lauantaina, huhtikuuta 28, 2007

The Saddest Books - Surulliset kirjat

Uusi yritys. Blogimerkintä meni äsken oikean marginaalin yli. Kiitos Hotaselle joka huomautti asiasta. Alla korjattuna John Bakerin blogista poimittu viisi surullisinta kirjaa, jotka on koskaan kirjoitettu:


"One of the colleges here is offering a course on the five saddest books ever written. If you believe it, they are:

Ethan Frome by Edith Wharton
The Awkward Age by Henry James
The Good Soldier by Ford Madox Ford
To The North by Elizabeth Bowen
The End of the Affair by Graham Greene"

Oops, John Bakerin blogista klipattu surullisten kirjojen luettelo tulikin tänne, ja vieläpä kahteen kertaan, vaikka sen piti mennä tuonne sivupalkin "clipsmarkseihin." No kun näin pääsi tapahtumaan, niin lisään Bakerin luettelon lopuksi kirjoja jotka ovat olleet minun mielestäni surullisia. En tiedä johtuuko minusta vai kirjoista, että en muista viime aikoina lukeneeni surullisia kirjoja. Muistin virkistämiseksi pikasilmäilin lähimpää kirjahyllyä. Löytyi seuraavat surulliset kirjat:
1. Häiriö maisemassa by Raija Siekkinen
2. Mrs. Dalloway by Virginia Woolf
3. By Grand Central Station I Sat Down and Wept by Elizabeth Smart
4. Kvartetti by Jean Rhys ( kaikki hänen kirjansa ovat surulllisia, mutta tämä sattuu olemaan hyllyssä)
5.Surullisen kahvilan balladi by Carson McCullers

Yksipuolinen lista, kaikki naisia! Kyllä kai miehetkin kirjoittavat surullisia kirjoja. Tuumailutaon jälkeen tuli mieleen seuraavat kirjat:

Peter Handken Riisuttu epäonni ja Kivun kiinalainen
Osamu Dazain Ei enää ihminen
Ivan Turgenevin Aateliskoti
Albert Camusin Putoaminen

En ehdi perustella miksi edellä luetellut kirjat ovat minusta surullisia, täytyy mennä ensin syömään ja sitten ratkomaan Windows Vista-ongelmia. Jos aihe kiinnostaa, jatkakaa surullisten kirjojen kiertistä omassa blogisanne.

Tämä on kuva Paul Kleen maalauksesta. Löytyi kun siirsin kuvia vanhasta tietokoneesta uuteen. En tiedä nimeä. Klee on minun mielimaalarini.

PS. Uusi blogi. Arto Virtasen Arton rälssi. ja kas vain sieltäkin löytyi Paul Klee, kun avasin blogin hakeakseni blogilinkin tänne Virtanen on kirjailija ja Parnasso-blogin ahkera kommentoija. Hän esittelee blogissaan mm. päivän taideteoksia. Arton rälssi ei ole vielä ehtinyt Blogilistalle asti.

4 kommenttia:

A-K.H kirjoitti...

Blogisi tekstialueen oikeasta reunasta on siivu poissa, mutta ehkä se on vain tilapäinen häiriö.

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos Hotanen. Korjasin virheen. Nyt rivien pitiäsi näkyä kokonaisina.

Ripsa kirjoitti...

Arton kanssa tuli tuolla toisaalla kyse vuodesta 1974 jolloin oli Atskissa Ars 74 ja Taidehallissa neuvostotaiteen näyttely.

Kaivoin Arton kirjan esiin ja niinhän se siellä ylistää Paul Kleetä, jonka töitä oli ollut Hesassa joskus 1960-luvun loppupuolella.

Ehkä olette kumpainenkin käyneet niitä katsomassa.

Itse olen nähnyt Kleetä livenä vanhassa Tate Galleryssä, Klee ei ollut yksikseen siinä huoneessa, vaan kävi vuoropuhelua ainakin Kandinskin kanssa. Vaikutti hedelmälliseltä keskustelulta.

Anita Konkka kirjoitti...

Paul Kleen iso näyttely oli Ateneumissa vuonna 1961. Silloin näin Kleen töitä ekan kerran "livenä" ja ihastuin ikihyväiseksi.

Eilisiltana etsin netistä Kleen akvarellia "Indiscretion", josta Burroughs kirjoittaa Allen Ginsbergille. Hänellä oli kirja Kleen maalauksista ja kirjoituksista. Hänestä kirja on "Terrific. The pictures are literally alive, varsinkin Indiscretion, joka " is exact copy of what I saw high on Yage in Pucallpa when I closed my eyes."

Kleen "mosaiikkimuoto" innostivat häntä suunnittelemaan mosaiikkimaista muotoa kirjalle, jota hän kirjoitti Tangerissa. Se oli Alaston lounas.