Campia Mannerheimintiellä

Valokuvatorstain tämän viikon teema on camp..

Tälläisen pyörillä kulkevan jättivaginan näin tänään Mannerheimintiellä Vanhan ylioppilastalon kulmalla. Siellä oli karnevaalitunnelmaa kuin vappuna. Johtuneekohan Euroviisuista, jotka ovat campia huipussaan.

Wikipedian mukaan Campiksi kutsutaan erilaisia populaarikulttuurin ilmiöitä, jotka ovat suosittuja nimenomaan siksi, että ne ovat mauttomia, kummallisia, yliampuvia ja räikeitä

Tyhjyys

" On suuri sun rantasi autius" ( V. A. Koskenniemi). Valokuvatorstain viikon teemasana on tyhjä.

Päivälleen kuukausi sitten Kallahden rannassa poijut olivat tyhjiä, mutta eivät ole enää. Pojuista pulloihin:

Nämä tyhjät pullot roikkuivat MUDAMissa, Luxemburgin Modernin taiteen museossa viime joulun tienoolla. En muista enää kuka oli pulloinstallaation tekijä. Vapun jälkeen jokainen voi tehdä oman installaationsa.

Päässä alkoi soida kaukaa nuoruudesta muitakin tyhjyysrunojen pätkiä kuin tuo yllämainittu Koskenniemen autio ranta. Leinolta: Tuo oli tyhjä Tyyrin tyttö, vähä paimen pappilassa. Ja Siljolta Teppo Tyhjänen, jonka elo oli hatara nuttu vain, kylmän se piti, ei lämpimää.

Kirjastosta tarttui viime lauantaina mukaani Paul Austerin The Brooklyn Follies, joka alkaa tyhjyydestä. Mies on menettänyt hiuksensa, tahtonsa, työnsä ja vaimonsa. Hänellä on keuhkosyöpä, joka on remissiotilassa. Hän palaa Brooklyniin josta hänen tarinansa kauan sitten alkoi.

Kirjan kirjoittaminen, kaikki luomisty, alkaa tyhjyydestä. Kuten Raamatussa, jossa maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä. Ilman tyhjyyttä ja pimeyttä ei mitään synny.

Tuskan hikeä

Edward Munch. Tuhka

Kuva kertoo millaisessa mielentilassa olen ollut viime päivinä. Raastan hiuksiani kun uuden tietokoneen ei mikään ole sujunut - paitsi dvd-leffojen katselu. Vasemmassa nurkassa on HP:n

epätoivosta lyyhistynyt tukihenkilö. Hän on lähettänyt sähköpostilla seikkaperäisiä ohjeita mitenminun pitää menetellä, mutta eivät ne ohjeet minun koneessani ole toimineet. Hänellä on ilmeisesti toisenlainen Vista. Kun mistään ei ollut apua hän ehdotti että palauttaisin tehdasasetukset. Ryhdyn hommaan, mutta kesken kaiken kone vaihtoi kielen tanskaksi. Kun en osaa tanskaa, klikkasin jotain väärää painiketta, ruutu meni mustaksi ja kone jämähti paikoilleen.

Aamulla soitin tukeen. Sieltä vastasi joku toinen tukihenkilö, kerroin että kone vaihtoi kesken kaiken kieltä. Tukihenkilö sanoi, että koneessa jotain perusteellisen sekaisin, sen pitäisi kieltä vaihtaa kesken kaiken, vie takaisin se sinne liikkeeseen mistä ostit sen. No, eivät ne tietysti siellä suostuneet vaihtamaan konetta toiseen, eivät olleet ikinä kuulleetkaan että HP:lla on jälleenmyyjien kanssa sopimus, jonka mukaan uuden koneen saa palauttaa kuukauden sisällä ellei se toimi. Sillä aikaa, kun selvitin asiaa koneliikkeessä, ensimmäiseltä tukihenkilöltä oli tullut uudet ohjeet, miten tehdasasetukset pitää palauttaa. Ohjeet toimivat ja nyt olen palannut alkupisteeseen - lataamaan netistä Vistan kanssa yhteensopivia ajureita ja ohjelmia joita tarvitsen työssä. Se on hidasta hommaa. Esim. Lexmarkin monitoimilaitteen ajuri ei tahdo millään latautua.

Tietokoneongelmat kiristävät vanteen pään ympärille, saavat hien kihoamaan pintaan , valvottavat öisin. Luin unettomina öinä Dubravka Ugrešićin Kiputilahallituksen, suom. Kari Klemelä. Kirja on saanut nimensä haagilaisen sadomasokistisen pornoklubin nimen mukaan. Romaani kertoo millaista on ex-Jugoslaviasta sotaa paenneiden nuorten ihmisten elämä Amsterdamissa Miten he yrittivät tulla toimeen menneisyytensä kanssa ja sopeutua uuteen elämään. Kannattaa lukea jos on kiinnostunut siitä miltä "uusi, uljas Eurooppaa" näyttää maanpakolaisen silmin. " Syrjästä näkee paremmin.

Ugrešić tulee kesällä Mukkulaan puhumaan aiheesta Kauneus ja kauheus. Hänellä on kokemuksia nationalismin kauheudesta. Ja nythän sitä nationalistista riehuntaa on taas saatu nähdä telkkarista. Politiikkojen on on helppo manipuloida nuoria reippaaseen toimintaan. Virolaiset ovat samanlaisia nationalisteja kuin venäläisetkin. Joko virolaisilla ei ole realiteettien tajua tai he ovat huonoja diplomaatteja. Olivat siirtäneet sen patsaansa marraskuun lopun pimeinä, räntäsateisina päivinä niin nuoret eivät olisi lähteneet yhtä suurella innolla osoittamana mieltään. Virolaiset kohtelevat venäläistä vähemmistöä huonosti. venäläiset kohtelevat yhtä huonosti omia vähemmistöjään. Pata kattilaa soimaa, msta kylki kummallakin. Nationalismin nousu on pelottava asiaa. Mihin se johtaa, se on nähty Balkanilla sen jälkeen kun Jugoslavia hajosi eikä siitä ole kovin kauan.

The Saddest Books - Surulliset kirjat

Uusi yritys. Blogimerkintä meni äsken oikean marginaalin yli. Kiitos Hotaselle joka huomautti asiasta. Alla korjattuna John Bakerin blogista poimittu viisi surullisinta kirjaa, jotka on koskaan kirjoitettu:


"One of the colleges here is offering a course on the five saddest books ever written. If you believe it, they are:

Ethan Frome by Edith Wharton
The Awkward Age by Henry James
The Good Soldier by Ford Madox Ford
To The North by Elizabeth Bowen
The End of the Affair by Graham Greene"

Oops, John Bakerin blogista klipattu surullisten kirjojen luettelo tulikin tänne, ja vieläpä kahteen kertaan, vaikka sen piti mennä tuonne sivupalkin "clipsmarkseihin." No kun näin pääsi tapahtumaan, niin lisään Bakerin luettelon lopuksi kirjoja jotka ovat olleet minun mielestäni surullisia. En tiedä johtuuko minusta vai kirjoista, että en muista viime aikoina lukeneeni surullisia kirjoja. Muistin virkistämiseksi pikasilmäilin lähimpää kirjahyllyä. Löytyi seuraavat surulliset kirjat:
1. Häiriö maisemassa by Raija Siekkinen
2. Mrs. Dalloway by Virginia Woolf
3. By Grand Central Station I Sat Down and Wept by Elizabeth Smart
4. Kvartetti by Jean Rhys ( kaikki hänen kirjansa ovat surulllisia, mutta tämä sattuu olemaan hyllyssä)
5.Surullisen kahvilan balladi by Carson McCullers

Yksipuolinen lista, kaikki naisia! Kyllä kai miehetkin kirjoittavat surullisia kirjoja. Tuumailutaon jälkeen tuli mieleen seuraavat kirjat:

Peter Handken Riisuttu epäonni ja Kivun kiinalainen
Osamu Dazain Ei enää ihminen
Ivan Turgenevin Aateliskoti
Albert Camusin Putoaminen

En ehdi perustella miksi edellä luetellut kirjat ovat minusta surullisia, täytyy mennä ensin syömään ja sitten ratkomaan Windows Vista-ongelmia. Jos aihe kiinnostaa, jatkakaa surullisten kirjojen kiertistä omassa blogisanne.

Tämä on kuva Paul Kleen maalauksesta. Löytyi kun siirsin kuvia vanhasta tietokoneesta uuteen. En tiedä nimeä. Klee on minun mielimaalarini.

PS. Uusi blogi. Arto Virtasen Arton rälssi. ja kas vain sieltäkin löytyi Paul Klee, kun avasin blogin hakeakseni blogilinkin tänne Virtanen on kirjailija ja Parnasso-blogin ahkera kommentoija. Hän esittelee blogissaan mm. päivän taideteoksia. Arton rälssi ei ole vielä ehtinyt Blogilistalle asti.

Työmaat

Minulla on viime päivinä ollut työmaana uusi pöytäkone. Olen asentanut ohjelmia, siirtänyt tiedostoja vanhasta tietokoneesta ja yrittänyt rakentaa langatonta verkkoa kannettavan tietokoneen ja pöytäkoneen välille, onnistumatta siinä Nortonin palomuuri estää yhteyden, enkä ole vielä keksinyt miten muutan palomuurin asetksia.

Uuden koneen käyttöjärjestelmä on Microsoftin Vista. Siihen siirtyminen on yhtä hankalaa kuin aikoinaan oli siirtyminen tekstikomennoilla toimivasta systeemistä graafiseen Windows 95: een. Vistan pitäisi olla käyttäjäystävällinen,mutta ei se sitä ole - ainakaan aluksi. XP on helppo siihen verrattuna. Millaisia beta-testaajia Vistalla on mahtanut olla? Minusta tulisi hyvä ohjelmien beta-testaaja. koska teen kaikki mahdolliset virheet. Viime päivien kokemuksien takia en suosittele Vistaa kenellekään, ellei ole pakko ostaa uutta tietokonetta jonka mukana se tulee " kuin manulle illallinen." Kuvassa on vanhan IBM- pöytäkoneen sisusta, josta olen yrittänyt irrottaa kiintolevyä. Se on niin kiinteästi kuoressa kiinni, että irrottaminen ei minun työkaluillani ole onnistunut. Jos tietokoneen sisuta kiinnostaa, klikkaa kuva isommaksi ja ihaile miten hyvässä järjestyksessä johdot ovat.

Sillä aikaa kun olen äheltänyt tietokoneongelmien parissa. Lill-Kalvikin puistotyömaa on edennyt taiteilijatalon kulmalle. Tältä siellä näytti tänään:

(Klikkaa kuvat isommiksi)

Tämä alue oli merkitty kaavassa luonnonvaraiseksimetsiköksi, mutta jäljellä ei ole enää mitään luonnonvaraista. Työkoneet ovat myllänneet metsäpohjan. rikki. Toivottavasti siellä kasvaa ensi keväänä korvasieniä.

Viikon alussa puistotyömaa ympäröitiin keltapunaisilla nauhoilla ja puihin ilmestyi kieltotaulut.


Kun työmaa lähestyi taiteilijataloa ja Villa Lill-Kalvikia jossa on taiteilijoiden työhuoneita ja esiintymistiloja talon pihalle pihalle tuotiin kuvassa olevat mellakka-aidat varmuuden vuoksi. Niitä ei ole vielä pystytetty. Niiden tarkoitus on turvata kaupungin metsureiden työrauha, mikäli taiteilijat ryhtyisivät häiriköimään luonnontuhoamistyötä. Taiteilijoitahan ei ikinä tiedä, mitä ne saavat päähänsä.

Tmä taiteilijatalon naapurissa oleva vanha tervaleppä sai säilyttää henkensä. Puuhun kiinnitetty vetoomus ilmeisesti tehosi kaupungin puisto-osaston päättäjiin.