Ellen olisi lukenut Dionysoksen kevättä, en tietäisi että tänään on kansainvälinen kirjan päivä. Päivän kunniaksi julkistan listan kymmenestä klassikosta , joita en syystä tai toisesta ole lukenut. Klassikkomeemi on lähtenyt liikkeelle Loistavasta puhalluksesta ja se kuuluu näin: Listaa kymmenen klassikkoa, joita et ole yrityksistä huolimatta pystynyt lukemaan alkua pitemmälle saatikka loppuun asti.
1. Cervantes. Don Quijote
Tämä kirja palauttaa lapsuuden trauman. Isäni luki kirjaa ääneen meille lapsille ja ojensi kesken lukemisen kirjan minulle, sanoi: ” jatka sinä, kun osaat jo lukea.” En häpeäkseni osannut lukea Don Quijotea. Se oli liian vaikeata kieltä minulle. Änkkäsin ja tankkasin. Isä tempaisi kirjan käsistäni sanoen: ” Noin iso tyttö eikä osaa lukea!” Se viilsi haavan sydämeeni.
2. Jane Austen. Ylpeys ja ennakkoluulo ( ja kaikki muutkin Austenin teokset).
Ei vain jaksa kiinnostaa se tunteiden ja suhteiden maailma, jota Austen kuvaa.
3. Kilpi: Alastalon salissa
On jäänyt lukematta, koska kirja ei ollut Suomen kirjallisuuden tutkintovaatimuksissa siihen aikaan kun opiskelin ja Annamari Sarajas oli proffani. Ehkä hänkään ei jaksanut lukea Alastalon salia eikä sen takia laittanut sitä tutkintovaatimuuksiin.
4. Hesse. Lasihelmipeli
Kymmenen vuotta sitten pelasin netissä lasihelmipeliä, mutta en päässyt Hessen tekstiin sisään. Oli liian kuivakkaa minun makuuni.
5. Taru sormusten herrasta
Ilmestyi kun olin jo ohittanut satuiän. Pahus, en muista edes tekijän nimeä, vaikka se kirja on hyllyssä, jossakin siellä, ei vain osu nyt silmään.
6. Tolstoi. Sota ja rauha
Jäi kesken kun sota alkoi.
7. Sterne. Tristram Shandy.
Annoin joululahjaksi miesystävälle, kun lukeminen jumittui. Jälkeenpäin harmitti että tulin antaneeksi pois, suhdekin jumittui, mutta ei se johtunut Thristam Sandysta.
8. Musil. Mies vailla ominaisuuksia
Kirjan kakkososa on odottanut vuosikausia hyllyssä ykkösosaa, että voisin aloittaa lukemisen toden teolla. Olen lainannut ykkösosan pari kertaa kirjastosta, mutta en ole ehtinyt lukea ennen lainaajan umpeen menoa.
9. Lautréamont. Maldororin laulut
Ole yrittänyt lukea tätä ranskan kirjallisuuden outoa klassikkoa siitä pitäen kun munasin itseni erään ranskalaiskirjailijan kuullen kun en tiennyt mistä hän puhui, kun hän puhui Maldororin lauluista. Kyllä minä tämän kirjan vielä joskus luen loppuun
10. Umberto Eco. Ruusun nimi
Kesken on ja kesken jää. Kuuluu samaan sarjaan kuin Hessen Lasihelmipeli, mutta ei ole yhtä kuivakiskoinen. En silti jaksaa lukea sitä loppuun asti.
PS 1. Sivupalkissa on Firefoxin Clipmarks, jonne kerään leikkeitä netistä ( milloin ehdin). Siellä on Paul Austerin lista kymmenestä hänelle tärkeimmästä klassikosta. Käykää lukemassa mitkä kirjat hän on listannut. Clipmarksissa on myös Jane Austenin kuva ja Libérationin arvostelu Burroughsin kirjeistä, mihin palaan myöhemmin.
PS 2. Maahanmuuttaja Arvi Perttu on lukenut Johan Bäckmannin kirjaa Saatana saapuu Helsinkiin ( tai tekstinäytteitä kirjasta) ja toteaa:
” Tekstinäytteistä tulee sellainen vaikutelma, kuin lukisi 1930-luvun Pravdaa: "haiseva suomalaislauma tarttui Anna Politkovskajan ruumiiseen". Bäckmanin samansävyisiä kirjoituksia Suomesta ja suomalaisista löytyy myös venäjänkielisiltä nettisivuilta. Niitä lukiessa uskoo, että ne saattavat aiheuttaa joissakin venäläisissä "poikkeuksellisen voimakkaita vainoharhaisia ja paranoideja tuntemuksia" Suomea kohtaan.”
10 kommenttia:
Älä välitä, mullakin on Don Quijote listalla...samoin kaikki Hessen kirjat ja Sota ja rauha. ja miljoona muuta.
Tristram Shandyn tarinastahan on vissiin tullut uusi elokuva lähiaikoina? Se vaikutti hysteeriseltä ja hauskalta, siinä kerrottiin tämän tarinan filmauksista, käsittääkseni ja se valottaa myöskin alkuperäistä kertomusta.
Heti Auster-linkkiin!
-minh-
Ai niin, piti kommentoida tuota kirjahylly-kuvaa. Beckett ansaitusti keskellä upeine kasvoineen. Mutta tuosta elämänkerrasta(Damned to fame) minä en saanut juurikaan irti, kun taas The Last modernist-elämäkerta on ihan loppuun kaluttu meillä, upea historiikki ja kunnioittava,mutta ei nuoleskeleva teos. Suosittelen!
-minh-
Anita! Lasihelmipeli on hieno kirja, mutta suomennos on kuiva ja huono. Muistaakseni Yrjö Kaijärven. Sen sijaan englanniksi se on hyvä ja sen verran olen kurkannut saksankielistä, että pitää kutinsa.
Aikaahan se vie. Minä luin sen kolmessa viikossa Volvo Amazonin takapenkillä matkalla Yhdysvaltain länsirannikolta Kanadan kautta New Yorkiin. Vuonna 1971.
Se on utopia, mutta ilman sellaisia olisi mahdoton elää.
Varsinkin preeriaosavaltioiden osuus oli niin tylsä, että ilman kirjaa olisin ruvennut mukiloimaan autoa, joka ei edes ollut meidän.
Anteeksi!
Tämä uusi bloggeri panee kirjoittamaan nuo kirjaimet kerta kerran jälkeen ja nyt se pani tekstini kahteen kertaan.
Näin on muuten kaikissa bloggereissa joissa nuo kirjaimet ovat!
Minh, kiitos lukuvinkistä.
Ripsa, kaksoispostauksen ongelman voi kiertää valitsemalla identiteetiksi Otherin. Poistaisin toien postauksen, jos pystyisin, mutta postiroskikset ovat kadonneet. Uudessa Bloggerissa on kaikkea muutakin ihmeteltävää.
Ilmeisesti Lasihelmipeli vaatii erikoisolosuhteita tullakseen luetuksi, kuten Danten Divina Comedia, jota en ikinä olisi lukenut, ellei se olisi ollut ainoa suomenkielinen kirja joka oli minulla Ravennassa mukana - siksi että Dante eli siellä maanpaossa kirjoittaessaan Divina Comediaa.
Olen tässä matkalla Kanossaan, Anita, tai siis tänne Sanoihin.
Harhautin 1.3. sinuakin luulemaan, että brittien ja irlantilaisten World Book Day olisi kansanvälinen. Elän niin tiukasti anglosaksista kulttuuria, että alkaa itsestäkin tulla kolonialisti.
Kuten Sami Feiring korjasi, kansainvälinen maailman kirjan päivä on vasta 23.4.
Anteeksi:(
Hei, tervetuloa Hanhensulka, saat anteeksi. Se oli hyödyllinen erehdys. Tuli lisää tietoa Maailman kirjan päivästä, sekin mitä britit pitävät kirjoina joita ilman ei voi eläa
Hei Ripsa, nyt roskikset ovat taas ilmestyneet kommenttipostauksen nurkkaan.Joten poistin sinun kommenttisi kakkoskappaleen.
Musilista: mulla on hyllyssä osa 1, ja toinen on lukematta. Vaihdetaanko?
Lähetä kommentti