lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Freud pelasti elämäni

Edit myöhemmin. Anteeksi että tulee taas päivitys, muttas pitää välttämättä korjata pha virhe. Kirjoitin: "miten Freud pelasti elämänsä, tarkoitin miten Freud pelasti potilaansa Hannahin elämän.

Tänään Freud täyttäisi 150 vuotta, jos eläisi. Minulle hän on viime vuosisadan tärkein vaikuttaja, ja hänen kirjansa Unien tulkinta, muutti minun elämäni. Se on ainoa kirja jonka voin sanoa tehneen niin. Olen kirjoittanut hänestä aikaisemminkin täällä. Minulla on hyllyssä paksu kirja (673 s.) Why Freud Was Wrong, jota en ole jaksanut koskaan lukea loppuun asti. Olivat Freudin teoriat miten vääriä tahansa, niin ainakin siinä hänen intuitionsa oli oikeilla jäljillä siinä, että mielisairaudet eivät ole mielen vaan tunteiden sairauksia.

Tunnesairauksien kasvupohja on lapsuuden tunnesuhteiden vääristymissä. Freudin oivallus oli, että niistä vääristymistä voi parantua psykoanalyyttisessa tunnesiirtosuhteessa. ”Parantaminen rakastamisen avulla,” kuten Freud kirjoitti Jungille, joka kysyi häneltä neuvoja vaikean potilaansa Sabina Spielreinin suhteen. Spielrein sairasti hysteriaa, mikä oli tyypillinen viime vuosisadan alun lahjakkkaiden ja älykkäiden nuorten naisten tauti. Yleensä heistä tuli alaviitteitä lahjakkaiden miesten elämänkertoihin. Niin vähän mahdollisuuksia ja tilaa heillä oli siihen maailman aikaan poiketa naiseuden ahtaista normeista ja käyttää lahjojaan ja älyään, että he sairastuivat hysteriaan. Freud ei hyväksynyt patriarkaalisuutta ja hän oli vankasti sitä mieltä, että naisille pitäisi sallia autonomia. Siinä suhteessa hän poikkesi aikansa miehistä, ettähän oli edistyksellinen naisasiassa.

Vahinko että en nähnyt eilisiltana Teema-kanavalta tullutta dokumenttia Sabina Spielreinista, koska nukahdin kesken ohjelman. Jung ( se roisto!) teki Sabinasta, potilaastaan, rakastajattarensa ja käytti hyväkseen hänen riippuvuuttaan. Jungista vapauduttuaan Speilrein oli kirjeenvaihdossa Freudin kanssa ja hänestä tuli lasten psykoanalyytikko. Hän palasi Venäjälle 1920-luvulla. Vuonna 1942 saksalaiset sotilaat ampuivat hänet ja hänen tyttärensä, koska he olivat juutalaisia.

Freudin viimeinen elossa oleva naispotilas (tai nykyään kai pitäisi sanoa asiakas) Hannah Cleaver kertoi Die Zeit-lehdessä, miten Freud pelasti hänen elämänsä. Isä oli tuonut Hannahin Freudin vastaanotolle ja vastasi Hannahin puolesta Freudin kysymyksiin, kunnes Freud passitti isän odotushuoneeseen, minkä jälkeen Hannah uskalsi avautua Freudille. Hän kertoi lukevansa eroottisia kirjoja:

"At night, next to my snoring grandmother I devoured the spicy books which were hidden behind Grillparzer and Goethe, but she caught me "

Her liberation at the hands of Freud was focused on her father and rebellion against him over - inevitably - sexual matters.

She told Freud how when she and her father were at the cinema, he would insist on leaving when a kissing scene started. "He would tell me, 'such a thing is not for you'," she said. "I wanted to watch a kissing scene to the end."

Freud told her: "Being an adult entails overcoming the difficulties and implementations of that which forms a personality. Fostering your desires. Putting up resistance. Asking why and not silently accepting everything. It is about standing up for that which is really important, with quiet determination.

"When the next kiss scene comes up in the cinema, stay seated, stay seated. I'm telling you explicitly, stay seated. Think of me."

Miss Walter did defy her father on their next cinema visit when he tried to order to leave.

Gradually she gained the self-confidence to detach herself from his rule and eventually pursue her own career, becoming a sculptress.

"He saved my life," she said.


Die Zeitin artikkelin voi lukea täältä.




7 kommenttia:

Risto kirjoitti...

Oli mukava lukea arvostavasti ja rehellisesti kirjoitettu kiitos Freudille.

A-K.H kirjoitti...

Olisiko niin, että mielisauraus voisi johtua mielen sairaudesta?

Anita Konkka kirjoitti...

Sauraukset, seuraukset ynnä muut pianovihreet on nyt korjattu. Minä olen kyllä sitä mieltä, että Freud oli ennen kaikkea kiinnostunut tunteiden eikä mielen sairauksista, vaikka aivotutkijana uransa aloittikin.

A-K.H kirjoitti...

Ent. täkäläinen aivotutkija, sittemmin raharikoksista tiilitalossakin istunut, mainitsi eräässä esitelmässään, jonka piti paniikkihäiriöisten yhdistyksen perustamistilaisuudessa, että Jumala sijainnee aivokurkiaisessa.

Koirut Bones & Youssuf kirjoitti...

Dogs do many things to help people. One of their most unusual functions involves assisting in psychotherapy.

This all started with Sigmund Freud, who had a series of dogs, most of them chow-chows. Freud felt that dogs had a special sense that allows them to judge a person's character accurately. For this reason his favorite chow-chow, Jo-Fi, attended all of his therapy sessions; Freud admitted that he often depended upon Jo-Fi for an assessment of the patient's mental state. He also felt that the presence of the dog seemed to have a calming influence on all patients, particularly children.

More recent studies have shown that Freud was correct. Physiological measures show that petting a calm and friendly dog actually reduces stress (as shown by reduced muscle tension, more regular breathing and a slower heart rate).There is even some evidence that people who own dogs are likely to live longer and require less medical attention.

Freud's dog Jo-Fi would alert him to any stress or tension in a patient by where he lay down during the session. He lay relatively close to calm patients, but would stay across the room if the patient was tense. Jo-Fi also helped the great psychoanalyst determine when a therapy session was finished by unfailingly getting up and moving toward the office door when the hour was up. Freud, however, denied the rumor that Jo-Fi actually did the therapeutic psychoanalysis and wrote up the case reports.

lainaus täältä:
http://www.stanleycoren.com/e_sigmund.htm

Terv. Timbuktun chowit Bones & Youssuf

Anita Konkka kirjoitti...

Kiitos koirut kiinnostavasta linkistä. Freudin koiralla Jo-Filla on merkittävä sijansa psykoanalyysin historiassa. Vahinko, että historiankirjoittavat niin usein unohtavat Jo-Fin suuren panoksen analyysissa.

minh kirjoitti...

Kiinnostuin Sabina Spielreinistä noin vuosi sitten ja terapeuttini lainasi minulle hänen elämänkertansa ja dramatisoidun elokuvan hänestä. Jung oli kyllä oksettava Spielreiniä kohtaan!
Surullista, miten naisen elämäntyö on vaipunut unholaan verrattain lyhyessä ajassa. Hän sai aika paljon aikaan, nimittäin.
-minh-