Auringonlasku Vartiokylänlahdella 19.11.09
Valokuvatorstai toivoi väriä marraskuun harmauteen ja antoi haastesanaksi räiskyvän. Miksi ihmeessä marraskuussa pitäisi räiskyä? Minusta marraskuu on hieno kuukausi harmautensa ja pimeytensä takia. Se kutsuu ihmistä sisäistymään. Joulukuussa ollaan sosiaalisia. Minunkaltaisellenin intovertille se on hermostuttava kuukausi. Tammikuu on vuoden ikävin kuukausi, se on pitkä kuin nälkävuosi, rahat ovat lopussa ja postiluukusta tipahtelee laskuja, mitään ei tapahdu. Helmikuussa valostuu ja on aika tutkia siemenluetteloita ja suunnitella tulevan kesän viljelyksiä.
Mies ja vene auringonlaskun jälkeen Vartiokylänlahdella 19.11.09
Voi kun osaisi kuvata kaikki marraskuun harmauden hienot vivahteet!
9 kommenttia:
Ei minustakaan marraskuun tarvitse räiskyä, muut kuukaudet ovat sitä varten. Marraskuu on omanlaisensa.
Molemmat kuvat ovat kauniita tavallaan. Tammikuu on minustakin vuoden pisin ja vaikein kuukausi. Ennen sitä on ollut marraskuukin mutta tänä vuonna tämä on mennyt ihmeen nopeasti ja ollaan huomaamatta jos aika pitkällä.
Sanoit ääneen ajatukseni, kun luin marraskuun haasteen. Jopa hivenen ärryin siitä, sillä pidän marraskuun ankeasta kauneudesta. En suostu räiskymään ennen kuin kuvaan uudenvuoden raketit.
Juuri katsoin jonkin lehden valokuvateemaakin, ja se olikin juuri tuo "ankea kauneus", ehkä vähän toisin sanoin.
Kuvasi ovat kauniit!
Valokuvaamisen taito on hieno taito. Minusta noissa(kin) kuvissa taitoa on.
Sitten toisen asiaan: luin juuri artikkelin "Alitajunnan sihteeri" Kari Levolan toimittamasta teoksesta. Pidin artikkelista kovasti. Oliko sen nimi "Alitajunnan sihteeri"? Siihen suuntaan kuitenkin. Joka tapauksessa artikkeli antoi ajattelemisen aihetta ja myös toivoa meille, jotka olemme enemmän tai vähemmän, lähinnä enemmän, hukassa sanaveistelyjemme suhteen. Aion vihdoin lukea sen Ravenna-kirjan, kunhan pääsen kirjastoon, josta se toivon mukaan on lainattavissa. Tai olisi parempi, jos se/ ne olisivat kaikki lainassa ja varausjono hyvin pitkä.
Ei muuta. Jatketaan.
Vähän samaa mieltä. Ainoa räiskyvä joka tulee mieleen, on elävä tuli, se sopii marraskuuhun ja talveen. Kauniita kuvia todellakin.
Tämän marraskuun voi ottaa myös niin että on aika hiljentyä ja opetella vaikka harmaan sävyjä. Tässä ajassa on lohdullisuutta ja tilaisuus mietiskelylle, pysähtymiselle ja pienille hyville asioille. Kuppi teetä, villasukat ja kirja.
Tavoitat valokuvissasi jotain olennaista marraskuusta.
Kiitos kiitoksista. Se on sattumasta kiinni onnistuvatko kuvat. En ymmärrä valokuvaamisen tekniikasta yhtään mitään, kun en ole ehtinyt opiskella sitä, sen kun räpsin kuvia. Eilen oli hieno valo ja sumu, ja kamerassakin asetukset jotakuinkin kohdallaan. Räiskyviä kuvia olis varmaankin löytynyt vanhoista kansioista, mutta en jaksanut ruveta etsimään, joten vastasin haasteeseen päivän kuvilla.
Alitajunnan sihteeri sisältyy Kari Levolan toimittamaan Kirjailijan työmaat -teokseen, ja kertoo millaista on kirjailijan työ, varsinkin uran alussa. Ei se ole kauhean hohdokasta. Se vaan on sellainen käsittämätön intohimo joka tuhoaa ihmissuhteita ja normaalia elämää.
Sumu pehmentääkin kauniisti kuviesi värit. Viehättäviä maisemia.
Tuo ylempi on kyllä niin maalauksellisen "räiskyvä". Upea otos!
Harmaasusi
Lähetä kommentti