perjantaina, joulukuuta 30, 2005

Kukapa kissan hännän nostaa...

Suomessa on pitkä perinne varoa kehumasta lasta. Kehumisella voi olla ylpistävä vaikutus. Itseään ei myöskään saa koskaan kehua. Tuollaista ihmeellistä aivopesua lukemattomat ihmiset tietämättään pitävät yllä. Jos joku poikkeaa joukosta ja erehtyy kehumaan saavutuksiaan, ympäristö pistää ojennukseen välittömästi, kirjoitti tänään Kops (Itsenäistymisestä).

Jos nyt kuitenkin rohkenisin kehua erästä saavutusta, joka löytyi netistä, kun kokeilin ennen joulua uutta hakurobottia nimeltä Wink ( via Pekka Nykänen ). Sain uutta tietoa täältä.

A Fool's Paradise
Translated by A. D. Haun and Owen Witesman

Coleman Dowell Scandinavian Literature Series
A Novel
July 2006
144 pages, 5 x 8
$12.95, paperback, 1-56478-422-3

Marriage kills love. That’s why people get married.” The unmarried and unemployed narrator of A Fool’s Paradise is seeing a married man and must, because of her social security, apply and interview for jobs she does not want. Her life is founded on unsustainable contradictions. As her lover considers recommitting to his wife and as her poverty becomes increasingly dire, she confronts the temptations and contradictions of conventional success, but she is also overcome by jealousy and dissatisfaction. She travels to Russia and spies on her lover’s wife. She takes a job that she hates. This precise and intensely personal novel describes the narrator’s growing sense that freedom becomes, itself, a kind of routine, and shows her burgeoning desire to break out of it.

Olen kyllä tiennyt, että Hullun taivaassa – kirja ilmestyy Amerikassa, kunhan käännös valmistuu, mutta sitä en ole tiennyt, että siellä ollaan jo näin pitkällä. Suomalainen ei usko ennen kuin näkee. Minä uskon vasta sitten, kun pitelen kädessäni konkreettista kirjaa - ensi heinäkuussa. Kirja on kuin oma lapsi, sitä ilahtuu jos menestyy maailmalla, mutta ei sitä kehtaa kehua.

9 kommenttia:

Jarmo Papinniemi kirjoitti...

Kyllä oman romaanin päätyminen Amerikan pikkuisille käännöskirjamarkkinoille on saavutus, josta kelpaa olla ylpeä.

Tiedän, että Hullun taivaassa on läpäissyt tiukan seulan. Suomessa taannoin vierailleet amerikkalaiset tapasivat koko joukon ihmisiä, saivat valtavat määrät vihjeitä, synopsiksia ja käännösnäytteitä. He todellakin uskovat valitsemaansa kirjaan.

Ja mikäs on uskoessa, hyvään romaaniin!

Anita Konkka kirjoitti...

Kiinnostavaa tietää, kun ei niin vanhaa kirjaa täällä kukaan osannut heille esitellä. He löysivät itse pienen pätkän englanninkielisesta Helsinki-antologiasta, jonka olivat saaneet kai FILI:stä mukaansa. Löysivät sitten englanninkieliset nettisivuni ja lähettivät meiliä, kysyivät olisiko tekstiä lisää. Minulla oli kirjasta raakakäännös, jonka lähetin heille. Parin kuukauden kuluttua he ilmoittivat, että ottavat sen julkaisuohjelmaansa, mutta se pitää kääntää uudelleen. Työn sai Owen Witesman, joka oli Suomessa FILI:n stipendiaattina. Ilman nettiä se kirja ei olisi löytänyt tietä Amerikkaan.

minh kirjoitti...

Hienoa! olen todella iloinen puolestasi! Saa olla ylpeä, kun tietää, kuinka pieni neulansilmä se on, josta yritetään kansainvälisille markkinoille.
Aikas hieno vuodenpäätös!
-minh-

Prospero kirjoitti...

Loistava saavutus. Valtakielelle kääntäminen lienee jokaisen kirjailijan haave.

Onnittelen myös sinua siitä, että löysin aforismisi/lauseesi Laineen toimittamasta Häijyjen ajatusten sanakirjasta.

- Prospero

Kops kirjoitti...

Sydämelliset onnittelut! Minäkin olen melkein kuuluisuus kun pääsin sinun blogiisi. Kun en nyt ylpistyisi niin että kompastun katukiveyksen reunaan leuka pystyssä kulkiessani. Hyvin sanottu tuo viimeinen virkkeesi. Kasvatusalan ihmisenä olen sitä mieltä että omia lapsia pitää kehua, mutta oikealla tavalla. Taas tulee monta blogikirjoituksen aihetta mieleen...

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos toivotuksista, olen hämmetyneen iloinen. Hyvä puoli asiassa on se, että ensi kesästä lähtien Hullu taivasta taas saa, tosin englanninkielisenä. Suomesta sen saa kirjastosta ja hyvällä onnella antikvariaattien yhden euron korista, jos sieltäkään

Kuulin kirjailijakollegalta että antikvariaatit pitävät suomalaisia romaaneja ongelmajätteenä, joka ei mene kaupaksi. Ei vaikka he alentaisivat hintaa 50:een senttiin. Kas kun eivät jaa kirjoja ilmaiseksi!

Prospero, mikähän minun häijy lauseeni on siellä Laineen antologiassa?

Prospero kirjoitti...

Ei niinkään häijy lause: "Kirjailija on kielihäirikkö."

Kaura kirjoitti...

Loistavaa ja ilahduttavaa! Ja tuikkaisenpa hyvää uutta vuotta tähän samaan syssyyn! :-) Kunpa suomalaiset oppisivat olemaan löysäpipoisempia kehumisissaan. Omia lapsia ja "lapsia" saapi kehua, myönteisten puolien esiintuominen on yhtä suurta rehellisyyttä kuin haukkuminenkin.

ah kirjoitti...

Onneksi olkoon todella - ja eikös ole niin, että jos et olisi aikanaan nostanut häntääsi niiden nettisivujen verran, olisivat kukaties luovuttaneet. Se on hyvä sanonta, tuo kissan hännän nostaminen. Siinä ei ole sitä ikävää, latistavaa perusvirettä joka sanonnoista usein löytyy. Sillä hupsuhan se kissa olisi jos jäisi odottelemaan muita nostajia!