Viimeisimmät uutiset

Sillä aikaa kun nettikoneeni kävi huollossa, ( emolevy vaihdettiin) minä kävin Ars 06 – Toden tuntu näyttelyssä ja tapoin rakkaitani. Kill your darlings – ohje jokaiselle kirjoittajalle. Kurja hommahan se on, mutta pakko tehdä, muuten sen tekee kustannustoimittaja.

Kuvassa on Maaria Wirkkalan ihmeellinen kivi Ars-näyttelystä. Se oli voittanut painovoiman, se leijui ilmassa. Pakko sitä oli koskettaa silläkin uhalla, että hälytin alkaa ulista. Se oli oikea kivi, ihme, eikä hälytin parahtanut. Wirkkalan installaatio Vakain aikein ( Solitude in Stability) oli näyttelyn vaikuttavin taideteos: mustaseinäinen huone, jossa kivi leijui ja lehtimetallilla kullattu lattia huojui. Vaikuttava myös fyysisesti, sillä taideteoksen sisällä käynti, aiheutti noin kymmenen minuuttia kestävän huojuvan olon. Samanlainen olo tulee kun istuu junassa kymmenen tuntia Berliinistä Malborkiin. Wirkkalan kivestä –vaikkei se ollutkaan punainen - tuli mieleeni Helvi Juvosen runon säe:

Borneossa, Borneossa,
sademetsän sydämessä,
paikassansa kätketyssä,
oksan alla, juuren alla
onnellista unta nukkuu
kivi punainen.

Juvosella on muitakin kivirunoja. Hän oli minulle tärkeä runoilija nuorena, suotta unohdettu nykyään. Minä olen kivien keräilijä. Kivissä on jotain inspiroivaa. Kunhan ehdin, kuvaan kiviäni ja laitan niiden kuvia tänne. Mutta se voi kestää, kun minulla on nykyään niin paljon hommia viljelypalstan ja rakkaiden tappamisen kanssa. Viisasten kivestä kirjoittaa gnohti seauton. Käykää lukemassa.

Hullun taivaassa on juuri ilmestynyt Jenkeissä, mutta en ole vielä saanut tekijänkappaleita, ensimmäinen arvostelukin on ilmestynyt täällä, mutta kun ei sitä pääse lukemaan, ellei ole lehden tilaaja, niin laitan arvostelun tänne. Itse en osaa nähdä yhteyttä Jim Jarmuschiin, mutta positiivisen arvostelun ilahduttamana avasin valkoviinipullon ja skoolasin kirjalle, joka on kuin aikuiseksi kasvanut lapsi joka on lähtenyt maailmalle omin jaloin.

A Fool's Paradise

ANITA KONKKA, TRANS. FROM THE FINNISH BY A.D. HAUN AND OWEN

WITESMAN. Dalkey Archive, $12.95 paper (133p) ISBN 1-56478-422-3

The querulous, nameless, love-weary narrator of Konkka's 1988 novel might

have emerged from a Jim Jarmusch film: in her late 30s, recently unemployed,

her engagement broken, off and in love with an unavailable man, the narrator

is a cerebral, dreamy observer of the flotsam of life as she sits at the

base other favorite pine tree writ-ing in a blue notebook. She imagines the

lives of people she sees, diligently records her dreams and childhood

memories that intrude in the narrative like non sequiturs, and dabbles in

astrology, which underscores that "everything has some diabolical purpose."

When her lover, Alexander, goes back to his wife, Vera, a Russian woman who

reminds the narrator of capricious characters in Dostoyevski, the narrator

grows obsessively jealous, invents an elaborate scenario between husband and

wife, and, confronting her status as a casroff, muses darkly about the

inequitable relations between men and women. This is Konkka's first work to

be translated into English. As rendered here, her prose is wonderfully

cadenced and vivid; it establishes her nameless character as a memorable

figure‹not quite a cynic and not completely a sensualist, and none the wiser

through experience. (July 25)

Julkaistu Suosikissa vuonna 2004

Kuuluin niihin onnettomiin sieluihin, jotka eivät  katsoneet 

 Euroviisuja ja Lordin  voittoa, vaan  Teema-kanavan  

 Joycen  Odysseus-romaanin  filmatisointia ja nukahdin

  sen jälkeen. Tämän päivän Vuosaari-lehdessä  lukee että:

 ” Euroviisuvoitto Vuosaareen Mr. Lordille.”

  Kari Haakanan  blogista löytyi linkin kautta

 kuva  Lordista ilman naamiota. Katselin kuvaa 

 tarkkaan, että tunnistaisin hänet, jos sattuisi 

tulemaan  kadulla vastaan tai  jonottaisi

 S-Marketin, K-kaupan  tai Alkon jonossa

 samaan aikaan  kuin minä