeltani. Kuvan jälkeen on marraskuun mielenosoituksen julkilausuma niille, joita marilaisten ahdinko kiinnostaa. Mielenosoituksesta enemmän marraskuun postauksissa.

Lisäys 27.12.05

The dying fish swims in water

Dec 20th 2005 | MARI-EL, RUSSIA, AND TALLINN
From The Economist print edition

The Economist- lehden artikkelin marilaisten ja muiden Venäjän suomalais-ugrilaisten kansojen kielisorrosta voi lukea täältä. Kuva artikkelista.

Julkilausuma

Mielenosoitus 15.11.2005. klo 17 Venäjän lähetystön edustalla Helsingissä(Tehtaankatu)

Venäjän suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen asema on heikentynyt merkittävästi. Tilanne on erityisesti kiristynyt Volgan alueen Mari-Elin tasavallassa, jossa presidentti Leonid Markelovin poliittisten vastustajien painostus, työstä erottamiset ja brutaalit pahoinpitelyt jatkuvat viidettä vuotta. Sorto kohdistuu tasavallan demokraattiseen oppositioon ja erityisesti marilaisiin, joiden kielellisiä, kulttuurisia ja ihmisoikeuksia rikotaan järjestelmällisesti.

Vuoden 2005 aikana on pahoinpidelty useita marilaisia kriittisiä journalisteja, ihmisoikeusaktivisteja ja oppositiojohtajia. Pahoinpitelyjä ei ole selvitetty. Näkyvimpiä pahoinpideltyjä on Kudo+Kodu-lehden päätoimittaja ja V. Kolumbin kulttuurikeskuksen johtaja Vladimir Kozlov. Vastikään V. Kolumbin kulttuurikeskus häädettiin tiloistaan tasavallan lehdistötalolla, ja marilaisen kulttuurin kannalta arvokas kirjallinen kokoelma joutui kadulle. Kudo+Kodu-lehden ilmestyminen on estetty aiemmin, samoin kuin useiden muiden kriittisten sanomalehtien. Syksyllä on nostettu oikeuskanne, jolla tähdätään marilaisten järjestöjen Mari ušemin ja Mer kanašin lakkauttamiseen. Mari ušem on jo häädetty toimitiloistaan tekaistujen vuokravelkojen perusteella.

Marin kielen opetusta kurjistetaan Mari-Elissa johdonmukaisesti. Kyläkouluja suljetaan laittomasti ja ilman kyläneuvostojen suostumusta. Maria opetettiin aiemmin esimerkiksi pääkaupungissa Joskar-Olassa 30 koulussa, nykyään vain kuudessa. Presidentti Markelovin aikana Marissa on suljettu yli 40 koulua. Marin kielen opiskelijoiden määrä on viiden vuoden aikana vähentynyt 25 %.

Marin lisäksi vähemmistökielten opetus on laskussa Mordoviassa, Udmurtiassa ja Komissa, joissa kyläkouluja on niin ikään suljettu kymmeniä. Nenetsiassa, Jamalin Nenetsiassa, Hanti-Mansiassa ja Karjalassa alkuperäiskielten opetusta on alaluokilla omana aineenaan vain pari tuntia viikossa.

Venäjän valtiollisessa televisio - ja radioyhtiössä VGTRK:ssa tehdyn rakenneuudistuksen seurauksena Venäjän alueiden yli 80 itsenäistä julkisesti rahoitettua radio- ja televisioyhtiötä on lakkautettu ja liitetty osastoiksi VGTRK:hon. Uusien ohjelmakaavioiden myötä vähemmistökieliset ohjelmat ovat paljolti kadonneet valtionkanavilta.

Venäjän lainsäädännön kehitys on viimeisten vuosien aikana ollut vähemmistöjen vastaista. Kansallisuusministeriö ja Ympäristöministeriö on lakkautettu. On vahvistettu lailla, että nimenomaan kyrillisiä kirjaimia on käytettävä kirjoitettaessa kaikkia federaation kieliä. Venäjän kieli on julistettu ainoaksi valtionkieleksi, jota on käytettävä muun muassa virallisissa yhteyksissä ja mainonnassa. Etninen kansallisuus on poistettu Venäjän passista. Uusi laki kieltää etniselle tai uskonnolliselle pohjalle perustetut puolueet ja tekee myös paikallispuolueet mahdottomiksi. Vähemmistökansalliselta pohjalta muodostettujen alueiden ja tasavaltojen lakeja harmonisoidaan vastaamaan Venäjän perustuslakeja. Vähemmistöjen kannalta ongelmallisia ovat myös suunnitelmat lakkauttaa alueet ja tasavallat yhdistämällä ne suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ensimmäisenä on lakkautettu komilaisenemmistöinen Permin Komi liittämällä se Pennin lääniin. Venäjän presidentti on lisäksi ottanut itselleen oikeuden erottaa ja nimittää tasavaltojen johtajat vaaleilla valitsemisen sijaan.Sukukansamme kaipaavat Venäjän federaation heille takaamien perustuslaillisten oikeuksien toteutumista. Perustuslaki takaa kansallisen ja kulttuuriautonomian, lain suojan ja demokraattiset oikeudet, muun muassa vapaat ja reilut vaalit.

Vaadimme Venäjän hallitusta tekemään kaikkensa, jotta Mari-Elissa vallitseva poliittinen sorto, oikeudettomuus ja demokratian polkeminen loppuisivat, jotta sortoon syylliset saisivat rangaistuksensa ja jotta kansallisuuksien välit tasavallassa palaisivat tasaveroiselle pohjalle.

Vaadimme Venäjän hallitusta lisäksi parantamaan suomalais-ugrilaisten vähemmistöjen asemaa, kulttuurisia oikeuksia ja edistämään bvähemmistökielisen opetuksen ja tiedonvälityksen kasvua.

Joulu tulee - oletko valmis?

Pieter Bruegel: Detalji maalauksesta Luilekkerland ( 1567). Taustalla joulupossu juoksee pakoon. Kylkeen on jäänyt teurastajan veitsi.

Levollista joulua kaikille lukijoille

toivoo Anita

PS. Lisäyksiä alempana olevaan ketjugalleria-linkkilistaan:

http://minh.vuodatus.net/ ( katso, Erno)

http://scilla.blogspot.com/ (”älykön” nurkkaus)

http://www.kirja-addikti.net/ (Anun työmaisema)

http://haavetar.blogspot.com/2005/12/mit-edesssi-meemi-ja-tj3.html (lapsi)

http://anttila.vuodatus.net/ (Strongbow- pullo ja verkkopiuhaa)

http://marinaamaakuopasta.blogspot.com/ (seinävaate)

Lisäys 24.12.05

http://saaranblogi.blogspot.com/ ( sininen seinä, harkitseva mies ja Buddha?)

http://silmankaantovankila.blogspot.com/ (valoa seinällä)

Lisäys 29.12.05

http://hotanenka.blogs.fi/main/ ( Aimo-Kalevi Hotasen konehuone)

Talvipäivän seisaus

Tällaiselta näytti Aurinkolahdessa tänään, kun tulin postista ja kirjastosta.

Työpäivä alkoi kurjasti. Windows ei käynnistynyt edes vikasietotilaan. Piti etsiä käynnistyslevyke ja opaskirja. Kolme tuntia kului ennen kuin ongelma ratkesi. Se oli Cézannen maalaus, jonka olin asentanut tylsän Windows-logon tilalle. Kuva on ollut työkoneessani melkein vuoden eikä käynnistyksessä ole ollut ongelmia. Talvipäivänseisauksen aikaan pikkupirut ovat liikkeellä sankoin joukoin, mutta myös enkelit laskeutuvat lähelle maata esoteerisen perimätiedon mukaan. Siitä perinteestä on jäljellä joulun enkelikoristeet ja –kuvat, kun taas pikkupirut ovat muuttuneet tontuiksi, jotka tirkistelevät ikkunoista ja tekevät kaikenlaista pientä jäynää. Uskon että niillä oli sormensa pelissä, kun koneeni jumittui eikä työt käynnistyneet tänään.

Ketjugalleriaan on tullut uusia kuvia ja kirjoituksia tämän päivän aikana. Lisäyksiä alempana edellisen päivän postauksen lopussa olevaan luetteloon tässä:

http://personal.inet.fi/taide/dacoya/dacoyblogg.htm ( kaunis kuin mikä)

http://toimittaja.vuodatus.net/ ( V niin kuin väliaikainen)

http://ikkuna.blogspot.com/ ( raanu)

http://tsalo.blogspot.com/ (minimalistinen kuin Aika ja minä -blogi)

http://www.marja-leena-rathje.info/archives/baking_and_a_meme.php

(ikkunanäkymä Kanadasta)

http://mariar.vuodatus.net/ ( piirros)

http://kakkija.blogspot.com/ ( kiinnostava tolppa)

http://k.ellila.vuodatus.net/ ( sanallinen kuvaus näkymästä, kuten kirjailijalle sopiikin)

Tulipa mieleen, että olisi hienoa, jos pään sisään voisi asentaa pienen videokameran, joka kuvaisi kaikki yölliset unet, koska unien sanallinen kuvaaminen on karkean likimääräistä, ja niiden lukeminen unettavaa.

Nyt menen lukemaan Nathaniel Westin pientä kirjaa Balso Snellin unielämä , jonka lainasin tänään kirjastosta. Sain tietää että sellainen kirja on olemassa, kun luin Nuoren Voiman äskettäin ilmestynyttä Uni-numeroa. Kirjan on julkaissut pienkustantaja Nastamuumio. Pienillä kustantajilla on kiinnostavia kirjoja, sääli että ne saavat niin vähän julkisuutta suurten kustantajien teoksiin verrattuna.

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta

Ikkunaiines kirjoitti kirjojen editoimisesta eilen otsikolla Peikkoja mm. seuraavaa:

Itsekin kaikenlaista kynäilevänä minua askarruttaa ajatus käsikirjoitusten editoinnista kustannustoimittajan ohjeitten mukaan. Ajatus on aika makaaberi, suorastaan. Miksi kaikkien pitää hinkua kirjailijoiksi? Eivätkö rajut muutokset tekstiin kieli siitä, että lahjakkuus ei ole riittävää? Olen ajatellut asian niin, että ellei minun mahdollista käsikirjoitustani hyväksytä suurin piirtein sellaisenaan, se ei ole julkaisukelpoinen ja saa jäädä omiin arkistoihini.

Iineksen alustus aiheesta oli sen verran provosoiva, että se herätti k keskustelun kustannustoimittajan roolista. Kirsti Ellillä kirjoitti Iinekselle näin:

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on tietysti herkkä. Minun käsittääkseni ammattitaitoinen kustannustoimittaja ei anna yksityiskohtaisia ohjeita käsikirjoitusta varten eikä ammattitaitoinen kirjailija yritä niitä myöskään yksityiskohtaisesti noudattaa. Kirjailija kantaa aina tekstistään vastuun, siksi päätökset on tehtävät itse. Kustannustoimittaja on kuitenkin kullanarvoinen koska hän työnsä puolesta on valmis paneutumaan käsikirjoitukseen syvällisemmin kuin kukaan muu ihminen kirjoittajan itsensä lisäksi. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa tutkimaan omaa käsikirjoitustaan ulkopuolisen silmin, se ei ole kirjoittajalle itselleen helppoa eikä välttämättä missään tekemisissä lahjakkuuden kanssa. Käsikirjoituksen pitkä seisottaminen komerossa voisi tietysti ajaa saman asian. Taitava kustannustoimittaja voi huomattavasti jouduttaa prosessia.

Iineksen kirjoitukseen tuli parikymmentä kommenttia. Minäkin innostuin eilisiltana vastaamaan hänelle. Jos asia kiinnostaa keskustelun voi käydä lukemassa Iinkesen blogin kommenttilaatikosta. Alla minun (editoimaton) kommenttini:

Kirsti jo ehtikin sanoa oleellisen kustannustoimittajan ja kirjailijan suhteesta ennen kuin minä ehdin ranskantunnilta ja pyykkituvasta tänne koneen ääreen. Hyvä kustannustoimittaja ei todellakaan editoi kovalla kädellä kirjailijan tekstiä, vaan on kullanarvoinen yhteistyökumppani. Kirjailija voi olla umpisolmussa oman tekstinsä kanssa tai hänellä voi olla sokeita pisteitä sen suhteen. Kustannustoimittaja auttaa solmujen avaamisessa ja aukoo silmiä.

Tänään ranskantunnilla käytiin keskustelua juuri tästä samasta aiheesta Paris Matchin artikkelin pohjalta, jossa kustannustoimittajat pohtivat, miksi ranskalainen nykyromaani on näivettynyt, kun taas anglosaksinen romaani voi hyvin, ja lukijoita riittää. Eräs kustantaja sanoi, että ranskalainen kirjailija pyhittää kirjoituksensa, eikä toimittaja saa siihen koskea, kun taas anglosaksiset kirjailijat (suuret ja tunnetutkin) ovat vaatimattomampia, he hyväksyvät toimittajan huomautukset ja tekevät korjauksia tekstiin, mihin itsetietoiset ranskalaiset eivät suostu.

Vuosi pari sitten radiosta tuli sarja, jossa tunnetut suomalaiset kirjailijat muistelivat millainen ateljeekriitikko Tuomas Anhava oli ollut. Hän oli kirjakätilö, kuten joku muistaakseni sanoi. Hänen avustuksellaan syntyi tähän maahan modernistien sukupolvi. Yksi hänen kätilöimistään kirjoista oli Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka. Manner suivaantui myöhemmin Anhavaan eikä antaa ottaa uusintapainoksia Tästä matkasta, koska Anhava oli hänen mukaansa peukalonut liikaa runoja, niin että ne eivät enää tuntuneet hänen omiltaan. No, sellaista sattuu, että kirjailija kieltää varhaisemmat teoksensa. Joka tapauksessa hänen ja Anhavan yhteistyö oli ollut hedelmällistä koskapa sen tuloksena syntyi yksi suomalaisen modernin runouden perusteoksista.

Vertaisin kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyötä arkkitehdin ja rakentajien: rakennusinsinöörin, rakennusmestarien ja rakennustyöläisten yhteistyöhön.

Arkkitehti suunnittelee, rakentajat toteuttavat hänen suunnitelmansa. Kun aikoinaan haastattelin vanhoja rakentajia, he olivat iloisen ylpeitä niistä rakennuksista (Aallon, Sirenin ym.) joita olivat olleet tekemässä, vaikka heidän nimiään ei niiden yhteydessä mainittukaan.

Kirjailija puurtaa yksin kammiossaan, kunnes saa aikaan jonkinmoisen kokonaisuuden, jonka hän vie kustantajalle, ja sen jälkeen alkaa yhteistyö, kirjan parhaaksi. Ja lukijan parhaaksi.

PS. Kirogurun Ketjugalleriaa ( kts. alempaa) ovat jatkaneet ainakin seuraavat tähän päivään mennessä: Pagistaan, Kasa, Mayday 34°35'S 150°36'E, Blogisisko ja Euroopan reunalla.

Lisäys myöhemmin. Ja Helenan nettipäiväkirja

Mitä on edessäsi?

Kirogurun ketjutehtävä kaikille blogisteille:

Ohjeet: 1. Julkaise tai selosta omassa blogissasi se kuva, taulu tai maisema, joka on silmiesi edessä (monitorin takana) päivästä toiseen, ja jota pakostakin, ja usein luonnollisesti tyhjin silmin katsot, kun aivosi tapailevat sopivaa sanamuotoa tai kun yksinkertaisesti unohdut päiväuniisi. 2. Haasta ystäväsi samaan ja linkitä.

Tavoite: Tämä lienee liian utooppista, mutta perustetaan ainakin hengessä webiaalinen ketjugalleria.

Kuva on elämäni ensimmäinen digikameralla otettu valokuva. ( Vanhuuden hyviä puolia: voi häpeilemättä avata joululahjansa jo ennen joulua). Monitorin takana kirjahylly, jossa on sanakirjoja, italialainen klovni (marionetti) ja Dostojevski, jonka mahassa on Tolstoi, Puškin, Gogol, Tšehov ja Brodsky. Dostojevski näyttää kärsivältä, olisikohan hänellä mahavaivoja. Hän muistaa jotenkin isääni. Tai isäni ehkä alkoi muistuttaa häntä, kun käänsi niin paljon hänen kirjojaan. ostin Dostojevskin Pietarista, marionetin sain pojaltani lahjaksi kauan sitten. Pidän marionetista enemmän kuin Dostojevskista. Katselen mieluummin näytönsäästäjää, siellä vaihtuvat Cézannen maalaukset.

Vain naisille

Testi: Ketä Kalevalan naista muistutat?

via Euroopan reunalla

Vieressä venäläinen näkemys Lemminkäisen äidistä. En tiedä taiteilijan nimeä. Draaman tajua hänellä on ollut enemmän kuin Gallén –Kallella, kuten venäläisillä yleensäkin suomalaisiin verrattuna. En muistuta Lemminkäisen äitiä, vaan Mielikkiä, Ainoa ja Kyllikkiä. Mielikki ei ole yhtä tunnettu Kalevalan nainen kuin nuo kaksi muuta, joteni laitan hänen kuvauksensa tänne.

Mielialoistaan riippuen Mielikki käy kullassa ja hopeassa, komeasti puettuna tai huonoissa arkivaatteissa. Juhla-asu eli lykkyvaatteet ennustaa hyvää metsästysonnea, kulahtanut ja likainen arkiasu kertoo, ettei metsästäjä ole tänään suosiossa eikä saalistus tule onnistumaan. Mielikin puoliso on Tapio, metsän isäntä. Hänellä on poika, Nyyrikki ja tyttäret Tuulikki ja Tellervo. Kun Lemminkäinen lähtee hiihtämään Hiiden hirveä, hän ei onnistu yrityksessään ennen kuin saa Mielikin perheen puolelleen auttamaan hankkeessa. Lemminkäinen ihmettelee, miksi Mielikki kulkee ryysyihin pukeutuneena ja imartelee tätä muistelemalla, miten loistavalta metsän emäntä juhla-asussaan näytti. Lopulta Lemminkäinen onnistuu ylipuhumaan Mielikin ja Hiiden hirvi jää Lemminkäisen saaliiksi.

Moderni Mielikki ei välitä kovinkaan paljon siitä, miltä asiat toisten silmissä näyttävät. Hän on aika boheemi asumisensa ja pukeutumisensa suhteen. Siivoaminen ja pyykinpesu eivät ole hänelle kunnia-asioita. Hän ei tee mitään sen vuoksi, että niin yleensä pitäisi tehdä. Jos Mielikki saa rahaa ja tavaraa, niin silloin sitä myös menee. Aineellinen hyvyys ei tee pesää hänen ympärilleen… Mielikin heikkous voi olla liiallinen antaa mennä-asenne. Tyhjä jääkaappi, pöydillä ajelehtivat laskut ja satunnainen järjestyksen ja puhtauden ylläpito saavat lapset tuntemaan turvattomuutta. Usein Mielikin lapset itsenäistyvät varhain. Nautiskeleva elämänasenne ja kaikkeen elolliseen kohdistuva hellyys ovat Mielikkiä johtavat voimat. Kun ne ovat tasapainossa asiat ovat hyvin. Jos voitolle pääsee nautiskelu, se voi aiheuttaa juomis- tai syömisongelmia.

Kalevalan naisista enemmän Sirpa Hirvikosken sivustolta

Danten infernossa

Kirjojen turmiollisesta vaikutuksesta kertoo Dante, joka tapasi Helvetissä onnettoman naisen. Nainen oli lukenut miesystävänsä kanssa Lancelotin lemmentarinaa. Miten ollakaan he olivat kirjan vaikutuksen alaisena langenneet hekuman syntiin eli suutelemaan ja syleilemään toisiaan. (Gustav Dorén kuva alla). Seuraus lankeemuksesta: he joutuivat Helvetin toiseen piiriin. Pahimmat vihamiehensä. Dante pisti helvetin seitsemänteen piiriin, ja arvaan että hän nautti kirjoittaessaan suloisesta kostosta.

Danten inferno -testi löytyi Raivoa rakkautta -blogin kommenteista. Sopii tehtäväksi joulun, vuoden suurimpaan mässäilyjuhlan, alla. Mässäilijät t löytyvät itsensä Danten helvetin kolmannesta piiristä, jonne minäkin joudun, jollen tee parannusta.

The Dante's Inferno Test has banished you to the Third Level of Hell!
Here is how you matched up against all the levels:

Level	Score
Purgatory (Repenting Believers)	Low
Level 1 - Limbo (Virtuous Non-Believers)	Moderate
Level 2 (Lustful)	Moderate
Level 3 (Gluttonous)	High
Level 4 (Prodigal and Avaricious)	Very Low
Level 5 (Wrathful and Gloomy)	Low
Level 6 - The City of Dis (Heretics)	Moderate
Level 7 (Violent)	Low
Level 8- the Malebolge (Fraudulent, Malicious, Panderers)	High
Level 9 - Cocytus (Treacherous)	High

Take the Dante's Inferno Test

Tällaista siellä sitten tulee olemaan, jos parannuksenteko ei onnistu:

Piirissä kolmannessa oon, miss’ sade

kirottu, kylmä, ikirankka lankee:

se laatuaan ei koskaan muuksi muuta.

Pimeyden halki sinkoo rakeet suuret,

samea vesi, hyinen hyhmä siellä,

maa märkä haisee tuosta inhuudesta.

Kolmas piiri muistuttaa Helsinkiä marras- joulukuussa minun mielestäni. Tuntisin oloni varmaankin siellä kotoisaksi.

PS. Siivosin oikean laidan linkkilistasta pois blogeja , joiden kirjoittavat ovat ilmoittaneet lopettaneensa ja liitin sinne uusia, mm. Kafkakosken Euroopan reunalla, Domino Ranskassa - blogin, Mikon Kymmenen kuukautta Mihailina Pietarissa - blogin ( Mikolle on tapahtunut siellä hurjia, hänen samppanjaansa on pantu tyrmäystippoja ja seuraukset ovat olleet ikävät) sekä Oneiran joka sisältää mietelmiä unista ja unien tulkinnasta, sekä muutamia muita blogeja. Linkit niihin löytyvät sivupalkista. Huom. Microsoft Explorer-selaimen käyttäjät – vierittäkää sivua alas asti (ctrl+end), linkkilista on siellä. Operan ja Firefoxin käyttäjien ei tarvitse vierittää. Microsoft ei jostain syystä suosi Bloggerin blogialustaa, kun se heittää linkkilistan alas.

Syntinen minä

Tämä ei ole haamupäivitys. Postausta on editoitu myöhemmin illalla, ja lisäyksiä tehty. Mutta kirjoitusvirheitä voi löytyä vieläkin.

Vieressä joulupukin kuva Korvatunturilta. Taustalla revontulia. Kuva on fragmentti Hieronymus Boschin maalauksesta Viimeinen tuomio. Liittyy testiin, jonka löysin Pagistaan-blogista. Se testaa seitsemää kuolemansyntiä, joista voi viimeisellä tuomiolla joutua helvettiin. Olen jo melkein pyhimys, koska mahdollisuuteni joutua helvettiin ovat vain 14-prosenttiset. Testaa sinäkin itsesi: How Sinful Are You?

Your Deadly Sins

Gluttony: 40%

Sloth: 40%

Pride: 20%

Envy: 0%

Greed: 0%

Lust: 0%

Wrath: 0%

Chance You'll Go to Hell: 14%

You'll die choking on a cookie in bed.

City-lehdestä, jonka löysin metrosta, voi lukea enemmän seitsemästä kuoleman synnistä. Mediapappi Mitro selittää syntejä. Mutta ei kai niillä mitään merkitystä ole nykyään. Toista oli entiseen ”hyvään” aikaan, kun lihanhimo ( lust) oli aivan hirveä synti, ja piti pitkään kitua syyllisyydentunnossa, kun lankesi siihen himoon. Mutta minne kummaan kateuteni ( envy) on kadonnut, kun sitä on testin mukaan vain 0 %:ia. Olen ahmatti (gluttony 40 %), laiska ( sloth 40 %), ja sen kyllä huomaa, eikä ylpeyskään ( pride 20 %) ole vielä konaan kadonnut, en vain tiedä mistä olisin ylpeä - paitsi lapsistani.

Luin metrossa myös Metrolehteä, jossa kolumnisti kertoi että sosiaaliset ongelmat kasaantuvat metroradan varrelle itäiseen Helsinkiin, ja varsinkin sen päätepisteeseen. Mahtoiko tarkoittaa Vuosaarta, jossa metron päätepisteeseen on kohoamassa Suomen korkein kerrostalo? 36:n neliön asunto talossa maksaa miljoona mummon markkaa. Ehkä joku sosiaalisista ongelmista kiinnostunut suostuu maksamaan niin paljon neljännen kerroksen asunnosta, josta on hyvä näkymät Vuosaaren sosiaalitoimistoon.

Sanat ovat nykyään vähissä iltaisin. Kun en jaksa blogata, laitan tänne näitä testejä. Kaikki aika ja energia menee nykyään siihen, että kokoan kirjaksi sitä mitä olen kolmen vuoden aikana kirjoittanut. Olen iltaisin niin väsynyt, että tuijotan vain valkoista kattoa ja kuuntelen radiota. Sieltä tulee juuri nyt Brucknerin romanttinen sinfonia, n:o 4. Televisio rasittaa silmiä, en jaksa katsella. Mistähän olen jäänyt vaille, kun en tiedä mitä ovat ”pöördismit” ( kts. Eräänlaisuuden -suuntaviivoja). Kun olin vielä työelämässä, en tiennyt mitä tapahtui Dynastiassa - vai oliko sen sarjan nimi Dallas? - enkä voinut keskustella tapahtumista työtovereideni kanssa. He pitivät minua omituisena, ja tunsin itsekin olevani epäsosiaalinen.

Satunnaisblogeista löytyi tämä: Näin olen ajatellut -blogi, joka raportoi naisen keski-iän kriisiä, ja sisältää unia joita selittää kiintoisasti jungilainen Uninoita. Löytyi myös tämä: Vahtikoira, joka kertoo tämänpäiväisessä postauksessa ( Pieniä askelia sivuviistoon), että kaikissa asunnoissa halutaan tutkia palovaroittimien käyttöä pistokokein. Uutinen on ollut Hesarissa, mutta jäänyt huomaamatta minulta. Nykyään luen aamun lehden vasta illlalla, ja silloinkin huolimattomasti.

Minua hieman huolestuttaa, koska kolme kirjailijaystävääni on kuollut tulipalossa. En ole vieläkään saanut pantua palovaroittimeen uutta paristoa. Pitäisi nimittäin kiivetä horjuville keittiötikkaille, jotka ovat liian lyhyet, ja kurotella kohti kattoa, jossa palovaroittimen rasia on. En uskalla kiivetä, pelkkä ajatuskin huimaa, en halua pudota tikkailta, katkaista niskaani/ selkääni tai murtaa lonkkaani, koska kirjan kirjoittaminen on kesken. Ovatko viranomaiset muuten miettineet hetkeäkään, miten vanhat yksinäiset naiset selviävät niin vaativasta operaatiosta kuin pariston vaihtaminen pakolliseen palovaroittimeen?

Kun nyt pääsin vauhtiin, niin kirjoitan tänne myös paheksuntani Matti Mäkelän Finlandia-palkinto kommentoinnista Aamulehdessä. Hesarin mukaan hän kirjoitti, että Finlandia –palkinto voidaan tämän jälkeen jakaa jossakin rannikkomme vanhainkodissa vaikka joka vuosi menestyskirjailija Carpelanille. Mäkelän kommentissa haiskahtaa ikärasismi. Ei olisi syytä yli viisikymppisen kirjailijan laususkella tuollaisia. Mistä sen tietää vaikka hän olisi itse elämänsä parhaassa vedossa vasta kahdeksankymppisenä. Taiteellinen luominen kun on sellaista, ettei se ikää katso. Hyvä viini paranee vanhetessaan, kuten sanovat ranskalaiset.

Paras eurooppalainen blogi

Äänestä parasta eurooppalaista blogia täällä. Ehdokkaita on 15. Äänestys päättyy joulukuun 15. päivä. Minun suosikkini on Vitriolica, Portugalissa asuva englantilainen kuvataitelija. Alla kuva hänen blogistaan.

Vitriolica Webb's Ite
And it's ALL true

Jussi Ahlrotin mukaan ( HS 6.12.05 Merimiehen solmuja verkkoavaruudessa)” blogi kertoo kirjoittajansa liikkeistä tietoverkon avaruudessa. Blogeihin kerätään monesti linkkejä mielenkiintoisille verkkosivuille, joita blogin pitäjä on löytänyt… Näin blogit tuovat järjestystä verkon valtavaan massaan. Blogit ovat verkon solmukohtia, joiden kautta on helpompi jäsentää koko verkkoa.”

Vitriolican blogi ei ole Ahlrotin tarkoittamassa mielessä varsinainen blogi, vaan persoonallinen verkkokuvapäiväkirja

Sukupuolineutraali

Sukupuolitesti via Sirontaa keulassa. Oletko mies, nainen, androgyyni vai sukupuolineutraali? Testaa täällä. Tämä liittyy keskusteluun Vihreästä liitosta ja feminismistä. Mitä sinä marmatat/mutiset? kysyy murmeli toiselta murmelilta. En ota kantaa, olen sukupuolineutraali alla olevan testituloksen mukaan.

Kuvauksesi Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti. Et aina ymmärrä, miksi monet muut ihmiset pitävät sukupuolesta niin kovasti meteliä ja antavat sukupuolensa ohjailla toimintaansa. Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sinussa on mieheyttä vielä vähemmän kuin naiseutta.

Tuloksesi on merkitty ruudukossa tällä värillä. Naisellisuuspisteesi: -10 Miehekkyyspisteesi: -24

Merkkipäivä

Tänään on Rainer Maria Rilken syntymäpäivä. Hän syntyi 130 vuotta sitten Prahassa. Hänen muotokuvansa ( oikealla) on maalannut Lulu Albert-Lasard, jonka kanssa hänellä oli myrskyinen suhde. Myös Lou Andreas-Salomé. Nietzschen rakastettu oli yksi Rilken elämän ( monista) naisista. Rilkestä enemmän täällä. Rilken Duinon elegiat ilmestyivät suomeksi vuonna 1974 Aila Meriluodon kääntäminä. Olen silloin alleviivannut 7. elegiasta kaksi riviä:

Mitä kohtalo muuta on kuin lapsuuden tihennys;

ja

Rakas, vain sisimmässä on maailmaa. Pelkkää muuntumista on elämä…

Tänään kävi 10.000 vierailija ( unique visitor) Sanat- blogissa sen jälkeen kun syyskuussa asensin sivulle ExtremeTracking-laskurin. Hän oli satunnainen kävijä Länsi-Suomesta. Hän tuli Google-haun kautta ja etsi täältä Kalevalan miehiä.

Kenen kieltä kirjoitan?

Bookblogista ( via Diosynoksen kevät) löytyi kielitesti, jossa voi käydä mittauttamassa kielensä maskuliinisuuden tai feminisyyden. Minun tulokseni oli seuraava:

Female Score: 1145

Male Score: 1599

The Gender Genie thinks the author of this passage is: male!

Koetekstinä oli lyhyt luku englanninkielelle käännetystä Hullun taivaassa - kirjasta. Kirja ilmestyy keväällä 2006 Jenkeissä ja kääntäjä on mies, mutta koetekstin käännöksen on tehnyt nainen. Tulos ei kovin imarteleva. Talvi Ravennassa -kirjasta lähtien olen pyrkinyt vapautumaan miehenkielestä. Ei kai siitä ikinä irti pääse, koska kulttuuri kirjoitetaan isänkielellä. Mutta elämä puhutaan äidinkielellä.

Kokeilin samaa tekstiä ranskankielellä. Tulos taas: mies! Ja sitten suomenkielellä. Tulos: nainen! Kieliohjelma löysi tekstistä vain yhden sukupuolitetun sanan, se oli "me," jonka se luokitteli naissanaksi. Luultavasti ohjema osaa vain engantia.

Ja nyt takaisin sänkyyn potemaan flunssaa.

Ketkä olivatkaan Ranskan mellakoiden takana?

Mari El –lehdessä, joka on sikäläisen hallituksen virallinen äänenkannattaja, kerrotaan että Ranskan viimeaikaisten mellakoiden organisaattorit olivat virolaiset ja latvialaiset maahanmuuttajat. Lisäksi virolaiset ja latvialaiset ukrainalaisten ohella suunnittelevat vallankaappausta EU:ssa. Että sellaista disinformaatiota Marin hallituksen lehdissä levitetään. Tulee mieleen Neukku-ajat. Kas kun eivät maininneet että myös suomalaisilla on sormensa pelissä mukana. Aikaisemmin lehdessä on kerrottu että suomalaiset havittelevat Venäjän öljyalueita, jotka sijaitsevat suomalais-ugrilaisten kansojen asuttamilla alueilla, ja sen takia suomalaiset ovat niin kiinnostuneita niiden alueiden kulttuuriyhteistyöstä, koska sitä kautta yrittivät päästä kiinni öljyyn.

Mari El-lehden uutisen kertoi minulle tänään kirkkoherra, joka oli kuuntelemassa puhettani Hyvinkään kirjastossa. Hän oli saanut sähköpostia Marista juuri ennen tilaisuutta. Puhuin samasta aiheesta kuin viikko sitten Helsingin yliopistossa, eli inkerinsuomalaisten identiteetistä. Yleisöä oli taas paljon, myös miehiä, ilmeisesti aihe kiinnostaa heitä, mikä ilahdutti minua. Paikalla oli myös muutama paluumuuttaja ja keskustelu oli vilkasta. Tilaisuus ei stressannut yhtä paljon kuin yliopiston tilaisuus. Ääni alkoi kyllä mennä kun olin puhunut vajaan tunnin ilman papereita.

Konkan demokraattinen tasavalta

Palattuani Hyvinkäältä kotiin surffailin netissä ja löysin demokraattisen tasavallan, jonka nimi on Konkka. Se sijaitsee läntisellä Tyynellämerellä. Tutkittuani asiaa tarkemmin, totesin että Konkan tasavalta sijaitsee bittiavaruudessa. Joku on sen sinne perustanut ja suunnitellut sille oikein lipunkin. Kuva yllä. Jokainen joka haluaa perustaa oman valtion, voi käydä tekemässä sen täällä.

Unimiete maailmalta

Googlen kautta löytyi unimietelmä: "If inner and outer goals are very different, the conflict can create evil nightmares with the purpose of forcing the dreamer to change the direction of her or his journey ~Anita Konkka~ Tuntui jollakin tavoin tutulta, ehkä olin kirjoittanut niin Nainen unen peilissä – kirjassa, mutta sitä kirjaa ei ole käännetty englanniksi. Google viittasi The Plumblutt Chronicles – blogiin, jonka kirjoittaja asuu toisella puolella Hudson-jokea, New Jerseyn Belle Villessä. Kirjoitin hänelle ja kysyin mistä hän on löytänyt unimietelmäni. Kahden minuutin kuluttua tuli vastaus. Hän oli löytänyt sen Anyara-sivustolta, ihastunut ja laittanut sen blogiinsa kuukauden mietteeksi viime elokuussa. Kuka sanoikaan, että maailma on kylä. Sitä se Internetin aikana varsinkin. Osallistuin Anyara-sivustojen ylläpitäjän kanssa samaan uniryhmään joskus 1990-luvun alussa. Olin jo pari vuotta miettinyt unikirjan kirjoittamista, mutta sen uniryhmän jälkeen rupesin töihin tosissani.

Näkivätkö muinaiset egyptiläiset tulevaisuuteen?

Kuvassa egyptiläinen hieroglyfi 3000 vuoden takaa. Esittääkö se helikopteria? Asiasta lisää Ancient Egyptian Flying Vehicles - sivustolta

Kirjoja, kirjoja

Arvovaltainen kirjojen lukijaraati kokoontui eilen, kuten on kokoontunut yli kymmenen vuotta kerran kuukaudessa keskustelemaan lukemistaan kirjoista. Raatiin kuuluu kaksi kirjailijaa, yksi kirjallisuuskriitikko, kaksi radiotoimittajaa ja yksi kustannustoimittaja ja suomentaja. Jos olisimme olleet päättämässä Finlandia-listasta, Pirkko Saision Voimattomuus olisi pudonnut. Kolme oli lukenut sen, yksi puolusti, kahden mielestä se oli höttöä, helppolukuinen, mutta ei samaa tasoa kuin Saision aikaisemmat kirjat eikä sen takia puolustanut paikkaansa listalla. Olimme nähneet listalla mieluummin Juha Itkosen romaanin Anna minun rakastaa enemmän. Riitta Jalosen Kuvittele minulle mies sai yhden äänen. Kumpikin kirja pääsi Runeberg- listalle. En ole vielä lukenut kumpaakaan.

Minun suosikkejani kummallekin listalle olivat: Eira Stenbergin Ovien takana, Henrika Ringbomin Sonjan kertomus ja Kaarina Valoaallon Nooakan parkki. Yksi meidän raatilaisista piti Stenbergin kirjaa hämmentävänä. Olen kirjoittanut kirjasta lokakuussa otsikolla Black but Comely, jotenka siitä ei nyt enempää.

Ringbomin kirja ei ole helppolukuinen, se on tiivis ja tiukkarakenteinen yhden yön romaani, psykologinen thilleri, joka käsittelee armomurhaa ja syyllisyyttä. Sonja rakentaa kertomusta Maaretin elämästä josta ei tiedä yhtään mitään. Yhdessä vaiheessa olin jättää kirjan kesken, kun minua ärsytti Sonjan manipuloiminen ja ylhäältä päin kertominen. Onneksi pääsin sen vaiheen yli ja luin kirjan loppuun. Se on sellainen kirja joka jäi mieltä askarruttamaan. Tuli muuten mieleen Raskolnikovin ja tutkintotuomarin keskustelu Dostojevskin Rikoksessa ja rangaistuksessa. Ensimmäiset lauseet Ringbomin kirjasta: Ihminen voi elää monta vuotta sielu särkyneenä. Niin, on luultavaa että jos sieluun on kerran syntynyt kunnon halkeama, sen kanssa joutuu elämään kauan. Sillä särkynyt sielu ei mitenkään halua nähdä säröään, se tekee kaikkensa, jotta pääsisi näkemästä sitä. Kirjasta lisää täällä.

Valoaallon kirjaa en ole vielä lukenut, mutta ihastuin kirjaan ja päätin ottaa sen omalle listalleni, kun yksi raatilaisista luki näytteitä siitä. Valoaalto on omanlaatuisensa kirjailija kaikkien valtavirtojen ulkopuolelta saman kuin Jyrki Pellinen. Ei heidän kaltaisiaan kirjailijoita miltä listoilta löydy. Kilpailuraatien jäsenillä ei ole aikaa paneutua lukemaan huolella kirjoja, se on kerta kaikkiaan mahdoton urakka - sama jos pitäisi käydä kahdessa tunnissa modernin taiteen museo lävitse ja nimetä sieltä 6-8 parasta teosta. Sitä ei yksinkertaisesti jaksa ottaa vastaan niin paljon teoksia. Ja sellaiset kirjat , jotka eivät heti avaudu ja joissa on jotain omituista kulmaa tai särmää, jäävät ilman muuta kilpailun ulkopuolelle.

Nyt täytyy ruveta valmistautumaan illan esiintymiseen Hyvinkään kirjastossa. Flunssakin tulossa, ja päivä alkoi kurjasti. Poltin vesipannuni pohjan sähkölevyllä, karmea savu levisi huusholliin. Piti lähteä Itäkeskukseen ostamaan uusi vesipannu. Samalla tuli ostetuksi esiintymishame.