Päivälleen kuukausi sitten Kallahden rannassa poijut olivat tyhjiä, mutta eivät ole enää. Pojuista pulloihin:
Nämä tyhjät pullot roikkuivat MUDAMissa, Luxemburgin Modernin taiteen museossa viime joulun tienoolla. En muista enää kuka oli pulloinstallaation tekijä. Vapun jälkeen jokainen voi tehdä oman installaationsa.Päässä alkoi soida kaukaa nuoruudesta muitakin tyhjyysrunojen pätkiä kuin tuo yllämainittu Koskenniemen autio ranta. Leinolta: Tuo oli tyhjä Tyyrin tyttö, vähä paimen pappilassa. Ja Siljolta Teppo Tyhjänen, jonka elo oli hatara nuttu vain, kylmän se piti, ei lämpimää.
Kirjastosta tarttui viime lauantaina mukaani Paul Austerin The Brooklyn Follies, joka alkaa tyhjyydestä. Mies on menettänyt hiuksensa, tahtonsa, työnsä ja vaimonsa. Hänellä on keuhkosyöpä, joka on remissiotilassa. Hän palaa Brooklyniin josta hänen tarinansa kauan sitten alkoi.
Kirjan kirjoittaminen, kaikki luomisty, alkaa tyhjyydestä. Kuten Raamatussa, jossa maa oli autio ja tyhjä ja pimeys oli syvyyden päällä. Ilman tyhjyyttä ja pimeyttä ei mitään synny.
7 kommenttia:
Kiitos opastuksesta, painetaan mieleen. Hedelmällisen tyhjyyden synnyttämisessä saattaa olla vaikeuksia, tai jos sitä ei huomaa, ja tilaisuus liukuukin ohi.
Sattumalta lueskelen juuri Kolmea muistikirjaa, jonka löysin Merimieskirkon kirjatorilta. Hymyilytti oikein, kun tulin tänne, ja törmäsin samaan sanojen ääneen. Virtuali-ihminenkin muistuttaa itseään:)
Voisiko pulloinstallaation tekijä olla Christian Boltanski? Hänellä on vastaavanlaisia vaatteista, kengistä ja vastaavista koottuja. Vuonna -90 Lontoon Whitechapel Galleryssa näin hyvin vaikuttavan Boltanskin näyttelyn, mutta sen jälkeen olen nähnyt häntä kyllä Helsingin Taidehallissakin.
Teppo Tyhjäsen nutusta sanoi Erkki Vala minulle, kun olin sitä lehdessä siteerannut, että se on alunperin kirjoitettu työväenliikettä ivailevaksi runoksi.
Sonkajärvellä muuten mielenkiintoinen, vähemmän tunnettu pullomuseo.
Hanhis, sanojen ääni pysyy samana kirjoittaa sitten pöytälaatikkoon tai verkkoon, se ääni on erilainen kuin "todellinen ääni." Jos olisin elämänkerturi en luottaisi päiväkirjoihin enkä kirjeisiin. Nekin ovat virtuaalista ääntä.
Arto, ei se ollut Boltanski. Nimi ei jäänyt mieleen. Olisikohan ollut joku luxemburgilainen nykytaiteilija.
Hotanen, minä luin runon nuorena Teppo Tyhjäs- runon Siljon kuvana runoilijan kurjuudesta. En ole sen koommin Siljoa lukenut enkä muista tuon runon sisältöä sen tarkemmin. Siljo oli aaterunoilija, ja otti runon tekemisen vakavasti, olisikohan ryhtynyt runolle ivailuhengessä? Saattoi se Erkki Valan lausunto runosta olla pelkkä heitto, kirjailijoilla kun on tapana heitellä toisistansa kaikenlaisia lausuntoja, jotka eivät aina pidä yhtä ns. totuuden kanssa.
Saatatpa hyvinkin olla oikeassa, kirjailija. Jutun kannalta minua vähän harmitti ja mietin, paljastinko sivistymättömyyteni. Enää ei harmita, mutta sanat jäivät mieleni. Vala moitti minua muutenkin pessimismistä ja sanoi, ettei ilman optimismia elämästä tule mitään. No, kyllä siitä jotain tulee, mutta moitteen olen sisäistänyt siinä määrin kuin se on ollut mahdollista.
No niin, vähän epäilinkin, ettei ollut Boltanski. Luxemburgilaisia nykytaiteilijoita en juuri tunne. Samansukuisia installaatioita kuin Boltanski, on Suomessa tehnyt Kaarina Kaikkonen, mm. Suurkirkon portaille.
Lähetä kommentti