Toista viikkoa sitten Minh ja Kirsti haastoivat minut kertomaan viisi omituista tapaani.
- Omituista, että en ole keksinyt yhtään omituista tapaa. Ehkä minulta puuttuu mielikuvitusta.
- Minusta on ihan normaalia, että vasenkätisenä en osaa käyttää saksia ja puren sen vuoksi sormien kynnet lyhyiksi. Varpaiden kynnet on helpompi leikata saksilla, siksi en pure niitä.
- En osaa puhua puhelimessa enkä soita ystävilleni, ellei ole asiaa, ja harvoin (noin kerran vuodessa) on tähdellistä asiaa. Sekin on ihan normaalia, koska isäni opetti kun olin lapsi, että puhelin ei ole lörpöttelyä, vaan asiallisten asioiden toimittamista varten.
- Itken vain unissani. Niissä itken paljon ja usein. Kuka sanoikaan että kyynelet unissa, ovat vilpittömimmät kyynelet? Se ei ollut Freud.
- Käyn suihkussa kerran viikossa, ja silloinkin vain saunan yhteydessä. Inhoan suihkua. Mutta ei siinäkään mitään omituista ole. Koko elämäni aina siihen asti kun muutin taiteilijataloon, olen käynyt kylvyssä ja nauttinut kun olen saanut lojua kylpyammeessa lukemassa kirjaa. Suihkussa ei voi lukea.
Haasteeseen kuuluu, että lähetän sen eteenpäin viidelle ihmiselle. Todennäköisesti kaikki ovat jo vastanneet, mutta lähetän sen kaikille niille, jotka eivät ole vielä saaneet haastetta. joiden blogi on oikeassa sivupalkissa ( ei näy Microsoft-Explorerin käyttäjille, elleivät vieritä blogia loppuun asti).
1 kommentti:
Se, ettei osaa puhua puhelimessa on AIVAN normaalia, jos ajattelee tähdellisempiä juttuja kuin missä oot just nyt, tuun viis minuuttii myöhässä jne. Eräälle ystävälle kirjoitinkin juuri taannoin, että puhelin on hirviömäinen - tavallaan mahdollisimman epäintiimi - en osaa kuvitella puhelinrunoa vaikka kuinka pinnistelen. Kaikki puhelimet ovat rikkinäisiä puhelimia: olennaisin informaatio, ilmeet ja eleet, on piilotettu. Uhh, kauheeta. Vaikka kirjoittaessakaan ei voi välittää ilmeitä ja eleitä, ne on helppo välittää kierretysti, toisin kuin puhelimessa, jossa vallitsee jokin outo muotokoodi, joka estää kaiken mielenkiintoisen.
Lähetä kommentti