tiistaina, joulukuuta 20, 2005

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhteesta

Ikkunaiines kirjoitti kirjojen editoimisesta eilen otsikolla Peikkoja mm. seuraavaa:

Itsekin kaikenlaista kynäilevänä minua askarruttaa ajatus käsikirjoitusten editoinnista kustannustoimittajan ohjeitten mukaan. Ajatus on aika makaaberi, suorastaan. Miksi kaikkien pitää hinkua kirjailijoiksi? Eivätkö rajut muutokset tekstiin kieli siitä, että lahjakkuus ei ole riittävää? Olen ajatellut asian niin, että ellei minun mahdollista käsikirjoitustani hyväksytä suurin piirtein sellaisenaan, se ei ole julkaisukelpoinen ja saa jäädä omiin arkistoihini.

Iineksen alustus aiheesta oli sen verran provosoiva, että se herätti k keskustelun kustannustoimittajan roolista. Kirsti Ellillä kirjoitti Iinekselle näin:

Kirjailijan ja kustannustoimittajan suhde on tietysti herkkä. Minun käsittääkseni ammattitaitoinen kustannustoimittaja ei anna yksityiskohtaisia ohjeita käsikirjoitusta varten eikä ammattitaitoinen kirjailija yritä niitä myöskään yksityiskohtaisesti noudattaa. Kirjailija kantaa aina tekstistään vastuun, siksi päätökset on tehtävät itse. Kustannustoimittaja on kuitenkin kullanarvoinen koska hän työnsä puolesta on valmis paneutumaan käsikirjoitukseen syvällisemmin kuin kukaan muu ihminen kirjoittajan itsensä lisäksi. Kustannustoimittaja auttaa kirjailijaa tutkimaan omaa käsikirjoitustaan ulkopuolisen silmin, se ei ole kirjoittajalle itselleen helppoa eikä välttämättä missään tekemisissä lahjakkuuden kanssa. Käsikirjoituksen pitkä seisottaminen komerossa voisi tietysti ajaa saman asian. Taitava kustannustoimittaja voi huomattavasti jouduttaa prosessia.


Iineksen kirjoitukseen tuli parikymmentä kommenttia. Minäkin innostuin eilisiltana vastaamaan hänelle. Jos asia kiinnostaa keskustelun voi käydä lukemassa Iinkesen blogin kommenttilaatikosta. Alla minun (editoimaton) kommenttini:

Kirsti jo ehtikin sanoa oleellisen kustannustoimittajan ja kirjailijan suhteesta ennen kuin minä ehdin ranskantunnilta ja pyykkituvasta tänne koneen ääreen. Hyvä kustannustoimittaja ei todellakaan editoi kovalla kädellä kirjailijan tekstiä, vaan on kullanarvoinen yhteistyökumppani. Kirjailija voi olla umpisolmussa oman tekstinsä kanssa tai hänellä voi olla sokeita pisteitä sen suhteen. Kustannustoimittaja auttaa solmujen avaamisessa ja aukoo silmiä.

Tänään ranskantunnilla käytiin keskustelua juuri tästä samasta aiheesta Paris Matchin artikkelin pohjalta, jossa kustannustoimittajat pohtivat, miksi ranskalainen nykyromaani on näivettynyt, kun taas anglosaksinen romaani voi hyvin, ja lukijoita riittää. Eräs kustantaja sanoi, että ranskalainen kirjailija pyhittää kirjoituksensa, eikä toimittaja saa siihen koskea, kun taas anglosaksiset kirjailijat (suuret ja tunnetutkin) ovat vaatimattomampia, he hyväksyvät toimittajan huomautukset ja tekevät korjauksia tekstiin, mihin itsetietoiset ranskalaiset eivät suostu.

Vuosi pari sitten radiosta tuli sarja, jossa tunnetut suomalaiset kirjailijat muistelivat millainen ateljeekriitikko Tuomas Anhava oli ollut. Hän oli kirjakätilö, kuten joku muistaakseni sanoi. Hänen avustuksellaan syntyi tähän maahan modernistien sukupolvi. Yksi hänen kätilöimistään kirjoista oli Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka. Manner suivaantui myöhemmin Anhavaan eikä antaa ottaa uusintapainoksia Tästä matkasta, koska Anhava oli hänen mukaansa peukalonut liikaa runoja, niin että ne eivät enää tuntuneet hänen omiltaan. No, sellaista sattuu, että kirjailija kieltää varhaisemmat teoksensa. Joka tapauksessa hänen ja Anhavan yhteistyö oli ollut hedelmällistä koskapa sen tuloksena syntyi yksi suomalaisen modernin runouden perusteoksista.

Vertaisin kirjailijan ja kustannustoimittajan yhteistyötä arkkitehdin ja rakentajien: rakennusinsinöörin, rakennusmestarien ja rakennustyöläisten yhteistyöhön.

Arkkitehti suunnittelee, rakentajat toteuttavat hänen suunnitelmansa. Kun aikoinaan haastattelin vanhoja rakentajia, he olivat iloisen ylpeitä niistä rakennuksista (Aallon, Sirenin ym.) joita olivat olleet tekemässä, vaikka heidän nimiään ei niiden yhteydessä mainittukaan.

Kirjailija puurtaa yksin kammiossaan, kunnes saa aikaan jonkinmoisen kokonaisuuden, jonka hän vie kustantajalle, ja sen jälkeen alkaa yhteistyö, kirjan parhaaksi. Ja lukijan parhaaksi.

PS. Kirogurun Ketjugalleriaa ( kts. alempaa) ovat jatkaneet ainakin seuraavat tähän päivään mennessä: Pagistaan, Kasa, Mayday 34°35'S 150°36'E, Blogisisko ja Euroopan reunalla.

Lisäys myöhemmin. Ja Helenan nettipäiväkirja

4 kommenttia:

Helena kirjoitti...

Minä myös toimin heti. Kiva idea.
Helena
Helenan nettipäiväkirja

Jussi Og kirjoitti...

En ole kirjailija mutta kirjallisuuden kanssa tekemisissä kumminkin.

Joskus painajaisissa kaikki suomentamani kirjat löytyvät hyllystä omina versioinani, siis sellaisina joita en ole muokannut kustannustoimittajan kansssa. Herään yltä päältä hiessä.

Onneksi olen saanut tehdä töitä etevien ammattilaisten kanssa. Haluan kirjallisuuden suomentajana sanoa, että ihailen kustannustoimittajia ja että olisin hukassa ilman heitä.

minh kirjoitti...

Kun lukee kirjailijoiden kiitoksia ja muita esipuheissa, niin monet kirjoittavat saaneensa kullanarvoista apua ja tukea kustannustoimittajalta, varsinkin amerikkalaiset, olen huomaavinani.
En usko, että kirjasta tulee oikein mitään(siis julkaisusta, jos kirjoittaja ja kustannustoimittaja eivät ole hyvässä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä keskenään ja kustannustoimittaja ei usko kirjaan täysillä.

Iinekselle en mene kommentoimaan, koska en koe olevani sinne tervetullut, niin jatkan täällä. Mielenkiintoinen aihe, muuten.
-minh-
P.S. Minäkin jatkan meemiä, heti, kun saan kuvat koneelle ja Vuodatukseen tässä keitonlaittamisen ohessa..

Anita Konkka kirjoitti...

Minullakin on työperäisiä painaisunia, varsinkin kirjan aloittamis- ja lopettamisvaiheissa. Painajaiset ovat sen merkki että paljon energiaa on liikkeellä. Usein unissa kustannustoimittajalla on tärkeä rooli. Niin kuin on myös todellisuudessa.

Tuli mieleen kesken kaiken että mitenkähän taidemaalarit suhtautuvat jos joku ehdottelisi, että lisää tuohon nurkkaan sinistä ja tuonne vähän keltaista, niin kokonaisuudesta tulisi tasapainoisempi. Eivät taitaisi tykätä.

Kiinnostavaa nähdä Minh, mitä on sinun edessäsi.