sunnuntaina, heinäkuuta 15, 2007

Kalajuttu

Laituri Ruotsinpyhtään ruukilta. Varteenotettava varoitus: "Älä hyppää pää edellä avantoon." Eikä sinne pidä mennä yksin. Kävin tuolta laiturilta uimassa viime viikolla, avannosta ei tosin näkynyt jälkeäkään, minkä voi todeta kuvasta. Lisää Ruotsinpyhtäältä alla olevassa albumissa. Lisätty 17.7. Täältä voi hankkia oman slide show -albumin






Se kalajuttu on Steven Hallin Haiteksti, englanniksi The Raw Shark Texts (suom. Kaijamari Sivill) jonka luin tänään kun satoi tihkua Sateisen kesän hyvä puoli: ei ole pakko lähteä ulos, vaan voi lukea. Kirja alkoi kiinnostavasti. Nuori mies nimeltä Eric Sanderson on menettänyt muistinsa. Psykoterapeutin diagnoosin mukaan häntä vaivaa psykotrooppinen fuuga, joka tarkoittaa pakkovaellusta. " Fuugatilaan joutuneet ihmiset ottavat ja lähtevät, karkaavat. Elämästään, omasta identiteetistään, kaikesta, psykoterapeutti selittää.

Nuori mies lukee vastoin psykoterapeutin kieltoa kirjeitä joita hän saa päivittäin entiseltä minältään, ensimmäiseltä Eric Sandersonilta, joka selittää että muistinmenetyksen syy on ajatuskala, " ludoviciaani." Ensimmäinen Ericin mukaan ludoviciaani on petokala, hai "yhteiskunnan ja kulttuurin avarissa, lämpimissä lammikoissa" siinnyt itsekäs meemi , jonka ravintoa ovat ihmisen muistot ja perimmäinen itseys. Se sammuttaa ihmisen aivoista virran.

Ensimmäinen Eric varoittaa toista Ericia internetin vaaroista ja neuvoo miten hän voi suojautua ajatuskaloilta. Muun muassa kaunokirjallisuus on hyvä suojautumisväline, koska ne "luovat kuvitteellisia virtoja ihmisiin ja tapahtumiin, joita ei ole koskaan ollutkaan [...] Tuloksena on lasin ja peilin labyrintti, joka vangitsee varomattoman kalan pitkäksi aikaa."

Alun luettuani ihmettelin miksi kirja on luokiteltu kirjastossa jännitysromaaniksi ja laitettu bestseller-hyllyyn( laina-aika 1 viikko, ei voi uusia), mutta lopussa ymmärsin miksi näin on. Hall hukkasi alun älyllsien haasteen, loppu oli toiminnallista viihdettä.

Kirjan kohderyhmä: ne jotka ovat eläneet nuoruuteensa netissä ja pelanneet roolipelejä ja MUDia ( kts. Sherry Turkle: Life on the Screen). YouTubesta voi käydä katsomassa The Raw Shark Texts -videota.

Ja täältä löytyvät muut kirjaan liittyvät YouTube-videot.




3 kommenttia:

zoo kirjoitti...

Googletin psykotrooppisen taudin ja löysin blogiisi. Luin Haitekstin talvilomallani eli juuri sinä aikana, kun Suomi viettää 90-vuotis taiteilijajuhlaansa. Helsingissä satoi sataa lumen sijasta ruskeanmustaa vettä, jota on lasimaljassa siveltimen kanssa.

Kieltämättä kirja lopussa menettää älyllisyytensä ja sortuu luullakseni kustantajan toivomaan loppuun. Olisi mielenkiintoista jos siitä kirjasta tai jostakin muusta jonka loppua olen ihmetellyt julkaistaisiin ns. kirjailijanversio (vs. elokuvissa suositut ohjaajanversiot).

Psykotrooppista fuugailmaston muutosta odotellessa :)

Anita Konkka kirjoitti...

Toinen mahdollisuus: kirjailija väsyy tekstiin jonka kanssa on jynssännyt vuosikausia, on niin tympiintynyt, että halua päästä koko jutusta äkkiä eroon. Kirjaa ei voi jättää lepäämään ja loppua kypsymään, koska se on ilmoitettu ilmestyväksi seuraavan syksyn ohjelmassa. Pakko kirjoittaa kirja juosten loppuun.

zoo kirjoitti...

paljon mahdollista, kustantajalta saatu ennakko syöty juotu ja valmista tulisi olla perjantaina. Aiemmassa lehtimaailma-elämästäni tuttu tilanne, kun deadline jyskyttää ovella ja aivokäyrä on luomisen suhteen dead.

huomasin myös linkin linkeissäsi kirjoittamaasi Mustaan passiin, Eero, tuskin sama mutta Eero esiintyy myös kolmannessa kirjassa jolla lopetan lomani.. lukemiseen..
"täälläolo"-kirjassa Eero kusee pihagrilliin ja kysyy mikä päivä on?

Samaa kysyn luultavasti itseltäni huomenna tähän aikaa ja muutamaa tuntia myöhemmin sulkiessani oven ja korvat ja avatessani suun ja silmät.