Lissabon on kulttuurikaupunki. Seiniltä löytyy muutakin kuin töhryjä. Tämä Fernando Pessoan kuva oli vuosi sitten Bairro Alton kaupunginosassa Diario de Noticias-kadulla. Tekijä on nimimerkki Jef Aerosol. Lisää hänen katutaidettaan on täällä. Saisipa joskus nähdä yhdenkin suomalaisen runoilijan kuvan seinällä Helsingissä tai missä tahansa suomalaisessa kaupungissa!Löysin Pessoan kuvan sattumalta, kun etsin netistä kuvaa patsaasta, jossa hän istuu kantapöydässään kadulla jonka nimeä en muista. Kun kävin Lissabonissa, kantapöydässä istui paikallinen juoppo jalkojen juuressa kilisevä kassi ja hihkui hilpeästi ohikulkeville ihmisille. Juopon lähdettyä istuin Pessoan pöytään. Tuttava otti kuvan minusta, mutta se kuva on kadonnut. Osasikohan Pessoa eläessään kuvitella edes unelmissaan, että niin moni istahtaa hänen viereensä kantapöydän tyhjälle tuolille ja haluaa tulla kuvatuksi hänen kanssaan? Hän oli mies josta tuli suosittua seuraa vasta kuoleman jälkeen. Eläessään hän oli yksinäinen mies, sivullinen ja outo, mies joka ihmetteli ihmisiä ja mietti mitä tapahtui ohikulkijoiden mielessä. Ehkä hänestä tuli suosittu siksi että moni tunnistaa hänen yksinäisyydessään oman yksinäisyytensä.
"Kaikki rakastavaiset ovat suudelleet sielussani,
kaikki tyhjäntoimittajat ottaneet nokkaunet päälläni,
kaikki hyljityt ovat hetken nojanneet olkaani vasten,
minuun tukien kulkeneet kadun yli kaikki vanhat ja raihnaat,
ja on salaisuus jonka kaikki murhaajat
ovat kuiskanneet korvaani."
Katkelma runosta Hetkien vaellus, jonka kirjoitti romanttinen laivainsinööri Alvaro de Campos, yksi Fernado Pessoan kolmesta pseudonyymistä ja suomensi Pentti Saaritsa Ilse von Hellensin raakakäännöksestä. Pessoa ilmestyi Suomeen Saaritsan käännöksinä vuonna 1974 ja minä rakastuin häneen ensisilmäyksellä. Eikä se rakkaus ole kuollut vieläkään.
Tämä Pessoan kuva on peräisin Pierre Assoulinen blogista La republique des livres, hänen eilisestä Pessoa- kirjoituksestaan. En tiedä millä kadulla kuva on, Assouline ei kerro sitä. Lisää Pessoasta WikipediassaPS. Jos sivupalkin dynaaminen blogroll ( = blogiluettelo) ei päivity ajantasaisesti, niin kannattaa tyhjentää cache. Firefoxissa se löytyy Työkalut-painikkeen alta kohdasta Poista yksityistietoja. Rastita kohdat: sivuhistoria , väliaikaistiedostot ja todennetut istunnot ja klikkaa sen jälkeen: "poista valitutu tiedostot." En tiedä miten cachen tyhjentäminen tapahtuu muilla selaimilla.
13 kommenttia:
Tarkoittanet kahvilalla A Brasileiraa Rua da Almeida Garrettilla, vaikka Pessoalla oli monia muitakin kantakahviloita ja -ravintoloita. Nimim. Pessoa-tutkija.
Olen muuten tehnyt YLE:n Kulttuuritoimitukselle (Radio YLE:n Ykköselle) vuosia sitten 50-minuuttisen Pessoa-featuren. Voi toivoa uusintaa, jos kiinnostaa. Nimeä en nyt muista, olisiko ollut "Teeskentelevä runoilija".
Vielä yksi olennainen oikaisu: Pessoa keksi heteronyymit, ei pseudonyymejä.
Lisää tieteellisiä PESSOA-lukuvinkkejä kiinnostuneille: yleisen kirjallisuustieteen graduni "Fernando Pessoan ortonyymi ja heteronyymit modernistis-romanttisena myyttinä" os. https://oa.doria.fi/handle/10024/38553.
Kunpa oppisin sanomaan sanottavani kerralla.... Anyway, vielä yksi kommentti. On kummaa, että PESSOASTA uusinnetaan käsitystä sivullisena ja outona, koska hän jos kuka oli ensimmäisen kirjallisen modernismin nokkahahmona ja Orpheu-lehden toimittajana kirjallisen elämän keskiössä ystävineen. Lisäksi hän julkaisi elinaikanaan runojaan lukemattomissa lehdissä, vaikkakin vain 3 omaa kirjaa (viimeinen A Mensagem, Viesti). Hän myös omisti hetken aikaa oman Olisipo-kustantamon, joka julkaisi mm. António Nobren ja Pessoan helleeniksi ylistämän de Botton runoja.
Yksinäisyyskäsitystä tukee tietysti romanttisten suhteiden vähyys: ainoa tunnettu suhde Ophélia Queirokseen. Suhde kesti muutaman kuukauden muistaakseni 1920 ja uudistettiin kymmenisen vuotta myöhemmin. Tästäkin YLE:n ohjelmassa enemmän.
Kiitos informaatiosta. Etsin blogistasi linkkiä Pessoaan, olisin laittanut sen jutun yhteyteen, mutta en löytänyt pikaetsinällä. Suosittelen, että laitat blogiisi Google-wigdetin: "Hae tästä blogista."
Minä en Pessoan henkilöhistoriasta tiedä mitään, mutta monissa runoissa, jotka minulle ovat jääneet mieleen tai tuntuneet voimakkaasti, kaikuu yksinäisyys, yksinäisyyden kokemus, joka on saanut runoissa upeat sanat.
Mutta kiitos vinkistä, en olekaan lukenut Pessoaa vuosiin, täytyypä vähän kaivella ja etsiskellä..
-minh-
Rita, luuletko että YLE uusii ohjelmia, jos niitä pyytää?
Minä en ole tajunnut pyytää, olen vain aina välillä kehunut jotain radio 1:n ohjelmaa.
Oliko ohjelmasi Radioateljeessa? Jos oli niin sitten olen todennäköisesti kuullut sen. Muutama vuosi sitten oli hirmuinen Pessoa-buumi. Olet tainnut olla osallinen sen aikaansaamisessa!
yksinäisiä tai yksineläviähän useat taiteilijat ovat olleet ja ovat. kirjailijat etenkin.
pessoassa kiintoisinta tuo heteronyymien käyttö, muistan lukeneeni että nämä eri heteronyymit jopa kävivät julkista väittelyä keskenään.
pessoan elämä on kiintoisa, tietenkin runouden lisäksi. hänestä ja hänen tuotannostaan on tehty tutkimuksia, mutta onko hänen elämästään tehty elämänkertaa?
Pessoasta on tehty parikin elämäkertaa, ainakin António Quadros ja Gaspar Simões ovat olleet asialla. Quadros tulkitsee nykyään kirj. tieteilijöiden mielestä vähän epäilyttävästi Pessoan elämänvaiheita hänen säkeidensä kautta, Simões käsittelee laajemmin tuotantoa ja elämää, mutta hyvin psykologissävyisesti. Tämä psykologisoiminen on muutenkin ongelma Pessoa-tutkimuksen kohdalla.
Nämä kirjat ovat ilmestyneet portugaliksi, en tiedä, onko englanninnettu. Muitakin elämäkertoja voi olla, mutta nämä ovat "auktoritatiivisimpia".
Crowleysta: Pessoa ja hän suunnittelivat jopa tapaavansa joskus Lontoossa. Pessoa oli muistaakseni tehnyt Crowleyn horoskoopin tai vastaavaa ja heidän piti siitä keskusteleman.
Jos on kiinnostunut tuon aikakauden portugalilaisesta kirjallisuudesta, suosittelen myös lukemaan graduani, joka siis verkossa vapaasti luettavissa. Runojentulkinnan lisäksi myös konteksti esitellään.
Ripsa, kyllä minun käsittääkseni ohjelmia pyydettäessä uusitaan. Ihan jopa pyytävät niin tekemään.
Ohjelma oli ihan vain kulttuuriin yleensä, ai Radioateljeeseen, ei ollut sellaisia huippumikkejä mukana, että olisi saanut sille kelvollista jälkeä aikaan.
Olisi mukava ajatella, jos voisi edes hiukan tehdä Portugalin runoutta - muutakin kuin Pessoaa, siellä riittää hyvää julkaistavaa - tunnetuksi.
Kiitos tästäkin kirjoituksesta kuin myös kaikille kommentoijille. Kiintoisaa on.
Voi, elämä on lyhyt ja maailma täynnä luettavaa, vaikeaa tehdä rajauksia mitä lukea ja mitä jättää lukemati.
Anelemme Yleltä Dahlin featuren uusintaa, eiköhän se järjesty, siis uusinta.
Voih, Deellä olisi useita diapositiiveja Pessoan patsaasta, mutta eivät vielä digimuodossa, ehkä joku päivä kerkeää skannaamaan vanhamuotoisen kuva-arkiston nykymenoon sopivaksi.
Patsaiden puutteen korvaa mainiosti jutun upeat Pessoa-graffitit.
Kannattaa pyytää uusintaa myös Joe Davidowin 1997 ohjaamasta ja Jorma Uotisen tanssimasta
The Man Who Never Was
http://www.elonet.fi/title/
ek3q75/tekija .
Pessoan runoihin perustuvaa tv-produktiota tekemässä oli YLE:n parhaita voimia: Arto Kaivanto kuvasi, Martti Turunen äänisuunnitteli ja Pentti Kakkori leikkasi yhdessä ohjaajan kanssa. Muistaakseni Mies jota koskaan ei ollut oli YLE:n ensimmäinen HD-ohjelma. Se on yksi aika harvoista tv-maailman huomattavimman tunnustuksen Prix Italian
suomalaisista voittajista.
Lähetä kommentti