Vappuaattona

Keltaisia  kiviä  Kolmen sepän patsaalla

Ilmaista pullovettä  ja vilinää  Vanhan ylioppilastalon   kulmalla

Lakkeja  Kolmen  sepän aukiolla

Kirjalliset naamiaiset

Valokuvatorstain 130. aihe: Naamiaiset

Hauskaa  vappua kaikille juhlijoille ja hyvää vappua muille!

Sininen kollaasi

Katutaidetta Helsingistä, Lontoosta, Luxemburgista,  Petroskoista,

  Tampereelta ja Tartosta ( klikkaa kuva isommaksi)

Lisää  sinisiä kollaaseja täällä.

Kaikki ovat lähteneet

Autio talo Aurinkolahdessa

César Vallejo kirjoitti: " Talossa ei  asu enää ketään - sanot minulle - kaikki ovat lähteneet. Sali, makuuhuone ja sisäpiha ammottavat tyhjillään. Ketään ei ole jäljellä, sillä kaikki ovat lähteneet."

"Ja minä sanon sinulle: Kun joku lähtee joku jää. Piste jonka kautta joku ihminen on kulkenut ei enää ole yksin. Inhimmilliseltä kannalta yksin on ainoastaan paikka jonka kautta ainutkaan  ihminen ei ole kulkenut" (Inhimmillisiä runoja. Suom. Pentti Saaritsa)

César Vallejo jatkaa: " Todellisuudessa kaikki ovat lähteneet talosta, mutta totuus on että kaikki ovat jääneet. Eikä se mikä on  jäänyt ole heidän  muistonsa vaan he itse".

Vallejon  runo on yksi mielirunoistani.  Se  löytyy kokonaisuudessaan kokoelmasta  Kello  0.  Kun kävin  tänään kuvaamassa  autiotaloa, minusta tuntui   kuin joku  olisi katsonut minuaikkunasta, mutta ei siellä ollut kuin katosta  roikkuva lamppu.

Valokuvatorstain  129.  haaste on   autio  ( klikkaa kuvat isommiksi)

Vihreän kollaasin viikko

Vihreä kaupunki ( klikkaa kuva isommaksi)

 Vasemmassa alakulmassa on tänään   Helsingin musiikkitalon rakennustyömaan  aidasta bongaamani "neulegraffiti. "   Lisää  neulegraffiteja löytyy Sininen meri -nimisestä blogista.

Vihreä on lempivärini ja   jonkin  testin mukaana   jopa aurani väri,  mutta   kuvakokoelmista löytyi   yllättävän vähän vihreitä kuvia. 

Oikeassa reunassa on Vincent van Goghin vihreä silmä ja    vasemmassa yläkulmassa  pensaassa piilottelevan  rusakon silmä. Näin sen viime  kesänä Puotilan  viljelyspalstalla.   Rusakon silmän  vieressä on  virolaisen  taiteilijan  Paul Allikin ( 1946-2003) näkemys vihreydestäni.

 Lisää vihreitä kollaaseja Inkiväärin blogissa.

Oranssi kollaasi

Pääsiäismaanantain askartelutyö: oranssi kollaasi ( klikkaa  isommaksi)

Lisää  oransseja kollaaseja löytyy Inkiväärin blogista.

Älkää unohtako Eeva-Liisa Mannerin näytelmää Poltettu oranssi.

Sitaatteja Coloria.netistä:

- Punainen (siis oranssi) tukka oli hyvin suosittu muinaisessa Roomassa. Englannissa punaiset hiukset tulivat suosituiksi 1500-luvulla.

- Kiinalaisessa kulttuurissa oranssi on yhdistetty Jiniin (Jang - sininen). Kiinassa, kuten Japanissakin oranssi liittyy onnellisuuteen ja rakkauteen.

- Buddhan väri; myös buddhalaisten munkkien kaavun väri. Buddhalaisessa taiteessa oranssi kuvasi valaistumisen korkeinta tasoa.

- Amerikassa vankila-asusteiden väri.

- Oranssi lisää henkisiä kykyjä ja iloisuutta ja lisää hapen määrää aivoissa.

- Oranssinpunaisesta saa elinvoimaa. Oranssilla hoidetaan väsymystä elämään ('epätoivoa'), mutta liika oranssi saattaa väsyttää ja nostaa potilaan lämpötilaa. Vahvojen punaisena ja oranssin tilalla käytetään usein ruusunväriä ja kullanväriä. Oranssilla hoidetaan mm. lihaskramppeja ja parannetaan ruoansulatusta.
- Oranssilla hoidetaan munuaistulehduksia, sappikiviä, mentaalista heikkoutta, epilepsiaa, koleraa.
- Oranssin uskotaan rentouttavan keuhkoja.

Pääsiäisrunon sijasta

Banksy  Pyhällä maalla.

Runoushyllystäni ei  löytynyt  pääsiäisrunoa. Sensijaan  löytyi  Jehuda Amihain (Yehuda Amichain)  runokokoelma  Jerusalem, jonka  on suomentanut  Teppo Heiskanen ja kustantanut Nihil  Interit ry vuonna 1999  (eläköön  pienkustantajat!).  Amihai oli  aito  Jerusalemin asukki   ja maassaan yhtä suosittu  runoilija  kuin Saarikoski Suomessa.  Hän kuoli vuonna 2000.

Amihain Jerusalem  on satama ikuisuuden rannikolla, Jumalan  Venetsia,  Sodoman sisarkaupunk ja , suostumaton Pompeiji.  Hänen  Jerusaleminsa  kivi on ainoa kivi joka tuntee kipua.  Hänen Jerusaleminsa ilma tihkuu rukouksia ja unelmia   ja aina välillä   se kokoontuu mielenosoitukseen kuin Baabelintorni. 

"Mutta joka rakastaa matkakirjojen tai rukouskirjojen

Jerusalemia

on kuin mies joka rakastelee

seksioppaan ohjeiden mukaan."

Jerusalem  on pääsiäisen tapahtumien pääpaikka. Juutalaiset  kokoontuvat juhlimaan   Egyptin  vankeudesta pääsemistään  ja kristityt  Jeesusta joka   kuolemalla kuoleman  voitti ja  päästi  synneistä   häneen uskovat ( korjatkaa jos olen väärässä).  Amihain   kokoelmassa ei ole  yhtään  varsinaista pääsiäisrunoa, mutta  sieltä löytyy runo  lammaseläimestä   eli oinaasta ( = kuohitusta pässistä), joka on pääsiäisen   uhrieläin.  Runon nimi on Kertomuksen todellinen sankari ja se on yksi minun  suosikeistani.

Kertomuksen todellinen sankari oli oinas,

joka ei tiennyt muiden solmimasta salaliitosta.

Oinas ikäänkuin tarjoutui kuolemaan Iisakin puolesta.

Haluan laulaa oinaasta muistolaulun,

sen kiharasta turkista ja inhimillisistä silmistä,

sarvista jotka olivat niin hiljaa sen elävässä päässä

ja joista tehtiin teurastuksen jälkeen torvet

soittamaan joukot taisteluun

tai kuuluttamaan todellista iloa.

Haluan muistaa loppukohtauksen

kuin kauniin valokuvan upeassa muotilehdessä:

ruskettunut, tyylikäs nuorukainen istuvassa puvussaan

vieressään enkeli pitkässä, sinisessä iltapuvussa,

kummallakin tyhjä katse,

katsovat  kahteen tyhjään kohtaan

ja heidän takanaan, kuin värikkäänä taustana, oinas

on takertunut pensaaseen ennen teurastustaan,

pensas viimeisenä ystävänään.

Enkeli lähti kotiin.

Iisak lähti kotiin.

Ja Aabraham ja Jumala olivat  lähteneet paljon aiemmin.

Mutta keromuksen todellinen sankari

on oinas.

Lankalauantaina

Mereltä nousi  nousi   tänään  hopeinen  sumu.  Sumussa polki mies pitkin rantalaituria.  Näkymättömät lokit kirkuivat taustalla.

"Pääsiäisessä  on hopeisuutta, ilmavuutta, herkkää syvyyttä. Päivä on valosta kudottu. Ja valo on kudottu hengestä. Elämän tulikivi: ota ja sytytä. Ja miten linnut  livertäkään!" kirjoitti  Adam Tertz  alias  Andrei Sinjavski  vaimolleen vankileiriltä pääsiäisenä 1971.  Sitaatti on  teoksesta  Kuorosta kohoaa  ääni (suom. Maritta Pesonen ),  joka pohjautuu  Tertzin   vankileiriltä lähettämiin kirjeisiin. 

Tertz  alias Sinjavski  tuomittiin vuonna 1966 gulagiin , koska hän  oli  julkaissut  ulkomailla romaaneja. Se oli  neuvostovastaista toimintaa.  Suomeksi häneltä ilmestyi  vuonna  1960 romaani Oikeudenkäynti alkaa (suom. Juhani Konkka).  Hän pääsi   gulagista  kahdeksan vuotta kestäneen pakkotyön jälkeen ja  muutti perheineen Pariisiin, jossa kuoli vuonna 1997.

Hyvää pääsiäistä!  

Hiljaisen viikon väri

Vanhauskoisten kappeli Kolkjan kylässä Peipsijärven  rannalla viime  pääsiäisenä ( klikkaa kuva isommaksi)

Sitaatti Coloria.netistä:

Kristinuskossa violetti on katumuksen ja myös parannuksen väri ja liturgioissa sitä käytetään paastonaikoina, esim. pääsiäisenä. Manlio Brusatin sanoo, että violetti merkitsee 'synnin tilassa olevan väliaikaista kuolemaa hänen odottaessaan kastetta ja vapauttavaa katumusta'. Katolisessa maailmassa violetti merkitsee kuolemaa ja ristiinnaulitsemista; katolilaisille violetista tuli paaston ja rukouksen väri sen jälkeen, kun he Nikaian kirkollikokouksen (300-luvulla jKr) jälkeen irrouttautuivat omaksi ryhmäkseen. Vanhoissa kuvissa, jotka esittävät Jeesuksen kärsimyksiä, hänen viittansa on violetti; maalauksissa violetti on ollut myös pyhimyksiä ympäröivän auran väri.

Valokuvatorstain   127. haaste  violetti.

Kuvahaaste: toistuvia teemoja

Jatulintarhan Jenny  haastoi   kertomaan kuvien toistuvista  teemoista.   Hänen  toistuvia  teemojaan ovat  kuluneisuus ja tyhjyys.    Tein  muutaman kuvakoosteen  toistuvista teemoistani.  Kauhean  flunssan  takia  en  jaksa  sanallistaa teemojani.  Tässä ensimmäinen teema:

Veistokset ja patsaat,  myös maalaukset mutta yksiulotteisuutensa takia ne eivät ole niin kiinnostavia kuvauksen kohteita  kuin veistokset.

Toinen teema.  Katutaide:  graffitit, tagit, ja stencilit ja tarrat. Taustakuvana  on vakituinen kuvauskohteeni, Puotilan uimakoppi ja sen vaihtuvat graffitit.   Ylärivissä on  helsinkiläistä,  alarivissä tarttolaista katutaidetta.

Kolmas teema:  Aurinkolahti.   Se on  lähiympäristöäni, siksi kuvaan sitä paljon. 

 Neljäs teema: Simo.  Hän ei  vielä niin pieni, että ei poseraa, siksi häntä on kiva kuvata.  Yleensä en kuvaa  aikuisia, koska  kuvat heistä  epäonnistuvat. Se johtuu  siitä, että jännitän aikuisia   ja arastelen kuvat heitä.

Viides teema olisi kissat, mutta en jaksa  tehdä niistä    koostetta. (  Nenä vuotaa  kuin ränni keväällä  ja  ohimoita puristaa vanne).  Suurin  osa  kuvistani on kaupunkikuvia,  taloja, katuja, näyteikkunoita,  töhryjä.    Yhtään maalaiskuvaa ei löytynyt, koska en käy maaseudulla.  Luontokuvia on vähän,  mitä nyt  muutamia kukankuvia  viljelypalstalta Puotilasta ja    Miina  Äkkijyrkän lehmiä ja hevosia Uutelasta. ¨En osaa tehdä makroja ötököistä ja kasveista.

 Haastan kaikki valokuvausta harrastavat bloggaajat  miettimään toistuvia teemojaan. Hyvänä  alustuksena aiheeseen Jennyn  blogikirjoitus.   Heitän pallon erikseen   seuraaville blogeille:

Valopilkku

Kello viiden tee -syadinilla, kiitos

Iineksen kuvat

Pahat kuvat valttavat maailman

The 52 Photoprahps

Periferialife - elämää maalla

Ps. Kuvat voi klikata isommiksi kuten aina.

Saviveistoksia

 Kolleketiivinen keho: Ihme-projekti 2009 Helsingissä. ( klikkaa isommaksi)

Huomenna ( tiistaina ) on  viimeinen mahdollisuus  nähdä mitä ihmiset ovat  tehneet kuvanveistäjä  Antony  Gormleyn  kanssa 160 000 kiloa painavasta  pienen kerrostalon kokoisesta savikuutiosta.   Savityöt ovat  näytteillä  Kaisaniemen kentällä olevassa  teltassa.  

Yksi    näyttelyn monista  taruhahmoista.  Kiinnostavaa   katsella  mitä kaikkea   ihmisten kollektiivisessa  tajunnassa liikkuu.

Pääsiäisrunoja palmusunnuntaina

Palmusunnuntain  virpojia, pikkunoitia ja yksi velho. Kissa  on omasta takaa,  se ei tosin ole  musta ( klikkaa  kuva isommaksi).

Pääisisäisrunoja  on   viime päivinä   ahkerasti googlattu ja päädytty  tähän  blogiin.   Viime vuoden pääsiäisruno täällä  oli  Boris Pasternakin Piinaviikolla.    Se  kuuluu  Tohtori Zivagon runojen sarjaan, joka  löytyy Pasternakin romaanin   lopusta.  Sieltä  on  peräisin myös    palmusunnuntain runo Pahat päivät jonka on suomentanut Helvi  Juvonen:

Kun  oli aika lopuillansa,

hän saapui  Jerusalemiin.

Ja palmuja heilutti kansa

ja hoosiannaa laulettiin.

Uhkaavia olivat päivät.

Sai viha vallan  sydämiin.

Kulmat kyräten ryppyyn jäivät.

Ja oli tultu loppuun niin.

Lepäsi taivas pihamailla

lyijynraskaana painoltaan.

Ja papit todisteita vailla

punoivat kettuina juoniaan.

Kun hänet  käsiin roskaväen

temppeli luovutti vallastaan,

kansa kulkenut ylistäen 

häntä kirosi kiihkossaan.

.... 

Runo  jatkuu  vielä viisi säkeistöä, mutta en   kopioi niitä   tänne. Pasternakin aikalainen  Mihail  Bulgakov kirjoitti   piinaviikon  tapahtumista proosaa romaanissa  Saatana saapuu Moskovaan. Sitä voi lukea  pääsiäisen  aikaan. 

Etsin tänään  pääsisäisrunoja  kirjastostani, mutta vähän  niitä löytyi. T.S. Eliot kirjoitti kiirastorstain aatosta   ja    W.B. Yeats vuoden 1916 pääsiäisestä.  Se oli poliittinen runo. Mahtoikohan  Pentti Saarikoski kirjoittaa  jotain sen tapaista, että   on  se aika  vuodesta , jolloin  se yksi taas  kuolee ja ylösnousee?  

 

Isokoskelot ja Stallari

Isokoskeloiden  pariskunta  Vartiokylänlahdella palmusunnuntaina  (klikkaa kuva isommaksi). 

Naaraalla on  pörröinen   takatukka.

Otin  tänään  pyörän talviteloilta ja   lähdin katsomaan  miten  palstalla jaksellaan.  Ei näkynyt  vielä kevätkukkia, mutta  Moskovasta tuodon  rohtoyrtin     lehdenalut  vihersivät   menneen vuoden lehtien alta. 

 Mikä riemu ja vapaudentunen päästä pyörällä ajelemaan. Ei tarvitse  olla riippuvainen metron ja bussien aikatauluista.   Mutta  lukeminen jää  vähemmälle, kun pyöräillessä ei voi lukea.  

 Viimeksi olen lukenut metromatkoilla Juha Ruusuvuoren Stallarin. Oikeampi nimi  sille olisi  Opportunisti.    Kirja on vankalla ammattitaidolla tehty ja  siinä  on hyvä veto, mutta  ei se  minua silti  koskettanut.  Tunteiden taso puuttui.  Ehkä opportuneisteilla  ei tunteita olekaan.  Ns.  luusereista saa särmikkäämpiä  kirjoja kuin  menestyneistä ihmisistä.   Ruusuvuori ruotii  muunmuassa Yleisradion  suomettumista.   Samaa   asiaa sivuttiin    hiljattain päättyneessä tv-sarjassa Uutishuone.   Olikohan  Suomella  siihen aikaan muuta vaihtoehtoa   kuin  suomettuminen? 

 Minusta  70- luku  oli  ankea vuosikymmen.    Olin  silloin  vuorotellen pätkätyöläinen ja työtön.  En    osannut laulaa  poliittisia  lauluja, vaikka yritinkin olla kulttuurityöläinen,  eivätkä marxismi-leninismin  opinnotkaan  ottaneet sujuakseen. Minulla oli väärä tausta:  Siperiaan karkotetut isovanhemmat. 

Linnut

Lokit tulivat eilen.  Tuntui kuin ilma  olisi  avartunut, kun ne  kailottivat rannalla.  Minulle  lokkien tulo on aina merkinnyt  kevään tuloa,  merenrantakaupungissa kun olen elänyt lapsuuteni, nuoruuteni,   aikuisuuteni.    Heittelin  niille  leivänpalasia, että  saisin  niistä lähikuvan. Vaikeata  oli.    Vanha  mies   ärisi ohimennessään, että  tartteeko niitä  ruokkia. Miksi vanhat miehet ovat niin ärtyisiä täällä Aurinkorannalla?

Tänään tarttui radiosta korvaani  mustalaisromanssi, nuori mies lauloi:  " Ylhäällä lokki niin uljaana liitää, se nuoruuden innolla kauaksi kiitää ja aurinko sen  siipiä  hopeoi."   Romanssi päättyy  pessimistisesti, tulee mies,   ampuu lokin ja  laulu päättyy sanoihin:  " Toiveista jäljellä vain pettymys on."

 Yhtä  kurjasti käy  lokille   Tshehovin  näytelmässä  Lokki.    Vanha  kyyninen kirjailija saa aiheen pieneen kertomukseen: " järven rannalla  asuu nuori tyttö, joka rakastaa järveä kuin lokki ja on  onnellinen ja vapaa kuin lokki. Mutta  sitten tuli sattumalta mies, näki ja joutessaan huvikseen tuhosi  hänet kuten  tuon lokin." ( suom. Jalo Kalima).

En  tiedä onko   näistä linnuista tehty  lauluja ja näytelmiä. Eivät  tulleet  niin lähelle rantaa , että olisin  saanut niistä  kunnon kuvan.   Jos  joku  tunnistaa  mitä lintuja   ovat, niin kertokaa se minulle.

  

Mikä tämä on?

Valokuvatorstain 126. haaste: Mikä tämä on?

(klikkaa kuva isommaksi)

Pietarilaisten aprillipila

Kuva on kaapattu English Russia- sivustolta. 

Pietarilaisnuoret räjäyttivät  aprillipäivän aamuna  Leninin    takamukseen ison reiän.   Inkeriläisperäistä  ( anarkistista)    huumorintajuani   heidän  tekonsa  huvitti   suuresti.  

 Leninin patsas  seisoo Suomen  asemalla ja  viittoilee sieltä  Neva-joen suuntaan.  Olen kertonut Mustassa passissa, miten Eero-setäni oli  nuorena miehenä  seissyt   Litenei- sillalla,   tuijottanut  Nevan  aaltoja ja miettinyt hypätkö vai ei. Mutta ei sitten  ollut  hypännyt, kun oli nähnyt   Leninin  käsivarren viittoilevan hänelle kutsuvasti.   Hänestä  tuli intomielinen nuorisoliittolainen ja puolueen  kokelasjäsen, mutta  sitten alkoivat  30-luvun suuret puhdistukset. 

 Minä seisoin samalla sillalla  noin 70 vuotta myöhemmin, kun Neuvostoliitto oli  romahtanut.   Leninin patsas seisoi paikoillaan,  näin  Leninin   käsivarren ja  KGB:n talon, Bolshoi  domin, jonka kellareista näki Siperiaan asti.   Sen talon  kautta  kulki monen  inkerinsuomalaisen tie  Siperiaan.