tiistaina, huhtikuuta 04, 2006

Idioottitesti

Nettikoneeni on edelleen korjaamolla, jonne vein sen Skype-ongelmien takia. Väliaikatiedotuksen mukaan ongelmat saattavat johtua emolevyn epävakaudesta. Onneksi takuuaikaa on vielä jäljellä. Mistä sekin johtunee että kaikissa tietokoneissani viat ovat ilmenneet takuuaikana, kun taas ystävien koneissa ne ovat ilmenneet takuuajan päättymisen jälkeen. Uusi emolevy on tilattu ulkomailta, saa nähdä koska se tulee, ja pääsen taas netissä liikkumaan. Vanha kone on niin hidas, että kärsivällisyyteni loppuu kesken, kun odotan sivujen latautumista. Lohduksi tilanteeseen idioottitesti
via Sedis blog.

I am 17% Idiot.
Friggin Genius
I am not annoying at all. In fact most people come to me for advice. Of course they annoy the hell out of me. But what can I do? I am smarter than most people.


Kun en pääse iltaisin tuhlaamaan aikaani netissä, tulee luetuksi hyvää kirjallisuutta. Parhaillaan on menossa Elfride Jelinekin Pianonsoittaja. Jos vaikea äiti-tytär suhde ja naisen hillitty raivo kiinnostaa, niin suosittelen kirjaa. Se tuo mieleeni Sylvia Plathin parhaimmat raivorunot. Ruotsin Akatemian vanhat parrat olivat todella radikaaleja, kun antoivat Jelinekille Nobel-palkinnon toissa vuonna. Kiitos ja kunnia heille. Yöpöydällä odottaa lukuvuoroaan Arvi Pertun Papaninin retkikunta ja Samuel Beckettin Watt. Toivottavasti kone pysyy takuuhuollossa niin kauan, että ehdin lukea nuo kirjat.

PS. Kirjallisuuden ystävälle nuoren vihaisen miehen blogi Klappkompaniet. Sieltä löytyi mieltäni ilahduttanut mielipide:
" Kirjallisuus, jonka yksinomainen tarkoitus on viihtyminen, televisiokorvikkeisuus, on yksinkertaisesti ja aina huonoa kirjallisuutta. Katsokaa niitä vitun salkkareitanne vaikka mieluummin, kuin syötte niiden leipää, joilla oikeasti on jotain asiaa."
Klappkompaniet löytyi runoilija Ville-Juhani Sutisen Susi rajoilla -blogin kautta.

3 kommenttia:

Anita Konkka kirjoitti...

Niin minäkin teen, vaikka en olekaan kunnon ihminen, enkä pese mattoja. Onneksi on olemassa digitaalinen Teema-kanava, jota voi katsella, kun on niin väsynyt että ei jaksa kirjoittaa eikä lukea. Sanataide vaatii jotakuinkin virkeät aivot, kuvat taasen vaikuttavat syvemmällä tasolla, niitä voi katsoa väsyneenäkin - niin kuin unia.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen juuri Kritiikin päivillä ihmetellyt ääneen miksi on fiksumpaa ryypätä tai katsoa salkkareita kuin lukea viihdekirjoja. Enkä minä ymmärrä sitä asiaa vaikka minulle viisi miljoonaa kertaa sanottaisiin että kyllä se vaan niin on. Koska en siis kertakaikkiaan vieläkään ymmärrä miksi. Se vain joidenkin ihmisten mielestä näköjään on kun se on kun se on.

Eli hevonkukkua.

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Birdy, kommenttisi löytyi vihdoin - täällähän se. Etsin sitä Tavallista vaikeammasta ikäkriisista, jossa olin kirjoittanut Jelinekin romaania. Kirjassa ikä korostuu, Jelinek viittaa siihen niin monessa yhteydessä. Elokuvassa ikä-angsti ei näy yhtä selvästi, johtuu kai ihanasta Isabel Huppertista, karsea äiti- tytär suhde sen sijaan on sekä elokuvassa että romaanissa hyvin esillä. Romaanissa on enemmän tasoja, tyttären sisäistä elämää, tunteita, ajatuksia. Minusta kirja oli vielä ahdistavampi kuin elokuva.