maanantaina, marraskuuta 30, 2009

Marraskuun lopun värejä Helsingissä



Puotilan kartano  lauantaina.  Pyöräilin katsomaan miten  viljelypalstalla voidaan.  Palsta on kartanon vieressä.  Auringonkukkien  varret  törröttivät   pystyssä. Linnut olivat syöneet viimeisetkin siemenet kukista. 



Erottaja tänään. Kävin katsomassa   Otso Kantokorven   kuvia  Viron katutaiteesta  Liken  kirjakaupassa, Iso Roobertinkatu 20.


Päivän sitaatti:  "Nähdäkseni katutaiteessa ei ole kyse pelkästään reviirin merkkaus. Sillä on aina poliittinen agenda, riippumatta sisällöstä. Kyseessä on tilan haltuunotosta vaikka työt jankuttaisivat samaa tyhjänpäiväisyyttä loputtomasti. On kauheaa, että raha on ainoa, jolla nyky-yhteiskunnassa saa viestin läpi [...] Tietenkin mukana on myös kielletyn ja laittoman romantiikka."  Otso Kantokorpi   Fifissä: Viron seinillä on asiaa





4 kommenttia:

Ripsa kirjoitti...

Kyllähän noita näkee. Ilmiö on kyllä outo, ja varsinkin se siinä, että nuo kuvat ovat levinneet maailmanlaajuisiksi ja hyvin lyhyessä ajassa.

En vieläkään tiedä mitä niistä ajatella. Reviiriajattelu tuntuu turhanaikaiselta. Mutta siitä olen spreijaajien kanssa yhtä mieltä, että rakennukset ovat aika rumia, betoniseinät ovat tylsiä.

Luulenpa vain että eivät "nuoret kapinalliset" pääse Nokian lähellekään tölkkeineen.

Anita Konkka kirjoitti...

Onko kymmenen vuotta lyhyt vai pitkä aika? Kymmenen vuotta sitten kun matkustin Eurooppaa pitkin ja poikin junalla näin noita radan varsilla.

Ripsa kirjoitti...

Taisi olla graffiteja New Yorkissa jo 60-luvun lopussa, varsinkin metrossa.

Sitten tuli pormestariksi Giuliani, joka julisti nollatoleranssin vähän kaikelle ja graffitit vähenivät huimasti. Mutta myös pistoolien heiluttaminen loppui.

Olen sitä mieltä että 10 vuotta on lyhyt aika. Mutta aattelin lähinnä Suomen mitassa. Kävin Hesassa kylässä joskus 90-luvun alkupuolella ja siellä oli joitain spreijauksia. Ei tainnut kulua kuin muutama viikko, kun niitä oli jo täälläkin.

Että se leviää kuin muoti tai virukset.

Anita Konkka kirjoitti...

Oli niitä Hesassa jo 80-luvulla. Sakkoja tuli jos joutui teosta kiinni. Ja puhdistamisen joutui maksamaan itse, eikä se ollut halpaa. Muistan kuvanveistäjän olleen raivoissaan kun löysi pojaltaan spreijauspurkin.